Eskarilainen suurkoulussa -Tällaista se nyt on

Teksti Jasmin

Tällä hetkellä kaupunkeja ravistelee raskaat päätökset. Syntyvyys on rajussa laskussa valtakunnallisesti, kylien pienet koulut vaatisivat isoja remontti-investointeja samaan aikaan kun lapsiluku vähenee. Tällä viikolla myös oma kuntani on päättänyt lopettaa kaksi pientä koulua. Kauhukuvia isoista kouluista kuulee kaikkialla, eikä kukaan haluaisi pienokaisiaan tehtaanomaisiin rakennuksiin joissa eri ikäryhmät näyttävät lähinnä muurahaiskasalta

Oma tyttäreni ei ole kyläkoulussa, vaan juuri tällaisessa suuressa kompleksissa, 1000 oppilaan koulussa, jonka oppilasmäärä pienten koulujen lakkauttamisen myötä myös lisääntyy. 6 vuotiaani on siis eskarissa. Moni miettii varmasti kauhuissaan, millaista suurkoulussa on olla pieni. Niin mietin minäkin, joka päivä.

En halua pelotella vanhempia. Jos lapsi joutuu suurkouluun, siellä kyllä selviää. Toiminta on hyvin organisoitua, joskin minuuttipelin omaista toimintaa avustajien ja hoitajien välillä. Suuret oppilasmassat on tiedostettu ja homma on laitettu toimimaan armeijamaisesti. Ehkä Suomen puolustusvoimia on hyödynnetty sivistystoimessa? Ei se ole katastrofi. Eikä myöskään ihanne.

Käytävillä on usein mieluisaa, enkä edelleenkään osaa suunnistaa esimerkiksi terveydenhoitajalle. Käytäviä on kaikkialla valtavasti. Lapset vilisevät silmissä eikä oman lapsen askarteluja löydä seiniltä. Koulusta ei kuitenkaan voi päätellä, kuinka suuri se on. Eskarit ovat samassa solussa ekaluokkalaisten kanssa eikä solun seinistä näe läpi läänin ja käytävien satojen metrien jatkumoa. Seinien televisioiden digitaalisista välipala tiedotteista voi päätellä, että oppilasmäärä on suuri ja sitä pyritään organisoimaan kaikin mahdollisin keinoin.

Suuressa pihassa näkyy monia ryhmiä opettajineen. En tiedä, kuinka välituntivalvonta onnistuu niin, että myös kaikkein pienimmät tuntevat olonsa turvalliseksi. Oma lapseni on viihtynyt ulkoleikeissä, mutta pienen eskarin on myös mahdollista kadota pihalla ja luikkia ulos avoimesta portista.

Lounas toteutuu alkuluokilla 10.15 joka mielestäni on aivan liian aikaisin, ottaen huomioon klo 9 alkavan päivän. Me syömme kotona aamupalan 8.30 ja tuolla lounasajalla päivällisen on toteuduttava aikaisin. Suuren koulun ruokalan täytyy kuitenkin vetää läpi tuhat oppilasta, joten kaikki eivät mitenkään voi syödä klo 12.

Iso koulu kätkee sisäänsä kattavan oppilashuollon ja lukuisia silmäpareja. Opettajien vaihtuvuus turvaa opiskelua siltä osin, että jos kemiat eivät kohtaa, koko kouluaika ei ole yhden opettajan varassa. Toisaalta kukaan opettajista ei opi tuntemaan lasta niin hyvin, kuin pienessä koulussa olisi mahdollista. Vanhempia ei ole mahdollista tunnistaa ovilta, eikä lasten elämästä tiedä enempää kuin mitä ne itse kertovat. Esimerkiksi, että isi pelaa tietokoneella työkseen ja äiti lakkailee kynsiä ja ottaa kuvia Instaan.

Valtavasta oppilasmäärästä huolimatta ainakin toistaiseksi koen, että tyttäreni on pärjännyt suurkoulun esiopetusluokalla. Lapseni on sopeutuvainen, joustava eikä hänellä ole erityisen tuen tarpeita. Täysin järjestelmään siis sovitettu.

Eskarit ovat käyneet jäähallissa luistelemassa, 5 kertaa uimahallissa ja useilla erilaisilla metsä sekä museoretkillä. Eilen he kävivät pulkkamäessä laskettelukeskuksessa.  Koulussa on ommeltu, opeteltu englantia ja tehty puutöitä. Wilma-viesteihin tulee aina nopeasti vastaus ja tiedotus toimii.

Valtavan suuri koulu vaatii erittäin hyvät järjestelyt. Jos nämä eivät toimi, ongelmissa ollaan varmasti erittäin nopeasti. Pieniin kiinnitetään huomiota erityisesti. Toivon, että lapsen kasvaessa nämä ihmislapsimassat otetaan edelleen huomioon ja kiusaamista pystytään ehkäisemään tehokkaasti sekä ongelmat jäävät haaviin yhtä tehokkaasti, kuin pienissä idyllisessä kouluissa.

Jos voisin valita sisäilmaltaan puhtaan kyläkoulun ja suurkoulun väliltä, valitsisin ehdottomasti pienen koulun. Tilanne on kuitenkin nyt se, että sijaintimme ja varmasti puhtaan sisäilman vuoksi lapsemme on suurkoulussa ja tällaista se on. Ei parasta varmaankaan mahdollista, mutta emme kärsi. Pienien koulujen lakkauttamisessa suurin ongelma lieneekin koulumatkan pituus, joka saattaa kasvattaa päivää pitkiäkin aikoja. Kyyti kun saattaa kiemurrella kaukaakin.

Millaista teillä on, joiden lapsi on suureen kouluun päätynyt?

Kommentit

2 kommenttia
Jasmin

Me ei nähdä opettajaa koskaan. Lapset tulevat naulakoille suoraan luokasta ja opettaja jatkaa toisen luokan kanssa samantien. Ihan eri kuin päiväkodissa oli. Mitään mahdollisuutta kysyä esim päivän kulusta ei ole. Toki siihen tottuu. Siitä varmaan tulee tämä kasvoton fiilis vanhempana. Lapsi onneksi viihtyy

Avatar

Meillä lapsi meni suuren koulun eskariin, koulussa on siis koko peruskoulun verran luokkia. Vaihtoehtona olisi ollut ison päiväkodin eskari, mutta mielestäni se ei valmista lasta ekalle luokalle yhtä hyvin kuin koulun eskari. Meidän lähellä ei kyläkouluja olekaan, asutaan ison kaupungin keskusta-alueella.

Meidän lapsi on pärjännyt koulun eskarissa tosi hyvin ja viihtyy vieläkin paremmin kuin päiväkodissa. Opettajaa en koskaan näe, koska lapselle kuuluu eskaripäivien ympärille myös varhaiskasvatus. VK-opettajia ja -hoitajia toki näen ja heidän kanssaan tulee aina jutusteltua. En siis koe että suuressa koulussa jäädään jotenkin kasvottomiksi.

Mikäli lapsi saa jatkaa samassa koulussa myös ekalle luokalle, tulee koulunaloitus olemaan varmasti tosi smooth, koska ympäristö on jo tuttu, ruokalatavat on myös tuttuja. Meille tämä on ollut pelkästään positiivinen juttu.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä