Miltä tuntui viedä kaatopaikalle lähes koko omaisuus?

Teksti

Pahalta. Äärimmäisen pahalta.

Ensimmäiset viikot homekoiran käynnin jälkeen olimme lamaantuneita. Istuimme käsi kädessä autossa ja tuijotimme tyhjyyteen. Haahuilimme huonekalupaikoissa mutta kummankaan ei tehnyt mieli ostaa mitään. Miehelläni ei tuntunut olevan tunnereaktioita. Minulla niitä oli liikaa.

Vitsailu konmarituksesta raivostuttaa edelleen

Erityisen tuohtunut olin, kun minulle yritettiin etsiä asiasta hyviä puolia. ”Saa konmarittaa kerrankin kaiken.” Sisälläni kuohahti silloin ja kuohahtaa edelleen. Konmarituksessa luovutaan siitä mikä ei enää tuota iloa. Sen saa päättää itse. Minä jouduin luopumaan käytännössä lähes kaikesta tärkeästä, halusin tai en.

Olimme juuri ostaneet uudet petivaatteet täkkejä myöten. Ne tuottivat minulle iloa, lukekaa nyt vaikka tämä postaus jos ette usko. Olohuoneen ja eteisen matot oli uusittu paria viikkoa aiemmin. Kalusteet puoli vuotta sitten.

Rakastan kirjoja. Minulla oli niitä satoja. Ostin aina uutuudet, mitä odotin kovasti. Ja divarivanhukset joita ei meinaa löytää mistään. Aarteeni oli aito ja alkuperäinen Stanislavski. Ja tietenkin Cheek. En viitsi edes luetella kaikkea, tulee vaan paha olo.

Kloorin ja desifiointiaineen avulla pelastimme hiukan

Jotain pystyimme pitämään. Homekoiran ohjaaja neuvoi, että kovat pinnat voi pyyhkiä kloorilla ja osaan vaatteista saattaisi toimia desinfiointipesu pyykkidesillä. Vaatteista suurin osa lähti kuitenkin pois. Loput pestiin ensin pesulassa desinfiointiaineella ja uudestaan kotona. Vain kaikkein pahiten herkistyneiden kohdalla voi käydä niin että se ei riitä ja  ajokorttia myöten kaikki hävitetään. Toivoakseni en ole siinä porukassa. Tosin jäljellä oleva 30 prosenttia mitä säilyi, ei tuottaisi varmaankaan enää tuskaa luopua. Paitsi kamerat. Niissä on kiinni hirveästi rahaa.

Elektroniikka paineilmapuhdistettiin, samoin Moccamaster. Muut kodinkoneet lähtivät kaatopaikalle. Samoin verhot, matot, muut tekstiilit, nojatuolit, sängyt, sohvat sekä fatboyt. Lastulevyt ja suurimman osan myös puisista huonekaluista heitimne pois. Yksi vitriini jäi, ja se kloorattiin, samoin kuin Iittalan Muumimukit. Muut astiat hävitimme, klooraus kävi hengitysteihin ja ajattelimme, että mitä vähemmän lähtee mukaan edes kloorattua tavaraa sen parempi koska aina voi jotain itiötä kulkea mukana.

Papereiden hävitys tuotti päänvaivaa. Silppuria emme omistaneet ja tuhottavia asiakirjoja oli paljon. Tärkeimmistä otimme kännykällä valokuvat (kuten työtodistukset) ja koulutodistukset siirsimme ilmatiiviisiin pusseihin. Arkaluontoisimmat arkit joita en enää tarvitse, puolisoni poltti takapihalla. Emme paistaneet nuotiolla makkaraa.

Kaatopaikkakin maksaa

Tavaroiden hävitys on kallista. Kaatopaikkamaksuihin meni satoja euroja. Se tuntui toki pikkurahalta sen rinnalla, että kaikki täytyy uusia. Onneksemme taloustilanteemme kesti tämän, emmekä joutuneet ottamaan velkaa. Mitään käytettyä emme uskaltaneet ottaa vastaan allergiariskin vuoksi. Kaikkien mielestä oma koti on homeeton, mutta koskaan ei voi olla varma mistään. Emme voineet ottaa riskiä mahdollisen allegian aiheuttajan kulkeutumisesta kotiin, jotta tiedämme mistä mahdollinen oirehdinta johtuu, jos se jatkuu yhä. Ja jatkuuhan se. Tämä ongelma heräsi  uusien huonekalujen suhteen. Henkeäni ahdistaa edelleen. Huonekalukauppojen kalusteista osa on jo raahattu parvekkeelle sekä mummolan terassille tuulettumaan. En tiedä mikä oireet aiheuttaa ja pelkään että hävitykselle ei tule loppua. Sen vuoksi emme osta uutta tavaraa, ennenkuin on selvinnyt, mille olen allerginen. IgE -arvo (allergisessa reaktiosta kertova laboratorio-arvo) oli 1350 kun sen viitearvo on alle 100 joten jossakin se syy on. Toivottavasti ei Ikean uudessa keltaisessa nojatuolissa, haluan pitää sen. Toisinaan uusien tavaroiden materiaalipäästöt ovat korkeita ja altistuneet reagoivat niihin. Tämä voi olla sitä.

Pehmoleluista luopuminen oli suurin harmi

Lapsen kannalta tilanne oli inhottavin. Osa leluista liotettiin kloorissa ja osa ostettiin kaupasta takaisin. Tyttäremme sai myös valita uusia leluja menetettyjen tilalle. Hän on kuitenkin oma iloinen itsensä, eikä harmittele enää minkään perään. Pehmolelut aiheuttivat luonnollisestikin mielipahaa, niitä oli kertynyt vuori ja kaikilla oli oma nimi. Emme kuitenkaan uskaltaneet siirtää niistä mukaan kuin muutaman, ja nekin kärsivät pesusta. Onneksi suurin harmi on unohtunut.

Tavaroiden hävitys oli ahdistavaa ja sen vuoksi suurimmaksi osaksi puolisoni hoiti sen. Nyt se ei tunnu enää oikein miltään, jos en ajattele asiaa aktiivisemmin tai kuule surkeita vitsejä. Suurin huolen aihe on terveys ja tulevaisuus. Milloin tulen terveeksi? Vai tulenko? Mitä kirjoista, kunhan voisin elää ilman yskää ja hengenahdistusta. Kunhan joku lupaisi, ettei tarvitse enää muuttaa.

Jos sinä joudut luopumaan tavaroistasi, älä huoli. Paha mieli menee ohi. Itse yritin pitää mielessä jostain lukemani haastattelun pätkän kahden tulipalon kokeneen miehen ajatuksesta: ”Suhde tavaroiden omistamiseen muuttui”. Minun osaltani se ei ole kokonaan vielä muuttunut, mutta ahdistus on siirtynyt jo muihin asioihin.

Ahdistiko sinun henkeäsi uudessa asunnossa tai oliko igE korkealla? Kauanko meni, että tilanne rauhoittui? (Olettaen että uusi asunto oli puhdas)

Seuraa meidän elämää myös instassa

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Tsemppiä! Edellisen postauksen fiilis messuilta kuulostaa tutulta, vaikken ole joutunut laittamaan irtainta kiertoon tuossa määrin. Syksy ja kevät on hankala, kun homeitiöitä on luonnossakin.
Itselle apua on antanut myös ruokavalio. Vehnän (ei gluteenin vaan vehnätärkkelyksen, jota on osassa gluteenitontakin) välttäminen. Sokeria kohtuudella ( maltitol Ym hankalampia), hiljainen tulehdus minimiin. D-vitamiini kunnon annoksella ja maitohapot (hapankaali ei olekaan niin pahaa, lusikallinen päivässä). Käytän tosi vähän kosmetiikkaa kun päänahka alkoi kutistaa myös hajusteettomasta shampoosta, täytyy välttää sodium laureth sulfate. Kotona ilmanpuhdistin joka huoneessa vähentää voc-yhdisteitä.

Avatar

Tiedän miltä sinusta tuntuu ja olen pahoillani, että joudut käymään saman läpi. Olin itse tuossa tilanteessa vuosi sitten. Tavaroiden poisheittäminen tuntui kamalalta. Isoin itku tuli lempipussilakanan kohdalla (mikä voi ulkopuolisista tuntua hölmöltä, mutta ei se siltä silloin itsestäni tuntunut). En kyennyt viemään tavaroita kaatopaikalle kuin vasta tänä syksynä. Oli liian raskasta. Siellä ne makasivat jätesäkeissä homeasunnossa lähes vuoden. Itse asumme evakossa.

Osan tavaroista sain säästettyä pesemällä ja koska ne eivät aiheuttaneet pesun jälkeen oireita tai haisseet, pidin ne.

Ostin uuden sängyn entisen tilalle, mutta jouduin palauttamaan sen muutaman päivän jälkeen kauppaan siitä lähtevän kamalan hajun vuoksi. Seuraava sänky oli hajuton. Uusi sohva haisi noin neljä viikkoa, mutta kestin sen.

Homeasuntomme korjausremontti valmistuu kuukauden päästä. Jännittää pystymmekö siellä asumaan, miltä asunto tuntuu kaiken tämän jälkeen ja onko asunto varmasti terve.

Tsemppiä ja voimia perheellenne kovasti. Toivottavasti oireilut helpottaa pian eikä mitään pysyvää jää. Omat oireiluni loppuivat asunnosta muuton jälkeen.

Jasmin

Kiitos! Voimia myös sinulle. Ymmärrän tuon pussilakana-asiam täysin! En itsekkään pystynyt suurta osaa tekemään itse. Jotenkin se vain tuntui niin hirveän pahalta vaikka sen tiesi olevan vain materiaalia.

Toivottavasti pystytte asumaan asunnossa, tule kertomaan sitten kuinka kävi!

Avatar

Muutimme toiseen päähän suomea, terveestä asunnosta väitettyyn terveeseen asuntoon,kunnes… Ensin lapsi sai ventoline määräyksen.. Sitten mies. Itse kärsin mitä ihmeellisimmistä oireista lihasten polttelusta ripuliin. Sitten paljastui, että seinässämme kiinni oleva naapuri asunto on metrin korkeuteen asti mustanaan homeessa.. Rakenne näytteet eivät kahtenakaan kertana EHTINEET laboratorioon. Eikä kuulemma vaikuta meidän asuntoomme, seinähän on välissä, niin.. Gyproc seinä. Oma talo oli rakenteilla, kun siitä asunnosta tuli keväälä vedet katosta läpi, eikä kuulemma ensimmäistä kertaa. Mitä jäi käteen, jonkun asteinen kemikaaliyliherkkyys ainakin, osta väärä shampoo ja iho palaa rakoille.. Kilometrin päähän haistaa jonkun asuvan hometalossa, kuristaa ja yskittää. Syksy on ihana vuodenaika, paitsi että silloin on homeita ilmassa, eli maha on sekaisin kunnes tulee lunta… Mutta ei, se asuntohan oli terve ja siellä asuu nytkin joku.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä