Suksimista sinne minne aurinko paistaa

Teksti Jasmin

Haluan esitellä teille uuden harrastukseni. Se on rullahiihto! Minä olen tapaturma-alttiimpia ihmisiä, joita edes itse tunnen. Sitä vasten ajateltuna rullahiihto on silkkaa tyhmyyttä. Hiihto on kuitenkin lajina kiehtonut minua, mutta viimetalvien vähälumisuuden vuoksi ei ole tullut ostettua suksia. En tykkää ajatuksena itseni lykkimisestä eteenpäin, joten olen hylännyt ajatuksen perinteisestä hiihtotyylistä. Luistelutyylin varusteet ovat kuitenkin huomattavasti kalliimmat, joten varusteiden osto pelkäksi parin viikon talvikaudeksi on tuntunut jotenkin rasittavalta.

Olen katsellut nyt teiden puhdistuessa kun hiihtäjät ovat maastoutuneet pyöräteille. Kipinä heräsi. Päätin ostaa vapaan tyylin rullasukset. Puolisoni väläytteli ajatusta rullaluistimista, niiden jarrujen vuoksi, mutta se ei jotenkin houkutellut. En oikein edes tiedä miksi. Halusin sukset, ja ostin ne.

Hyppäsin suksille ensimmäisen kerran 25 vuoteen. Työnsin sauvat syvälle asfalttiin estääkseni suorilta jaloilta selälleen kaatumisen. Ne olivat huterat, menivät heti eteenpäin ja tosiaan, ei niitä jarruja ollut. Päätin sitkeästi yrittää. Ensimmäinen lenkki päättyi nopeasti, jalat väsyivät heti. Toinen lenkki oli syystäkin pelottava, työnsin sauvan kaivon kannen koloon ja lensin selälleni. Kolmannella lenkillä yritin jarruttaa alikulkutunnelin mäessä ja liukastuin. Housut hajosivat, hermot menivät ja soitin puolisoni hakemaan minut, vaikka sen kummemmin ei sattunutkaan.

Olen yrittänyt opetella jarruttamista tubevideoiden avulla, mutta se on vaikeaa. Tasapainon menettää suht helposti ja vauhti kovenee liiaksi. Niinpä olen harjoitellut vain tasaisilla teillä, joita niitäkin on hankala löytää ilman suojateitä tai tunneliin johtavia mäkiä.

Kaikista alkuvaikeuksista huolimatta rullahiihto on ihanaa! Vauhdin hurma ja koko kropan tasainen liike ilman kipua on mahtavaa. Olen juossut pitkään ja tällä hetkellä siinä tulee nopeasti tuskan askeleet vastaan kipeiden rasitusvammojen myötä jotka ovat sitkeässä. Hiihto on ollut ihanaa ja kivutonta vaihtelua. Viimeinkin jotain, joka ei satu. Kiitos koronan, uíminen ja kaikensortin ryhmäliikunta on pannassa. Istumatyö on lajeista raskain, joten selkäni vaatii liikettä.

Vuonna 2002 ajoin pyörällä rakennustyömaakuoppaan. Sen jälkeen olen pyöräillyt hyvin vähän. Se on jotenkin pelottavaa. Tämä on kymmenen kertaa pelottavampaa koska en osaa vielä psyähtyä, mutta ostin tänään suojat. Vaikka suksikaupoilla myyjä hymyillen kertoikin, että rullahiihtäessä ei ole tapana käyttää suojia. En löytänyt tältä seudulta hiihdon opettajaa ja kurssit ovat kiinni koronan vuoksi, mutta haluan silti oppia. Suojat ovat siis tarpeen! Enkä ylipäätään ymmärrä, miksi rullaluistellessa pitäisi olla suojat, mutta rullahiihdossa ei!

Jos olet kiinnostunut rullahiihdosta, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Se ei ole niin helppoa, miltä se näyttää, mutta ehdottomasti mukavaa. Tasapaino löytyy lopulta nopeasti ja liikkeeseen tottuu. Jarruttamista välttämättä ei opi, joten kannattanee etsiä reitti, jossa sitä ei niin tarvitse!

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä