Lapset ja sisäilmaongelma

Teksti

Aikuisten tehtävä on suojella lapsia. Näkyvä paha on helppo käsitellä. Meidän on vaivatonta pitää lapsemme poissa tupakan savun lähettyviltä, ostaa häkävaroittimet tulipalojen varalta ja vaistomme varassa toimien estää altistumiset erilaisille myrkkykaasuille.

Minun aistini olivat pitkään hiljaa. Hälytyskellot eivät soineet, ennenkuin sain itse astman ja silloinkin vuoden viiveellä. Eräänä vuonna tyttärellemme tuli 8 korvatulehdusta, mutta tilanne rauhoittui putkilla korvakäytävien osalta. Pientä nuhaa ja vatsaoireita oli kokoajan kaikilla perheenjäsenillä,  mutta millaisessa perheessä nyt ei olisi? En tiedä, mikä johtui sisäilmasta, mikä päiväkodista. Homekoiran käynti ei kuitenkaan jättänyt rakennuksen kuntoa arvailujen varaan.

Olisi pitänyt ymmärtää homeongelma aikaisemmin

Lapsen terveys säilyi, mutta tunnen syyllisyyttä. Olen itse asunut lapsena hometalossa, joten ehkä sairastumiseni on seurausta altistumisesta. Nyt minulla on homealtistunut lapsi. Jatkossa jo tämänkin vuoksi on oltava tarkkana koulun sisäilman kanssa. Emme halua altistuksia lisää.

Itse muuttoon ja koko ruljanssiin lapsi on suhtautunut yllättävän hyvin. Ostimme uudet lelut niiden tilalle, joita ei voinut pestä. Huoneessa on silti puolet vähemmän tavaraa, kaikkea ei ollut tarpeen hankkia. Lol-nukkekokoelma kloorattiin ja toivottiin, että se ei aiheuta oireita. Eikä ole onneksi aiheuttanut.

Kirjoitin kanssaeläjille asioita ylös, jotka ovat auttaneet meitä. Ehkä siitä löytyy jotakin sinulle, joka elät samassa tilanteessa.

Sisäilmaongelma ja lapsi

-Kerro mitä tapahtuu, mutta älä kauhistelee tai hysterisoi ja voivottele. Muista painottaa, että kaikki järjestyy ja elämässä tulee vastaan muuttoja erinäisistä syistä. Kun tavaroita joudutaan hävittämään, jos mahdollista, anna lapsen tehdä pieni lista niistä tärkeistä tavaroista, jotka haluaa takaisin. Ihan oikeasti desinfiointi voi auttaa, etenkin jos hajua ei ole. Kloori on tehokkainta.

-Älä ota lasta mukaan kaatopaikalle. Lapsen ei tarvitse nähdä prosessin rankimpia puolia.

-Älä itke tai huolehdi lapsen kuullen. Lapsella on oltava kokemus, että tilanne on hallinnassa ja uusi koti löytyy.

-Kuuntele kuitenkin herkällä korvalla lapsen huolia ja ota ne tosissaan.

-Riitele puolisosi kanssa whatsupissa.

-Koeta selittää asia lapselle positiivisen kautta. Uusi ja ihana puhdas koti missä ei enää olla kipeitä. Saa sisustaa uudestaan oman huoneen. Uusia kavereita. Älä silti vähättele.

-Kouluja ei aina tarvitse vaihtaa, jos vanha koulu jää lähelle. Selvitä asiat, joiden on pakko muuttua ja asiat joiden ei ole.

-Säilytä normaali arki muuttohärväyksen ja mahdollisen evakkoasumisen aikana.

-Tehkää kivoja asioita vaikka ahdistaa. Me kävimme sushilla, puistoissa ja ystävien luona.

-Jos pää ei tunnu pysyvän kasassa, kannattaa hakea keskusteluapua. Puhuminen auttaa.

-Puhu ihmisten kanssa, jotka eivät kauhistelee tai kerro kauhutarinoita. Selviytyneet ovat parasta juttuseuraa. Suojelemalla itseäsi hysterialta, suojelet myös lastasi. Ole kuuleva korva omaa kokemusta purkaville vasta, kun olet itse jaloillasi. Kauhutarinat valuvat olemuksesi kautta pikkuihmisiin.

Sinun arkesi on lapsesi lapsuus -fraasi kannattaa tässä tapauksessa unohtaa. Vaikka sinua ahdistaa, lasta ei useimmiten ahdista, kun leikkiä, juttelua ja normaalia elämää on ympärillä riittävästi.

Miten teillä asiaa on käsitelty lasten kanssa?

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä