Merkitys vihkisormuksen kaiverruksessa

Teksti Jasmin

Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Tämän liiton eteen on tehty hirveästi töitä. En voi aina itsekään uskoa, että olemme vielä tässä, yhdessä.

Meidän molempien vihkisormuksia koristaa sama kaiverrus. Halusimme jotakin muistuttamaan meitä siitä, mikä on avioliitossa tärkeää. Kysyin silloin teologiaa opiskelevalta ystävältäni, mitä sormuksiin voisi kirjoittaa. Siihen aikaan ei googlailtu kuten nykyään joten en laisinkaan tiennyt, mitä ihmiset sormuksiin nimiensä lisäksi rustaavat. Tulevalle pastorille tuli mieleen vain yksi lause, josta pidin heti.  Siitä tuli meille ikäänkuin läpi liiton kantava neuvo;  1kor 29

Kantakaa toistenne kuormia

Tuo on Raamatun kohta jossa lukee ”kantakaa toistenne kuormia”. En tuolloin vielä tiennyt, mitä kuorma oikeastaan tarkoittaa. Ajattelin nuorena ja naivina 19 vuotiaana lähinnä painavaa käsilaukkuani. Tuskin tiesi, millaisen säkin ajoittain ottaisi kannettavakseen myös väkivahva rakkaani.

Olemme jakaneet rahamme, ilomme, surumme ja lopulta myös taakkamme. Se on tarkoittanut sitä, että toisen ollessa heikko, toinen on ollut vahva. Taakkojen jako on ollut myös sietämistä. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä. Jotta käytäntö ei unohdu kliseen alle, hampaitaan kiristäen mieheni kantaa suurempaa kuormaa, sillä kukkarossa tuntuu ja hermossa vihloo aina kun, kolhin automme parkkihallissa. Vakuutusyhtiöiden bonusjärjestelmä ei anna paljousalennusta eikä liioin ymmärrystä miehille, joiden taakkana on nainen ratissa.

Minun harteitani on aikanaan painanut puolisoni burn out. Silloin valvoin öitä, tein paljon enemmän töitä ja toivoin, että hän virkoaa ennenkuin minä väsyn. Ja virkosihan hän. Nykyinen mielekäs työ yrittäjänä on saavutettu unelma.

Toisen kuorman ei tarvitse olla suuren suuri, tullakseen tarpeelliseksi kantaa. Mennessä yksiin, toinen ottaa kantaakseen toisen huolia ja murheita. Turhiakin, sellaisia jotka kaipaavat jakamista. Puolisot kantavat kuormaa kuuntelemalla, lohduttamalla ja tarjoamalla sitä, mitä milloinkin tarvitaan. Ihan perus ihmisyyttä parisuhteessa.

Jaetaan mitä voidaan

Kuormien kantaminen ruohonjuuritasolla on perheessämme elämän mielekkyyttä. Mieheni vihaa kotitöitä, joten minä vähennän hänen kuormaansa tekemällä ne. Jos toinen niin kamalasti jotakin vihaa, miksi toinen ei voisi tehdä elämästä kivempaa? Toki se on vastavuoroista. En kestänyt hoitoalan töitä. Väsyin ja kadotin elämästäni värit. Puolisoni vähensi taloudellista taakkaani tekemällä itse töitä enemmän, jotta pääsisin oravanpyörästä pois. Aivan kuten muinoin minäkin.

Kuormia on erilaisia. Oleellista on ollut niiden jakaminen, olivatpa ne mitä hyvänsä. Joskus toisen taakka on raskas, etenkin silloin kun selässä on omaakin painolastia. Toisen työstressi voi tuntua kohtuuttomalta silloin, kun on itse toipumassa leikkauksesta tai sairastellut paljon. Silloin mietitään yhdessä, minkä avulla kevennetään.

Elämä olisi ratkaisukeskeistä ja helppoa, jos kuormien kantamisen voisi ratkaista raha-asioiden järjestelyllä tai siivoamisella. Olla läsnä, pysyä kuuntelevana korvana ja auttaa sekä lohduttaa tarvittaessa. Sitäkin se on.

Jotkut kuormat ovat liitossamme olleet sellaisia, että olisin mieluiten jättänyt ne tien varteen. Sinne ne ovat jääneetkin, mutta vasta kun on löytynyt sopiva maankaatopaikka. Ihmisen taakkaa ei voi roiskia sinnetänne. Se seuraa perässä. (Tämä ei ole lupa heittää luontoon homeisia sohvia, vaikka ne niille sijoille jäävätkin)

Olemme kantaneet, raijanneet, työntäneet ja vetäneet perässä. Välillä toistemme taakkaa, välillä toisiamme. Elämä yhdessä on antanut suuresti rakkautta ja näihin sormuksiin kahlittuina olemme kasvaneet kiinni toisiimme.

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä