Emme me surkimukset voi olla lukematta uutisia.

Teksti Jasmin

Moni (myös minä) on tehnyt nyt päätöksen, että ei lue uutisia niin usein. Itsehän tein tämän suurieleisesti ja pidin siitä kiinni kokonaiset kaksi päivää. Tai siis luin kyllä niitä silloinkin mutta vain läppärillä. Tai katsoin minä puhelimesta pari otsikkoa, mutta korkeintaan vessassa. Ehkä myös kerran roskakatoksessa, mutta se oli tiedotustilaisuus.

Tänään lakkasin yrittämästä. On paljon hirveämpää olla globaalin paskamyrskyn sisällä uutispimennossa. Tieto lisää tuskaa mutta niin lisää umpiokin. Kun Uusimaa suljetaan, minä haluan tietää sen. Jos paikkakuntamme keskussairaalasta puolet on karanteenissa, haluan tietää senkin. En aamulla enkä illalla vaan heti.

Ei siis ihme, että olen ylivirittynyt ja stressaantunut. Sekä ahdistunut, kukapa nyt ei olisi?

Ratkaisu ei kuitenkaan ole uutisten lukematta jättäminen, sillä tilanteessa jossa puhelinta käytetään hyvin paljon, vaatisi melkoista itsehillintää että ei selaisi uutisivustoilla kuluttamassa aikaa jota useimmilla on nyt paljon. Minä haluan lukea uutisia ja luen, vaikken haluaisi. Sinä teet todennäköisesti saman, koska olet päätynyt klikkaamaan otsikkoa. Me olemme niitä, joiden selkäranka on ameeban tasolla ja jotka maksavat ruutu + -palvelusta jotta näkevät Greyn anatomian uusimman jakson etukäteen. Heitä, jotka lukevat Ylilautaa eivätkä koskaan myönnä sitä ja heitä, jotka tarkistavat whatsup-viestit aamulla ensimmäisenä. Ainakin jotakin näistä.

Olen todennut, että on aivan turha räpistellä irti. Ainoa keino on koettaa suhtautua uutisiin neutraalisti. Sehän ei tietenkään onnistu mitenkään muuten, kuin syöttämällä aivoille valheelta kuulostavia fraaseja. ”Kaikki järjestyy. Tämä on klikkiotsikko. Kaikkien keuhkot eivät vuoda kuiviin verestä. Maailma selviää tästä kyllä. Tavalliseen influenssan kuolee myös paljon ihmisiä…”

Aivot ovat monimutkainen kokonaisuus, enkä oikeasti ymmärrä niistä juuri mitään. Olen kuitenkin suhteellisen varma, että jos niille syöttää pelon sekaista viestiä päivästä toiseen kymmeniä kertoja, ne kyllä saa nopeasti paniikkiin ja siitä kärsii koko keho. Jos on niin utelias ja tiedon janoinen kuin minä, tämä kombo on huono.

Tätä voisi myös kutsua surkeaksi itsehillinnäksi ja uutisriippuvuudeksi. Ehkä laitan lehtien sivuille itselleni estot?

En tiedä. Olen neuvoton. Mitä te tekisitte? Kuinka olla lukematta uutisia jos kännykkä on etäyhteyksien ja Bookbeatin  vuoksi kädessä jatkuvasti muutenkin?

 

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

En katso uutisia televisiosta, enkä keikkailee niitä juuri puhelimeltakaan. Tämä siksi, ettei minua juuri kiinnosta. Seuraan sen verran, että pysyn kärryillä uusista rajoituksista ja muista, mitä minun pitääkin tietää ja osaa noudattaa. Sen sijaan se kaikki muu – siitä en jaksa kiinnostua.
Etsin itselleni mielummin muuta katsottavaa ja luettavaa. Samoin etsin ystävieni kanssa muita aiheita, joista keskustella ja viestitellä.

Kai se olisi eri juttu, jos olisi niin paljon fiksumpi, että uskoisin voivani tälle tilanteelle jotain tehdä ja sen ratkaista. Nyt, kun olen vain tällainen keskiverto, en kaipaa iltapäivälehtien artikkelia siitä, Kauanko virus elää pinnoilla tai siitä, millaisia aitoja Uudenmaan rajalle rakennetaan. Mitä minä sille tiedolla teen?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä