Elämä jatkui. Kaikesta huolimatta

Teksti

Raskaus, keskenmeno. Uusi raskaus. Uusi keskenmeno. Taas raskaus. Kohdun ulkoinen raskaus. Vatsaleikkaus, sterilisaatiojono.

Sekundaari lapsettomuus

Tyttäremme syntyi ensimmäisestä kierrosta. Toinen lapsi oli haaveissa muutaman vuoden kuluttua. Siitä ei tullut mitään. Tai tuli. Keskeytyneitä raskauksia ja raskaita päätöksiä. Kolme raskautta meni lyhyillä aikavälillä kesken. Sen jälkeen tuli vatsaleikkaus. Leikkaustulos voisi mennä pieleen raskauden myötä. Riski ruokatorven palautumisesta vuotavaksi roskaksi on raskausvatsan myötä iso ja uusintaleikkaus hankala. Keskenmenojen jälkeiset pettymykset olivat minulle raskaita. Emme lähde siihen enää. Se piti vain päättää. Toiset jaksavat ja ottavat riskejä. Me emme. Minun täytyy olla terve, jotta voin olla hyvä äiti.

Ikävä

Minulla on ikävä karvaisia vauvan haalareita. Niin ikävä, että tunnen rinnoissani maidon nousua muistuttavan häivähdyksen.

Minulla on ikävä kantoliinoja. Sitä tunnetta, kun pieni hengittää sykkivää sydäntäni vasten.

Minulla on ikävä pienenpieniä vaatteita ja tumppuja. Niitäkin, joiden peukalo putosi aina pois.

Minulla on ikävä vauvan tuoksua. Sitä valkoista oksennusta joka roiskui pitkin seiniä.

Minun ikäväni on surua

Ne ajat ovat kuitenkin ohi, eivätkä ne tule takaisin. Minulla on täydellinen eskarilainen joka keskustelee älykkäästi, kahvittelee kanssani sivistyneesti  ja shoppailee tunnista toiseen kanssani riemuissaan vaatteita. Meillä on sovituskopeissa järjettömän hauskaa. Käymme lounailla, mietimme maailman menoa ja letitämme toistemme hiuksia. Minun ikäväni on surua siitä, etten saanut kokea sitä uudestaan. Vihan sekaista pettymystä. En saanut mitä halusin.

Tänään minusta ei kuitenkaan puutu enää paloja. Perheemme on kokonainen. Haaveet toisesta lapsesta eivät ole hautautuneet, kuten joskus ajattelin. Arkemme ei ole enää haudattujen haaveiden kaatopaikka. Ne ovat muuttuneet toisenlaiseksi unelmiksi.

Minä en halunnut hyväksyä tätä. Se oli kuitenkin perheemme ja terveyden sekä hyvinvoinnin vuoksi tehty päätös. Elämässä tulee uusia unelmia ja nyt 4 vuoden jälkeen niitä on todella tullut.

Puolisoni aikoo mennä sterilisaatioon (jotta minun vatsaani ei tarvitse tehdä lisää reikiä, niitä on jo 11) eikä tästä enää tarvitse keskustella.

Sekundaari lapsettomuus jäi pysyväksi tilaksi, mutta se ei jäänyt meidän arkemme alustaksi. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä. Nykyään haaveilemme Espanjaan muutosta, yrityksen muuttumisesta passiiviseksi tuloksi ja vapaudesta nelikymppisinä vastuusta. Elämällä on annettavana paljon. Minä satuin haluamaan lisää vauvavuosia, mutta niitä ei tullut. On aika haluta muita asioita.

Lapsettomuus muuttaa ihmistä

Lapsettomuus on muuttanut suhtautumistani arkeemme. Tiedostan hetkien ainutlaatuisuuden. En elä tätä uudestaan. Toisaalta nautin siitä, että voin tarjota ainoalle lapselleni kaiken tarjottavissa olevan. Aikaa, resursseja ja harrastuksia enemmän, kuin useampien lapsien kanssa kykenisin antamaan. Se tuntuu hyvältä.

En ajattele, että olisi pitänyt yrittää enemmän. Syödä foolihappoa tai yrittää nopeasti ennen leikkausta kohdun ulkoisen raskauden jälkeisten sytostaattien aiheuttaman 6kk tauon jälkeen. En ollut noina vuosina kunnossa, enkä ole nytkään. Meidän elämästä tuli eri näköistä kuin kuvittelin, mutta se on hyvänlaista. Juuri nyt, on hyvä olla yhden lapsen äiti.

Tänään minä katselen yksin ruokapöydässä istuvaa lastani. Kuva kuitenkin antaa ymmärtää aivan väärin, tarkoituksella. Sinä näet siinä minun pelkoni. Mahdollisen yksinäisyyden, koska sisaruksia ja meteliä ei ole. Minä näen laajemman kuvan ja realiteetin. Muun perheen astiat lapsen takana, kasvoilla olevan nauravan irvistystä pidättävän ilmeen ja salibandymailan rajattuna ulkopuolelle. Tuohtuneen kysymyksen siitä, miksi aina tarvitsee syödä yhdessä, voisiko joskus ruokapöydässä olla rauhassa ja katsoa kännykkää. Minun tyttäreni on onnellinen ainoan lapsen asemastaan. Minäkin olen oppinut olemaan. Hänen ja itseni puolesta.

 

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

On ihmeellistä, miten voi oppia elämään sen kanssa, miten asiat meni. On kauneutta hyväksyä tosiasiat ja tehdä päätöksiä, jotka vaativat rohkeutta ja viisautta.

Avatar

Tämä oli haikea, haavoittuva ja kaunis postaus. En tiedä, miltä sekundaarinen lapsettomuus tuntuu, mutta aavistan jotain. Minulla on kaksi lasta. Ja toiset kaksi olen menettänyt kesken, toisen ihan alussa ja toisen puolen kämmenen kokoisena. Olen nähnyt sykkivät sydämet ja kuullut niiden sammuneen. Olen pidellyt verisiä vauvanalkuja kädessäni ja haudannut niiden mukana haaveen tulevista lapsista. En vain pystyisi enää menettämään yhtäkään.

Olen katkera. Ja kiitollinen siitä, mitä olen saanut. Kannan sydämessäni surua ja sanatonta kaipausta koko loppuelämäni, mutta niin kuin sinäkään, en anna sen määrittää elämääni.

Kaikkea hyvää sinulle ja teille <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä