Kuin ase ohimolla?

Teksti Jasmin

Astma on keuhkosairaus. Se ei ole sama asia kuin eläinallergia (ei edes allerginen astma) eikä astma ole synonyymi myöskään pitkittyneelle flunssalle. Hoitamattomaan astmakohtaukseen voi kuolla.

Siitä huolimatta astmaatikon elämä yleensä jatkuu koronasta huolimatta aivan kuten muillakin. Moni toivoo erityisesti nyt astman olevan tasapainossa, sillä hoitotasapainossa oleva sairaus ei johda riskiryhmään eli ennuste toipumiselle on sama kuin muullakin väestöllä. Lääkitykset otetaan huolella, kuten aina. Ärsyttäviä tekijöitä vältellään. Moni jättääkin viimeistään nyt tupakoinnin.

Siitepölykauden varalle toiset hankkivat ilmanpuhdistimet pitääkseen astman hallinnassa erityisesti nyt ja jotkut vaihtavat ikkunoihin suodattimia. Harva haluaa riskejä. Vierailuja rajoitetaan, mutta niin pitäisi rajoittaa koko kansan.

Astma herättää silti ahdistusta. Hoitotasapaino voi olla hyvä tänään, mutta ensiviikolla se saattaa romahtaa. Korona ei ole ainoa virus joka on astmaatikolle raskas. Pikkuflunssa saattaa heittää hoitotasapainon ympäri niin, että lääkitykset lähtevät vaihtoon, kortisoneja syödään suun kautta ja avaavia saa vedellä alvariinsa. Jos korona iskee juuri silloin, pulassa ollaan.

Ei kuitenkaan voi alkaa pelkäämään liikaa, tai on kohta psykoosit tulilla. Koronaa ei voi ajatella jokaiselle hengenvaarallisena tautina, tai kuukausien kuluessa pettää pää. Vai miltä tuntuisi käydä kaupassa ja tankkaamassa kokoajan ase ohimolla? Eihän sitä kestäisi ollenkaan. Sama se on pandemiankin kanssa. Lähtökohta on se, että siitä selvitään. Kuten kaikesta muustakin ja kaikki muutkin.

Ajattelen koronaa joka päivä. Astmaa vain ottaessani aamuin illoin lääkkeet. Enkä oikeastaan silloinkaan, ne menet jo rutiinilla. En anna astman rajoittaa elämää ja lietsoa ajatuksiani enempää kuin on pakko, eli koronan verran.

Varoisin yhtä paljon, vaikken olisi astmaatikko. Niin on käsketty tehdä ja haluan olla osa talkoita. Tätä pandemiaa ei kukaan voita yksin. Ei terve eikä sairas.

Valmiuslain tuomassa lääkkeiden myynnin rajoituksessa on erityisesti meitä astmaatikkoja hyödyttävät pykälä. Avaavia lääkkeitä on ennen saanut enemmän, mutta nyt niiden myyntiä on rajoitettu. Kerralla saa vain kuukauden annokset. Ennen olen kokenut elämässä olevat rajoitteet ärsyttäviä (esim edullista kahvia vain 3pkt/talous) mutta nyt sen tuntee kouriin tuntuvasti. Jos astmaatikot ostaisivat nyt 3kk ventolinet varastoon, niitä ei riittäisi kaikille. Voin elää ilman vessapaperia, mutta ilman lääkitystä en tiedä mitä tapahtuisi. Lääkkeitä tarvitaan päivittäisessä käytössä, ei hyllyn perällä varmuusvarastona.

Astman kanssa pärjää. Korona-aikoina myös. Vedin silti hengityssuojan päälleni Terveystalon hississä. Ihan vain, jos joku koronapotilas olisi aivastanut siellä juuri ennen minua. Se oli psyykkinen toimi. Maskit eivät juuri suojaa minua, vaan toisia ja ne vaativat omanlaisensa hygienian jotteivät lisäisi tartuntariskiä. Se naamalla minusta kuitenkin tuntui, että olen tehnyt jotakin.

Oli miten oli, pelolle ei kannata antaa valtaa. Ei varsinkaan astmaatikon, sillä hengenahdistusta siinä taudissa on riittämiin ilman paniikkikohtauksiakin.

Voimia!

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Jos jotain positiivista, niin nyt niitä maskeja on jo niin monilla käytössä, että ei kukaan niihin kiinnitä enää niin paljoa huomiota. Muistelen vaan sun aiempaa postausta maskin käytöstä. 🙂 Vaikka tää ei nyt ollutkaan tän postauksen pääpointti. Tsemppiä sinulle ja kaikille muille. Tämä on monella tavalla myös silmiä avaavaa aikaa. Meillä pöhöttelee diffuuserit huoneilmaa puhdistamassa eteeristen öljyjen kera. Tänään joulun tuoksut, koska se sattu tuoksullaan huumaavan nyt enemmän ku jouluna. 😀 Eteeriset öljytkin siinä toki sellasista yrteistä, joista saadaan myös me täällä hengittelevät tukea vastustuskykyymme.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä