Kun lähes kaikki meni, näitä tavaroita tuli ikävä

Teksti Jasmin

Kun tavaraa konmarittaa, niitä harvemmin ikävöi. Jos irtaimistoaan menettää vastentahtoisesti homekodin tai tulipalon jäljiltä, tilanne on toinen.

Kaiken saa rahalla takaisin, mutta kaikkea ei ole järkevää hankkia uudestaan. Niitä ikävöi silti.

Eniten olen kaivannut kirjoja. Minulla oli niitä valtava määrä, enkä ollut lukenut edes kaikkia. Usein mielessä käy, että vilkaisempas sitä yhtä kirjaa, tai voisinpa lukea jotakin  ja sitten muistan, että ne ovat roskissa. Uusia ei kannata ostaa, ne keräävät turhaa pölyä ja käytän nykyään Bookbeatia.

Keittiövälineiden suhteen huomaan vasta tehdessä jotakin, että kappas, tämä puuttuu. Näin on käynyt ainakin pizzaleikkurin, kaulimen, juustoraastimen ja kuorimaveitsen kanssa. Useimmiten ne myös unohtuu ostaa. Kuorin taas eilen perunat juustohöylällä ja leikkasin pizzaa saksilla.

Vaatteiden kohdalla usein tulee voi paska -efekti. Etenkin kun etsin asuun tai säähän sopivia kenkiä. Puolisoni koki saman lähtiessään pitkästä aikaa lenkille. Urheiluun sopivat ulkovaatteet puuttuivat.

Lähes koko irtainta on mahdoton ostaa kerralla, siihen ei vain kapasiteetti riitä. Ei ainakaan minulla. Jokin hemmetin raastin ei käynyt mielessäkään ostosreissussa jossa täytyi hankkia koko perheelle sängyt ja petivaatteet, sohvat sekä vessatarvikkeet.

Jotkut tavarat joista en vain kyennyt luopumaan ja jotka eivät ole korvattavissa on säilössä isovanhemmilla. Esimerkiksi isomummin neuloma kastemekko. Sisäilmakaaoksesta on aikaa kohta puoli vuotta. En ole edelleenkään valmis konmari-läpälle eikä aihe siedä vieläkään hirveämmin huumoria. Senverran ottaa päähän edelleen, etenkin tulevaisuus. Tämä on haaste puolisolleni joka on varsinainen vitsiniekka. Tosin kuihtui se huumorinkukka hänelläkin, kun alettiin puhumaan uuden ja kemikaalilta haisevan työpöydän parvekkeelle raahaamisesta nyt kun nojatuoli saatiin takaisin sisään (voc-kaasut aiheuttavat oireita).

Elämä menee eteenpäin ja ehkä tämäkin jää kohta unholaan.

Mitä te olette ikävöineet hävityksen jälkeen?

 

Kommentit

6 kommenttia
Jasmin

Totta, tarkoitin siinä lähinnä sellaista mitä itse jäin kaipaamaan. Me siirsimme sellaiset asiat mitä ei voi korvata eikä ottaa uuteen kotiin, mummolaan, esim juuri lapsen kastemekon, piirrustuksia. Valokuvat skanmasimme ja teetimme uudestaan. Tulipalo on paljon brutaalimpi koska siinä ei ehdi varautua näin. Eli ehdi skannata eikä keksiä ratkaisuja ja sitä tietenkään raha ei korvaa. Karuja juttuja.

Avatar

Minun ”hävitykseni” oli ero.
Mies halusi eron, ja paremmin toimeen tulevana hän pystyi lunastamaan yhteisen kodin itselleen. Minä sain lähteä.
Toki keräsin mukaani tavaraa, mutta harvaapa sitä on talossa kaksin kappalein. Koska vanha koti säilyi myös lasten toisena kotina, tuntui kohtuuttomalta viedä sieltä isompia yksittäisiä tavaroita, kuten tekevisota tai sohvaa olohuoneesta. Oli helpompaa tehdä uudesta kodista uusi kuin vanhan puolikas.

Hankittavaa on lopulta yllättävän paljon. Leivänpaahdin, kahvinkeitin, mikro ja pölynimuri, mutta myös esimerkiksi paljon pikkutavaraa, kuten vaikka taskulamppu, vessaharja ja leikkuulauta. Mausteet maustekaappiin ja marjat pakastimeen, pattereita kaukosäätimeen, laastareita haavoihin.. Hankittavaa on lopulta hurja lista.

Jasmin

Hurjaa tuokin, en olekkaan koskaan ajatellut, että sama voi olla eron tullen edessä. On niin monia tapoja menettää vastentahtoisesti se mitä ympärillä on. Olen pahoillani että jouduit kokemaan tuon ♥️

Avatar

Suomalaisuuteen kai kuuluu se roskan kerääminen. Eihän kukaan voi mihinkään tarvita pitsaleikkuria, erikokoisia keittiöveitsiä, niitä kirjoja jotka saa kirjastostakin (tai tarvitseeko niitä muitakaan), enemmän kuin yhdet lakanat per henkilö, enemmän kuin ehkä kolme tai neljä paria kenkiä jne. Mutta pikku suomalaiset vaan kuvittelee ansaitsevansa ja tarvitsevansa koko kämpän täyteen 🤷‍♀️ Ei voi käsittää. Ehkä kannattaisi vaan esim. somessa vältellä niitä länsimaalaisten tilejä, niin saa elämästä enemmän irti 😊

Jasmin

Hmm niin en tiedä. Meillä itseasiassa on vain yhdet lakanat nyt ja se toimii kun on kuivausrumpu. Jos en olisi, ei toimisi. Ehkä se on se mukavuudenhalu. Kirjaston kirjoja ei voida lainailla, ne voi olla homeen kanssa ollut tekemisissä ja aiheuttaa ärsytysoireita.

Avatar

Pisti silmään tekstissä ”kaiken saa rahalla takaisin”, ei saa, varsinkin jos tulipalo tuhonnut. Meitä ei tällaiset tuhot ole onneksi kohdannut, mutta joskus sitä on miettinyt jos kotoa täytyisi tärkeimmät tavarat pelastaa, mitä mukaan tarttuisi? Lähinnä mietin juurikin asioita joita ei voisi takaisin ostaa, vanhoja teetettyjä kuvia, lasten vauvakirjoja, lasten piirroksia/askarteluja. Eihän ne välttämättömiä ole, mutta kovin kauniita muistoja.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä