Leikkaus ei onnistunutkaan niin kuin oli tarkoitus

Teksti

Osa lukijoistani on jäänyt seuraamaan blogiani vertaistuellisissa merkeissä, liittyen refluksitautiin ja refluksileikkauksiin. Olen ajoittain postaillut kuulumisia sen suhteen, mutta viimekerrasta on aikaa. Olen siis sairastanut rajua refluksitautia vuosia. Taudissani vatsan sisältö valui spontaanisti suuhun, eikä ruokatorven alaosa pitänyt enää ruokaa vatsassa. Tämä johti jatkuviin tulehduksiin. Minut leikattiin 2016 syyskuussa, mutta sekään ei ollut aivan ongelmatonta. Oireet kuitenkin vähenivät.

Vuosi sitten aloin tuntemaan jälleen närästysoireita. Rintakehää särki. Tuntui, kuin jotain nousisi ruokatorvea pitkin. Ei samanlailla kuin ennen leikkausta, mutta kuitenkin niin, että huomasin jonkin muuttuneen. Mitään ei kuitenkaan tullut suuhun asti. Ennen leikkausta vatsan sisältöä joutui sylkemään. Minulle tehtiin oireiden vuoksi ylävatsan ja alathoraxin magneettikuvaus. Epäiltiin, että kipu voisi johtua endometrioosista joka minulla on todettu aiemmin. Endometrioomia saattaisi olla palleassa. Sitä ei kuitenkaan näkynyt. Myös leikkauksessa tehty mansetti oli paikoillaan, eikä se ollut revennyt tai siirtynyt.

Oireet jatkuivat ja jouduin aloittamaan Omeprazol-lääkityksen uudestaan. Mansetti oli aiemmin liian tiukalla ja siihen jouduttiin pistämään botoxia ja tekemään pari laajennusta. Nyt tuntui siltä, että se on löystynyt liikaa. Pääsin jälleen tähystykseen, joka oli muutaman vuoden sisällä seitsemäs kerta. Letkun nieleminen menee jo rutiinilla.

Tähystyksessä selvisi, että mansetti on löystynyt kaikessa hiljaisuudessa. Se ei ole löystynyt entiselleen, mutta sen verran kuitenkin, että se päästää happoja ruokatorveen aiheuttaen vanhaa tuttua närästystä. Vatsa kramppaa usein vääränlaisesta ruoasta ja täyttyy ilmasta, joka aiheuttaa erittäin kiireellistä ripulia. Tiedän varmasti kaikki kaupunkimme yleiset vessat ja juoksutakinkin taskussa on aina vessapaperia ja varapikkuhousut. Paska juttu mutta kaikkeen tottuu. Paitsi vihaisiin ihmisiin vessajonossa.

Uusintaleikkausta ei tehdä ainakaan vielä. Sellainen on paljon isompi leikkaus kuin alkuperäinen ja siinä on isoja komplikaatioriskejä. Lääkitys jatkuu ja toivomme parasta, että mansetti ei löysty lisää, eikä varsinkaan repeä tai siirry mihinkään.

Ruokavaliota olen joutunut jälleen muuttamaan, jotta voisin paremmin. Ruoka on selkeästi minun elämässäni muuttuva tekijä oman terveyden mukaan, eikä esimerkiksi eettiset valinnat voi olla etusijalla.

En kadu leikkausta, mutta olen toki harmissani, että olen tässä joukossa, jolla kaikki ei mennytkään niin hyvin, kuin olisi pitänyt. Oireet eivät kuitenkaan ole palanneet leikkausta edeltävälle tasolle. Lääkitys auttaa oireisiin tällä hetkellä. Minulla on edelleen pahoinvointia ajoittain, mutta se talttuu pahoinvointilääkkeillä, jotka tosin vievät ajokunnon.

Harkitsetko leikkaukseen menoa? Monesti refluksikot kysyvät toisiltaan, että kannattaako mennä. Sellaiseen ei voi vastata. Minä ajattelen, että jokaisen täytyy miettiä itse, minkä kanssa voi elää hyvää elämää. Jos leikkaus tuo erilaisia ongelmia, elääkö niiden kanssa mielummin, kuin refluksioireiden? Minä elän. Toisilla leikkauksen jälkeen oireet ovat pahempia, ja he katuvat. Osalla leikkaus tuo täysin uuden ja oireettoman elämän. Funfoplikaatio on villi kortti, jonka kääntämistä kannattaa puntaroida tarkkaan, mutta ei myöskään pelätä liikaa.

Moni närästystä valitteleva ei tule ajatelleeksi, että vaivan pitkittyessä, tilanne voi mennä hankalaksi ja siitä voi saada elämä mittaisen riesan. Nyt mennää  näillä korteilla kohti heinäkuuta!

Miten teillä muilla leikatuilla tai leikkausta odottavilla/toivovilla menee elämä?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä