Makeaa maanantaita, eiku nyt onkin tiistai

Ava on nyt tosiaan muuttanut unirytmiään niin, että meillä herätään nykyään seitsemältä, mikä on aikamoinen muutos siihen aiempaan 9-10 välillä heräämiseen. Mutta eiköhän tähänkin totu! Ja jotain hyvääkin sentään; oltiin eilen ensimmäisten joukossa tasan yhdeksältä Liedon perhepesässä taaperoryhmässä. Ja sen päivän hyvät uutiset eivät lopu tähän; ensimmäistä kertaa Ava meni oikeasti mukaan leikkimään muiden lasten kanssa! Yleensä Ava vaan istuu yksinään jossain leikkimässä hiljaa, nyt Ava leikki hienosti isompien tyttöjen ja poikien kanssa. Avasta on muutenkin tullut paljon rohkeampi. Neiti ei enää vierasta niin paljoa ja uskaltaa nyt mennä eläinten lähelle. Ava on kauhean kiinnostunut meidän koirista ja aina kun ollaan meidän porukoilla niin pitää olla ihan koko ajan vahtimassa. Voi koiraparkoja kun ne ei kauheasti välitä Avan ”hellistä” silityksistä. Eilisen taaperoryhmän ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin Avan kanssa käymään puistossa testaamassa uusia kuravaatteita ja hyvin pitivät! Meidän rattaiden ulkonäkö ei kylläkään ollut enää kovin kehuttava kun iskin Avan takaisin kyytiin leikkien jälkeen. Leikit loppuivat vähän lyhyeen kun Ava kaatui naamalleen lelurekan päälle kesken juoksupyrähdyksen ja yhtäkkiä oli naama täynnä verta. Onneksi se tuli vaan pienestä huulen vekistä. Huuli turposi aikalailla, mutta laski myös todella nopeasti.

Tänään me lähdettiin jo aamusta kävelemään mun vanhemmille ja vietettiin päivä siellä kahdestaan Avan kanssa. Ava sai nukkua kahdet pitkät päikkärit vaunuissa ja mä tein Avalle ruokaa ja rapsuttelin meidän koiria. Käytiin myös koiralenkillä ja oli melko haastavaa kahden koiran plus rattaiden kanssa, mutta saatiinpahan viimeinen vilaus näistä syksyisistä maisemista ennen kuin kaikki peittyy mutaan ja loskaan. Iphone oli kovassa käytössä lenkillä, kunnes tihkusade yllätti ja puhelin pääsi taskuun piiloon.

Syksyn viimeinen omena

Ava tykkää ihan kamalasti olla mukkilassa (jos ette muista niin tää oli se Topiaksen mummila+ukkila=mukkila), vaikka siellä ei olisikaan ketään. Avalla on siellä niin paljon jänniä leluja, jotka meidän äiti on säästänyt ja Ava on niihin aivan rakastunut. Kotona ei lelut kiinnosta melkein ikinä, mutta mukkilassa ne on hurjassa käytössä. Tällä hetkellä Avan lemppareita on poliisiautot. Ava aina huristelee poliisiautolla ja sanoo ”ppprrrrprppprrrrprprrrr”. Maailman söpöintä! Toinen lemppari on jalkapallot. Siis sellaset isot joilla äiti ja mummi pelaa. Ne pienet lasten futikset ei oo yhtään hauskoja! Niistä isoista tulee sairaan kiva ääni kun niitä heittelee pitkin lattioita ja potkii seiniin. KYLLÄ. Ava osaa jo potkia palloa! Ja äiti on niin ylpeä. Kyllä siitä vielä futari leivotaan.

Tänään mä olin taas päivystyksessä ton aivotärähdyksen takia, kun se nyt onkin ilmeisesti odotettua pahempi ja sain lähetteen TYKSiin, joten huominen menee siellä. Nyt mä lähden sohvalle makaamaan kuuma vesipullo mahan päällä ja en liiku ennen kun tää ihana kuukausittainen kirous katoaa taas.

Kommentit

10 kommenttia
Avatar

Niinpä!!!

Avatar

Voi miten suloisia kuvia Avasta 🙂 Sekin on jo niin iso tyttönen että!

Toivottavasti kaikki on hyvin sun päässä!

Avatar

Hän on kyllä niiiiin iso jo <3

Avatar

MITÄ koska Avalle on noi paljo hiuksia tullu, sehä oli viimeks iha kalju…! ♥
Ja huh onneks pääset tarkempiin tutkimuksiin! ♥

Avatar

Niinpä, sille tuli joku hiustenkasvupyrähdys 😀

Avatar

Ihania kuvia Avasta, niin nätti tyttö!! 🙂 Pikaista paranemista sulle!

Avatar

Kiitos!! :))

Avatar

Ihanan arkinen ja hyväntuulinen postaus 🙂

Avatar

Hih, kiitos 🙂

Avatar

En oo vieläkään sisäistänyt sitä tosiasiaa, että Ava on jo noin iso tyttö. Ihan kammottavaa miten nopeasti aika kuluu!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä