Astma pakottaa luopumaan arkisista asioista

Teksti

Elämä on syystä tai toisesta luopumista, aivan jokaisen kohdalla. Jos ei joudu tietoisella tasolla hellittämään mistään, se tapahtuu huomaamatta. Iän myötä luovumme sileästä ihosta, tarkasta näöstä, hiusten pigmentistä ja lopulta elämän henkäyksestä. Jotta ei tarvitse mennä synkeän syvälliseksi, voi keskittyä luopumaan tästä minuutista.

Astman myötä tämä luopumisasia on tullut hyvinkin konkreettiseksi. Diagnoosin saatuani, täytyi ensimmäisenä luopua kanista, jonka heinä oli allergisen astmani laukaissut. Samoin ajatuksesta, että meille enää koskaan tulisi jotakin muita, kuin terraariolemmikkejä. Eläinten pois antaminen on hirveää, kun kyseessä on lapsen lemmikit.

Hengitysvaikeuksien vakiintuneessa osaksi elämää, saivat puolisoni partavedet ja deodorantit mennä. Se tuntui aluksi kamalalta. Mikään ei ole kiihottavampaa, kuin partavesi. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Kyllä alaston mies itsessään lopulta synteettisen häivähdyksen voittaa.

Jouduin tietenkin tyhjentämään myös oman tuoksukaappini ja siirtymään hajustevapaisiin dödöihin. En ole tietääkseni kemikaaliyliherkkä, mutta hengitys ahtautuu aerosoleista ja voimakkaista tuoksuista. Niin, ja tupakka. Pääasiassa luovuin siitäkin. Toisinaan sorrun polttamaan yhden tai kaksi. Senkään suhteen keuhkot eivät ole entisellään. En saa tupakasta astmakohtausta, mutta kyllä se tiiliskiven tuo tai jo olemassa olevaa rinnan painoa lisää entisestään. Usein hengitys muuttuu raskaaksi, ikävän tuntuiseksi ja rinnalta tekee mieli siirrellä niitä kiviä pois. Jos jään tilaan missä on ahtauttavia elementtejä, kuten eläin tai hajuja, alan yskimään, minulle tulee tukala olo ja hyvin ikävä sekä raskas yleistila.

Astma on perussairaus. En pidä laisinkaan siitä, että nyt minun täytyy kirjoittaa papereihin perussairauksien kohtaan jotakin. Silti sen olemassaolon huomaa. En enää lähde lenkille koska tahansa. Kuulostelen oloani ja säätä. En myöskään lopeta urheilua, sillä se auttaa keuhkoihin kertyvän liman irtoamisessa. Jos ei liiku, kertyy limaa. Kun sitä kertyy, ei jaksa liikkua. Kehässä tasapainoilu on tullut osaksi treeniä, mutta senkin kanssa on oppinut olemaan. Toisinaan tulee ikäviä yllätyksiä. ”Ainiin, en voi tehdä tätä enää” -tilanne kävi viimeksi kun tajusin, etten voi lähteä perinteiselle perheemme telttaretkelle. Kaikkialla on heinää ja pölyjä. Toisaalta, en edes pidä telttailusta ja vatsaongelmien vuoksi sekin on inhottavaa jos sattuu huono päivä, joten yöpymisen siirtäminen hotelliin tuntuu saamiselta.

Pitäisi varmaan sanoa, että menetyksistä suurin on terveyden tunne. Tiedättekö, se fiilis että voi luottaa että huomennakin tuntuu normaalilta. Nykyään perustilani on se, että koska tahansa voi olla vähän huono olla. Painon tunteeseen rinnassa tottuu. Sen olemassaolon huomaa usein silloin, kun se menee pois! Kas, ompas hyvä oli, oho.

Lääkitykseni ei ole aivan kunnossa, joten osa huonosta olosta johtunee siitä. Syksyllä aloitettiin Montelukastilla, Alvescolla ja parilla erilaisella avaavalla. Alvescoa on aina huonoina kausina tuplattu, mutta nyt tuplauksesta huolimatta kipeästä olosta on tullut pysyvä tila ja keuhkot särkevät usein. Myös pef on laskenut 350 paikkeille eli 100 yksikköä alaspäin parhaimpiin verraten.  Laitettiin tauolle Alvesco ja lähdettiin kokeilemaan Relvaria mikä on kortisonin ja avaavan yhdistelmä.

Luopumisen vastapainoksi olen myös saanut. Kela antoi minulle uuden kelakortin, jossa on erityiskorvattavuusmerkintä lääkkeille.

Parfyymirintamallakin on havaittavissa hentoista toivoa.  Lähdimme ystäväni kanssa alennusmyynteihin. Aloitimme Petite St Louisesta, jossa on yhdistetty vaatteet ja parfyymit. Kaupan tuoksuosiossa juttelin myyjän kanssa ja kuulin, että heidän tuoksuja on toisinaan voineet käyttää henkilöt, jotka ovat hajusteherkkiä tai astmaatikkoja. Nuo parfyymit valmistetaan puhtaista ja aidoista raaka-aineista ja saattaisi olla, että ne eivät ärsytä hengitysteitä niin paljon, kuin voisi äkkiseltään olettaa. Itse en reagoi kukkasille, vaikka kukkadödö saa aikaiseksi yskää joten sen perusteella voisi ajatella, että tämä ehkä sopisi.  Mitään tämä myyjä ei tietenkään voinut luvata, muuta kuin mahdollisuuden. Lähdin kotiini testerin ja tuoksulappusten kanssa. Katsotaan kuinka käy!  Onko teillä astmaatikkolukijat ollut vaihtelua tuoksujen sopivuuden suhteen? Onko jokin merkki ollut vähemmän ärsyttävä kuin jokin toinen? Entä luonnonkosmetiikan tuoksut, ovatko ne eronneet muista hengityksen suhteen?

Tätä kirjoittaessa ajattelen, että olen oikeastaan päässyt aika vähällä. Moni on joutunut luopumaan paljon enemmästä. Astma on aika salakavala eikä sen olemassaoloa ja yleisyyttä välttämättä tule edes ajatelleeksi, ennenkuin sen saa. Astma yhdistettynä ajoittain fundoplikaatioleikkauksen jälkeisiin ongelmiin tuntuu toisinaan siltä, että elämäni on yhtä pientä ongelmaa täynnä. Ja ehkä se onkin, mutta onneksi nämä ovat sellaisia, joiden kanssa voi pienellä säädöllä elää. Astmapiippu povitaskussa ja vessapaperi takataskussa, mikä tahansa on mahdollista. Paitsi ehkä sykettä nostava seksi junan vessassa. Siellä on yllättävän huono ilmanvaihto.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä