En kehtaa olla

Teksti Jasmin

Tarvitsisin ajoittain hengityssuojaa. Kokeilin K-raudan perus rakennussuojia, mutta ne olivat hirveitä. Kysenen koppi ei istunut kasvoilleni ollenkaan ja tunsin itseni vihaiseksi koiraksi. En viitsinyt ottaa edes kuvaa.

Kankainen tuntuu hyvältä, näyttää pahalta

Tilasin ilmanhaltijoilta kankaisen hengityssuojan. Valitsin suojan jossa on kaksi venttiiliä, jotta hengittäminen olisi mahdollisimman helppoa. Luulin että suurin ongelma olisi epämukavuus ja raskas olo.

Henkeäni alkaa ahdistamaan herkästi huonekalukaupoissa, vaatekaupoissa ja ahtaissa tiloissa jossa on paljon ihmisiä. Erilaiset tuoksut ja eläimet saavat aikaan huonoa oloa. Se ei mene välittömästi ohi, vaikka tilasta poistuu, vaan siinä kestää aikansa. Pahinta on, jos alkaa yskä, silloin keuhkoihin sattuu.

Tunteessa on mukana myös psyykkinen kuormittavuus. Kun bussissa eteen istuu joku jonka ympärillä on hajustepilvi, panikoidun jo ennenkuin keuhot tuntevat mitään koska tiedän, etten pääse pois. Hengityssuojan mukana olo on helpottanut oloani henkisesti enkä pelkää enää. Tosi tilannetta ei onneksi ole vielä tullut, mutta se toimii laukussa turvana. Tiedän, että voin tarvittaessa suojautua.

Minulla on kuitenkin ongelma. En kehtaa käyttää sitä. En millään. Ajatus tuntuu kertakaikkiaan niin kamalalta, että lamaannun.

Ahdistavat katseet

En kestä katseita. Ihmiset tuijottaisivat, vilkuilisivat ja ehkä kuiskuttelisivat. He ajattelisivat, että olen hysteerinen saasteille, liitoittelen oireitani tai olen muuten vain jotenkin sairas. Jotkut varmaan säälisivät. Näytin suojaa ystävälleni ja hän sanoi, että eihän noin voi elää.

Olen elänyt lapsuuttani tuijottelun ja huutelun keskellä. En kertakaikkiaan pysty siihen enää. Puolisoni ihmetteli, miksi ihmeessä välitän. En minä tiedä, miksi minä välitän. Koska tuntuu pahalta?

Olen monta kertaa jättänyt menemättä johonkin, koska tiedän että olostani tulee kamala. Sosiaalinen elämäni on kärsinyt tästä. Monen monta kertaa olen myös kärvistellyt ja yrittänyt helpottaa oloani avaavilla lääkkeillä, useimmiten turhaan. Ventoline ei auta, jos ärsyttävä tekijä on ilmassa kokoajan. Ääni lähtee, yskittää ja ahdistaa. Viimeksi olisin tarvinut suojan messukeskuksessa, jonne ajoin 100km. Lähdin mielummin samantien kotiin. En vain kyennyt.

En tiedä, miksi tämä on niin kamala ongelma. Olen postannut tänne blogiini paljaat rintani, roikkuvan vatsani ja kertonut puolisoni ihastuneen toiseen naiseen. Silti, en kehtaa laittaa hengityssuojaa kasvoilleni ystäväni autossa, vaikka kurkkua kuristaa, ääni lähtee, rintaa painaa ja keuhkoja särkee.

Minussa on jotain vikaa. Häpeän tunteeni on naurettava. Hengityssuojan pitäisi tuoda helpotuksen tunne. Minulta se riistää normaaliuden kokemuksen, vaikka se on vain apuväline poikkeustilanteissa.

Loukkaavaa käytöstä?

Hengityssuoja on myös tahaton kannanotto. Sen voi ottaa loukkauksena. ”Täällä muka sisäilmaongelma? Minäkö muka haisen liikaa?” En tahdo olla kävelevä kannanotto. En tahdo olla nykyinen minä. Kuvittele nyt tilanne jossa joku istuu viereesi ja vetää hengityssuojan hetken päästä naamalleen! Kyllä siinä epämukava oli tulee kaikille.

Oloni on mennyt onneksi jo paremmaksi. Siedän enemmän enkä ole enää paniikissa. Kurkkua kuristaa silti aivan liian usein ja aivan liian normaaleissa paikoissa, joissa haluaisin olla, mutten voi. Haluaisin mummolaan jouluksi, mutta tiedän, että siellä on liikaa allergeeneja nykytilanne huomioon ottaen. Voisin olla siellä suojan kanssa. Miksi en uskalla pukea sitä naamaani ja nauttia joulusta?

Yleensä häpeään ratkaisu on päästää enemmän valoa sisään. Häpeä kasvaa yksinäisyyden ja pimeän voimalla. Ehkä tämäkin asia tulee helpommaksi, kun sen näyttää kaikille. Toki netissä on helppo julkaista melkein mitä vain, sillä täällä ei joudu kasvotusten katseiden kanssa. Jostakin on hyvä aloittaa.

Oletko käyttänyt hengityssuojaa? Totuitko siihen?

Seuraa myös instassa

Kommentit

25 kommenttia
Avatar

Tunnistan hyvin nuo oireet, vaikka minulla niitä aiheuttavat ”vain” eläinpölyt. En voi käydä anoppilassa kuin kääntymässä tai kiertää lasten kanssa Korkeasaaren sisätiloja tms. Olen kuulemma hienohelma kun en koirankarvoja siedä… Niinkuin ne mun nenästä tursuaisivat ja kurjaa oloa aiheuttaisivat – ihmisten tietämättömyys välillä järkyttää.

Ole vain rohkea, tämä on sinun elämäsi. Sinulla vain sattuu olemaan sellainen ominaisuus, joka vaatii maskin käyttöä. Toisilla on silmälaseja ym.apuvälineitä – miksi maski olisi sen kummempi?

Avatar

Ehkä helpottaisi, jos vain pitäisit sitä alkuun yksin kotona ja sitten vaikka jossain metsässä (tai pimeällä), että se alkaa unohtua ja suhtaudut siihen itse normaalimmin.

Avatar

Mun mielestä ei tarvitsis ajatella mitä muut miettivät -ihan sama!
Jotkut sairaudet ja niiden hoito näkyy päälle päin -so what. Tuijottajalla saattaa itsellä olla esim. joku lääkitys ja se ei näy todellakaan päälle päin.
Mutta ymmärrän sen, että tuntuu vaikealta poiketa massasta ja ylipäätään erottua joukosta jollain tavalla. Ja katseet ahdistaa..

Tsemppiä suojaimen käyttöön, onhan oma olo ja vointi niin tärkeitä asioita, että kannattaa valita hoitaminen. Näyttipä tai kuuluipa sitten miltä tahansa. 👍

Avatar

Minusta tuo ei näytä oudolta tai pahalta, mutta tidn, ettei siitä ole kyse.
Minä joudun käyttämään keppiä. Tai kahta, jos on tosi huono päivä. Kepin kanssa kulkeva ihminen on kaupungilla niin yleinen ja tuttj näky, ettei se varsinaisesti kiinnitä kenenkään huomiota. Silti kynnys kepin (tai keppien) käyttämiseen on ollut alkuun tosi korkea. Kepin kanssa kulkiessa ystävälliset ventovieraat tekevät ”kepistä asiaa”. On helppo avata hississä tai kaupan kassalla kevyt keskustelu aiheesta ”mikäs sun jalkaan on tullut”. Ihminen, joka on käynyt vaikka polvileikkauksessa ja kulkee keppien kanssa vaikka kolme viikkoa, jaksaa varmaan ystävällisesti vastata ja jakaa kokemuksia. Mutta kun vamma on pysyvä ja sairaus jatkunut vuosia, en haluaisi ihmisten näkevän minusta aina vain sen kepin. Että hei, kävi paska tuuri, kuljen näiden kanssa lopun elämäni, kun en muuta voi. Hmmm, miten kevyttä keskustelua tästä jatketaan?

Ehkä kasvosuojan kanssa on vähän sama? Et halua aina kotoa poistuessasi kerraten selittää joka kolmanne vastaantulijalle, että kyllä vain, kävi paska tuuri ja sairastuin. Et maitoa hyllystä valitessasi haluaisi olla se ”huutomerkki”, jolle jokainen ventovieras tulee jakamaan omia kokemuksiaan. Et ehkä halua olla sukujuhlissa se keskipiste, jolle jokainen haluaa ystävällisesti ehdottaa parannuskeinoa (sitä homeopaattia, jolla naapurin sirkan tytär kävi, väriterapiaa, joka auttoi työkaverin serkkua, äänimaljahoitoa, josta oli kirjoitettu kerran lehdessä)…

Ajatella, jos jokaiselta silmälaseja käyttävältä vastaantulijalta kysyttäisiin kahvilan kassalla lasien voimakkuuksia?

Mutta vain käyttämällä oppii käyttämään. Ei ole muuta mahdolmisuutta, kuin olla välittämättä.

Avatar

En ole käyttänyt suojainta, mutta uskon tietäväni, mitä tarkoitat. Minulla lähti sairastumisen vuoksi hiukset. Olen aina ajatellut, että olisipa mulla pokkaa olla sellainen nainen joka vetää päänsä kaljuksi, ihan muuten vaan. Mutta sitten kun hiuksia alkoi lähteä, tupoittain, aamuisin harjaan jäi satamäärin hiuksia ja aina ku koskin hiuksiini, vaikka ne olisivat olleet ponnarilla tai letillä, lähti taas tukko. Ei niinkään ahdistanut se hiustenlähtö itsessään, vaan se että tuntemattomat ihmiset saivat silloin tietää että olen sairas. Lähipiiri tietysti tiesi, mutta enhän minä halunnut kaikkien tietävän siitä. En halunnut selittää sitä kellekään, en halunnut kenenkään Arvailen onko minulla syöpä, autoimmuunisairaus vai kaljuunnunko nuuten vaan. Se tuntuI ehkä pahimmalta.

Avatar

Itse jouduin tai päädyin käyttämään hengityssuojaa infektioherkkyyden vuoksi. Käytin kirurginmaskeja, samoja kuin terveydenhuollossa. Olin ollut aina infektioherkkä mutta lapseni vauva ja taaperoaikana tilanne muuttui huonommaksi. Sairastelimme rankkoja hengitystieinfektioita sekä yhtä aikaa että vuorovedoin ja itse sain uudeksi riesaksi kurjat ja pitkäkestoiset jälkitaudit.

Äitinä on vaikea pitää lasta etäällä ja niinpä käytin aina jomman kumman sairastaessa maskia. Kodin ulkopuolella kynnys maskin käyttöön oli korkea, enkä minäkään siihen juuri kyennyt muualla kuin omilla vanhemmillani kyläillessämme ja joskus elokuvateatterissa kun valot olivat jo sammuneet. Toki ulkoillessa yms. omassa tilanteessani tarvettakaan maskille ei niin paljoa ollut mutta ymmärrän hyvin tilanteesi.

Avatar

Tiedän tasan miltä susta tuntuu. Joudun itekin käyttö maskeja välillä samoista syistä kuin sinä. Ja nolottaa. Mun häpeän poistoon toimi mun sairastumisesta tehty lehtijuttu, missä mulla on maski kuvissa, sekä uutisissa näytetty haastattelu ja siinäkin mulla oli maski. Sit pystyin käyttää jo aika vapautuneesti maskia, kun ”koko Suomi” on jo nähny mut maskin kanssa. 😊
Mut nyt, kun oon pärjännyt aika pitkään hyvin ilman maskia, niin huomaan, että kynnys sen käyttämiseen nousee taas. 🙈 Yritän ajatella niin, että sairastuminen ei saa olla syy kutistaa sosiaalista elämää kokonaan. Mullakin on oikeus nauttia kaupoista/teattereista/konserteista yms. Vaikka sit maskin kanssa. Tsemppiä!

Avatar

Itse olin ihan samanlaisessa tilanteessa, tai oikeastaan pahemmassakin, koska oireet kestivät jopa pari päivää altistuksen jälkeen. Mutta nyt oireet ovat lähes kokonaan hävinneet montelukastin ja pitkäaikasen avaavan avulla.

Avatar

Toimisko bussissa hengityssuojain ja samanvärinen runsas huivi? Vaikka suojain näkyisikin, ei sen kanssa näin ehkä näyttäisi yhtä huutomerkiltä?😊 toki varmasti vielä enemmän auttaa kun avaa ongelmaa julkisesti, normalisoi apuvälinettä…

Avatar

Ymmärrän hyvin tunteesi vaikka tilanteeni ei olekaan suoraan verrannollinen omaasi.
En käytä hengityssuojainta mutta viime aikoina olen joutunut turvautumaan yhä useammin kyynärsauvoihin ja uutena tulokkaana pyörätuoliin. Ja minua nolottaa. En näytä sairaalta, välillä voin kävellä ilman apuvälineitä, välillä en. Joka kerta kun olen liikkeellä apuvälineen kanssa minusta tuntuu että ihmiset tuijottavat. Tai joku tuttu kysyy mitä minulle on tapahtunut kun tarvitsen apuvälinettä.
Ja kun olen liikkeellä ilman, tuntuu että tuijottavat, koska miten nyt yhtäkkiä kävelenkin kun viimeksi olin pyörätuolissa.
Minusta hengityssuojain on apuväline siinä missä muutkin. Miksi apuvälineen käytöstä pitää nolostua, sehän on jollain tapaa turvaamassa käyttäjänsä terveyttä ja hyvinvointia. Ja miksi jonkun ulkopuolisen pitää edes kyseenalaistaa toisen tarve? Jos tarvitset hengityssuojainta niin käytä ihmeessä sitä rohkeasti. Mene mummolaan jouluksi hengityssuojaimen kanssa ja kerro muille miksi tarvitset sitä. Tee siitä uusi normaali niin ihmiset kyllästyvät ihmettelemään. Eikä se ole loukkaavaa kyllä ollenkaan jos laitat suojan kasvoille kun joku vieressä haisee kemikaliokaupalle, loukkaavaa on se että on niin välinpitämätön toisia kohtaan että hajustaa itseään liikaa. Yllättävän moni on herkkä hajuille ilman astmaa tai migreeniäkin.
Olisipa kiva kun apuvälineitä saisi kauniissa kuoseissa niin että voisi itse vaan pitää niitä yhtenä hauskana asusteena muiden joukossa 😄

Avatar

Voisin sanoa, että jossain määrin ymmärrän osan tuosta, vaikkei mulla lähimainkaan noin pahat ongelmat ole (jonkinlainen hajusteyliherkkyys ja lisänä astma). Mulla on ystäviä, joiden kohdalla olen jo vuosikausia (lähemmäs 15v.) taistellut itseni kanssa, kehtaanko sanoa, että saan päänsäryn heidän pesuaineesta ja yöllä henkeä alkaa ahdistaa, kun olen esim. iltaa viettänyt heillä. Enkä edelleenkään ole kyennyt sanomaan😑 Bussissa olen taistellut itseni kanssa, kehtaanko vaihtaa paikkaa, kun viereeni on istahtanut joku suoraan kessulta tai joku hajuvesipullon niskaansa kaatanut. Mutta sekään ei ole ollut kivaa, kun päätä alkaa jomottaa ankarasti, paniikki alkaa nousta, kun tuntuu, että henkeä alkaa ahdistaa ja silmiä kirvelee älyttömästi. Joskus olen ollut todella lähellä, että hyppään bussista pois ja kövelen tulipalopakkasessa loppumatkan (7km) kotiin iltavuoroni jälkeen, kun on tuntunut niinnvaikealta olla bussissa. Lopulta kuitenkin uskaltauduin vaihtamaan bussissa paikkaa eri puolelle bussia ja se vähän helpotti. Kaupoissa on kurjaa, kun hajusteettomat pesuaineet on tungettu usein hajusteisten aineiden keskelle.

Avatar

Mä olen kokeillut. Ei se kivalta tuntunut mutta suurin syy mulle jättää se kuitenkin käyttämättä on se että se antaa vain hyvin vähän lisäaikaa ja sitten silmät kärsivät ja ovat kipeitä jopa päiviä. Joskus menevöt jopa siihen kuntoon etten näe ollenkaan.

Avatar

Mulla oli tilanne päällä vuonna 2012-2015 ja käytin erilaisia suojaimia. Tuli reippaan kokoinen tyhjä piiri ympärille mm. kaupassa. Joku tuli kysymään myös ”onksul lintuinfluenssa vai?”
Helsingissä oli helppoa : japanilaisturistien joukossa meni hyvin 🙂

Avatar

Tuoksuherkkänä ymmärrän ahdinkosi. Vielä oireeni eivät ole niin pahat, etteikö Ventoline olisi pelastanut. Ilman sitä ja ulkoilmaan pääsyä olen kuin kala kuivallamaalla. Kamala tunne.

Olen melkovarma, että joudun pian turvautumaan myös maskin käyttöön. On vain pakko hyväksyä se tosiasia, että maski on oman terveyden ja hyvinvoinnin mahdollistaja. En suostu alistumaan kotihiiteksi joka ei voi liikkua. Täytysi olla jokin tunnettu merkki joka viestisi ihmettelijöille että kaikki tyoksut yms eivät vain sovi.

Maailmassa on kokoajan enemmen ja enemmän keinotekoisia hajusteita. Eipä ole ihme, että tuoksuherkkyys vain lisääntyy. Toivon vain, ettei maskien käyttäminen nyt ja tulevaisuudessa ole kynnys kenellekään, mutta samalla toivon ettemme jatka altistumista niin että maskeista tulee jokaiselle arkisia asusteita ja lapsenlapsemme eivät voi olla koskaan ilman maskeja…

Käyttäkäämme hajusteita maltilla ja jos maski pelastaa päivän, ei sen käyttöä tarvitse ainakaan hävetä ja arastella

Avatar

Minulla on ongelmana syntymälahjana saatu huono vastustuskyky. Saan infektiot erittäin helposti ja sairastan aina pitkän kaavan kautta jälkitautien kanssa. Minua inhottaa kulkea töihin ruuhka-aikaan julkisissa kulkuneuvoissa ja pidättää hengitystä ja väistellä yskiviä ihmisiä. Käyttäisin todella mielelläni silloin maskia. Olen miettinyt juuri tuota, että voisiko maskia kätkeä huivin sisään. Mahdotonta piilottaa maskia silloin, kun juna on niin täynnä, että kaikki seisovat melkein kasvotusten.
Työpaikalla terveydenhuoltoon liittyvässä ammatissa sen sijaan laitan heti häpeilemättä maskin, jos asiakas alkaa yskiä. Ammatissani ollaan lähietäisyydellä pitkään, jopa 40 min. Kukaan asiakas ei ole ainakaan ilmaissut loukkaantumista. Olen selittänyt, että laitan aina maskin alentuneen vastustuskykyni takia vastaavassa tilanteessa, ettei kummankaan tarvitse stressata yskimisestä. Monet asiakkaat ovat jopa tarjoutuneet laittamaan itsekin maskin mutta sitä en ole koskaan toteuttanut, koska minä olen itse tottunut sietämään raskaampaa hönkäilyä maskin sisällä ja huurtuvia silmälaseja. En halua tuottaa samaa riesaa vastapuolelle.
Silloin lähinnä on aavistuksen nolottanut, jos joku kollega on sattunut piipahtamaan huoneessa ja on hämmästynyt, että miksi suhtaudun asiakkaaseen kuin ebolaan sairastuneeseen. Tiedän olevani ainoa lähipiirissä, joka kehtaa näin toimia. Useampikin mielellään näin tekisi mutta ei kehtaa.
Olisin erittäin ilahtunut, jos näkisin jonkun muun käyttävän hengityssuojainta julkisesti. Se lisäisi omaakin maskinkäyttöäni.

Avatar

Jos joku mun vieressä bussissa vetäis hengityssuojan päälle, en ajattelisi että minä olen se ongelma eli että haisisin liikaa tms vaan että hengityssuojaimen käyttäjällä on joku häneen itseensä liittyvä syy, kuten hajusteherkkyys tai joku tarttuva tauti, käyttää suojaa. Tämän vuoksi en myöskään loukkaantuisi suojan käytöstä, enhän loukkaannu jos jollain on silmälasit tai kuulokoje tai muu apuväline. Sehän on vain hyvö, että elämää voidaan tarvittaessa helpottaa apuvälineillä! Sit jos koko bussi kaivais suojat esiin mun astuessa kyytiin niin saattaisin alkaa miettiä onko mussa jotain vikana 😀

Jasmin

Onpa hyvä kuulla, että se ei ehkä sittenkään ole loukkaava ja kannanotto, kiitos sinulle ❤️

Avatar

Itse käytin hengityssuojaa – juuri tällästä kankaista aktiivihiilisuodatin venttiilillä – asuessani Puolassa Krakovassa jossa on todella paha saaste ongelma talvisin. Tiedän kuinka ahdistavaa on kun tuntuu että hengittäminen tuntuu raskaalta ja vaikealta. Suoja oli kyllä ärsyttävä mutta täytyy sanoa että ilman sitä olo oli kyllä aivan kamala. Siellä ”onneksi” nämä maskit olivat ihan tavallisia katukuvassa joten kukaan ei niitä ihmetellyt. Nopeasti suojaa tottui käyttämään eikä olisi pärjännyt ilman sitä. Ainoastaan itseäni ärsytti kun suoja ei ehkä istunut ihan täydellisesti itselle niin falskasi ulos hengittäessä lämmintä ilmaa suoraan silmiin ja vesihöyry sulatti aina meikit 😄

Jasmin

Okei! Hyvä kuulla että siihen voi tottua 🙂

Mulla myös vähän falskaa, kun olen kotona kokeillut, en tiedä miten se reagoisi sitten esim ulkona aurinkolasien kanssa 😬

Avatar

Oletko koskaan kokeillut pelkkää nenäsuodatinta? Se olisi vähemmän huomiota herättävä, jos nimenomaan hajut saa hengenahdistuksen aikaan. En yhtään tiedä toimiiko ne tuollaisten oireiden kanssa, vai aiheuttaako suun kautta hengitetyt tuoksut myös oiretta..

Jasmin

En! Täytyy googlata se! En ole itseasiassa koskaan kuullutkaan.

Avatar

Helpotus! Oli kuin omaa tekstiäni olisin lukenut! Sillä erotuksella, että minä en ole edes kehdannut ostaa tommosta maskia. Mulla tulee oireet niin pahoina just hajuista/tuoksuista, homeesta, eläimistä, kaikesta 🙁 ääni lähtee ja muut oireet ilmenee sekunneissa, jos joudun noihin alttiiksi. Astmakohtaus pukkaa ja sit onkin vähintään loppupäivä yritettävä saada kehoa taas elävien kirjoihin.
Kun edes kehtaisin kokeilla tommosta maskia! Jos useampi käyttäis, niin tietoisuus lisääntyisi siitä miksi ihmisillä niitä on. Häviäisköhän häpeä sen mukana, en tiedä.
Mutta vaikka en nyt pystynyt sua asiassa auttaa, niin sä autoit mua! En ole ongelmani kanssa yksin. Ehkä nyt kehtaan edes ostaa maskin.

Jasmin

❤️voi kun voitaisi kaikki maskia tarvitsevat kokoontua jossain ja lähteä yhdessä vaikka hajuvesiosastolle chillaamaan suojat päässä! Joku ehdotti sitä somessa ja se kyllä kuulosti hyvältä idealta. Yhdessä ei ehkä hävettäisi niin paljon.

Ihanaa että saatoin olla avuksi! Katso ilmanhaltijat.fi millaisia siellä on. Tosin noita kaksiventtiilisiä on vain kahta väriä. Niissä on varoitukset astmaatikoille, ne lisää hengityksen vastusta eli voi olla että kannattaa kysyä lääkäriltä. Itse en ole huomannut, että vaikeuttaisi astman suhteen. Yksiventtiilistä en astmaatikkona ostaisi

Avatar

Anna mennä vaan! Aloita jostain arkisesta. Käy kaupassa maskin kanssa. Et tarvitse sitä koko ajan, mutta ehkä on helpompi harjoitella niin, että pukee sen jo kotona? Sillä tavalla jää pois sellainen hetki, että kaivat sen esiin. Näet, miten ympäristö reagoi. Luultavasti reagoi vähemmän kuin odotit.

Toinen helpottava juttu voisi olla, että laitat sen kaulalle huivin sisään odottamaan valmiiksi sitä hetkeä, kun tarvitset sitä. Siitä se on helppo vain nostaa kasvoille ilman, että tarvitsee kaivaa sitä laukusta asti. Bussissa esimerkiksi tuskin kukaan edes huomaa.

Avatar

En ole itse käyttänyt mutta esim Aasiassa suojia on tosi monella. Sen sijaan olen käyttänyt m.m. huomiota herättäviä vaatekappaleita kuten turbaania. Jotkut käyvät melkein silmille ja kysyvät onko minusta tullut muslimi. Toiset kummastelevat että mikä on kun sellaista käytän. Entisellä työpaikallani eräs pomoista kieltäytyi jopa tervehtimästä niinä päivinä kun minulla oli turbaani. Olen myös ihan huvin vuoksi käyttänyt peruukkia ja sekin herätti tosi paljon tunteita työkavereissa. Sateenkaariväreihin sonnustautuminen on myös kiinnostavaa reaktioiden kannalta.

Eikö sulla ole rohkeita kavereita jotka vois tehdä sulle seuraa alkuun, kenties olis jopa ihan hauskaa ja jollain tavalla valaisevaa seurata ihmisten reaktioita jos teitä olisi 2-5 kpl joilla suojat naamalla? Itseäni on joskus jännittänyt kun olen tiennyt saavani reaktioita mutta kun sen on muutaman kerran käynyt läpi niin ei sitä niin ajattele sitten.

Näytät hyvää esimerkkiä, useampikin uskaltaa kun joku vaan aloittaa.. ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä