Kristitty ja korona – Heinäsirkkojen kanssa Herran huomaan?

Teksti Jasmin

Koronaviruksen ulkopuolinen elämä tuntuu jääneen kauas menneisyyteen. Maailma ei tunnu enää samalta paikalta. Tavallaan kuitenkin kaikki on ennallaan. Linnut eivät ole lopettaneet laulamista. Aurinko nousee ja laskee joka päivä. Katupölyä on kaikkialla. Nesteeltä saa ostettua bensaa.

Olemme kristittyjä. Perheellämme on ollut tapana käydä säännöllisesti kirkossa ja seurakunta on meille osa elämää, kuten ehkä moni pitkään blogiani seurannut tietää. Ei siinä ole meille mitään ihmeellistä. Tuskin muillekaan.

Maailmanloppu tulee?

Olen kuitenkin aistinut, että kristittyjen oletetaan suhtautuvan koronaan jotenkin eri tavoin, kuin muiden. ”Tässä on se maailmanloppu mitä te odotitte, missä on heinäsirkat? haha” tai ”ettehän te mitään pelkää, Herran huomaan”.

Moni kristitty lohduttautuu kyllä nyt Raamatun lupauksiin huolenpidosta ja siitä, että kaikki tulee menemään kuten on tarkoitettu. Käsiä täytyy silti pestä huolellisesti ja välttää lähikontakteja, aivan kuten muidenkin. Myös kristityt ottavat lapset pois päiväkodeista, eivätkä käy riskiryhmien kodeissa. En ole nähnyt yhdenkään vakaumuksellisen ystäväni toimivan vastuuttomasti. Päinvastoin olen netistä lukenut, kuinka osa väestöstä (uskontokuntaa katsomatta) ajattelee tämän olevan luonnon valinta ihmispopulaation karsimiseksi. Järkytyin tällaisesta puheesta. Miltä tuntuisi jos se oma lapsi on luonnon karsintalistalla?

Ajatus kuolemasta tuntuu tuskalliselta.

En voi puhua kaikkien kristittyjen puolesta, joten tämä on vain minun näkemykseni asiasta. Kristittynä ahdistaa, aivan kuten muitakin. Yritän kuitenkin ajatella, että arki on kannateltua ja voin osoittaa huoleni yläkertaan. Mitä kuoleman jälkeiseen  elämään tulee, en halua ajatella sitä. Jos keuhkoni henkäisevät viimeisen kerran koronan vuoksi, se olisi hirveää sillä perheeni tarvitsee minua, joten ajatukset taivaasta ja muusta tuntuvat tuskallisilta.

En usko, että korona katsoo uskontoa. Tämä pöpö niittää kaikkia todennäköisesti aika tasaisesti. En ajattele, että joku ryhmä olisi enemmän turvassa kuin joku muu. Enkä ajattele, että tämä olisi maailmanloppu.

Arjessa pandemia näkyy myös seurakuntaelämän puolesta. Tilaisuudet ovat kirkonkin osalta netissä. Siihen on nyt sopeuduttava. Meidän arkemme on todennäköisesti samanlaista kuin kaikkien muidenkin. Kristityn elämä ei ole mitenkään ihmeellistä koronankaan aikana. Kärsimys on sama kaikilla. Olisi menestysteologiaa (eli väärin) sanoa, että kannattaa kääntyä kristityksi, niin firma säilyy ja korona väistyy. Ei se vain mene niin.

Lopullinen turva minulla kuitenkin on Jumalassa ja tieto siitä elää, että jossakin tämä kaaos on hallinnassa. Käytännön tasolla sanoisin, että tässä tilanteessa pätee se, mitä vihkisormuksiimme on kaiverrettu; Kantakaa toistenne kuormia. Nyt jos koskaan tarvitsemme toisiamme, niin perheen sisällä kuin ulkopuolellakin.

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Ihana että kirjotat avoimesti teidän uskosta Jumalaan. Tuntuu että nykyaikana sitä pidetään TODELLA nolona ja vanhanaikaisena kun sanoo olevansa uskovainen.

Avatar

Kiitos tästä kertomuksestasi! Kuten sanoit, uskovalla on olemassa se lopullinen turva, ja myös suora keskustelulinkki Jumalan kanssa!

Avatar

Hyvä ja asiallinen kirjoitus, ja pakko kommentoida että kyllö niitä heinäsirkkoja myös juuri nyt on, ei ole kun jokunen viikko niin uutisoitiin osassa Afrikkaa, Arabian niemimaata ja Aasia kiertävistä valtavista kulkusirkkalaumoista eli ilmiöstä, joka Raamatun ajoista lähtien toistuu tietyin väliajoin. Siitä eli heinäsirkkavitsauksesta juuri kirjoitin kolmisen viikkoa sitten blogiini. =)
Anna / mustikkapasta.fi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä