Alapää synnytyksen jälkeen ja muut karut faktat joita ei kerrota

Teksti

Mitä sinulle ei kerrottu synnytyksestä ja jonka olisit mielelläsi tiennyt? Minä kokosin oman listani. Soturitarinoita ja kauhujuttuja ei ole kerrottavana, mutta muutama pieni fakta olisi pienentänyt hämmennystä.

Jälkisupistukset saavat aivan liian vähän huomiota

Jälkisupistukset voivat sattua enemmän kuin ne jotka olivat ennen synnytystä. Ne myös tuntuvat erilaisilta, eikä niitä voi kuvata sanalla supistus. Siitä on hyvä kipu kaukana eikä epiduraalia ole tiedossa. Imetä siinä sitten onnellisena, mitä paremmin heruu, sitä enemmän viiltää haaroja, nilkkoihin asti. Koska olet juuri synnyttänyt, kukaan ei usko että kipu tuntuu kivulta. Eihän mikään satu niin paljon kuin revennyt perberi.

Synnytyskipu ei tunnu siltä, että vagina repeää. Minä en ainakaan tuntenut minkäänlaista venymistä siellä, missä penis oli joskus käynyt. Se tuntuu siltä, kun lantio halkeaisi kahtia. Supistukset ja ponnistaminen tuntuu siellä, mistä tulee kakka. Vaginani oli täysin ulkona synnytyskivuista, unohdin sen olemassaolon. Synnytys sattui kaikkialle muualle.

Kakan tulemisesta nykyään jo kerrotaan ja siitä voi lukea netistä. Se kuitenkin usein unohtuu mainita, että suurin osa synnyttäjistä ei ehdi huomata koko ulostetta. Sitä ei ehdi pidätellä, eikä pelätä, ennenkuin se jo on siinä. Ja sen jälkeen on varmasti muuta ajateltavaa.

Alapää synnytyksen jälkeen ja istukka

Synnytys ei lopu siihen että vauva syntyy ja jää suloisesti alasti rinnalle etsimään nänniä. Ei missään nimessä. Sitten alkaa istukan synnytys ja kohdun painelu. Se ei ole kivaa ja voi kestää aikansa.

Se vagina, tuo ensisynnyttäjien suurin murheen kryyni. Jos kaikki meni jotakuinkin normaalisti ja hyvin, kyllä se tunto sinne palaa. Ei kuitenkaan kannata ropeltaa värkkiä, se todennäköisesti tuntuu hyvin vieraalta.  Jos kuitenkin uteliaisuus voittaa, on syytä varautua. Sitä luulisi, että sellaisen operaation jälkeen jäljellä olisi tyhjä luola. Mutta ei, se ei pidä paikkaansa. Se tuntuu olevan täynnä tavaraa. Kuvaisin sitä täydeksi kauppakassiksi. Aivan kuin koko värkki olisi täynnä silppua. Ammottavaa koloa ei ole. Se tuntuu myös siltä, että paluuta ei ole. Mutta huoli pois, kyllä on.

Palasimme seksin pariin 3 viikon jälkeen. 3 tikkiä tuli mutta yksikään ei ollut isännän tikki. Älkää antako neuloa itseenne moisia puritaaneja ompeleita. Kaikesta huolimatta minä palauduin entistä ehommaksi enkä vaihtaisi synnytystä edeltävää vaginaani takaisin. Sitäkään sinulle ei kerrota. Paikat voivat palautua seksiä ajatellen paljon paremmiksi. Mitä sektioon tulee, se on yhtälailla synnytys. Kuka muuta väittää, ei tiedä mistään mitään. Eikä aika kuulla muistoja. Mielessäni on edelleen jokainen yksityiskohta.

Mitä sinä olisit halunnut tietää etukäteen?

Seuraa Instassa Tästä

Kommentit

7 kommenttia
Avatar

On sulla Sonja ollut kestämistä. Mun Eskoisen synnytys meni niin hyvin että annoin synnytys kokemuksesta arvosanaksi 9. Vedet meni 04.00. 20min myöhemmin alkoi kipeät supistukset. Klo: 06. 00 sairaalassa olin jo 6cm auki. Parintunnin päästä vauva sylissä. Pari hassua tikkiä ja pääsin parinpäivän päästä kotiin. Synnytys oli järin positiivinen kokemus. Kipeätä teki mutta hengissä selvisin epiduraalin avustuksella. Toivottavasti seuraavan kanssa käy samoin.

Avatar

Kuinka paljon imetys sattuu alkuun ihan hulluna ja kuinka vaikeeta se on. Että maito ei todellakaan nouse heti eikä mun kuppikoko kasva ikinä yhtään vaikka täysimetän.

Jasmin

Totta muuten! Unohdin tän täysin.

Avatar

Ja miten fletku olo on synnytyksen jälkeen. Kun lihakset on ihan löysät ja keskivartalon tuki olematon. Ei sitä osannut kuvitellakaan miten olo muuttuu hetkessä kun maha tyhjenee!

Niin ja että maha ei palaudukaan heti synnytyksen jälkeen litteäksi tai edes suht pieneksi. Se oli ekan kanssa iso yllätys ja kun siihen ei osannut varautua niin tyhmien ihmisten ”jäikös sinne mahaan vielä toinen?” – sivallukset meni ihon alle.

Jasmin

Onpa törkeää kommentointia mahasta, miten kukaan kehtaa heittää tollasta 😠mun maha ei ole palautunut vieläkään eikä se koskaan palaudu ennalleen mutta ei se haittaa. Keho muuttuu.

Avatar

Synnytysvalmennus keskittyy vaan siihen, että synnytys etenee oppikirjojen mukaan. Muiden äitien vakuuttelut myös siitä, että kaikki menee hyvin antoivat minulle tietynlaisen ruusuisen käsityksen synnytyksestä, miten sen kuuluisi edetä. Olin varma, että osaan ja pystyn, kun muutkin…Ikävä kyllä en pystynyt varautumaan siihen että KAIKKI menikin juuri niin kuin ei pitäisi. Tuli tunne, että MINÄ epäonnistuin, aivan kuin olisin voinut vaan tahdonvoimallani ja joogaamalla estämään esim kohtutulehduksen synnytyksessä. Kukaan ei varoittanut, että asiat voivatkin mennä aivan pieleen. Myös se ihmetytti, miksi kätilöistä kukaan ei tullut useista pyynnöistäni huolimatta keskustelemaan synnytyksestäni. Huonekavereiden luona kyllä käytiin. Tuli olo, että jotain haluttiin nyt vaan lakaista maton alle, että ehkä tuo nuori äiti unohtaa, kun ei vaan puhuta. Olisin tietenkin voinut tehdä valituksen synnytyksestä, mutta ei siihen ollut voimia. En myöskään tiennyt että kätilöt voivat jättää kirjaamatta synnytystietoihini hyvin oleellisia asioita. Jälkeenpäin, kun pyysin sairaalalta tietojani, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, koska tiedot olivat virheellisiä. Luotto kätilöihin meni. Onneksi seuraavassa synnytyksessä sain ihanat kätilöt ja minusta pidettiin huolta. Tosin sekin synnytys oli täynnä draamaa päättyen kiireelliseen sektioon. Kuitenkin jälkipuinti tapahtui asiallisesti enkä saanut tästä synnytyksestä traumoja 😊

Avatar

Esikoista synnyttäessäni moni asia meni vaikean kautta. Hän jäi jumiin, koska tulikin nyrkki pään vieressä maailmaan. Hänet vedettiin lopulta imukupilla ulos. Sitten napanuora katkesi niin, että istukka jäikin sisääni. Tästä syystä jouduin leikkaukseen, minkä sanottiin kestävän noin 15min. No leikkausreissussa olin yli 6 tuntia, minkä aikana mieheni ei saanut mitään tietoa voinnistani/oonko elossa. Leikkauksessa huomattiin, että olin saanut 5.asteen repeemät ja oli ollut kahdesta millistä kiinni että olisin menettänyt pidätyskykyni täysin lopuniäksi. Olin seuraavat 3 päivää kiinni epiduraalilaitteessa, mistä sain edes vähän helpotusta jäätäviin kipuihini. Synnytyksessä ollut kätilö lopusi tulla juttelemaan kanssani seuraavana päivänä, mutta ei koskaan tullut. Kotiin lähtiessä sain ohjeen etten saa vessassa ponnistaa yhtään, ettei haava repeä ja pidätyskyky mene. Siinä tuli syötyä luumua ihan valtavat määrät. En istunut edes minkään renkaan päällä kuukauteen. Jalkovälissä oli kotiutuessa kananmunankokoinen turvonnut kohta, joka laski usean viikon. Kahden viikon päästä synnytyksestä suihkussa huomasin, että jalkovälistäni roikkui jotain ylimääräistä. Soitin synnytyssairaalaan ja ne sanoivat sieltä että: ”se on varmaan sun kohtu. Työnnä vaan sormella takaisin”. Olin että??!??! Lähdin sairaalaan ja se ylimääräinen roikkuva oli sikiökalvon iso riekale, mikä oli aiheuttanut mulle kohtutulehduksen. Siihen söin sitten antibiootin, että paranisi mutta lääkekuurin lopuksi vatsani kipeytyi pahasti ja oksentelin. Luulin sairastuneeni vatsatautiin mutta lopulta selvisi että se olikin puhkeamaisillaan oleva umpilisäke, joka leikattiin viime hetkellä ennen puhkeamista. Sen oireita ei meinattu huomata antibiootin vuoksi. Leikkauksen jälkeen en saanut nostaa vauvaani pariin viikkoon. Vauva-arjen ekat viikot meni sellaisten kipujen kanssa selvitessä, että päätin, etten toiste ryhdy samaan hommaan. Kuopuksen raskausaikana valitsinkin suunnitellun sektion. Silti olen kaiken jälkeen kiitollinen, että sain pitää pidätyskykyni ja sain myös kokea synnytyksen, vaikkakin vaikean sellaisen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä