Ihastus oli syvä kriisi, eikä opettanut mitään

Teksti

Parisuhteeni on ollut pinnalla viimeaikoina. Minulta pyydettiin jälleen aiheesta haastattelua ja annoimme sellaisen Tonin kanssa Kauneus ja terveys -lehteen. Minua on hieman hämmentänyt se, miten paljon tämä aihe on kiinnostanut niin teitä lukijoita (puolisoni ihastui toiseen on suosituin postaukseni) kuin mediaakin. Jonkun random ihmisen kriisi. Syy lienee kuitenkin se, miten vähän näistä puhutaan. Minulta kysytään paljon sitä, miten elämä lopulta jatkui ja millaista se nyt on. Olenko mustasukkainen ja ajattelenko asiaa paljon?

Elämäni suurin kriisi

Puolisoni ei pettänyt minua. Hän ihastui voimakkaasti toiseen naiseen ja halusi sen vuoksi erota. Tämä episodi on kuitenkin ollut koko tähän astisen elämäni suurin kriisi. Se vavisutti minua ydintäni myöten. Eroa ei tullut. Sen kanssa täytyi oppia elämään, että elämässä voi eteen tulla kaikenlaista mutta siitä selviää. Se oli valtava loukkaus ja meni suoraan sinne missä se eniten sattuu. Itsetuntoon tietenkin. Ajattelin tuolloin, etten selviä elämästä jos avioliittoni hajoaa. Toisaalta minusta tuntui, että koko loppuelämä tulee olemaan taistelua siitä, että olisin rakastamisen arvoinen. Luottamus oli mennyttä.

5 vuotta myöhemmin

Tapahtuneesta on kulunut 5 vuotta. En ajattele sitä juurikaan. Aika on kylläkin mennyt hitaasti. Se, mitä tuollainen episodi koettelee, on mainittu luottamus. En pelkää enää ollenkaan. Sen sijaan ensimmäiset vuodet olin epäilevä kokoajan. Ajattelin jokaisen kaupan kassalle annetun hymyn johtavan uuteen ihastumiseen. Olin jatkuvasti varuillani, enkä halunnut puolisoni viettävän aikaa muiden naisten kanssa. Minkäänlaista luottamusta ei ollut. Toki hänkään ei tilannetta härkkinyt. Hän ei jutellut liikoja somessa muiden naisten kanssa, eikä piilotellut puhelintaan. Sain tavallaan luvan olla mustasukkainen hetken.

Pariterapialla oli suuri merkitys. Tilannetta normalisoitiin eikä sen annettu olla maailmanloppu. Paritetapiassa ihastuksesta puhuminen oli lopulta vähäistä. Enemmän puhe oli siinä, että liittoa yritettiin saada toimimaan muilta osin. Arki oli raskasta ja tunteet kateissa.

Mustasukkaisuus kuoli hiljalleen

Kun tunsin, että puolisoni tunteet ovat palanneet takaisin, mustasukkaisuus ja pelko alkoi hiljalleen hälvetä. Lopulta kuitenkin suurin asia oli sen ymmärtäminen, että lopulta en voi vaikuttaa asiaan enempää. Olin jo korjannut omia toimintatapojani ja tehnyt parhaani. Enempää en voisi tehdä muuttamatta itseäni joksikin, mitä en ole.

Nyt tunnen ja puolisoni tuntee. Toisinaan ei tunneta niin paljoa mutta tiedämme että se menee ohi. Jos ihastuttavia ihmisiä tulee vastaan, niiden kanssa ei lähdetä rakentamaan mitään syviä kahdenkeskisiä ihmissuhteita.

Uskoisin, että meillä on nykyään hirveän normaali parisuhde. Luotamme toisiimme, mutta emme pidä itsestään selvyytenä. Ja toisinaan pidämme. Eivätkö kaikki joskus?

Ihastus ei opettanut minulle mitään. Se oli aivan hirveää ja tuskallinen kokemus. Vaihtaisin ainakin 300 päivää pois. Ehkä enemmänkin. Voisin ajatella, että sen seurauksena opin paljon itsestäni ja parisuhteesta. Mutta ei, olen varma että vähempikin olisi riittänyt.

Se tuli, mutta myös meni. Nykyään elämä on hyvää. Uskon avioliiton kantavan loppuelämän. Aivan kuten uskoin sen päivän aamuna kun, puolisoni ilmoitti haluavansa erota. Ei elämästä koskaan tiedä. On vain elettävä hetkessä ja rakkaudessa kiinni niin kauan, kuin se siinä on.

Olin juttelemassa Kaksplussan poadcastissa parisuhdekriisistä. Siitä tässä.

Onko sinun parisuhde selvinnyt kriisistä?

 

 

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Meille kävi samoin. Muutama vuosi sitten. Mieheni ihastui toiseen naiseen. Meillä takana yli 20 vuotta pitkä liitto, lapsia. Elämäni rakkaus ihastui sattumalta tapaamaansa naiseen, niin että oli valmis eroamaan. Heillä ei ollut suhdetta mutta tapailivat muutaman kerran. Olin luullut että me ei erottaisi ikinä. Mielestäni meillä oli ollut toki vaikeampiakin aikoja, mutta rakkauttakin oli ollut myös paljon. Vaan niin elämä yllätti ja matto lähti ja kovaa jalkojen alta. Asuimme erillään hieman toista kuukautta. Tapasimme koko eron ajan kuitenkin aina välillä. Eräänä päivänä mieheni palasi ja minä otin takaisin. En kadu. Eka puoli vuotta oli minulle äärimmäisen raskas. Oikeastaan koko eka vuosi. Luottamus piti alkaa rakentamaan alusta asti uudelleen. Eikä se ollut helppoa. Oma mieli meni vuoristorataa. Olimme toisaalta kuin vastarakastuneet, mieheni pääsi hyvin helposti yli ihastuksestaan, kun taas minä en siitä niin vaan päässyt. Aika ajoin hylkäämisen, riittämättömyyden tunne ja mustasukkaisuus meinasi ihan ottaa vallan. Mutta mieheni loputtomalla ymmärtämisellä, avoimuudella ja rakkaudella siitä selvittiin. Väitän että meillä on nyt parempi suhde kuin ennen eroa. Joskus satunnaisesti ja hetkellisesti nuo ajat voi tulla ajatuksiin, mutta kun niistä puhuu rehellisesti, eivät jää kummittelemaan. Se täytyy ottaa vaan osana omaa elämänkaarta. Mitä kelläkin. Ei pidä antaa heti periksi ja anteeksi voi hyvin antaa, jos toinen aidosti katuu ja anteeksi pyytää.

Avatar

Hei,

on selvinnyt/yrittää koko ajan selviytyä aika lailla samanlaisesta kriisistä. Olen ymmärtänyt, että teillä oli tuossa vaiheessa suhdetta takana jo jonkin verran, meillä kriisi iski tuoreeseen suhteeseen.
Nykyinen sulhaseni, avopuolisoni ja tulevan lapseni isä alkoi tapailemaan minua vaikka oli syvästä ihastunut toiseen naiseen. Kertoi ihastuksesta avoimesti mutta ei kuitenkaan viitsinyt kertoa minulle sitä, että tapailivat ystävinä säännöllisesti minulta salassa. Vaikka siinä vaiheessa oli jo vannonut rakkauttaan minuun ja meidän yhteiseen elämään, oli toinen nainen kuvioissa mukana vain ystävänä ja tätä oli minun haastavaa sulattaa. Varsinkin kun kaikki tapahtui salassa.

No kuten kaikilla salaisuuksilla on tapana, niin tuli tämäkin noin puolen vuoden seurustelun jälkeen esille ja matto vedettiin jalkojeni alta. Siitä lähtien (nyt mennyt n. 3 vuotta) luottamusta rakennetaan edelleen. Välillä on heikkoja kausia ja heikkoja hetkiä, hetkiä jolloin koen valtavaa mustasukkaisuutta ja epäonnistumista naisena. Hetkiä, jolloin koen että en riitä eikä mieheni minua alunperinkään halunnut. Hetkiä jolloin olen varma siitä, että tulevaisuudessa mieheni tulee minut jättämään tämän tai jonkun muun naisen takia.

Onneksi nykyään pystymme jo keskustelemaan näistä tunteista ja ajatuksista, sillä niiden aikana usko yhteiseen tulevaisuuteen on entistä parempi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä