Tällainen oli hepatogestoosiraskaus

Teksti

Tyttäreni syntyi käynnistetysti kesällä 2013. En kirjoittanut raskaudesta juurikaan. Se oli kamalaa aikaa. En halunnut jakaa sitä julkisesti. Olen kuitenkin ajoittain maininnut hepatogestoosiraskauden ja minulta on pyydetty postausta aiheesta. Hepatogestoosista on netissä  tietoa, mutta aika vähän kokemuksia, etenkään varhain alkaneesta taudista.

Loppuraskauden ongelma alkoi aikaisin

Raskaushepatogestoosi on maksahäiriö, josta kärsii noin 1.5 prosenttia synnyttäjistä. Se ilmenee tyypillisesti loppuraskaudessa, viikon 30 jälkeen. Hepatogestoosi nostaa maksa-arvoja. Sappiarvo kuuluu näihin ja erityisesti sappiarvon noustessa hepatogestoosia joudutaan hoitamaan lääkityksellä. Korkea sappiarvo on sikiölle haitallinen. Sappiarvon ollessa yli 40, sikiökuoleman riski on kasvanut (HUS.) Tämän vuoksi hepatogestoosi on edetessään syy käynnistää synnytys.

Minun kohdallani hepatogestoosi alkoi varhain. Viikolla 24 käsiäni alkoi kutittamaan. Atoopikkona olin tottunut kutinaan, mutta tämä oli erilaista. Mitään ihottumaa ei ilmennyt ja kutina oli kämmenissä. Se ei ollut jatkuvaa, mutta päivittäistä. Kysyin asiaa neuvolasta ja pääsin heti verikokeisiin. Terveydenhoitajan mukaan maksa-arvojen kohoaminen olisi harvinaista niin varhaisilla viikoilla ja uskoi talven tuivertamaan kuivaan ihoon.

Tulokset tulivat.  Maksa- sekä sappiarvot olivat kohonneet hieman viitearvojen yli. Sappiarvo oli 15 (viitearvo alle 8) ja Alat 100 (viitearvo 67). Sain lähetteen äitiyspoliklinikalle. Keskussairaalassa arvot katsottiin uudestaan seuraavalla viikolla ja ne olivat nousseet lisää. Sappiarvo johon päähuomio kiinnitettiin, oli 21. Arvoni eivät olleet hälyttävän korkeita, mutta raskausviikot huomioon ottaen, tilanne vaati toimenpiteitä, sillä niillä olisi aivan liian paljon aikaa nousta.

Olisin halunnut kaivaa ihoni irti

Minulle aloitettiin Adursal lääkitys kolmesti päivässä. Adursal laski maksa- ja sappiarvoni niin, että ne pysyivät sallituissa lukemissa. Kävin kuitenkin verikokeissa kerran viikossa ja ultrassa kahden viikon välein. Viikolla 33 lääkitys ei enää auttanut. Verikokeissa täytyi alkaa käymään kahdesti viikossa ja ultrassa viikottain. Huomasin lääkkeen toimimattomuuden hirveästä kutinasta, jota ei lääkityksen aikana ilmennyt aiemmin, sitten alkudiagnoosin. Kihisin kaikkialta. Mieleni halusi raapia luihin asti. Ikäväkseni raapiminen ei auttanut yhtään. Kaikenlaiset kutinaa hillitsevät lääkkeet olivat lähinnä vitsejä. Halusin kaivaa ihoni  irti kuokalla. Vain uni auttoi. Paitsi että sekin lakkasi, koska kutina ei antanut nukahtaa.

Minut otettiin naistentautien osastolle, jossa sain suonensisäisesti kortisonia. Alat-arvo oli maltillisen koholla, vain 150 tietämillä. Sappiarvot olivat kuitenkin kivunneet 30 paikkeille. Olin ahdistunut, ja netistä löytyi tietoa huonosti. Kaikkialla puhuttiin vain kohonneesta sikiökuoleman riskistä ja keskustelupalstoilla siitä, että sikiön sydän on riskissä pysähtyä jos sappiarvo kipuaa yli 40. Riski oli kuitenkin pieni mutta arvot nousivat liian varhain eikä lääkitys auttanut. Gynekologi totesi aina saman ”katsotaan ja odotetaan, ei ole kristallipalloa”.

Pääsin viikolla 35 sairaalasta ulos, mutta seuraavissa verikokeissa sappiarvo oli jo 42, ja kohtukuoleman riski kasvanut. Kaikenkaikkiaan se on hepatogestoosiraskauksissa 1 prosentin luokkaa, mikä on vähän. Minua ahdisti eniten lääkäreiden tietämättömyys. Hoitavat lääkärit sanoivat ettei näin aikaisin alkaneeseen hepatogestoosiin törmää usein, vaikka hepatogestoosi on aika tavallinen riskiraskauden aiheuttaja. Gynegologit pohtivat, voisiko käynnistystä vielä odottaa hetken, koska viikkoja oli 35+3. Olin kauhuissani ja pelkäsin, että lapsi kuolisi kohtuun minä hetkenä hyvänsä. Painoarvio oli 1850g. Pitkällisen pohdinnan ja parin ultran jälkeen raskaus päätettiin käynnistää heti.

Käynnistetty synnytys

Minttu syntyi viikolla 35+4 ja painoi 2500g. Synnytys kesti 5 tuntia. Kaksi päivää myöhemmin sappiarvoni olivat normaalit ja tyttäreni keltainen kuin tipu. Olin turvonnut kortisoneista ja raskaudesta, vuorokaudessa painoni putosi 11 kg. Istukka painoi 800g, mikä on iso paino raskaudelle joka ei mene täysille viikoille. 2 viikon päästä synnytyksestä sain bellin pareesin ja puolet kasvoistani halvaantui. Silmäni jäi auki. Se oli viikkoja teipillä kiinni. Kasvot onneksi palautuivat suhteellisen ennalleen. Myöhemmin luin keskustelupalstoilta, että useampi nainen on saanut selittämättömän kasvohermohalvauksen, bellin pareesin rankan raskauden jälkeen. Ehkä se johtui turvotuksesta, ehkä lääkityksistä, mutta se oli kamalaa. En muistele raskautta lämmöllä.

Varhain alkanut hepatogestoosi vaikutti  ehkäisyyn. Vuoteen en saanut käyttää hormonaalista ehkäisyä. Matalahormoninen valmiste olisi hepatogestoosin puolesta käynyt, mutta en voinut käyttää sitä muista syistä. Vuodenkaan jälkeen hormonaalinen ehkäisy ei enää sopinut minulle, vaan se nosti maksa-arvojani. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Viikkojen pelkääminen ei kuitenkaan unohdu hetkessä. Hepatogestoosi tuntui hallitsemattomalta. Kaikessa hiljaisuudessa lapsi saattaisi vain kuolla kohtuun, ilman minkäänlaisia varoituksia. Minua oli ohjeistettu tekemään liikelaskentaa ja hätyyttämään lasta kohdussa, jos se ei liiku. Sellainen on varhaisilla viikoilla kamalan stressaavaa, etenkin ensisynnyttäjälle, jolle kaikki on vierasta. Lääkäreiden ristiriitaisuus oli rasittavaa. Toisten mielestä tilanne oli vakava, toisten mielestä ongelma oli helposti hoidettavissa synnytyksen käynnistämisellä. Lisäksi lääkärit olivat eri mieltä pitoisuuksista, joissa synnytys tulisi käynnistää viikot huomioon ottaen. Jos olisin ollut viikolla 38+, tilanne olisi ollut selkeämpi. Alla lisää tietoa hepatogestoosista. Jos sinua kutittaa raskaana, selvitä tilanne. Se ei välttämättä ole vain kuiva iho.

Raskaushepatogestoosi

  • Sikiökuoleman riski ei näyttäisi lisääntyvän jos sappihappojen pitoisuus on alle 30-40 umol/l
  • Häiriö on vakava, kun sappihappotaso on yli 40umol/l
  • Synnytys käynnistetään yksilöllisen arvion mukaan, johon vaikuttaa raskausviikot, kutinan määrä sekä sappihappotaso
  • Äkkikuolema on etiologialtaan monisyinen ja yhtä tuntematon eikä se ole nykymenetelmillä ennustettavissa
  • Kutina ja lievä ALAT-nousu on tavallisempaa kuin hepatogestoosi
  • Oireet häviävät synnytyksen jälkeen
  • Uusiutumisriski 40%
  • Äidille vaaraton

(Lähde: Koulutusmateriaali: Terhi Saisto/Osastonylilääkäri/Hyks)

 

 

 

Kommentit

6 kommenttia

Minulla todettiin loppupuolella kun jouduin myrkytyksen takia osastolle ja valitin järjetöntö kutinaa päässä ja kämmenissö. Seurasivat arvoja ja synnytys sai käynnistyä itsekseen. Loppui onneksi sekin syyhypiina.

Minulla on ollut raskaussmurkytys kaikissa raskauksissani. Toisin kuin tilastoissa väitetään, on raskaysmyrkytys ollut edellistä pahempi joka kerta ja lapsilla vielä sama isäkin, mikä noin tilastojen valossa on harvinaista raskausmyrkytyksen uusiessa.
Itse turvauduin siihen, kuinka seurattiin ja ”kateltiin”. Labrassa kävin antamassa virtsa-ja verinäytteitä lopulta päivittäin. Arvot olivat koholla ja yli viitearvojen, noususuhdanteessa aina vaan, mutta lääkärit kisasivat keskenään siitä, pitäisikö jotain tehdä vai ei. Kukaan ei tietysti osaa ennustaa, onko näin vai noin lopulta parempi, mutta potilaana jäi kyllä välillä sellainen kiukku, että mitäs siinä sitten mittaatte, jos kaikki on kuitenkin niin suhteellista ja mielipiteestä kiinni.

Jasmin

Sama fiilis oli, tosi epäluottavainen olo kun kaikki oli eri mieltä.

Rajulta kuulostaa sullä että joka raskaudessa! Meillä jäi ainoaksi lapseksi niin tilasto jäi näkemättä tältä osin

Kiitos paljon tästä kirjoituksesta! En tiennyt että vaara on 1% vasta yli 40, aina oppii uutta.
Tosiaan, lääköreiden täytyisi tutustua tähän aiheeseen enemmän, onneksi kaikki meni hyvin!
Mulla oli myös tuo kamala kutina oireena ja siksi hermoilin ja juoksin labrassa jatkuvasti.. Mulle ei onneksi kohonnut arvot viitteiden yli, mutta se kutina oli jotain aivan hirveetä, yhdistettynä pelkoon sikiökuolemasta.. onneksi meilläkin syntyi vuosi sitten terve tyttö ja supistusten alettua katosi kutina!

Mulla olu joka raskaudessa tuo raskaudenaikainenhepatogestoosi. Olin tiukassa seuranna ja lääkityksellä. Vittumainen vaiva. Itsellä 4 raskautta takana

Minulla oli myös viimeinen. Aivan karsee kutina. Jalkapohjat pahimmat. Raavin kynnyksiin yöllä ne verille. Onneksi mainitsin terveydenhoitajalle. Hän otatti verikokeen ja soitti iltapäivällä, että heti Keskussairaalaan. Siellä olin 5 viikkoa. Ruoka laskettiin tarkasti, sain käydä kävelemässä äitiyskortti mukana, mutta minun piti ruokailla vain sairaalassa. Synnytys käynnistyi 5 viikkoa ennen laskettua aikaa, istukan irtirepeytymällä, että olipa hyvä, kun olin sairaalassa. Lapsi syntyi ja hän oli ihan rupinen, kuitenkin iho puhdistui nopeasti. Kun vauva oli riittävän iso, minun piti mennä maksan kuvaukseen. Maksastani löytyi muutaman sentin mittaisia kasvamia. Kyselin kovasti niistä, koska olin saanut 4v sitä ennen kaksoset, jolloin raskaus oli mennyt ongelmitta ihan loppuun. Se miksi ne kakasvoivat ei tiedetty.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä