Oma asunto on elämäniloa nakertava taakka

Teksti

Olemme puolisoni kanssa yli kolmekymppisiä. Meillä on yksi lapsi. Olemme olleet naimisissa 11 vuotta ja olemme luullakseni normaalituloinen perhe. Meillä on puhtaat luottotiedot, eikä meillä ole opintolainan lisäksi juurikaan muuta velkaa, jos Spotifyn ja Bookbeatin vuoksi raksuttavaa luottokorttia ei lasketa.

Asuntovelalliset parhaassa iässä

Olemme potentiaalisia asuntovelallisia. Kaiken järjen mukaan meillä pitäisi olla omistusasunto. Se kuuluu asiaan, etenkin täällä Hämeen tuntumassa, jossa asuntojen hinnat eivät ole puolessa miljoonassa. Kivan rivarikolmion saa kotiseudultamme 170 000 eurolla.

Vaan kun me emme missään tapauksessa halua omistusasuntoa. Moni perustelee asunnon ostoa sillä, että lyhentää ennemmin omaa kun maksaa vuokraa toiselle.

Omistamisen ainoa kulu ei ole lainan korko

Olemme laskeneet, että yhtiövastikkeen, kulujen ja lainan korkojen rinnalla vuokramme ei ole kovinkaan paljoa suurempi. Mutta raha ei ole suurin syy. Ajatus jonkin niin kalliin omistamisesta on sietämätön.

Vuokralla asuessa olemme vapaita. Emme ole riippuvaisia toisten asunnon oston tarpeesta. Jos haluaisimme muuttaa omistusasunnosta, joutuisimme myymään asunnon jotta muutto onnistuisi. Nyt voimme koska tahansa pakata tavaramme ja lähteä. Vaikka toiseen maahan. Työmme eivät sido meistä kumpaakaan kiinteään toimipisteeseen, joten emme halua sitoa sinne sänkyjäkään.

Home pelottaa

Nykyään talot ja asunnot homehtuvat pystyyn. Niissä kasvaa sädesieniä, homesieniä ja ties mitä myrkkyjä. Vaikka palkkaisi homekoira-armeijan nuuskimaan paikat ennen ostoa, se ei takaisi mitään. 10 vuoden päästä asunto voi olla asuinkelvoton enkä saa siitä takaisin kuin polttopuurahat. Vuokralla sisäilma ei ole minun vastuullani. Riskin kantaa joku muu. Minä voin aina muuttaa muualle.

Kalliit putkiremontit, julkisivun uusimiset ja lattiaremontit eivät tule minun maksettavaksi. En maksa taloyhtiön päätöksistä muutoin, kuin vuokrankorotusten muodossa. Lainojen korot nousevat myös, eikä lisälaina mahdollisiin remontteihin kuulosta hauskalta.

Ei vuokraaminen halvemmaksi taida tulla, mutta se lisää hengitystilaani tässä elämässä. Vuokralla olen vapaa vastuusta ja taloudellisesti riippumattomampi kun niskassa ei paina iso velka.

Suomessa on suuri tarve omistaa. Minulta puuttuu se. On ihanaa, kun joku voi omistaa puolestani! Elämä on tuonut eteeni kaltaiseni, sillä puolisoni kammoaa omistusasuntoa yhtä paljon. Yritimme 6 vuotta sitten ostaa taloa. Olimme selvittäneet, minkä suuruisen lainan saisimme ja katselimme taloja. Kaikki ahdisti. Ei siitä hommasta tullut yhtään mitään. Molemmista koko show tuntui vastenmieliseltä taakalta. Luovuimme hankkeesta ja huokaisimme helpotuksesta kun tajusimme, ettemme kumpikaan halua omistaa kotia.

Minulle riittää, että omistan itseni. Haluan elämältäni hirveästi. Mutta en omaa kotia. Entä sinä? Miksi haluat omistaa?

 

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

Mutta tällä logiikallahan sun vuokranantaja ei esimerkiksi tienais mitään, hyväntekeväisyytenä pitäis asuntoa vuokralla?

Avatar

Olen osittain samaa mieltä. Kuitenkin jonnekkin syvälle sisimpääni on iskostettu se omistamisen tarve, juurien istuttaminen johonkin fyysiseen paikkaan. Jotta lapsille jäisi jotain (haha, puolisoni kanssa meillä on yhteensä viisi lasta, joten kukin saisi jonkun pikkuruisen kälysen osan). Vuokra-asuminen on etenkin taloudellisesti epävakaassa tilanteessa ihanan huoletonta. Jos vessanpönttö tai katto hajoaa, en joudu kaivamaan omaa kuvetta, vaan omistajan (you wish, kaivakoot ihan itse). Mutta ditten on taas ne muut puolet… mitä jos omistaja päättää myydä tai ottaa jonkun sukulaisen vuokralle? Kolmen kuukauden sisään meidän on pakko raahata omasta paratiisista elämämme johonkin väliaikaiseen ratkaisuun, lapsineen, koirineen kaikkineen. Se olisi suorastaan traumaattista. Ei ole toista vastaavaa kotia kun rakas kotini. Sitten on ne tuhatsata kukkasipulia jotka olen kaivanut maahan. Sinne ne jäisi suurin osa jonkun muun ihailtavaksi, pihasuunnitelmani keskeytyisi ja toinen tekisi omansa. Haluaisin olla vastuussa omasta siaäilmastani. Haluaisin valita turvallisia materiaaleja, terveellisiä luonnonkuituja. Toisten talossa en tiedä koskaan mitä se on niellyt. Kaipuu johonkin pysyvään pysyy, vapauttakin enemmän kaipaan vakautta. <3 http://www.manicfatmom.com

Avatar

Haha olipas hauska kirjoitus ja piti itsekin ihan miettiä, että omistanko rivarikolmion puolikkaani ”omistamisen halusta”, mutta en kyllä tunnista tekeväni niin.

Hauskaa myös, että oikeastaan kaikki syyt, miksi sinusta on parempi asua vuokralla on syitä, miksi minusta ja meistä oli ehdottomasti parempi ostaa oma asunto asap jo alle 25v.

Esimerkiksi juuri meistä on ihanaa, että oma kotimme on meidän vastuulla eikä tarvitse esim. Remppaa suunnitellessa ajatella ketään muuta tai odottaa muiden päätöksiä. Vuokrlla et saa tehdä mitään tai täytyy odottaa lupaa/ tai että joku hoitaa asian.

Lisäksi meidän mielestä tämä on taas nimenomaan vapautta. Valitsimme huolella hyvän asunnon, hyvältä alueelta ja hyvään hintaan, jolloin kotimme menee takuuvarmasti kaupaksi tai jopa vuokralle, mikäli haluaisimmekin tehdä äkkilähdön ulkomaille. Ja mikäli muutto olisi pysyvämpi, saisimme kivasti käyttörahaa jo lyhennetyn lainan ansiosta.

Pääsyy ostaa oma asunto on helppous hengittää, sillä sen ansiosta taloutemme ja kotimme on turvattu (tai ainakin tuntuu siltä). Säästämme tässä kuin itsekseen ja voimme asua kodissamme niin pitkään kuin haluamme jopa silloin, jos jotain kovin kamalaa tapahtuisi. Lainaturvan ansiosta lapsellamme pysyisi koti, vaikka perheen tulot äkillisesti romahtaisi.

Meille siis omistusasunto tuo vapauden päättää omasta kodista ja pitkällä tähtäimellä vapauden tehdä erilaisia ratkaisuita (myydä asunto ja ostaa isompi tilalle, jättää asunto vuokralle karruttamaan omaisuutta, myydä asunto ja ostaa pienempi saaden käyttörahaa) ja turvallisuuden tunteen, että tämä on meidän koti vaikka aina, jos niin haluamme.

Onneksi meillä on erilaisia malleja asua ja onneksi jokainen voi valita omalle itselle ja perheelle parhaan ratkaisun 🙂

Mukavaa alkanutta vuotta teille!

Avatar

Noin minäkin ajattelin ennen. Omistusasuntoon sitoutuminen tuntui isommalta sitoitumiselta kuin naimisiin meno. Mieheni sai minut ylipuhuttua ja ostimme rivitalo asunnon. En ole kyllä katunut päivääkään. Meillä päin rivitalo asunnon löytäminen vuokralle on lähes mahdotonta. Tällä hetkellä maksamme asunnosta saman verran kuin maksaisimme vastaavasta vuokraa. Seitsemän vuoden päästä asuntomme on maksettu ( olemme nyt asuneet tässä reilut kymmenen vuotta) ja meillä on maksettavana enää yhtiövastike ja sähkö jotka ovat hyvin kohtuulliset. Yksi parhaita juttuja omistusasunnossa on ollut se että hoitovapaalla pystyi laittamaan asuntolainan maksun tauolle. Pitkälti sen ansiosta pystyin olemaan esikoisen kanssa 3 vuotta kotona. Tavaölaan ajattelen omistusasuntoa myös eläkesäästämisenä. Jos mitään ikävää ei tule niin asuntomme on maksettu reippaasti ennen eläkepäiviä ja eipähän tarvitse siis pienistä eläkkeistä isoja vuokria maksella.En tunne mitään hinkua omistaa taloa mutta omistan kuitenkin koska se vaan on järkevää.

Avatar

Omistan asunnon ehkä samasta syystä kuin omistan autonkin: tarvitsen perheeni kanssa sellaista päivittäin, joten sen omistaminen on taloudelliselle järkevämpää kuin vuokraaminen. En ajele taksilla oman auton sijaan, sillä omistettu auto on minulle kilometrihinnalgaa edullisempi. Jos tarvitsisin autoa vaikka vain kerran viikossa, saattaisi taksi olla omaa autoa edullisempi ratkaisu.
Voin vuokrata mökin tai asuntoauton, koska minulla ei sellaisille ole käyttöä kuin korkeintaan kerran kesässä.

Omistusasunto on siis omasta näkökulmastani sijoittamista ja taloudenhoitoa.

Omistusasunto antaa minulle, vastuun lisäksi, myös valtaa.
Olen toki vastuussa siitä, että talo tulee asiallisesti hoidetuksi. Rikki menneet asiat tulevat korjatuiksi ja teknisen käyttöiän ylittäneet asiat vaihdetuiksi uusiin, huoltoa vaativat kohdat asiallisesti huolletuiksi jne. Tämä on toki budjetoitu myös asuntoa hankittaessa: emme maksa tappiin asti viritettyä lainaerää, vaan asuntolainaan on mitoitettu myös ne korjaustarpeet ja niihin sidottava raha. Omistusasunnossa asuvan on myös osattava itse ohjata talouttaan niin, että sukan varteen kertyy sitä extraa. Se on sellaista aikuisuutta ja oman talouden hallintaa. Esimerkiksi putkiremontti, kattoremontti tai kylpyhuoneremontti ovat tietysti isoja kulueriä, mutta ennustettavaissa olevia. Kun tiedän, että katto on vaihdettava noin kymmenen vuoden päästä, voin jo etukäteen varautua moiseen.
Mutta vastuu antaa myös sitä valtaa: voin maalata seinäni kuten haluan. Valita keittiöni värin ja vessani laatan. Voinnistuttaa pihalle omenapuun ja seurata sen kasvamista. Voin otta lemmikkieläimen miettimättä, onko vuokraisäntä koiraihmisiä. Voin laittaa taulun seinälle, jos haluan. Ihan siihen paikkaan, missä se minun mielestäni on parhaimmillaan.
Ja mikä parasta, voin nukkua ylni tietäen, että sa asua talossani niin kauan, kuin itse haluan. Kukaan ei voi myydä sitä altani minulta kysymättä, ei irtisanoa vuokrasopimusta. Asuntolainallanikin on kiinteä kuukausierä, joten kukaan ei voi keikuttaa talouttani nostamalla vuokraani.
Ja sitten joskus, kun kaikki asuntolaina on maksettu, voin elää omistusasunnossani pienemmin asumismenoin. Omassani.
Parhaassa tapauksessa siitä jää vielä lapsillenikin aikanaan jotain jaettavaa.

Avatar

Minulle on opetettu säästämistä, sijoittamista ja omistamisen tärkeyttä lapsesta asti. Minulla ei ole asunnostani velkaa koska sain sen perintönä. Tästä olen erittäin kiitollinen vanhemmilleni, jotka omilla valinnoillaan mahdollistivat minulle tietyt asiat elämässä. Jos olisin valinnan joutunut tekemään omistus- tai vuokra-asunnon välillä, olisin valinnut omistusasunnon ja lainanlyhennykse , sillä toiveissa oli nuorena lapsia ja nyt niitä on kaksi. Jätän lapsilleni turvan nyt tulevaisuutta varten omaisuudellani ja tarvittaessa myös itselleni jos tulee äärimmäinen tarve realisoida omaisuus. Omaisuus ei koostu pelkästään talosta ja tontista, vaan lisäksi pitkäaikaisesta sijoittamisesta ja säästämisestä. Toki tämä ajattelutapa tulee suoraan lapsuudestani jossa opetettiin paljonkin rahan käyttöä. Jokaisella on oma tilanteensa, jos on mahdollista että tilanteet muuttuu nopeasti ja muutto toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille on joskus suunnitteilla, totta kai on helpompi lähteä ilman taakkaa omistusasunnosta. Itse tiedän että tulen asumaan kodissani jos vain pysyn terveenä eikä tule asioita jotka ajaisivat väkisin kodin myymiseen. Sitähän ei voi ikinä tietää. Ei ole parasta tapaa elää tätä elämää, toiset asuvat aina vuokralla ja toisille on selvää ostaa omistusasunto jo nuorena.

Avatar

Mielenkiintoisia pointteja sekä sinulla että kommentin jättäneillä. Olen jo 35, enkä omista asuntoa. Syy siihen on se, että saamme tällä hetkellä asua kivassa asunnossa edullisesti syystä X.

Toisaalta siskoni taas asuu muuttotappiokunnassa niin edullisesti vuokralla, että sillä vuokran hinnalla ei kannata ostaa omaa. Eikä ainakaan sieltä muuttotappiokunnasta.

Toisaalta tiedän, että tulemme ostamaan oman isomman asunnon jossain vaiheessa. Pk-seudulla niiden hinnat vain ovat niin kovat, että tällä hetkellä vain kerätään rahaa jotta saa maksettua heti isomman käsirahan ja velka ei olisi niin iso (vaikka iso se tulee silti olemaan).

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä