CS toi yllättäen aikuisena menestystä työelämässä.

Teksti Jasmin

Nakutus kuuluu välillä tuntikausia ja tuntuu, kuin näppäimistössä olisi mikki kiinni ja kolina kaikuu koko asunnossa. Etkö ole kuullut CS:stä? Sinä onnekas nainen (et voi olla mies). CS eli kynäri on sotapeli, jonka tavoitteena on nistiä vastapuolen joukkue tai räjäyttää kohde vastapuolen yrittäessä purkaa pommia. Tästä on tullut oikeaa urheilua, eli e-urheilua(e-sports). Ihan oikeasti, heillä on selostajat ja kaikki. Isoimmat matsit ovat kansainvälisiä uutisia. Suomi on pärjännyt joukkueellaan viime vuonna hopealle asti.

Mieheni siis harrastaa tietokoneella pelaamista. Minä harrastan kyseisen toiminnan vihaamista yli kaiken. Se vie kaiken sen huomion, jonka minä saisin, jos pelejä ei olisi. Sainpas tämän teatraalisen tunteen ulos itsestäni. (Koska siis kaikki miehen vapaa-aikahan tietenkin kuuluu käyttää vaimon huomiointiin..)

Monestihan paljon pelaavista ajatellaan, että se on passiivinen ja suuri ongelma. Se johtuu meistä naisista, jotka emme ymmärrä tuollaisesta toiminnasta mitään. Olen yrittänyt hyväksyä pelaamisen osana elämäämme. On oikeastaan pakko, sillä joudun nöyrtymään sen edessä, että nykyinen elämäntilanteemme on tietokonepelaamisen ansiota.

Puolisoni sai tietokoneen 10-vuotiaana 90-luvun lopussa. Hän rakastui heti. Pelaaminen vei mennessään nopeasti. Eikä vain pelaaminen, vaan myös pelien teko. Hän opetteli, kuinka pelejä voi tehdä itse, ja se vaati tietysti koodaustaidon. Mitään suuria pelejä hän ei ole tehnyt, kiinnostus oli enemmän itse pelaamisessa, mutta taito jäi. Hän oli sellainen perusnörtti, jota kuitenkin kiinnosti myös mopot, rakentelu ja kaikenlainen muu näpertely. Tietokone kuitenkin kasvoi sormiin kiinni.

Lähes kolmekymppiseksi asti pelit, blender ja muut hössötykset joista minä en osaa edes kirjoittaa, kulkivat töiden ohella harrastuksena. Hän kypsyi duunarielämään ja perusti yrityksen, jonka pääasiana on tuo jo lapsena opeteltu koodaus. Nettikauppa nousi pystyyn nopeasti ja tie kansainvälisille vesille aukeni heti. Tähän minulla ei ole osaa eikä arpaa, en vieläkään ymmärrä, mitä hän tekee, vaikka teen itse töitä yritykseemme. Olen se joka tekee kaikki hanttihommat ja somepuolta.

En voi juurikaan enää valittaa pelaamisesta. Jos tietokoneen kautta hengittäminen nuorena ei olisi ollut mahdollista, emme olisi yrittäjiä kumpikaan nyt, emme ainakaan tällä alalla. Suhtautumiseni CS:ään on muuttunut. Pelaaminen voi oikeasti avata ovia, jos sillä ei passivoi itseään kokonaan.

Myös tyttäremme on luonnollisestikin kiinnostunut peleistä, vaikkakin sotapelien tilalla ovat onneksi ennemminkin juoksevat tiput ja ekapelit. Toki lapset ovat kuin pieniä harakoita. Näyttäkää minulle lapsi jota ei kiinnostaisi kiiltävä näyttö, niin minä syön kännykkäni. En kuitenkaan suhtaudu kielteisesti lasten pelaamiseen, kunhan sen osaa lopettaa ilman riitelyä ja kaveritkin kiinnostavat. Joukkuepelit ovat myös sosiaalista toimintaa, jossa on osattava ottaa muut huomioon.

Sukulaiset ja vanhemmat saattavat suhtautua pelaamiseen halveksien. Varsinkin me vaimot. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että se on harrastus siinä missä muutkin ja miksi esimerkiksi yhtään lukemista huonompi? Mikä tahansa koukuttaa, jos elämässä rakenteet eivät ole kunnossa eikä minkäänlaisia rajauksia ole olemassa. En nyt halua suositella lapsille pelaamista uutena harrastuksena, mutta pelaamista syvästi rakastavien puolisoiden vaimoille haluaisin sanoa, että siitä voi olla myös hyötyä. Ja vaikkei olisi, joskus elämässä voi harrastaa jotakin täysin hyödytöntä. Esimerkiksi minulla on tapana istua suihkussa ja kuunnella virsiä. Aivan liian pitkään noin niinkuin vedenkulutuksen kannalta.

Kommentit

4 kommenttia
Jasmin

Totta, mä en ihan oikeasti ole koskaan tavannut face to face pelaavaa naista, ja kirjoitin tämän täysin oman kapean kokemukseni ja tunteeni varassa. On mulla itselläkin ollut supernintento ja pleikka pienenä, mutta jotenkin ajattelin että tää nyt koskee miehiä. Toki myös ajatus naisesta jonka miestä ärsyttää vaimonsa sotapelin pelaaminen, on harvinaisempi.

Luin itseasiassa eilen facebookista postauksen alta, että tosi moni nainen sanoi pelaavansa yhdessä miehensä kanssa. Eli joo, ei tämä ole mitenkään miesten juttu, myönnän tekstin tarpeettoman sukupuolijaottelun.

Avatar

Hitsi, että osaat hyvin kirjoittaa.
Oletko ikinä harkinnut kirjoittaa kirjaa.
Varmaan onnistuisi.

Jasmin

Voi kiitos ♥️♥️♥️

Kirja ois kyl haaveena mut en tiedä miten kärsivällisyys riittäisi 🤣

Avatar

Kirjoitat ihan kuin pelaaminen olisi vain miesten juttu, ”toimintaa josta me naiset emme ymmärrä yhtään mitään”. Tervetuloa 2020 luvulle: myös monet naiset pelaavat ja osaavat koodata. On olemassa myös pelaavia vaimoja ja herranjestas, jopa pelaavia perheenäitejä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä