Mitäs me julkkikset

Meillä on tietokone rikki ja puhelinkin reistailee, mutta nyt sain tämän sen verran toimimaan, että kopioin tänne taas muutaman vanhan postauksen! Pahoittelen jos ulkoasu on kamala, en pääse kirjoittamaan bloggeriin vaan teen tätä tällä rasittavalla blogger-sovelluksella…
En ole ikinä kertonut tarkalleen, missä asumme, olen vain sanonut, että Turun lähistöllä majaillaan. Noh, nyt haluan tarkemmin puhua rakkaasta kyläpahasestamme ja ajattelin suoraan sanoa, että asumme Liedossa. Liedon kotisivuilla tunnuslauseena on kaikenkattava ”Lieto. Täällä on kaikki.” Ja se tosiaan pitää paikkansa. Täältä löytyy terveydenhuolto, jonne ei tarvitse jonottaa ikuisuuksia vaan puhelimessa usein kysytään ”pääsisitkö vaikka heti”, täällä on KELA, jonka numerolappuautomaattia en ole päässyt käyttämään, koska saan kävellä suoraan ovelta koppiin kyselemään rauhassa, täällä on paljon päiväkoteja, joihin järjestetään aina tilaa kun sitä tarvitaan, täällä on lapsiystävällinen ympäristö ja paljon tekemistä kaikenikäisille, täällä on hyvät bussiyhteydet Turkuun ja täällä on kaikki palvelut lähellä. Joten ei ole ihme, että en halunnut muuttaa Turkuun vaan halusin ehdottomasti pysyä Liedossa. Osansa tässä on myös Liedon maksamalla kuntalisällä kun jäään hoitovapaalle. Joskus minulta kysyttiin, mitä huonoa puolia Liedossa sitten on. Mietin hetken ja sanoin ei mitään. Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin.
Se yksi asia Liedossa, joka ajaa minua muuttamaan kauas kauas pois, on Liedon oma Gossip Girl. Ei, se ei ole yksi ihminen, joka pitää blogia, kuten ko. sarjassa. Liedon Gossip Girl on keski-ikäisten juoruakkojen rinki, jolla on omat lähteensä, joista he kuulevat varmasti kaiken, ja pitävät huolen, että koko kunnan väestö kuulee ne myös. Aikuiset ihmiset, joilla ei ole parempaa tekemistä, kuin juoruta muista ja levitellä huhuja. Aikuiset ihmiset. Jos sinulle tapahtuu täällä jotain, voit olla varma, että seuraavana päivänä koko paikkakunta tietää. Nämä juoruakat eivät ole mitään tavallisia juoruakkoja, ehei. He eivät vain tyydy tekstailemaan toisilleen ja supattelemaan salassa. He vievät juorunsa jopa töihin.  On aina yhtä ihanaa kuulla totuus niistä ihmisistä, jotka tulevat kaupassa puhumaan hymyillen ”niin että teillä on vissiin mennyt tosi hyvin? Ai kun ihania tämmöset vauvat, niin hienosti ootte kyllä pärjännyt.” Mieluummin saisivat sitten sanoa vaan suoraan päin naamaan sen ”Oletpas huono ihminen, koska tulit raskaaksi ja päätit pitää lapsen. Et voi millään olla hyvä äiti kun olet noin nuori” Hei haloo, 20-vuotiaassa äidissä ei ole MITÄÄN ihmeellistä?? Ellen sitten elä, jossain omassa pienessä maailmassani, missä ihmiset eivät olekkaan täysiä idiootteja. Voisin lyödä vaikka asunnostamme vetoa, että kaikki nämä juoruakat toivoivat sydämensä pohjasta, että epäonnistun äitinä täydellisesti, jotta he saavat lisää haukkumisen aiheita. Mutta kun niin ei käynyt, he yrittävät parhaansa mukaan repiä jotain kuraa mistä ikinä sitä onnistuvat keksimään. Säälittävää.
Jotkut saattaisivat vain nauraa, jos kuulee itsestään kaiken maailman juoruja. Mutta voin kertoa, että siihen pikkuhiljaa kyllästyy kun 20 vuotta tulee tätä samaa juttua. Aina on jotain juoruttavaa. Ala-asteella tulin itkien kotiin, kun kaikki haukkuivat meidän perhettä ”ylimielisiksi porvareiksi”. Vain sen takia, että rakensimme pihalle uima-altaan. Siitä asti olemme aina saaneet kuulla itsestämme jotain. Välillä tositarinoita, välillä täysin perättömiä juttuja. Ja molemmat ovat yhtä ärsyttäviä. Kateellisten panettelua. Kuinkakohan suuri osa näistä iki-ihanista juoruakoista mahtaa lukea blogiani, ihan vaan uuden juoruttavan toivossa? Veikkaisin, tai no oikeastaan tiedän, että aika moni. Minullakin on lähteeni. On huvittavaa seurata, miten jotkut näistä naisista yrittävät vaivihkaa, vaikka kaupassa törmätessä, udella minulta jotain sisäpiiritietoja, jotta pääsisivät levittämään niitä eteenpäin. Kuvitteletteko te oikeasti, etten tiedä keitä ne ovat, jotka näitä juttuja levittelee? Eikö teitä yhtään hävetä? En tiedä miksi ja miten tämä on tapahtunut, mutta jotenkin meidän perheestä on tullut täällä joku helvetin julkkisperhe. Jotenkin meistä aina puhutaan jotain. Miksi ihmeessä? Ei meissä ole mitään erikoista. Neljä lasta, vanhemmat yhä yhdessä, kaksi koiraa ja omakotitalo. Ihan kuin kaikki muutkin. Täällä on vain päätetty valita joku silmätikuksi ja me ollaan jouduttu siihen asemaan.
Asioiden selventämiseksi. Minulla on koulutus. Minulla on omistusasunto. Minulla on avomies. Minulla on ehjä perhe ja loistava tukiverkosto. Minulla on töitä. Minulla on ystäviä, kuten myös Avalla. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen antaakseni Avalle kaiken, mitä hän ansaitsee. Joten pyyhkiikö se fakta, että olen 20 -vuotias, kaikki edelliset pois? Mikä näistä tekee minusta huonon äidin? Se, että rakastan lastani ja haluan antaa hänelle kaiken? Vaiko se, että meillä on kaikki mahdollisimman hyvin? Saanen muistuttaa, että teistä on puolet olleet minusta nuorempia, kun olette saaneet lapsenne. Ja se oli sillonkin, toisin sanoen kivikaudella, aivan normaali ikä tulla äidiksi.
Joten te tähän rinkiin kuuluvat. Huomenna kun työpaikalla kahvin ääressä haukutte minua siitä, miten kirjoitan typerässä blogissani typeriä perättömiä juttuja hakeakseni huomiota, miettikää vähän. Olisiko jo aika kasvaa aikuisiksi ja lopettaa tämä pelleily? Ihan kuin kaikki eivät tajuaisi, että yritätte saada vain itsenne näyttämään hyviltä kun mollaatte muita. Oletteko todella noin kateellisia, että teille ei riitä mikään? Menkää itseenne ja hankkikaa oma elämä. Mutta kun tämä ei kuitenkaan tule onnistumaan, niin miten olisi, jos jatkossa edes tulisitte sanomaan suoraan päin naamaa. Silloin saisin tilaisuuden vastata, eikä tarvitsisi julkisesti nolata teitä blogin välityksellä. Koska kaikki  lietolaiset kyllä tietävät, kenestä tässä puhutaan. Älkää vajotko niiden teinien tasolle, jotka kaupan pihalla raskausaikanani supattelivat ”Nyt se tulee, nyt se tulee, väistä et mäkin näen”. Voisitte edes yrittää olla fiksuja. Kiitos.
[Image]
Jos nyt oikein kovin pahoititte mielenne niin älkää murehtiko, etteköhän te kohta saa taas jotain uutta puhuttavaa meistä. Viimeistään meidän tupareiden jälkeen, koska sehän on selvä merkki siitä, että olemme huonoja vanhempia, kun vien Ava hoitoon ja juhlistetaan uutta kotia Toveri Alkoholin kera.
Tunnisteet: Lieto
tuotu

Kommentit

16 kommenttia
Avatar

Niinpä!!

Avatar

Hyvin puhuttu (:

Avatar

Kiitos 🙂

Avatar

Hyvin puhuttu! (:

Avatar

Kiitos 🙂

Avatar

Hyvin puhuttu! (:

Avatar

Loistavaa tekstiä. Kateellisia akkoja, joilla ei oo muuta elämässä kuin setviä toisten asioita. Oma äitini sai isosikoni 17 vuotiaana eikä se nyt niin ihmeellistä ollut ja vuosi oli -71. Oot loisto äiti eikä äitiys tosiaan katso ikää.

Avatar

Niinpä! Kiitos 🙂

Avatar

Kateellisia akkoja joilla ei oo elämässä muuta sisältöä kuin setviä toisten asioita. Oma äitini sai isosiskoni 17 vuotiaana ja vuosi oli -71 et maailman sivu on lapsia tehty nuorena. Oot loistava äiti 🙂

Avatar

Mä niin haluisin tietää paremmin mikä tää juttu on koska mä en oo susta kyl mitään juoruja kuullu vaikka miedossa asunkin ja paljon täält ihmisiä tunnen 🙂

Avatar

Se riippuu niin paljon missä piireissä liikkuu 🙂

Avatar

Mä niin haluisin tietää paremmin mikä tää juttu on koska mä en oo susta kyl mitään juoruja kuullu vaikka miedossa asunkin ja paljon täält ihmisiä tunnen 🙂

Avatar

Siis liedossa asun 😀

Avatar

Helvetin asiallista tekstiä!!!!

Avatar

Kiitos 😀

Avatar

oon kokenu ihan saman niin oman ikästen ja vanhempien ihmisten suusta.Ja aika jännä sikäli tuo touhu kun ne vanhainkotilaiset on nuoruudessaan myös olleet 17-20 kun ovat lapsia saaneet! miten se nyt vanhana tuntuu niin oudolle?

Vastaa käyttäjälle . Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä