Toiveita

Sitten joskus kun me ruvetaan haaveilemaan toisesta lapsesta, ja toivon mukaan onnistutaan sitten yrityksessä, mä tiedän tasan tarkkaan mitä synnytykseltä haluan.

Ensinnäkin tahdon synnytykseen tukihenkilön Topiaksen lisäksi. Se on mulle aivan ehdoton. Silloin Topias voi koko ajan olla mun rinnalla ja tukihenkilö voi käydä lämmittämässä viljapusseja ja hakemassa juotavaa ja syötävää itselleni ja Topiakselle. Mä olin tosiaan tukihenkilönä mun kummityttöni synnytyksessä ja mulle ainakin jäi tosi hyvä olo siitä, että pystyin hoitamaan kaikki tollaset asiat ja mm. painelemaan selästä akupisteitä niin, että isä sai tukea koko ajan rauhassa äitiä. Siinä kohtaa tajusin, että tahdon samaa seuraavaan synnytykseen. Kuvasin myös synnytyksen videolle, joten vanhemmat saivat elämänsä hienoimman hetken tallennettua ilman, että tarvitsi itse säätää kameroiden kanssa.

Kivunlievityksen suhteen mä tahdon kaiken mahdollisen. Heti kun synnytys alkaa, aion pyytää vahvimmat mahdolliset pahoinvoinnin estolääkkeet, jotta ei menisi koko synnytys taas oksentamiseen. Tällä kertaa otan myös omat eväät sillä nyt tiedän, mikä itsellä auttaa parhaiten pahoinvointiin. Tahtoisin ensin kokeilla kylpyammetta ja jos se ei ole omalla kohdallani sopiva, siirryn sänkyyn/säkkituoliin hengittelemään ilokaasua. Tahdon myös käteen tipan heti synnytyksen alettua, koska viimeksi kärsin kovasti nestevajauksesta oksentelun takia. Epiduraalin haluan heti kun se on mahdollista, vaikka se sitten tarkottaisikin sitä, että supistuksia pitää myöhemmin tehostaa oksitosiinilla tai puhkaisemalla kalvot. Jos vesi ei ole vielä mennyt, tahdon ensin puhkaistavan kalvot, sillä aina parempi, mitä pidemmälle päästään luonnollisilla kiihdytysmenetelmillä. Tällä kertaa olen myös oppinut virheistä ja tajuan pyytää epiduraalia lisää säännöllisesti, ettei sen vaikutus ehdi loppumaan täysin seuraavaa annosta odotellessa. Haluan myös kätilön näyttävän tukihenkilölle, missä akupisteet sijaitsevat, jotta hän voi painaa niitä.

Suurin asia, jonka toivon menevän toisin synnytyksessäni, on tietenkin vauvan tila. Toivon, että kaikki menee hyvin, sillä tahdon niin kovasti kokea sen tunteen, kun kuulen pienen parkaisun ja saan vauvan rinnalle. Avan kanssa odotin ja odotin sitä itkua, mutta sitä ei ikinä kuulunut ja Ava vietiin heti pois, enkä ehtinyt edes näkemään muuta kuin vilauksen sinistä.Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka paljon oikeasti menetin. Koko raskauden ajan odotin sitä hetkeä kun saan vihdoin vauvan rinnalle heti synnyttyään, enkä sitten saanutkaan kokea sitä.

Näin jälkikäteen ymmärrän, että seuraava synnytys tulee luultavasti siinä suhteessa sujumaan paljon paremmin, että olen kokenut sen jo kerran ja tiedän mitä tapahtuu ja osaan ilmaista toiveeni synnytyksen suhteen. En aio etenkään enää suostua käynnistykseen, ellei se ole vauvan selviämisen kannalta välttämätöntä. Luultavasti uuden raskauden alettua, aion pyytää lähetettä pelkopolille, sillä vaikka yritän kovasti suunnitella seuraavaa synnytystä, fakta on, että asiat menevät aina täysin omalla painollaan, eikä niihin voi paljoa vaikuttaa. Avan synnytyksestä jäi aikamoiset traumat ja pelko, joten tahdon saada ne käsiteltyä ennen kuin olen taas samassa tilanteessa.

Luonnollisesti tahtoisin myös helpon raskauden. Tahtoisin nauttia raskaudesta, iloita liikkeistä, ostella söpöjä äitiysvaatteita ja ylpeillä mahallani. Tahtoisin käydä Avan kanssa puistossa leikkimässä, pyöräillä ja touhuta, tahtoisin saada sen raskauden hehkun ja olla onnellinen. Mutta tiedän ettei se ole kohdallani mahdollista. Tiedän, että pitää vaan hyväksyä se kylmä totuus, että seuraavassakin raskaudessa tulen itkemään, kärsimään ja toivomaan kuolemaa sen koko 9 kuukautta. Häpeän ja kadun eniten elämässäni sitä, että Avan raskauden aikana välillä toivoin keskenmenoa, jotta se kärsimys loppuisi. Voi mitä antaisinkaan, kun saisin nauttia raskaudesta. En tahdo taas vajota sinne pohjamutiin, jossa Topias joutuu kantamaan minut vessaan ja päivisin yksin kotona mietin, että jaksaisinko hypätä katolta alas, jotta en joutuisi enää kärsimään. Se olotila saa pään niin sekaisin, että tekisit mitä vaan, jotta se loppuisi. Viikko viikon jälkeen googlettelin, koska vauvalla olisi edes pienet mahdollisuudet selvitä ja toivoin vauvan syntyvän pienen pienenä keskosena, ihan vain etten joutuisi enää olemaan raskaana. Tämän takia seuraava raskaus pelottaa, etenkin kun nyt on vielä Ava hoidettavana. Ainut ratkaisu on laittaa Ava johonkin hoitoon ja maata itse päivät kotona tekemässä kuolemaa, mutta millä rahalla…. Noh, ehkä sitä ei tarvitse vielä hetkeen miettiä.

Kommentit

25 kommenttia
Avatar

Kun kalvot puhkaistaan niin ei ole vettä pehmentämässä supistuksia vaan kova luinen pää painaa supistuksessa mikä tekee synnytyksestä entistä kivuliaamman. Mutta toisaalta tällä ei ole väliä jos olet tarpeeksi auki ja saat epiduraalin

Avatar

Hyvät suunnitelmat muuten, mutta en kyllä suosittele kalvojenpuhkaisua kauhean aikaisin. Mullahan ne puhkaistiin, kun olin 3cm auki eikä synnytys ollut edes käynnissä ja uskon, että se oli syy nopeaan synnytykseen. Koska aukesin muutamassa tunnissa sinne 10 senttiin asti, Lucaksella ei ollut aikaa korjata asentoa ja sydänäänissä näkyi sahaavia laskuja ahdingon vuoksi. Jos synnytys olisi mennyt omalla painollaan, olisi varmaan kestänyt kauemmin, kuin sen 4h 30min ja Lucas ei olisi yrittänyt tulla pää vinossa. Toisaalta, mistä sen tietää 🙂

Avatar

No mut tossahan olikin et tahdon sen kalvojen puhkaisun siinä kohtaa kun supistukset laantuu luultavasti taas epiduraalin takia 🙂 koska oksitosiini sitten taas aiheutti niin rajut supistukset että tahdon mieluummin koittaa jotain muuta.

Avatar

Joo no mulla ne laantu lopussa epistä ja sain sillon oksitosiinia. Muhun ei sattunu ollenkaan epin takia niin en osaa verrata. Kyllä ne supistukset aika rajuja oli kalvojenpuhkasunkin jälkeen, kun ei ollu niitä ns. valmistelevia supistuksia ollenkaan. Eipä oikein voi muuta odottaa, kuin sairasta kipua siinä vaiheessa, kun supistukset tulee melkein alusta asti silleen, että eka loppuu niin toinen alkaa :/ ja 9cm ilman puudutteita oli aika kamala kokemus!

Mutta tajusin pointin ja ennemmin varmaankin tosiaan se kalvojenpuhkaisu, kuin oksitosiinilla aiheutetut supistukset 🙂 ja jos kalvot puhkaistaan vasta myöhemmässä vaiheessa niin en usko, että se nopeuttaa haitallisesti enää 🙂

Avatar

Ps. Mua naurattaa ku oon miljoona kertaa kirjottanu kalvojen puhkasun YHTEEN… 😀 Vissiin taas ajatus juossu… Yhdyssanat hallussa ja silleen.

Avatar

heh 😀

Avatar

Lisään vielä aiempaan, että mun äidillä synnytys kesti ruhtinaalliset 3 tuntia ja risat, kun kalvot puhkaistiin ja synnytys käynnistyi. Joten voipi olla jollain tasolla perinnöllistäkin, mutta ”käynnistytapa” sama, joten… Tiedä noita 😀

Avatar

Niin, ehkä 🙂

Avatar

Mä toivon seuraavasta synnytyksestä samaa kuin sinä, että saisin vauvan siihen rinnalle ja kuulisin sen ensimmäisen parkaisun ja että vauva olisi kunnossa. Meillä Mea vietiin samantien teholle kun oli syntynyt, kätilö ei kerennyt edes sukupuolta nähdä 🙁 mä olin niin odottanut sitä hetkeä, ja sillä aikaa kun olin salissa niin kerkesin kuulla kahden vauvan syntymän.. Se vielä enemmän lisäsi sitä odotusta että saa sen oman pienen siihen.

Avatar

Voih 🙁 Toivottavasti meillä molemmilla sujuis seuraava synnytys paremmin <3

Avatar

Multa puhkastiin kalvot joelin synnytyksessä, sillon olin 4cm auki ja just saapunu sairaalaan, supistukset ollu koko ajan kovia enkä huomannu niissä mitään eroa puhkasemisen jälkeen. mut synnytys kesti sen jälkeen vie kuitenkin noin 7 tuntia.
Hienot on sun toiveet ja toivottavasti kuuntelevat sua oikeesti. Mulla oli kans kovasti toivomuksia kun Joannaa lähdin synnyttämään, mut niin ku siinä sängyllä taas makaili ni tuntu etten olis sitä ikinä ennen tehnykkään ja kaikki tuntu ihan oudolta ja uudelta. Ja niin jäi kaikki mun toivomukset johonkin muualle. Ja loppujen lopuksi puskin joannan pihalle ilman epiduraalia kun sen vaikutus oli loppunu, no kai sen takia se ponnistaminen kestikin vaan 3 min ku se sattu niin helvetisti..

Avatar

Poistin ton toisen ku kirjotin sen fiksusti kahteen kertaan ku tää eka katos ensi johonki..

Avatar

Noh, sen näkee sitten et miten menee kun on taas siinä tilanteessa 😀 siihen tosin on vielä paaaljon aikaa 🙂

Avatar

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

Avatar

Mä toivoisin myös, että jos joskus vielä saan lapsen, niin kuulisin sen ensiparkaisun ja saisin vauvan suoraan rinnalle. Kyllä se jätti ison tyhjän kolon sisimpään, että näki pienokaisen vasta monen tunnin kuluttua…

Avatar

Niin jätti…. Tiedän tunteen 🙁

Avatar

Hienoa että on suunnitelmia, mutta liikaa odotuksia ei kannata uuteen synnytykseen niinkuin ei siihen ensimmäiseenkään saisi laittaa liikaa toivoeita ja odotuksia ettei sitten mene koko synnytys pieleen vain siksi ettei synnytys ollut suunnitelmien mukainen 🙂

Avatar

Totta 🙂 mut edellinen synnytys meni niin paljon pieleen ku vaan mahdollista niin oon valmiiks sen verran negatiivinen et tajuun et nä on vaan toiveita 🙂

Avatar

miksi ei helppo/ mukava raskaus ole kohdallasi mahdollista?? :O tai siis, kuinka tiedät jo etukäteen?
<3

Avatar

Mulla on Hyperemesis Gravidarum, joka uusiutuu joka raskaudessa. Plus vielä se munuaislaajentuma…

Avatar

mullakin on haaveita tulevia vauvoja varten tosin kaikki riippuu nyt vaan siitä voiko mun sydäntä paikata,jos voi saan hyvällä tuurilla yrittää toista ilman riskiä mut jos ei niin mun tuuri selvitä raskaudesta taikka synnytyksestä on aika heikot ”/ kalvojen puhkasua välttäisin ite vaikka synnytys ois käynnistyny itestään sillä vauva ei ois ite valmis tulemaan ja voi siitä syystä stressata jonkin aikaa synnyttyään ja oireilla sen takia muutenkin puhkaseminen teki ainakin itelläni tosi kipeää.

Avatar

Toikin riippuu niin ihmisestä, tosi monella ei satu yhtään ja se auttaa synnytystä edistymään luonnollisesti 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä