Me selvitään tästä (luulisin)

Teksti Jasmin

Perheemme on linnottautunut kotiin. Teemme edelleen töitä, mutta vuorotellen. Tyttäremme ei ole nyt eskarissa. Meillä on mahdollisuus pitää hänet kotona, joten koen, että se on näin myös velvollisuutemme.

Vaikka meillä on lapsi kotona, työt on tehtävä, eikä se ole helppoa. Koronan vaikutukset lapseen täytyy yrittää minimoida. Yksilapsisessa perheessä meno on yksinäistä ja vanhemmalta vaaditaan heittäytymistä. En muuten tiennyt, että osaan niin hyvin kasvomaalata (huulipunalla) ja askarrella (korvakoruja).

Meillä on askarreltu, leivottu, soiteltu videopuheluita ympäriinsä ja kehitelty uusia leikkejä. Olemme käyneet pihalla perheen kesken pyöräilemässä, kiipeilemässä ja retkillä. Aika kuluu, vaikka se tekee sen perin hitaasti.

Tunnit käyvät pitkäksi. Todella pitkäksi. Pelottaakin, tämä tilanne on hirveä. Pandemia kuulostaa karsealta enkä oikein käsitä, miten tämä on päässyt tapahtumaan. Meillä keskustellaan silti asiasta aika Ruohonjuuritasolta:

Tyttö: Mistä tää korona oikein tuli?

Äiti: Joku taisi syödä Kiinassa lepakko keittoa ja sieltä se sitten levisi

Tyttö: Toivottavasti se ei kuitenkaan kuollut

Katse tulevaan

Muistatko sananlaskun ”vaikka maailmanloppu tulisi huomenna, aion tänään istuttaa omenapuun”?

Ajattelin, että sen mukaan aiomme elää. Suunnitella tulevaisuutta ja haaveilla kesästä. Lomamatkoista ja Suomesta, jossa Uusimaa ei ole suljettu. Se tulee, ihan varmasti.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä