Meidän täydellinen parisuhde korona-aikana

Teksti Jasmin

”Ollaan lähennytty paljon. Tultu tietoisiksi elämän rajallisuudesta, alettu harrastamaan seksiä kaksi kertaa päivässä ja muistettu kertoa, miten paljon me toisiamme rakastamme. On pelattu korttia, siemailtu laadukkaita karanteeniviinejä ja syöty yhdessä iltapalaa kuiskutellen toistemme korviin hellyyden osoituksia. Lastenhoitovuorot on jaettu tasan ja opetamme 6v tyttärellemme vuorotellen kertotauluja sekä Ruotsin kieliopin perusteita ”

Lässynlää

Tai sitten ei. Siis, itseasiassa ei missään tapauksessa. Tällainen lässytys pitäisi olla kielletty jopa mielikuvituksessa.

Tosiasiassa korona tuskin vaikuttaa kenenkään parisuhteeseen kovinkaan positiivisesti. Ihana puhe perheajan lisääntymisestä on idealistista ja tavoiteltavaa. Jaksoin uskoa tähän ensimmäiset 3 tuntia ja sitten heräsin todellisuuteen.

Puolisoni on kaikki päivät työhuoneella. Töitä on nyt paljon, mikä on hyvä asia. Se kuitenkin tarkoittaa, että minä olen kotona lapsen kanssa, jolla ei ole eskaria eikä hoitopaikkoja. Minä teen työni yöllä ja olen kateellinen puolisolleni, joka saa tehdä hommansa rauhassa.

Sen lisäksi minä pelkään tätä uutta tappajapöpöä. Puolisoani taas kyrsii kaikki tämän aiheuttamat muutokset ja etenkin minun pelkoni. Me olemme molemmat tässä tilanteessa uuden edessä. Molempien harrastukset ovat jäässä. Kumpikaan ei juuri tapaa kavereita. Vain me kaksi epänormaaleissa olosuhteissa.

12 vuotta sitten teimme tämän vapaaehtoisesti. Pesimmen kuukauden kahdestaan 30 neliön yksiössä. Poikkeusoloissa se ei kuitenkaan nyt tunnu samalta, sillä kummankaan mieliala ei ole kovinkaan korkealla tilanteen aiheuttaman stressin vuoksi.

Me ärhentelemme toisillemme, riitelemme whatsupissa, emmekä kuuntele toista kovinkaan herkällä korvalla. Meidän pitäisi panostaa nyt perheeseen. Molemmat panostavat kapasiteettinsa lapsen tasapainoisen arjen jatkumiselle sekä virikkeellistämiselle (eskarin, kavereiden ja harrastusten täydellinen puuttuminen yhtäkkiä on aktiiviselle pienelle ihmiselle aika kova paikka). Tällaisessa hötäkässä se parisuhde jää kakkoseksi.

Ei kyllä saisi. Meidän pitäisi viettää iltaisin tyttären mentyä nukkumaan, enemmän yhteistä aikaa sensijaan, että molemmat pakenevat omaan hiljaiseen aikaansa. Pitäisi syödä yhdessä aamupalaa, ennenkuin toinen lähtee töihin. Pitäisi lähetellä sähköisesti sydämiä ja nakukuvia.

Kaksi vanhaa puuta

Meidän suhteemme on vahva ja kestävä. Se ei tämmöisestä horju. Karheaa pintaa se kuitenkin saa. Ja aivan varmasti saavat myös muiden parisuhteet. Vai miksi kaupoissa on vielä kondomeja jäljellä?

Alle viikossa huomaan, miten merkityksellisiä ovat yhteiset sushilounaat, kahviloissa käynti ja arki, jossa ei ole globaalia katastrofia. Millaista olisi, jos ei olisi niitä vanhempia sukulaisia tai ulkoisia harrastuksia. Mitä olisi, jos ympärillä ei olisi juuri mitään.

Sen lisäksi olen huomannut, millaista olisi, jos parisuhteessa olisi vain me kaksi, meidän navat ja tämä 76 neliön asunto. Jos ei oltaisi kaksi puuta joilla on ne yhteiset juuret vaan vaikka joku jukkapalmu, olisimme aika nopeasti biojätteessä. Ei hyvä. Parisuhteessa tarvitaan omaa tilaa ja tekemistä myös kodin ulkopuolella.

Nyt kun olemme toistemme ainoat kaverit, täytyy yksinkertaisesti odottaa, että tämä on ohi ja sillä aikaa käyttäytyä hieman ystävällisemmin. Rakastettuni, lupaan kehittää äänensävyäni näinä kriisiaikoina (tiedän ettet lue tätä).

Rakkaat kanssakulkijat, miten teidän parisuhteenne voi?

 

Kommentit

3 kommenttia
Jasmin

Kamala tilanne teillä, paljon olen miettinyt, että miten tämä vaikuttaa perheisiin ja parisuhteisiin. Sekä myös yksinäisiin joiden ystävät jäävät rajan toiselle puolelle 🙁 hurjaa.

Avatar

Loistava kirjoitus! Ihanaa, että joku kirjoittaa tästä.

Parisuhde on todella koetuksella neljän seinän sisällä. Puolisoni lukee jatkuvasti koronauutisia jaja spekuloi, miten niin ja niin moni asia voi mennä pieleen. Samaan syssyyn hän puhuu ilmastonmuutoksesta, väestöräjähdyksestä ja muista maailman ongelmista, joiden lopputulemana tuntuu olevan aina tuho. Olen itse hyvin herkkä ihminen ja ahdistun, kun tällaisia ongelmia pyöritellään jatkuvasti – ja etenkin niin toivottomasta näkökulmasta. Olemme saaneet monta riitaa aikaiseksi, kun minä pidän häntä ylipessimistisenä ja hän minua varmaan sinisilmäisenä. Olemme molemmat huolissamme, mutta tulevaisuudennäkymämme ovat kuitenkin hyvin erilaiset.

Olemme nyt joutuneet rajaamaan keskusteluitamme näistä asioista. Sovimme, ettemme puhu koko ajan tästä koronasta ja muista ongelmista. Teemme jotain ihan muuta välillä, katsotaan esimerkiksi leffaa. Onneksi voi käydä myös kävelyillä! Se on ihan parasta. Nyt kyllä tosiaan huomaa, miten tärkeitä ne kahvitteluhetket ja muut tapaamiset ystävien kanssa ja yksin ovatkaan.

Avatar

Ei olla nytkään nähty hetkeen ja huomenna, kun Uudenmaan rajat menevät kiinni, lienemme onnekkaita, jos näemme ennen kesäkuuta toisiamme seuraavan kerran… Juuri nyt, kun piti etsiä meille kiva talo, muuttaa vihdoin kokonaan yhteen todella rankkojen vuosien jälkeen, mennä kihloihin ja alkaa tosissaan harkita vauvaa. Tämän piti olla meidän vuosi, vihdoin. Mutta tämä on vaan koronan vuosi… Tässä tilanteessa, kun kaikilta hajoilee elämää alta, se toisen turva olisi korvaamatonta. En yhtään väheksy, etteikö ihan varmasti kiristele hermoja olla suljettuna sisälle ja stressaantuneena pienessä tilassa toisen kanssa. Ei ole helppoa sekään. Mutta halatkaa edes kerran tiukemmin niitä rakkaitanne, munkin puolesta, te jotka voitte… <3 antaisin siitä todella paljon. Yksin on rankkaa yrittää pitää itsensä palasia koossa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä