Meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään

Teksti

Minulta on kysytty pariin kertaan muutaman viikon aikana, miten pidämme parisuhteestamme huolta. Kysymys on kamalan hankala. Mikä määritellään huolen pitämiseksi ja mikä on ihan vain normaalia arkea? Sopersin tähän kysymykseen molemmissa haastatteluissa jotakin epämääräistä mummoista ja seksitreffeistä. Aivan totta, me vietämme korostetusti kahdenkeskistä aikaa aina, kun mahdollista. Sen on mahdollistanut älyttömän hyvä tuuri ja kova duuni, esimerkiksi työtilanteen suhteen. Ollessani hoitoalalla, yhteiset lounastreffit olivat lähinnä kaukainen haave. Me olemme lisäksi onnekkaita. Isomummi asuu lähellä ja isovanhemmat ovat elossa. Monella tilanne on eri ja silloin parisuhdeaika vaatii enemmän. Kuten otsikosta voi päätellä, Olli Lindholm ja yö-yhtye on puhutellut minua parisuhteen tiimoilta aina. Onni on särkyvää ja siitä täytyy huolehtia.

Treffikutsut ja kalenteriseksi

Meillä on tapana lähetellä toisillemme treffikutsuja vällyjen väliin. Harrastamme kalenteriseksiä. Koetamme pitää läheisyydestä huolta. Kävelemme käsi kädessä. Usein puolisoni laskee autolla ajaessa kätensä reidelleni. Se itseasiassa kutittaa, ja tuntuu hieman inhalta joten siirrän hänen käden aina omani käteen. Siinä me ajelemme kohti auringon laskua, käsi kädessä. Tai ihan vaan Prismaan loskasateessa.

Yritän pitää huolta puolisostani ja hän yrittää pitää huolta minusta. Lisäksi me pidämme huolta vielä itsestämme. Parisuhde kulkee rinnalla. Tai joskus edessä. Ja jos ei ole tarkkana niin varmasti takana.

 

 

 

 

 

 

Huolenpito, mitä sen pitäisi olla? En tiedä muista, mutta meillä se menee luontevasti. Oikeastaan olen varma, että aika monessa suhteessa huolta toisesta pidetään erilailla. Me olemme konkreettisia. Minä teen puolisolleni vitaminisoitua iltapalaa ja huolehdin, että hän napsii d-vitamiinit. Toni puolestaan huolehtii siitä, että minun kalenterini on ajantasainen, autoni on aina kunnossa ja kun olen väsynyt huonosti nukuttujen öiden jälkee (joita on paljon)  hän nappaa minut kainaloonsa muistuttaen, ettei tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita. Ja ne mitä tarvitsee, hän tekee.

Sitoutukaa, mutta älkää sitoko

Meidän liitto on taisteltu toimivaksi. Olemme kertakaikkiaan halunneet olla yhdessä, vaikka se ei ole aina tuntunut edes hyvältä. Sen vuoksi varmaankin on tullut rakkaudesta huolta pitäminen niin tärkeäksi ja näkyväksi. Silloin kun minä en tunne olevani rakastettu tässä parisuhteessa, tuntuu kuin jotakin puuttuisi. Kun Toni ei tunne olevansa rakastettu avioliitossamme, hän on etäinen ja äreä. Ihminen kaipaa toiselta ihmiseltä rakkautta ja sen kokemuksen, että on tärkeä. Jos olisi sinkku, sitä kaipaa erilailla. Yksinäisyys ja etäisyys ihmisen vieressä tuntuu kammottavalta. Niin kuitenkin herkästi käy, ainakin meille, jos emme ole tarkkoina siitä, että niin ei pääse tapahtumaan. Toki rakkaus kantaa väljähtäneet kuukaudet ja latteat ajanjaksot, mutta jos niitä ei pysäytä kukaan, siitä tulee pysyvä tila. Rakkaudesta huolta pitäminen on meille myös tilan antoa. Toisen harrastusten ja ystävä-ajan mahdollistamista sekä omaa rauhaa. Appiukko sen hääpuheessa sanoi, ”sitoutukaa, mutta älkää sitoko

Seksitreffejä, lounaita, iltateetä, Netflixiä ja ajomatkoja ihan vain huvikseen. Öisiä halihetkiä, suudelmia autopesussa, kädestä pitämistä leikkipuistossa ja rakastava katse kauppajonossa. Pizzan tilaaminen, kun toista väsyttää ja auton tankkaus aamulla toisen puolesta. Joskus se on hipaisu, toisinaan karhunhali. Välillä kuiskaus hämärässä: mä rakastan sua. Sillälailla me pidämme rakkaudestamme huolta. Entäs teillä?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä