Isä jota ei lasketa

Teksti

”Olin se lapsi, jota ahdisti isänpäiväkorttien tekeminen. En tiennyt, mitä niihin kirjoitetaan. Hyvää isänpäivää Matti. Ja toisena isänpäivänä Jussi. Toisilla luki vain hyvää isänpäivänä”

Isänpäiväkortti ei aina ole hauska askartelu

Maassamme on suuri joukko lapsia, jotka kokevat olonsa kiusalliseksi isänpäivän kynnyksellä, kun pitäisi askarrella kortti. Elämässä on sukkuloitava, vaikka omat asiat olisivat toisin kuin muilla. Lapsi kätkee onton olon. Minä mukaan lukien.

Toisilta lapsilta isä on menehtynyt. Monella isä on olemassa, mutta isää ei voi laskea oikeaksi isäksi, koska suhdetta ei ole. Toisinaan vanhempien riitaisa ero sotkee aikuisten välit niin, että lasta ei voi nähdä. Joskus isän elämäntilanne saattaa olla liian kuormittava ja suhde lapseen jotenkin kuihtuu. Päihde- ja mielenterveysongelmat voivat suistaa radalta pysyvästi eikä korjaaminen enää vuosien kuluttua onnistu. Joskus voi olla, että äidillä ei ole biologisesta isästä tietoa.

”Opettaja kysyi, onko minulla isää. En tiennyt mitä vastata. On, mutten tapaa häntä. Mutta kun minusta tuntui, että ei ole. Se ei kuitenkaan olisi ollut täysin totta. Minulla oli isä, jota ei lasketa”

Yhteiskunnan pitäisi tukea tätä asiaa enemmän. Lastenvalvoja ei riitä, jos vahinko on jo ehtinyt tapahtua ja vanhemmuussuhde on viilennyt. Jokaisella vanhemmalla tulisi olla velvollisuus tavata lapsiaan ja katoamisen täytyisi olla vaikeampi prosessi, kuin mitä se nyt on. Elatusmaksuista ei yleensä voi luistella, mutta tapaamisista voi. Voisiko jonkinlainen velvollisuus ylläpitää suhdetta, joka on vaarassa viilentyä? Etävanhemmalla on yleensä pelkkiä oikeuksia. Toisaalta, jos tapaaminen olisi velvollisuus, lasta olisi vaikeampaa suojella.

Viranomaistaho on kaksiteräinen miekka

Tilanteen tekee hankalaksi se, että joskus toisesta vanhemmasta voi olla haittaa lapsen kehitykselle. Jos lapsi ei ole turvassa, tilanne on traumaattinen. Joskus lapsen on helpompi ymmärtää, jos isän puuttumiseen on jokin syy ja se on asia josta voi keskustella, hiljalleen hiipuvan suhteen sijaan. Lapsen kehityksen vaarantumista ei kuitenkaan saisi päättää äidin ja isän välinen suhde, vaan viranomaistaho. Vieraannuttamistakin tapahtuu.

”En syytä asiasta ketään. Voisin kai syyttää. Miksi äitini ei pitänyt isäsuhteesta kiinni? Miksi isä ei pitänyt yhteyttä? Oliko minussa jotakin vikaa ja olisiko minun pitänyt osata kaivata? Aivan turhaa spekulaatiota. Jonkun syy se kuitenkin oli”

Vieraannuttaminen on oma lukunsa ja henkistä väkivaltaa. Toinen vanhempi saattaa tarkoituksella terrorisoida lapsen ja vanhemman suhdetta. Valheellisen tarinoiden kertominen ja mustamaalaaminen on osa vieraannuttamista. Suomen poliisi sanoo asiasta näin.  Vieraannuttaminen on äärimmäisen haitallista lapsen psyykkiselle kehitykselle.

Joskus on liian myöhäistä. Ei kuitenkaan aina

Oletko sinä isä, joka on jättänyt tapaamisia väliin jo hieman liian monta? Tuntuuko sinusta vaikealta lähestyä lasta? Selityksiä ei ehkä ole ja olo on hieman syyllinen. Ei ehkä viitsisi edes ajatella koko asiaa, kun on mennyt niin paljon aikaa. Onko lapsesi ehkä jo nuori tai aikuinen?

Ota puhelin käteen ja soita. Pieneen lapseen voi muodostaa suhteen uudestaan. Isommankin yleensä oppii tuntemaan. Aikaa ei saa takaisin, mutta sitä voi saada lisää.

”Koen että olemme molemmat menettäneet jotakin. En kuitenkaan osaa olla surullinen, tai edes jotenkin vaillinainen. Asiat ovat niinkuin ne ovat”

”En ole koskaan tehnyt isänpäiväkorttia. Vielä ei olisi liian myöhäistä. Tavallaan”

(Postauksessa esitetyt asiat voivat koskea yhtä hyvin äitejä. Sitaatit ovat valikoitu isiä koskien ajankohtaisuutensa vuoksi)

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä