Perhepedistä tuli painajainen

Teksti

Olen niin väsynyt, että silmiäni kirveltää. Nukun kroonisesti huonosti. Viime viikot olen kuitenkin nukkunut aivan erityisen surkeasti. Syy siihen löytyy lastenhuoneesta. Tai sen pitäisi löytyä. Nyt tuo lämmin ihmisen poikanen yllättääkin meidät makuuhuoneestamme joka ikinen aamu. Minua väsyttää.

Perhepedissä imetys oli vaivatonta

Palataan aivan alkuun. Vastasyntynyt tyttäreni nukkui ensimmäisen yönsä sairaalassa perhehuoneemme perhepedissä. Tuosta yöstä lähtien nukuimme autuaasti samassa sängyssä koko sakki. Vauva sängyssä ei häirinnyt minua. Hän ei ollut silloin kovin liikkuvaista sorttia. Etenkin puolisoni nukkui kuin tukki ja imetyskin oli perhepedissä vaivatonta. Meillä on rajaton mielikuvitus, joten sänky ei ole ollut se paikka, jossa harrastetaan seksiä, eli parisuhteemmekaan ei kärsinyt tyhjästä pinnasängystä.  Jollain tavalla ajatus perhepedistä oli meille luonnollinen. Samoin kuin imetys. Lapsi irrottautuu omaan petiinsä, kunhan on siihen valmis. Tuo irtautuminen tapahtui neljän ikävuoden paikkeilla. Hän halusi alkaa nukkumaan omassa pedissään.

Erilaisia sänkyjä on kokeiltu

Rakensimme lastenhuoneeseen hänen toivomansa riippusängyn. Se kävi nopeasti pieneksi ja tilalle tuli kaivattu parvi. Yöt eivät kuitenkaan sujuneet aamuun asti omassa pedissä. Öiset vessareissut päättyvät edelleen vanhempien petiin kahden aikaan aamuyöllä. Nukumme siis osan yöstä perhepedissä edelleen. Joka yö tyttäremme kipuaa väliimme. Olemme halunneet antaa olla näin.  Emme ole raaskineet palauttaa lastamme takaisin omaan kylmään sänkyynsä.

Mitään ongelmaa ei olisi, jos minä olisin erilainen. Minun nukkumiskeskukseni on herkkä ja se on herkistynyt entisestään parin viime vuoden aikana. Nukun huonosti. Aikaisemmin perhepedissä oli rauhallista. Lapsi nukkui suhteellisen paikoillaan eikä pyörinyt. Nyt hän kuitenkin mellastaa unissaan hyvin paljon. Kääntyilee poikittain, kierii lattioita kohden ja rötköttää missä sattuu. Herään vähintään tunnin välein pienen käden huitaisuun, jalan tölvöisyyn tai siihen, kun joku kierii ylitseni.

Mielummin kärsin itse?

Olen väsynyt. Mainitsinko sen jo? Herään pitkin yötä ja monesti valvon aamuun asti lapsen tultua väliimme. Toisinaan menen puolisoni työhuoneeseen nukkumaan patjalle, mutta siinä vaiheessa yö on jo rikkinäinen. Olen ajatellut, että mielummin kärsin itse, kuin raahaan lapsen huoneeseensa unenhajuisena. Sitten herään oman ajatukseni älyttömyyteen. Hän on 5 vuotias.

Meidän täytyy muuttaa tämä asia. Vankkumattomalle perhepedin kannattajalle lapsen pakottaminen ja palauttaminen omaan huoneeseen tuntuu ikävältä. Lähes kamalalta. Ainahan sitä sanotaan, että ei lapsi tule vanhempien sänkyyn enää teini-iässä ja että ne ovat vain hetken pieniä. Mutta minä olen enää vain hetken kaunis, jos tämä jatkuu. Tukkani harmaantuu pikavauhtia ja silmäpussini ulottuvat pian rintojani alemmas. Ja minä vakuutan, että rintani ovat aivan erityisen alhaalla. Minulta puuttuvat kaikki synnytyksen jälkeiset hormonit jotka jaksavat pitää äidit valveilla pitkin yötä. Ne eivät ulotu tähän ikävaiheeseen. Koska asiat ovat niinkuin ne ovat, eli lapsivuodehormonit eivät piristä minun väsymystäni, perheemme täten luopuu perhepedistä.

En tiedä vielä miten. Onneksi olen bloggaaja. Voin kysyä lukijoilta! Miten te karkotitte lapset perhepedistä?

Kommentit

8 kommenttia

Perhepeti ei ole mikään uusi asia ja nykypolven lässyjuttu. Se on ettö lapsen pitää osata nukkua yksin. Meillä ratkaistiin asia patjalla meidän huoneessa. Lapsen ei tarvinnut nukkua yksin eikö kaikkien ängetä samaan sänkyyn. Alkuun patjalla oli usein joku, väheni siitä sitten. Perhepeti pienen kanssa oli paras systeemi kaikinpuolin.

Meiilä sama. Tyttäreni tosin on JO 8 vuotias. Nykyään hän nukkuu vaihtelevasti omassa huoneessaan, mutta toisinaan äidin kaipuu kasvaa niin suureksi että hän majoittuu patjalle lattialle. Tämäkään ei tosin ole se ihanne, ja meidän vanhempien makuuhuone onkin kirjaimellisesti nukkumahuone. Apua en osaa antaa. Samaistua kyllä. Mutta ehkä patja suttaa omaan uneesi?!

Lapselle patja teidän makkarin lattialle. Saa tulla siihen yöllä, jos tulee tarve. Sänkyyn ei tulla. Me tehtiin näin. Lapsen yöravaus loppui pääsääntöisesti. Edelleen joitain harharetkiä tapahtuu. Tuntui että hänelle riitti se tieto, että saa tulla jos tuntuu siltä. Olen itse todella herkkäuninen.. Eikä 2 isoa aikuista ja 4v-> vaan enää mahdu 160cm sänkyyn.

Meillä ei varsinaisesti olla perhepeteilty, mutta toki nukuttu pienten kanssa samassa sängyssä. Vanhempien viereen tuleminen on kausittaista vielä koululaisillakin.
Lapset eivät mene kieltämisestä rikki. Kestävät kyllä omaan sänkyyn palauttamisen. Sen oi kertoa heille illalla jo valmiiksi: vessareissun jälkeen palataan omaan sänkyyn, jotta äiti mahtuu nukkumaan omassa sängyssään. Ei lapsi tyhmä ole. Kyllä heille voi puhua ihan suoraan asiasta niinkuin se on: jos en saa nukkua rauhassa, olen väsynyt.
Meillä on ollut välillä useampikin patja makuuhuoneen lattialla. Jos oma huone pelottaa, voit tulla tuohon lattialle jatkamaan.

Meillä on lapset nukkuneet jo kauan omissa sängyissään, mutta edelleen melkein viikottain vaelletaan äidin ja isin sänkyyn. Aina joskus auttaa ihan järkipuhe, sanotaan vaan lapselle, että nyt pitää siirtyä omaan sänkyyn tai kaikki on aamulla väsyneitä. Joskus nukutaan kuka missäkin sängyssä sikin sokin sekaisin ja joskus ollaan liian unenpöpperöisiä häätämään sänky vierasta, vaikka hyörinään herääkin tunnin välein itse. Pitäisi kyllä meilläkin ottaa joku rutiini tähän, sitä kun on aivan tööt jo muutaman sekoiluyön jäljiltä. Luulen, että tuo asiasta suoraan puhuminen varsinkin isommalle lapselle voisi tehota, toisaalta myös aiemmissa kommenteissa ehdotettu patja kuulostaa hyvältä idealta 🙂 Kannattaa kuitenkin puolustaa omaa untaan, meillä aikuisillakin on siihen oikeus!

Tuttua meilläkin, mutta kyllä se lapsi oppii hiljalleen omaan sänkyyn. Meillä äidin viereen tullaan välillä, mutta mielellään menee omaankin, kun kerron että äiti on väsynyt ja pitää saada nukkua rauhassa. Lapset on erilaisia ja toinen kaipaa enemmän läheisyyttä illalla / yöllä kun joku toinen. Meillä riittää halihetki ja sitten omaan sänkyyn. Joskus kyllä saa jäädä viereenkin, riippuen omasta jaksamisesta.

Meillä on patja oman huoneemme lattialla. Lapsi siirtyy sinne joka yö, mutta tulee viereen vain toisinaan. Pitkään luulin, että lapsen täytyy päästä iholle, mutta yllättäen sama huone riittää. (Me emme ole koskaan nukkuneet perhepedissä, mutta noin 3-vuotiaana hän päätti, että omassa huoneessa nukkuminen riitti. Nyt hän on 6-vuotias.)

Mää en henkilökohtasesti ymmärrä tota perhepetihommaa. Miksi pitää nukkua kaikkien samassa sängyssä? Lapsi on ihan oikeasti hyvä opettaa pienestä pitäen nukkumaan omassa sängyssä. Mut kaipa tää nyky yhteiskunta nyt on mun lapsuudesta muutenkin muuttunut lässymmäksi kun jos lapsi kokee pettymyksen niin se menee kuulemma rikki……

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä