Kotoa lähtemisen vaikeus

Teksti Jasmin

Meidän perheestämme on tullut hankalia lähtijöitä. Sitä jotenkin luulisi, että lapsi olisi rajoittanut elämää, mutta ei, ei se ole niin. Minä liikuin vauvan kanssa paljon. Kävin risteilyillä, Lapissa ja ramppasin Helsingissä tuon tuosta. Joka päivä poistuin kotoa vauvoineni.

Elämä on muuttunut

Aika on kuitenkin hieman muuttanut meitä ja pääasiassa se liittyy minuun. Useiden päivien reissut jossakin muualla, herättävät tätä nykyä etukäteisahdistusta. Tämä talvi on ollut suolistoni ja keuhkojen kannalta hankalaa aikaa. Kehoni reagoi herkästi kaikkeen mitä syön ja keuhkot seuraavat perässä hengitysilman suhteen. Kaikki ruokaan ja vatsaan liittyvä oikeastaan rajoittaa eniten. Leikkauksen jälkeen mikään ei ole ollut oikein ennallaan, mutta kaikkeenhan tottuu. Paitsi siihen, että katujen varsilla ei ole vessoja. Eikä kyllä siihenkään, että autosta on paperi loppu. Pitsialushousujen kakkapyykkiin nyt ei ainakaan totu.

Lähteminen on haasteellisinta, jos joku muu on valmistanut ruoat ja majoituksen. Näin voi käydä, jos lähden esimerkiksi jonkun häihin tai vaikka perheleirille, jonne olemme nytkin suuntaamassa viikonlopuksi. Menemme Kohtaamispaikkaleirille Siikaniemen leirikeskukseen ja siellähän ruoka on aina ollut aivan ensiluokkaisen hyvää ja laadukasta. Kaikki ruokavaliot huomioidaan, eikä esim vegaaninen ja gluteeniton yhdessä ole koskaan ollut ongelma. Ainoa probleema vain on, että olenko muistanut ilmoittaa kaiken tarvittavan keittiölle, lista kun on vaihteleva ja pitkä? Tarkistin asian ja se oli kunnossa, yhtä lisäystä (eli rajausta) lukuunottamatta. Otan vielä varmuuden vuoksi mukaan turvaruokani siltä varalta, etten kestä mitään kiinteää. Eli mehukeittoa, taateleita, pithaian ja kaurajogurttia. Niillä pärjää silloin, jos vatsa eskaloituu pahemmin. Sekä imodiumia 2 pakettia. Pitäisi riittää kolmeksi päiväksi. Tarkistin pariin kertaan, että saimme varmasti huoneen jossa on oma vessa ja sain sykkeeni hieman laskemaan. Ehkä 3metrinen suolistoni pärjää. Tämä on se kohta, jossa joku ehkä sanoisi, että jäisit vain kotiin jos tommoset perusasiat stressaa. Mutta nämä ovat järjestelykysymyksiä. Leirit on olleet aina huippuja ja riemastuttavia niin lapselle kuin minullekin. Me odotetaan niitä joka kerta.

Sitten ne keuhkot. Ennalta tuttu leiripaikka on siisti ja pölytön eikä hometta ole ilmassa. Syksyn Tallinnan reissussa jouduimme vaihtamaan huonetta kahdesti, sillä ne oli pesty laventelin tuoksuisella pesuaineella. Olisi tietysti pitänyt arvata, olihan hotellin nimikin Laventelispa.

Ulkomaan reissut on helpompia ravinnon suhteen, siellä voi valita ravintolat ja ostaa ruokaa kaupasta. Hotellit ovat vaikeampia, home ja tuoksuherkkyyden vuoksi, kuten laventelikylpylä osoitti, mutta niistäkin on selvitty.

Lentokoneessa ei vessapassi auta

Pakkaaminen on oma ruljanssinsa. Millaisiin vaatteisiin mahtuu turvonnut vatsa? Kun menimme lentokoneeseen, minulla oli farkut ja se oli megalomaaninen virhe. Juoksentelin ahtailla käytävillä sepalukset auki. Ehkä pahinta on lentoemäntien ravintolakärryt joiden ohi ei pääse vessaan juuri silloin, kun haluaisi. Kerran unohdin kiireessä kengät ja sain lentoemännältä nuhteita. Tämän viikonlopun voi onneksi viettää collareissa. Leirillä saa olla halutessaan myös ilman meikkiä.

Joskus mietin, että miten helppoa olisi vain lähteä. Ettei tarvitsisi miettiä, että mitä voi syödä, missä on vessa ja voiko perillä hengittää. Yleensä en saa henkeä salpaavaa kohtausta, vaan inhottavan rinnan painon, tukkoisuuden ja pahan olon. Useimmiten se ei mene heti ohi kun altistus lakkaa. Hengitysuoja auttaa, mutta tälleen korona-aikana sen käyttö on vähän leimaavaa. ”Tuolla menee joko koronakantaja tai hysteerikko”.

Telttaretkeä yritimme muutama vuosi sitten, mutta se oli aivan farssi. Leirintä-alueen vessat olivat varattuja usein ja sinne oli pitkä matka.

Suurin osa matkoista sujuu hyvin. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, koska suolet ovat sykkyrällä ja missä peff-arvot menevät matalalentoa. Meidän elämässä pieni turbulenssi on vakio, mutta jokainen poistuminen lisää riskiä ihan vain ennakkoon alkavalla stressin määrällä. Huolehtiminen pahentaa kaikkia oireita, joskaan ei sentään yksistään saa niitä alkamaan. Olen kuitenkin iloinen, sillä ilokseni huomasin ruoka-ainerajoituksiani listatessani, että niitä on hieman vähemmän, kuin vuosi sitten tähän aikaan.

Jokaiselle joka kokee lähtemisen vaikeaksi ja stressaavaksi: Haluan hirmuisesti kannustaa, että ei jäisi kotiin. Vessat useimmiten järjestyy kaikkialla kun uskaltaa pyytää, samoin hotelleissa huoneen vaihdot. Ruokavaliot osataan hoitaa ammattikeittiössä ja turvaruoka kannattaa pitää mukana. Ja vessapassi.

Edit: Pakko tulla kertomaan näin kesken reissun, että mukaan lähti väärät lääkkeet ja apteekkiin tuli lähtö. Turhaa stressasin, että muistanko ottaa kaikki tarvittavat mukaan, koska en muistanut ja siitäkin selvittiin!

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä