Kotona mahdollistan mieheni työt

Teksti

Olen ollut kotona nyt vuoden. Lopetin valokuvauskoulun viimevuoden toukokuussa. En oikein tiennyt sen jälkeen, mitä elämältäni haluan. Tuo vuosi oli ajanottoa ja sitä aikaa minä otan edelleen.

Roolini kotona on mahdollistaa yrittäjyys

Roolini kotona on tällä hetkellä mahdollistaa puolisoni työskentely yrittäjänä. Olemme tehneet valinnan. Mieheni tekee töitä paljolti myös minunkin puolestani. Jos olisin esimerkiksi ammatissani hoitoalalla, hän ei pystyisi yrittäjänä panostamaan yhtä paljon kuin nyt. Meillä on haaveena saada bisnes kantamaan, lopulta passiiviseen tuloon asti ja viettää varhain aloitetut eläkepäivät jossakin beachilla kookospähkinöiden ja dekkareiden kanssa. Paitsi etten minä lue dekkareita eikä puolisoni pidä kookoksesta. Toisinsanoen, en tiedä mikä tulevaisuutemme visio on. Villeissä unelmissamme haluaisimme firman, jossa ei tarvitsisi paiskia töitä kovinkaan paljon. Sitä ennen paiskitaan senkin edestä.

Puolisoni on töissä kotitoimistossa melkeinpä kokoajan. Se tarkoittaa oikeastaan sitä, että hän tekee töitä minkä kerkeää. Paljolti yöllä, sillä asiakkaita on ympäri maailman. Työ vaatii aikaa ja hiljaisuutta sekä pitkäjänteistä keskittymistä. Se vaatii minulta arjen ylläpidon ja pääasiallisen vastuun lapsen hoidosta.

Isi on melkein aina töissä ja silti läsnä

Valehtelisin jos väittäisin hänen tehneen aikaisemminkaan kotitöitä, mutta nyt en viitsi edes vihjailla niistä. Jos toinen painaa pyöreää päivää, ei häntä viitsi rasittaa imuroimisella. Sitäpaitsi minä olen kotona juuri siksi, että hänen ei tarvitse niitä tehdä. Hän toki viettää aikaa lapsen kanssa, eikä poikkea esimerkiksi jokailtaisesta tavastaan lukea iltasatu. Isi on meillä myös se, joka eniten pyöräilee, pelailee ja leikkii legoilla. Kuin ihmeen kautta, sen hän ehtii tehdä, mutta välillä toivoisin, että kevyemmät vuodet olisivat edessä pian. Lapsuus menee niin kovin nopeasti. Toisaalta hän on ruoka-aikoina läsnä ja työnteonkin saa useimmiten keskeyttää, jos yksisarvisella on kruunu rikki. Sinänsä en usko lapsen kokevan isin olevan paljon poissa perheensä luota.

Teen töitä kotoa käsin kyllä itsekin, kolmena päivänä viikossa. Työni liittyy someen, blogiin ja yrityksen juoksevien asioihin. Tällöin tyttäremme on päiväkodissa 6h/päivä.

Postasin tästä aiheesta vuosi sitten ja minua hieman jännitti silloin, että miten arki tulee asettumaan. Pelkäsin tylsistyväni. Näin painajaisia konkursseista ja avioeroista. Mitään kamalaa ei tapahtunut. Vuoden aikana kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. En ole kyllästynyt ja päässäni on paljon kaikenlaista ammatillista kivaa, mitä haluan puolisoni kanssa toteuttaa. Kaikki on oikeastaan hyvin samanlailla kuin 12kk takaperin. Paitsi että olen oppinut luottamaan tulevaisuuteen enkä enää pelkää kirjanpitäjää. Verottajakin on lopulta aika nalle. Se vaati vain karhumetsään tutustumista.

Elämä on seesteistä, vaikka joskus tuntuu, etten erota aviomiestäni pölyisen työhuoneen seinästä. Onneksi tässä on paljon ihania hyviä puolia. Työstä voi irrottautua ja ottaa lomaa silloin kun haluaa (eli ehtii). Minusta tuntuu että olemme ehtineet lomailla enemmän, kuin silloin kun on oltu virka-aikaisessa työkuviossa. Ehkä yrittäjäperheenä sen vapaan sitten vain käyttää erilailla, tai sitten arkemme vain on täynnä kummallisia paradokseja.

Osa-aikainen työ kotoa käsin sopii edelleen minulle hyvin eikä arjen hoitaminen lähes yksin tunnu raskaalta. Kevätkaamos on edelleen ylläni, mutta yritän räpiköidä sieltä ulos. Kesä voittaa kyllä.

Juuri nyt kuuntelen, kun puolisoni lukee iltasatua tyttärellemme enkä aio koputtaa puuta kun sanon, että kaikki on ihan hyvin.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä