Lapset ja sisäilmaongelma

Teksti Jasmin

Aikuisten tehtävä on suojella lapsia. Näkyvä paha on helppo käsitellä. Meidän on vaivatonta pitää lapsemme poissa tupakan savun lähettyviltä, ostaa häkävaroittimet tulipalojen varalta ja vaistomme varassa toimien estää altistumiset erilaisille myrkkykaasuille.

Minun aistini olivat pitkään hiljaa. Hälytyskellot eivät soineet, ennenkuin sain itse astman ja silloinkin vuoden viiveellä. Eräänä vuonna tyttärellemme tuli 8 korvatulehdusta, mutta tilanne rauhoittui putkilla korvakäytävien osalta. Pientä nuhaa ja vatsaoireita oli kokoajan kaikilla perheenjäsenillä,  mutta millaisessa perheessä nyt ei olisi? En tiedä, mikä johtui sisäilmasta, mikä päiväkodista. Homekoiran käynti ei kuitenkaan jättänyt rakennuksen kuntoa arvailujen varaan.

Olisi pitänyt ymmärtää homeongelma aikaisemmin

Lapsen terveys säilyi, mutta tunnen syyllisyyttä. Olen itse asunut lapsena hometalossa, joten ehkä sairastumiseni on seurausta altistumisesta. Nyt minulla on homealtistunut lapsi. Jatkossa jo tämänkin vuoksi on oltava tarkkana koulun sisäilman kanssa. Emme halua altistuksia lisää.

Itse muuttoon ja koko ruljanssiin lapsi on suhtautunut yllättävän hyvin. Ostimme uudet lelut niiden tilalle, joita ei voinut pestä. Huoneessa on silti puolet vähemmän tavaraa, kaikkea ei ollut tarpeen hankkia. Lol-nukkekokoelma kloorattiin ja toivottiin, että se ei aiheuta oireita. Eikä ole onneksi aiheuttanut.

Kirjoitin kanssaeläjille asioita ylös, jotka ovat auttaneet meitä. Ehkä siitä löytyy jotakin sinulle, joka elät samassa tilanteessa.

Sisäilmaongelma ja lapsi

-Kerro mitä tapahtuu, mutta älä kauhistelee tai hysterisoi ja voivottele. Muista painottaa, että kaikki järjestyy ja elämässä tulee vastaan muuttoja erinäisistä syistä. Kun tavaroita joudutaan hävittämään, jos mahdollista, anna lapsen tehdä pieni lista niistä tärkeistä tavaroista, jotka haluaa takaisin. Ihan oikeasti desinfiointi voi auttaa, etenkin jos hajua ei ole. Kloori on tehokkainta.

-Älä ota lasta mukaan kaatopaikalle. Lapsen ei tarvitse nähdä prosessin rankimpia puolia.

-Älä itke tai huolehdi lapsen kuullen. Lapsella on oltava kokemus, että tilanne on hallinnassa ja uusi koti löytyy.

-Kuuntele kuitenkin herkällä korvalla lapsen huolia ja ota ne tosissaan.

-Riitele puolisosi kanssa whatsupissa.

-Koeta selittää asia lapselle positiivisen kautta. Uusi ja ihana puhdas koti missä ei enää olla kipeitä. Saa sisustaa uudestaan oman huoneen. Uusia kavereita. Älä silti vähättele.

-Kouluja ei aina tarvitse vaihtaa, jos vanha koulu jää lähelle. Selvitä asiat, joiden on pakko muuttua ja asiat joiden ei ole.

-Säilytä normaali arki muuttohärväyksen ja mahdollisen evakkoasumisen aikana.

-Tehkää kivoja asioita vaikka ahdistaa. Me kävimme sushilla, puistoissa ja ystävien luona.

-Jos pää ei tunnu pysyvän kasassa, kannattaa hakea keskusteluapua. Puhuminen auttaa.

-Puhu ihmisten kanssa, jotka eivät kauhistelee tai kerro kauhutarinoita. Selviytyneet ovat parasta juttuseuraa. Suojelemalla itseäsi hysterialta, suojelet myös lastasi. Ole kuuleva korva omaa kokemusta purkaville vasta, kun olet itse jaloillasi. Kauhutarinat valuvat olemuksesi kautta pikkuihmisiin.

Sinun arkesi on lapsesi lapsuus -fraasi kannattaa tässä tapauksessa unohtaa. Vaikka sinua ahdistaa, lasta ei useimmiten ahdista, kun leikkiä, juttelua ja normaalia elämää on ympärillä riittävästi.

Miten teillä asiaa on käsitelty lasten kanssa?

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Poikani sairastui vakavasti hometalossa. Asuimme 4kk siinä myrkkykasassa. Poden edelleen huonoa omaatuntoa siitä etten ymmärtänyt ajoissa lähteä. En tajunnut tilanteen johtuvan talosta vaikka elvytin lastani moottoritien varressa kun ei keretty sairaalaan saakka. Hän oli täysin terve kun muutimme taloon. Ja yhtäkkiä hänellä on astma ja hän ei kertakaikkiaan vaan jaksa hengittää. Kuinka tyhmä olin?!???
Vasta toisen elvytyksen jälkeen yksi lääkäri pyysi kirjaamaan paperille oireilut. Kaikki. Kun hän kysyi mitä on muutoksia on tuona aikana tapahtunut, huomasimme molemmat; minä ja lääkäri, että tuolloin olimme muuttaneet uuteen kotiin.

Asiastahan ei voinut kotona keskustella. Ilmiriita oli pystyssä, talossa ei kuulemma ole mitään vikaa vaan lapsessamme.
Ensimmäisen korvien putkituksen jälkeen lääkäri sanoi korvista löytyneen 3.asteen palorakkuloita ja paljon mätää.
Poika muutti mummolaan.
Etsin kuumeisesti asuntoa, kuvittelin tyhmänä että hometaloja ei ole kovinkaan paljoa markkinoilla…
Erehdysten sekä tiedon etsimisen kautta olemme päässeet pisteeseen että poika on terve koska hometaloaltistus on täysi 0. Siihen meni melkein 6v. Siihen 6vuoteen mahtui 11 leikkausta ja ne kaksi elvytystä.
N. 84 ulkona pystyasennossa nukuttua viikkoa, ja järjetön määrä itkua ja taistelua muita ihmisiä vastaan kun kukaan ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta (kyllähän poika voi tuolla pikaiseen kyläillä, ei se niin vakavaa ole?? Sanoi aikuiset jotka ei itse ole koskaan kokeneet palorakkuloita limakalvoilla). Edelleen pelkkä läpi kävely vaurioituneessa rakennuksessa, aiheuttaa 3.asteen palorakkulat nieluun ja korvakäytäviin.

Olin pääosin aivan kamala ihminen muita kohtaan silloin kun jouduin puolustamaan lapseni oikeuksia, mutta kukaan niistä ihmisistä ei ole elvyttänyt 1vuotiasta homeen takia moottoritien varressa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä