Jäähyväiset tulossa

Teksti Jasmin

Aloitin bloggaamisen 2013 pieni vauva vatsassani. En osaa edes sanoa miksi. Minä vain aloitin. Haaveilin portaalista, uusista ystävistä, kävijöistä ja coctailkutsuista. Lehdistä, bileistä ja vaikuttamisesta.

Vuosien mittaan huomasin saavuttaneeni ne. Juoksin tilaisuuksissa, sain ilmaisia tuotteita, hotelliöitä, portaalipaikan ja säännöllistä tuloakin. Vieraat ihmiset tulevat välillä juttelemaan. Monet suosituimmat postaukseni päätyivät lehtiin. 

Kirjoitin paljon tabuista, asioista mistä ei puhuta ja itsestäni. Kerroin teille, kuinka puolisoni ihastui toiseen naiseen, lapsettomuudesta ja roikkuvasta kehostani. Astmasta, äitiyden kivuista ja keväästä.

Te annoitte minulle vertaistukea, jaoitte juttujani ja annoitte näkyvyyttä asioille, jotka ihmiset haluaisivat pitää piilossa. Minua ei hävetä enää.

Ensimmäisestä postauksesta on kulunut aikaa 6.5 vuotta. On tullut aika jatkaa eteenpäin.

Perustimme yrityksen muutama vuosi sitten. Se ei liity bloggaamiseen mitenkään. Huomasin jo jokin aika sitten, että bloggaaminen tuntuu raskaalta. Se vie liikaa voimavaroja. Flow on kadonnut. 

Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut itseni tyhjiin. Ihana tyttäreni osaa kohta käyttää internettiä, eikä tämä blogi enää sovi siihen yhtälöön. En halua, että lapseni lukee tämän kaiken. En täältä, enkä näin. Blogin täytyisi muuttua jotta se pysyisi elossa, mutta se ei sovi. Se ei olisi enää Munakoisoni ja minä.

Aika on tullut

Kirjoitin edellä olevan postauksen alun jo monta viikkoa sitten. Halusin tietää, miltä se tuntuisi. Lähteä pois portaalista ja lopettaa Munakoiso-blogi. Emmin vielä hetken, juttelin asiasta muutamien ihmisten kanssa. He olivat sitä mieltä, että kannattaisi miettiä vielä. En kuitenkaan jaksa enää vatvoa, kun tiedän miten asia on. Perheblogia ei voi kirjoittaa, kirjoittamatta lapsesta. Mitään ei voi kirjoittaa, jos ei huvita. Ainakaan riittävän hyvin.

Blogissani on nykyään keskimäärin  30 000 yksittäistä kävijää kuukaudessa. En halua, että se kuihtuu pois. En tahdo lopettaa näivettyen. Suljen tietokoneen  ennen sitä.

Ilmoitin viimeviikolla toimitukseen irtisanoutuvani.

Minusta tuntuu, että kunnollista päätöstä ylipäätään kirjoittamisen jatkon suhteen on vaikea tässä tilanteessa tehdä, kun olen vielä täällä. Voi olla, että jatkan toisella nimellä ja uudenlaisella tulevaisuudelle. Tai sitten en. Jokatapauksessa aion pitää tauon ja kuulostella, miltä elämä tuntuu ilman bloggaamista. Haluan hengähtää ja keskittyä muihin asioihin. Firmaan ja harrastuksiin.

Olen täällä vielä siis hetken. En tiedä mistä aion kirjoittaa viimeiset viikot. Luulin, että päätöksen jälkeen tulisi helpotus, mutta ei tullut. Se taitaa olla tyhjyys.

Instagram jää eloon, tule sinne seurailemaan jatkoa. Päivitän instaa myös lopun jälkeen.

 

Kommentit

3 kommenttia
Avatar

Blogisi sulkeutuminen jättää skeneen reiän, mutta ymmärrän ratkaisusi hyvin. Niin pakkopullan kuin lapsen kasvamisenkin näkökulmasta. Kaikkea hyvää uusiin haasteisiin!

Avatar

Arvostan päätöstäsi lopettaa.
En siksi, että blogin mielestäni pitäisi loppua, vaan juurikin siksi, että ”odottelemaan jätetyt” blogit, jotka sitten aktiiviuran jälkeen yht’äkkiä päivittyvätkin vain pari kertaa vuodessa, ovat jotenkin, no, säälittäviä. Kun ei enää tee mieli jatkaa, on parempi lopettaa.
Kiito!

Avatar

Kiitos blogistasi, se on niin aito. Hyvää tulevaa!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä