Miksi äiti ei syö?

Taas yksi vanha postaus:
Mä vihaan sitä, miten syömishäiriöisiä haukutaan idiooteiksi ja aina ihmetellään miten kukaan voi haluta näyttää ”sillaiselta”. Luuletteko te, että yksikään syömishäiriöön sairastunut on jonain päivänä vaan herännyt ja päättänyt, että ”onpas tylsä päivä tulossa, voisinpas alkaa anorektikoksi”. Se on sama kun sanoisitte epileptikolle, että sen on turha valittaa kun itsepäs on päättänyt ryhtyä saamaan kohtauksia.
Musta on tuntunut tosi pahalta valehdella teille. Mutta en vaan oo ollut valmis kertomaan totuutta. Mun sydän on itkenyt verta joka kerta kun ootte kehunut mua laihdutustuloksista ja oon kiitellyt, vaikka tiedän etten ansaitse niitä kehuja. Samalla oon kuitenkin halunnut iloita mun laihdutustuloksista, mutta silti hävennyt niitä. Ja koska niin moni on sanomansa mukaan saanut inspiraatiota mun ”onnistumisesta” en oo halunnut tuottaa pettymystä kertomalla totuutta.
Kahden kuukauden hoitojen jälkeen, 1.6. mulla diagnosoitiin F50.1 eli epätyypillinen laihuushäiriö (Anorexia nervosa atypica). Mun vointi on kohenemassa hyvää tahtia, painokaan ei putoa enää niin kamalaa tahtia. Mun onnekseni mun läheiset puuttui asiaan ajoissa ja sain hoitosuhteen aloitettua ennen kuin tilanne meni kovin pahaksi. Suurin kiitos kuuluu Topiakselle ja Karolle. Sen jälkeen kun me Karon kanssa ystävystyttiin, Karo alko huomata mun syömisten olevan kovin vähäisiä ja ajatusmaailman vääristynyt. Karo kannusti mua hakeutumaan hoitoon ja neuvoi, mitä kautta se tulisi tehdä. Ajatus tuntui kauhean pelottavalta, mutta Karon tuella ja Topiaksen seurassa uskaltauduin sitten lääkäriin. Kynnys hakea apua oli senkin takia korkea, että tuntui tyhmältä kuvitella sairastuneensa syömishäiriöön, kun paino ei ollut lähelläkään alipainoa, mutta nyt mä tajuan, että koko homman pointti oli ennaltaehkäisy. Koska tä huomattiin ajoissa, en ehtinyt mennä huonoon kuntoon ja saan jatkaa elämää normaalisti, kunhan muistan tarkkailla syömisiäni eri suhteessa kuin aiemmin. Nyt paranemisprosessi on paljon helpompi, kuin jos lähtökohtana olisi nenämahaletkussa osastolla makaava luuranko. Mä olen siinä suhteessa hirveän onnekas, että mulla on ystäviä ja sukua, jotka välittää musta todella paljon ja on aina mun apuna!
Syy siihen, että mä nyt aloin kirjoittaa tätä on se, että jotain kautta tieto mun sairastumisesta on alkanut levitä Liedossa, niin kuin kaikki muukin mitä mun elämässä on ikinä tapahtunut. Mä kyllästyin niiden anonyymien kommentteihin, jotka uhkailee ”paljastaa mut kaikille”. Ja oon ihan helvetin kyllästynyt siihen tietoon, että mun elämässä on ihmisiä, joihin mä olen luottanut niin paljon, että oon heille uskoutunut tästä, ja ne on levitellyt mun asioita eteenpäin. Mä halusin mieluummin kertoa kaikille asian todellisen laidan, kuin kuunnella niitä juoruja joissa mua haukutaan hirveäksi äidiksi, koska oon sairastunut. Tiedoksi teille, mä olen loistava äiti. Loistava äiti, koska tajusin mennä ajoissa hoitoon itseni ja Avan takia. Loistava äiti, koska haluan saada tän sairauden kitkettyä juurineen ennen kuin Ava on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen. Mä lupaan teille ja itselleni, ettei Ava tule ikinä kysymään Topiakselta, että ”Miksi äiti ei syö?”
Mä en nyt tähän jaksa laittaa mitään, että mistä tää lähti ja miten tässä nyt näin kävi. Mutta kyllä mä joskus kerron sitten tarkemmin, kunhan oon itse siihen valmis. Oon kirjoittanut pientä ”päiväkirjaa” tästä, siinä toivossa, että muistan itse tarkkaan sitten miten kaikki on mennyt. Ja ajattelin ehkä sen julkaista. Pitää nyt kuitenkin ensin vähän keräillä itseä, en olisi tätäkään postausta vielä tehnyt, kun en osaa sen tarkemmin vielä mitään sanoa, mutta mä en suostu olemaan anonyymien uhkailtavana. Jos olisin saanut omassa rauhassani miettiä ja kirjoittaa tätä, olisin saanut varmasti paljon ehyemmän ja informatiivisemman kokonaisuuden.
Ja teille, te anonyymit, jotka tunnistitte itsenne: viettäkää ihan helvetin onnellinen elämä, kaukanakaukana musta.
tuotu

Kommentit

20 kommenttia
Avatar

Voi kiitos 🙂 voimia sinnekkin!

Avatar

Hyvä puhe 🙂

Avatar

Kiitos 🙂

Avatar

Hyvä puhe 🙂

Avatar

Kiitos 🙂

Avatar

Tsemppiä sulle! Loistavaa, että olet hakeutunut hoitoon ajoissa, kaikilla ei ole siihen rohkeutta ja tahdonvoimaa. Surullisen usein ihmiset tiedostavat syömishäiriönsä/myöntävät jonkunnäköisen pikkuongelman vasta siinä vaiheessa, kun ollaan tositosi huonossa jamassa fyysisesti, vaikka se henkinen puoli on ihan yhtä tärkeä! Itsekin oon joskus toipunut samaisesta sairaudesta liian monen vuoden jälkeen ja edelleen välillä on vaikeampia päiviä. Paranemista ja tsemppiä kaikille samantapaisten ongelmien kanssa taisteleville äideille. 🙂

Avatar

Kiitos :))

Avatar

Tsemppiä sulle! Loistavaa, että olet hakeutunut hoitoon ajoissa, kaikilla ei ole siihen rohkeutta ja tahdonvoimaa. Surullisen usein ihmiset tiedostavat syömishäiriönsä/myöntävät jonkunnäköisen pikkuongelman vasta siinä vaiheessa, kun ollaan tositosi huonossa jamassa fyysisesti, vaikka se henkinen puoli on ihan yhtä tärkeä! Itsekin oon joskus toipunut samaisesta sairaudesta liian monen vuoden jälkeen ja edelleen välillä on vaikeampia päiviä. Paranemista ja tsemppiä kaikille samantapaisten ongelmien kanssa taisteleville äideille. 🙂

Avatar

Kiitos :))

Avatar

Mulla tuli kylmät väreet ku luin tätä tekstiä. Sä oot nii rehellinen ja hyvä äiti ja sit jotku sairaalloisen kateelliset(?) uhkailee ja kiusaa. Kehottasin niitä anonyymeja jotka uhkailee niin hankkiutumaan ite psykiatrille miettimään mistä voi johtua tuollanen täydellinen empatiakyvyn puute.

Voimia sulle ihan kauhiasti<3

Avatar

Voi kiitos :))

Avatar

Mulla tuli kylmät väreet ku luin tätä tekstiä. Sä oot nii rehellinen ja hyvä äiti ja sit jotku sairaalloisen kateelliset(?) uhkailee ja kiusaa. Kehottasin niitä anonyymeja jotka uhkailee niin hankkiutumaan ite psykiatrille miettimään mistä voi johtua tuollanen täydellinen empatiakyvyn puute.

Voimia sulle ihan kauhiasti<3

Avatar

Voi kiitos :))

Avatar

Kommentoin taas varmaan himokommentin tähänkin mutta Turussa musta ei puhuta samalla tavalla (ainakaan toivottavasti) kuin sieltä mistä oon alunperin ja jonne tuun palaamaan vuoden sisällä ”/..Mulla on itellä F.31 ja sen takia musta liikkunu viimeset 7 vuotta ties mitä juoruja ja en uskalla edes ajatella mitä musta nykyään siellä puhutaan tiedän vaan sen että oman ikäset keskustelee siellä mun synnytyksestä ja siitä että sain aivo infraktin..oon menossa joulu-tammikuuks sinne takasin ja pelottaa jo ajatella mitä mulle tullaan kaduilla huutelemaan ”/

Avatar

Voih 🙁 tsemppiä, toivottavasti et joudu kuuntelemaan tommosia 🙁

Avatar

Kommentoin taas varmaan himokommentin tähänkin mutta Turussa musta ei puhuta samalla tavalla (ainakaan toivottavasti) kuin sieltä mistä oon alunperin ja jonne tuun palaamaan vuoden sisällä ”/..Mulla on itellä F.31 ja sen takia musta liikkunu viimeset 7 vuotta ties mitä juoruja ja en uskalla edes ajatella mitä musta nykyään siellä puhutaan tiedän vaan sen että oman ikäset keskustelee siellä mun synnytyksestä ja siitä että sain aivo infraktin..oon menossa joulu-tammikuuks sinne takasin ja pelottaa jo ajatella mitä mulle tullaan kaduilla huutelemaan ”/

Avatar

Voih 🙁 tsemppiä, toivottavasti et joudu kuuntelemaan tommosia 🙁

Avatar

Moi! Olen sairastanut itse 6-vuotta ja haaveilen nuorena lapsien/en samisesta, mutta ensin täytyy selättää tämän kamala sairaus. (josta kirjoitan blogissani http://www.myspoondance.blogspot.com)

Jokatapauksessa.. Etsin vauva/taapero blogeja nuorten äitien kirjoittamana ja törmäsin tähän. Jotenkin sain hiukan uskoa tulevaisuuteen, sillä sinäkin pystyt sairaudesta huolimatta olla hyvä äiti! Ja uskon, että paranet!

Voimia, olet vahva! <3 Ja Ava on suloinen.

Avatar

Moi! Olen sairastanut itse 6-vuotta ja haaveilen nuorena lapsien/en samisesta, mutta ensin täytyy selättää tämän kamala sairaus. (josta kirjoitan blogissani http://www.myspoondance.blogspot.com)

Jokatapauksessa.. Etsin vauva/taapero blogeja nuorten äitien kirjoittamana ja törmäsin tähän. Jotenkin sain hiukan uskoa tulevaisuuteen, sillä sinäkin pystyt sairaudesta huolimatta olla hyvä äiti! Ja uskon, että paranet!

Voimia, olet vahva! <3 Ja Ava on suloinen.

Avatar

Voi kiitos 🙂 voimia sinnekkin!

Vastaa käyttäjälle E Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä