Synnyttäneen ja laihtuneen vatsa saa näyttää tältä

Teksti

Mutta kelläpä kaiken kanssa aina tuuri kävisikään. Tai en minä tiedä onko tämä arpapeliä ollut, elämän jälkiä on otettu. Toiset mieleen, toisen mahaan. Mahasta ne saa sentään piiloon.

Yli pyykkivuorten Hanna julkaisi blogissaan kuvan äiti vatsasta ja haastoi muut mukaansa.

Minun mahani on tässä blogissa jo nähty. Aika moni on sanonut minulle, että odota vaan kärsivällisesti, kyllä se palautuu. No ei helvetissä palaudu! En ole onneksi lähtenyt itsepetoksen tielle.

Painovoima ei muutu. Fysiikka ei muutu. Minun mahani ei muutu. Jos venytät kuminauhaa, se napsahtaa takaisin. Mutta kun iho ei ole kuminauha. Joten tässä teille te elämään ja kolmekymppisen nuoruuteen uskovat, se on siinä edelleen!

Olisiko tämän voinut estää? Kyllä. Painoni on vaihdellut elämäni aikana kymmeniä ja kymmeniä kiloja moneen suuntaan. Olen ollut alipainoinen ja vaikeasti ylipainoinen. Sahannut sillä tiellä, tullut raskaaksi ja laihduttanut lisää. Nopeasti, hitaasti, kerralla ja pikkuhiljaa. Olisin voinut lopettaa diettaamisen ja laihtua hitaasti. Nahkani olisi voinut palautua. Tehty mikä tehty. En suosittele. Nahan lisäksi jälkeen jäi myös pää.

Sitten on se raskaus. Sijaissynnytys ehkä olisi voinut käydä päinsä Hollannissa mutta Herranen aika. Raskaus nyt venyttää ihoa, sellaista elämä on.

Kirurgia? Vatsani on leikattu useamman kerran viimeisen 10 vuoden aikana. On siivottu endometrioosia ja aseteltu ruokatorvea uuteen uskoon. Uusinta leikkauksen riski on lähivuosina olemassa. En käy hankkimassa lisää kiinnikkeitä sisäelimiini, jotta saisin bikinivatsan. Se sattuisi sisältä. Sitäpaitsi edellinenkään leikkaus ei mennyt ihan putkeen kaikilta osin joten en lähde nukutettavaksi kevein perustein. Ulkonäkö on kepeä peruste.

Ei veitsiä, ei aikaa, ei sääliä. Vatsa mikä vatsa. Ei ole timmi eikä tarvitse olla. Luulen että se on hieman saanut täytettä viimeisen vuoden aikana, kun leikkauksesta toipumisen myötä olen pystynyt syömään paremmin. Mutta edelleen sen saa taitella farkkujen sisään ja se pömpöttää kotelomekossa sliipattuna sekä näyttää stringeissä huvittavalta.

Arvatkaa mitä? Ei haittaa. Ei pätkääkään. Olen tuijottanut omaa napaani hyvin kauan. Se on kamalan väsyttävää, etenkin nyt kun se napa on entistä alempana ja sen tuijotus painaa niskan kumarampaan.

Tältä näyttää yhdenlainen synnyttäneen maha. Tai ei, tältä näyttää ihmisen maha!

Imetyksestä 4 vuotta. Laihdutuksesta 3v ja normaali paino. Siinä se on yhä vielä. Ja tulee olemaan. Haasteeseen vastattu. Ja niihin ”palautuiko se lopulta” -kysymyksiin myös. Ei. Ei vieläkään palautunut.

Ehkä se ei sittenkään ollut paska säkä. Vatsan sisäpuoliset ongelmat sen sijaan ovat. Siitä lisää vaikka tässä

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Mä en ymmärrä miksi näitä vatsoja pitää aina tuua esille? Kyllä sen jokainen tietää miltä se näyttää. Itsestä on kiinni miltä se näyttää vuoden päästä jne….

Avatar

💕 Tulipa hyvä olo tästä postauksesta. Kiitos, olet täydellinen.

Avatar

No, viimeistään siellä vanhainkodissa toimimme ja repsotamme kaikki.
Siellä jokaisella löytyy jo ryppyjä kasvoista. Ei tarvitse aamuin illoin rasvata enää silmänympäryksiä paremman tulevaisuuden toivossa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä