Alapää synnytyksen jälkeen ja muut karut faktat joita ei kerrota

Teksti Jasmin

Mitä sinulle ei kerrottu synnytyksestä ja jonka olisit mielelläsi tiennyt? Minä kokosin oman listani. Soturitarinoita ja kauhujuttuja ei ole kerrottavana, mutta muutama pieni fakta olisi pienentänyt hämmennystä.

Jälkisupistukset saavat aivan liian vähän huomiota

Jälkisupistukset voivat sattua enemmän kuin ne jotka olivat ennen synnytystä. Ne myös tuntuvat erilaisilta, eikä niitä voi kuvata sanalla supistus. Siitä on hyvä kipu kaukana eikä epiduraalia ole tiedossa. Imetä siinä sitten onnellisena, mitä paremmin heruu, sitä enemmän viiltää haaroja, nilkkoihin asti. Koska olet juuri synnyttänyt, kukaan ei usko että kipu tuntuu kivulta. Eihän mikään satu niin paljon kuin revennyt perberi.

Synnytyskipu ei tunnu siltä, että vagina repeää. Minä en ainakaan tuntenut minkäänlaista venymistä siellä, missä penis oli joskus käynyt. Se tuntuu siltä, kun lantio halkeaisi kahtia. Supistukset ja ponnistaminen tuntuu siellä, mistä tulee kakka. Vaginani oli täysin ulkona synnytyskivuista, unohdin sen olemassaolon. Synnytys sattui kaikkialle muualle.

Kakan tulemisesta nykyään jo kerrotaan ja siitä voi lukea netistä. Se kuitenkin usein unohtuu mainita, että suurin osa synnyttäjistä ei ehdi huomata koko ulostetta. Sitä ei ehdi pidätellä, eikä pelätä, ennenkuin se jo on siinä. Ja sen jälkeen on varmasti muuta ajateltavaa.

Alapää synnytyksen jälkeen ja istukka

Synnytys ei lopu siihen että vauva syntyy ja jää suloisesti alasti rinnalle etsimään nänniä. Ei missään nimessä. Sitten alkaa istukan synnytys ja kohdun painelu. Se ei ole kivaa ja voi kestää aikansa.

Se vagina, tuo ensisynnyttäjien suurin murheen kryyni. Jos kaikki meni jotakuinkin normaalisti ja hyvin, kyllä se tunto sinne palaa. Ei kuitenkaan kannata ropeltaa värkkiä, se todennäköisesti tuntuu hyvin vieraalta.  Jos kuitenkin uteliaisuus voittaa, on syytä varautua. Sitä luulisi, että sellaisen operaation jälkeen jäljellä olisi tyhjä luola. Mutta ei, se ei pidä paikkaansa. Se tuntuu olevan täynnä tavaraa. Kuvaisin sitä täydeksi kauppakassiksi. Aivan kuin koko värkki olisi täynnä silppua. Ammottavaa koloa ei ole. Se tuntuu myös siltä, että paluuta ei ole. Mutta huoli pois, kyllä on.

Palasimme seksin pariin 3 viikon jälkeen. 3 tikkiä tuli mutta yksikään ei ollut isännän tikki. Älkää antako neuloa itseenne moisia puritaaneja ompeleita. Kaikesta huolimatta minä palauduin entistä ehommaksi enkä vaihtaisi synnytystä edeltävää vaginaani takaisin. Sitäkään sinulle ei kerrota. Paikat voivat palautua seksiä ajatellen paljon paremmiksi. Mitä sektioon tulee, se on yhtälailla synnytys. Kuka muuta väittää, ei tiedä mistään mitään. Eikä aika kuulla muistoja. Mielessäni on edelleen jokainen yksityiskohta.

Mitä sinä olisit halunnut tietää etukäteen?

Seuraa Instassa Tästä

Kommentit

19 kommenttia
Avatar

Sain juuri neljännen lapseni.
En ajatellut tämän synnytyksen kohdalla kokevan mitään uutta, mutta väärässäpä olin.
Joka synnytyksessä mun bestis on ollut ilokaasu. Sitä imetty naama niin kirjeenä et tuntuu nutturassa asti. Joka kerta.

Tällä kertaa vauvalla alkoi kesken avautumisvaiheen sydänäänet laskea. Kätilöt juoksee hätääntyneenä paikalle ja käskee mut konttaus asentoon.
Sydänäänet palautuivat ja minulle sanottiin että jos näin käy toistamiseen, lähetään leikkaussaliin.
Miksi näin kävi? kysyin välittömästi.
Olin kuulemma impannut ilokaasua liikaa mikä sai vauvan sydänäänet laskuun.

No kiva! Oisi tästä voitu tietty varoittaa edes jossain kohtaa, minähän imppaan tätä neljättä kertaa ja kätilö ainoastaan käynyt vääntämässä kaasun voimakkuuksia korkeammalle.

Uskon, että on olemassa mammoja jotka jopa kieltäytyisivät ilokaasun otosta kokonaan, jos tietäisivät tämän vaarallisen sivuvaikutuksen. Etenkään, koska sitä ilokaasun määrää et voi ite juurikaan ”laskea”.

Avatar

Kuinka paljon imetys sattuu alkuun ihan hulluna ja kuinka vaikeeta se on. Että maito ei todellakaan nouse heti eikä mun kuppikoko kasva ikinä yhtään vaikka täysimetän.

Jasmin

Totta muuten! Unohdin tän täysin.

Avatar

Ja miten fletku olo on synnytyksen jälkeen. Kun lihakset on ihan löysät ja keskivartalon tuki olematon. Ei sitä osannut kuvitellakaan miten olo muuttuu hetkessä kun maha tyhjenee!

Niin ja että maha ei palaudukaan heti synnytyksen jälkeen litteäksi tai edes suht pieneksi. Se oli ekan kanssa iso yllätys ja kun siihen ei osannut varautua niin tyhmien ihmisten ”jäikös sinne mahaan vielä toinen?” – sivallukset meni ihon alle.

Jasmin

Onpa törkeää kommentointia mahasta, miten kukaan kehtaa heittää tollasta 😠mun maha ei ole palautunut vieläkään eikä se koskaan palaudu ennalleen mutta ei se haittaa. Keho muuttuu.

Avatar

Synnytysvalmennus keskittyy vaan siihen, että synnytys etenee oppikirjojen mukaan. Muiden äitien vakuuttelut myös siitä, että kaikki menee hyvin antoivat minulle tietynlaisen ruusuisen käsityksen synnytyksestä, miten sen kuuluisi edetä. Olin varma, että osaan ja pystyn, kun muutkin…Ikävä kyllä en pystynyt varautumaan siihen että KAIKKI menikin juuri niin kuin ei pitäisi. Tuli tunne, että MINÄ epäonnistuin, aivan kuin olisin voinut vaan tahdonvoimallani ja joogaamalla estämään esim kohtutulehduksen synnytyksessä. Kukaan ei varoittanut, että asiat voivatkin mennä aivan pieleen. Myös se ihmetytti, miksi kätilöistä kukaan ei tullut useista pyynnöistäni huolimatta keskustelemaan synnytyksestäni. Huonekavereiden luona kyllä käytiin. Tuli olo, että jotain haluttiin nyt vaan lakaista maton alle, että ehkä tuo nuori äiti unohtaa, kun ei vaan puhuta. Olisin tietenkin voinut tehdä valituksen synnytyksestä, mutta ei siihen ollut voimia. En myöskään tiennyt että kätilöt voivat jättää kirjaamatta synnytystietoihini hyvin oleellisia asioita. Jälkeenpäin, kun pyysin sairaalalta tietojani, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, koska tiedot olivat virheellisiä. Luotto kätilöihin meni. Onneksi seuraavassa synnytyksessä sain ihanat kätilöt ja minusta pidettiin huolta. Tosin sekin synnytys oli täynnä draamaa päättyen kiireelliseen sektioon. Kuitenkin jälkipuinti tapahtui asiallisesti enkä saanut tästä synnytyksestä traumoja 😊

Avatar

Esikoista synnyttäessäni moni asia meni vaikean kautta. Hän jäi jumiin, koska tulikin nyrkki pään vieressä maailmaan. Hänet vedettiin lopulta imukupilla ulos. Sitten napanuora katkesi niin, että istukka jäikin sisääni. Tästä syystä jouduin leikkaukseen, minkä sanottiin kestävän noin 15min. No leikkausreissussa olin yli 6 tuntia, minkä aikana mieheni ei saanut mitään tietoa voinnistani/oonko elossa. Leikkauksessa huomattiin, että olin saanut 5.asteen repeemät ja oli ollut kahdesta millistä kiinni että olisin menettänyt pidätyskykyni täysin lopuniäksi. Olin seuraavat 3 päivää kiinni epiduraalilaitteessa, mistä sain edes vähän helpotusta jäätäviin kipuihini. Synnytyksessä ollut kätilö lopusi tulla juttelemaan kanssani seuraavana päivänä, mutta ei koskaan tullut. Kotiin lähtiessä sain ohjeen etten saa vessassa ponnistaa yhtään, ettei haava repeä ja pidätyskyky mene. Siinä tuli syötyä luumua ihan valtavat määrät. En istunut edes minkään renkaan päällä kuukauteen. Jalkovälissä oli kotiutuessa kananmunankokoinen turvonnut kohta, joka laski usean viikon. Kahden viikon päästä synnytyksestä suihkussa huomasin, että jalkovälistäni roikkui jotain ylimääräistä. Soitin synnytyssairaalaan ja ne sanoivat sieltä että: ”se on varmaan sun kohtu. Työnnä vaan sormella takaisin”. Olin että??!??! Lähdin sairaalaan ja se ylimääräinen roikkuva oli sikiökalvon iso riekale, mikä oli aiheuttanut mulle kohtutulehduksen. Siihen söin sitten antibiootin, että paranisi mutta lääkekuurin lopuksi vatsani kipeytyi pahasti ja oksentelin. Luulin sairastuneeni vatsatautiin mutta lopulta selvisi että se olikin puhkeamaisillaan oleva umpilisäke, joka leikattiin viime hetkellä ennen puhkeamista. Sen oireita ei meinattu huomata antibiootin vuoksi. Leikkauksen jälkeen en saanut nostaa vauvaani pariin viikkoon. Vauva-arjen ekat viikot meni sellaisten kipujen kanssa selvitessä, että päätin, etten toiste ryhdy samaan hommaan. Kuopuksen raskausaikana valitsinkin suunnitellun sektion. Silti olen kaiken jälkeen kiitollinen, että sain pitää pidätyskykyni ja sain myös kokea synnytyksen, vaikkakin vaikean sellaisen.

Avatar

En voi kuin ihailla miten Sonja on tuon kaiken kestänyt!

Avatar

On sulla Sonja ollut kestämistä. Mun Eskoisen synnytys meni niin hyvin että annoin synnytys kokemuksesta arvosanaksi 9. Vedet meni 04.00. 20min myöhemmin alkoi kipeät supistukset. Klo: 06. 00 sairaalassa olin jo 6cm auki. Parintunnin päästä vauva sylissä. Pari hassua tikkiä ja pääsin parinpäivän päästä kotiin. Synnytys oli järin positiivinen kokemus. Kipeätä teki mutta hengissä selvisin epiduraalin avustuksella. Toivottavasti seuraavan kanssa käy samoin.

Avatar

Miksi jälkisupistuksista ei puhuta..?
Kolme lasta ja mä en vieläkään tiedä jälkisupistuksista mitään. Ei siis mun osalta ole ollut mitään kerrottavaa. Enkä edes ymmärrä miten en ole tuntenut moisia 🤷‍♀️
Enkä todellakaan moisia yhtään vähättele vaan kiitän onneani että itse selvinnyt niiden osalta helpommalla, kaikki muu tekstissä olikin sitten tuttuakin tutumpaa =)

Avatar

Se ettei avautumisvaiheessa välttämättä voi kuin seistä tai kipu iskee reisiin (ja ne sairaalakengät oli hirveätmn huonot!) Onneksi pääsi hetkeksi veteen. Sai jalat lepoa.

Jälkisupistuksiin piti anoa särkylääkettä! Onneksi joku vinkkasi, että pyydä vain niin saat.

Sitten niitä pieniä ylläreitä:
En osannut pestä pyllyä esikoisella. Ei kukaan yöllä neuvonut…
Ja sain huudot kun en ollut pessyt vauvakinaa pois.
Kolmannen kohdalla sitä ei saanutkaan pestä…

Avatar

Kukaan ei koskaan sanonut, että se istukka voi ihan oikeasti jäädä sinne kohtuu ja olla tulematta ulos. Ekan kohdalla kaikki meni hyvin istukka tuli muutamalla painamisella, mutta toisen kohdalla se istukka ei todellakaan ollut tullakseen ulos. 1,5h taistelua ja sit olikin jo leikkuu salit valmiina, tosin lopulta miljoonannen runnomisen jälkeen se istukka tuli ulos. Selityksenä ymmärsin että napanuora oli jäänyt kohdun seinämään kiinni tai jotai sinne päin. 🤷🏼‍♀️ Ja toinen minkä olisin halunnut tietää, että se apinaksi ei välttämättä alakkaan vaikuttaan. Sain vain selkäkivut ja suuria mustelmia viidennen kerran jälkeen, kun neulalla törkittiin. Eikä se ei se synnytys kauaa kestänyt eikä se kipu siitä enää voimistunut, mutta se selkäsärky joka jäi siitä spitaalista joka vaivaa näin vieläkin 2kk jälkeen.. ja yksi asia kanssa, että se suolisto ei välttämättä hyppää heti messiin, siis sillein, että tuntisit kakkahätää. Kakkahädäntunteminen katosi ekasta useammaksi viikoksi, mutta toisesta sattuikin sitten taas sietämättömästi..

Avatar

Sen että vaikka kaikki vaikuttaa olevan hyvin, voi kaikki päättyä sektioon. Sen että synnytyksen jälkeen mahaa painellaan todella brutaalisti jotta kohdun supistumista voidaan tarkkailla. Sen että jälkivuotoa ja kipuja voi seurata viikkoja synnytyksen jälkeen. Sen että iho voi revetä niin pahasti. Mutta myös sen että rakkaus lapsiin ja halu saada kokonainen perhe menee kaiken järjen yli.

Avatar

Sen, että kaikki voikin oikeasti mennä ihan hyvin. Pahin vaihe synnytyksessä oli ne kipeät ennakoivat supistukset, joista ei tiedä miten kauan sitä kestää ennen kuin synnytys todella alkaa. Molempien kanssa niitä tuli monta päivää, niin että ehti jo ajatella ”joko nyt” ja sit ne taas loppui. Repeämiä ja tikkejä tuli, mutta pystyin istumaan hyvin heti molempien synnytysten jälkeen. Ja muutama päivä synnytyksen jälkeen olisin voinut lähteä vaikka lenkille, vaikka verta meni paljon ja matala hemoglobiini vähän heikotti. Jälkisupistuksia oli, erityisesti toisen jälkeen, mutta niihin auttoi särkylääkkeet ja ne helpotti muutaman päivän päästä. Jälkivuoto kestit kyllä aika pitkään, jotain kuukauden tai ylikin, se oli tavallaan kai yllätys, seksi teki kipeää aika pitkään, mutta nyt imetyksen loputtua seksielämä on jopa parempaa kuin ennen lapsia. Ja sekin että miten nopeasti se kaikki kipu, epämukavuus ja jännitys unohtuu ja on valmis tekemään saman uudelleen! Erityisesti kuopuksen nopea lähes lääkkeetön synnytys oli niin voimaannuttava kokemus, että sanoin heti synnäriltä lähtiessä että voisin tehdä sen uudelleen milloin vain.

Avatar

Riippuu synnytyksestä. Ekassa tuntui, että peppureijässä on koripallo ja se pitäisi punnertaa ulos sieltä. Toisessa synnytyksessä ei tuntunut juuri mitään alapääsä ja kolmannessa taas tuntui, että emätin repeää. Jälkisupisrukset pahenee joka kerta. Alapää on kyllä ollut entisellään jokaisen synnytyksen jälkeen, eikä ole mitään silppua tai tikkejä tullut kertaakaan.

Avatar

Olisin kaivannut enemmän tietoa synnytyksen käynnistämisestä, ja miten se vaikuttaa. Tosin voi olla että se on yksilöllistä, mutta itsellä siitä alkoi hirvittävät kivut tiheään tahtiin ja sitä kesti 25h. Aukeamista ei tapahtunut varmaan 20 tuntiin siinä välillä, supistusta sarjasyötöllä vaan. Loppuvaiheessa olin niin pöllyssä että lapsen syntymää, siis sitä vaihetta kun se vihdoin tuli ulos, en tuntenut missään minkäänlaisena kipuna, istukkakin tuli ihan huomaamatta enkä niitä jälkisupistuksia muista kokeneeni edes, voi olla että nekin jäi tuntematta lääkityksen kautta.
Parin kuukauden päästä sitten toiseen synnytykseen. Toivon ettei tarvitse käynnistää ja että pystyisin kontrolloimaan itseäni paremmin, yrittää selvitä supistuksista mahdollisimman pitkälle ilman lääkkeitä. Jännittää nyt tosin se että miten sen vauvan ulos tulemisen tuntee ja miten repivää kipua se on, siitä kun ei nyt ole tietoa aiemman synnytyksen perusteella.

Avatar

Se ponnistusvaiheen kipu on varmaan aika yksilöllistä kanssa, mutta mä synnytin ilman lääkkeitä ja ponnistusvaihe oli selkeesti supistuksia kivuttomampaa. Se oli vaan raskaskasta, kun siinä touhussa joutu itse aktiivisesti ponnistaan, mutta kipeenä en sitä kokenut 🙂

Avatar

Heidi:
Tsemppiä sulle, mulla takana 3 synnytystä (sektio -10, alatie -13 alkuvuodesta ja -14 alatie loppuvuodesta). Kaikki aivan erilaisia.
Keskimmäinen eli ensimmäinen alatiesynnytys käynnistettiin lääkkeellä, avautuminen oli helvetillistä, onneksi minulla sitä kesti ”vain” 10 tuntia. Supistusta supistuksen perään, ihan hirveää. Synnytys kyllä onneksi sujui hyvin jne. Mutta tämä viimeisin tuli luomuna, sekin käynnistettiin mutta puhkaisemalla kalvot, supistukset olivat aivan erilaiset kuin lääkekäynnistyksessä. Olihan nekin kivuliaat, mutta kesto koko synnytyksessä 3h. Ja supistukset huomattavasti luonnollisemmat.
Toivotaan Heidi, että sulla myös tämä seuraava synnytys käynnistyy ilman lääkkeitä 👍

Avatar

Tosiaan toi toosan kunto synnytyksen jälkeen olis ollu kiva tietää, ei ollut hajuakaan kuinka kipeä se voi olla, kolme viikkoa oli kipeä todella kipeä ja siitä sit vielä muutaman viikon vähän vähemmän kipeä. Pitkään tuntui kuin koko alapää tippuis lattiaan ihan just. Seksiä päästiin harrastamaan 6 viikon jälkeen parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Synnytyksestää kohta kolme kuukautta ja kyllä se vieläkin hieman oudolta sieltä sisältä tuntuu 😅 ahkeraan vaan lantionpohjalihaksia tekemään, niin eiköhön se siitä joskus! Ja ne supistukset aina imetyksen yhteydessä muutamat päivät synnytyksen jälkeen, uh, aikamoista!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä