Minä

Mä olen kauhean monitasoinen ihminen. Olen pohjimmiltani hirveän ujo, mutta jotenkin vaikutan aina kauhean rohkealta. Suutun usein tosi nopeasti, mutta en aiheetta. Sillon kun olen kiukkunen, kannattaa varoa joutumasta mun huonolle puolelle. Mutta lepyn myös tosi nopeasti kun osaa sanoa oikeat sanat. Silloin kun juon, olen välillä aika aggressiivinen. Onneksi en juo usein. Ja äitiyden myötä musta on tullut humalassakin fiksumpi.

Jos joku tekee jotain väärin, mä en unohda sitä ikinä, vaikka kuinka olisi jälkeenpäin mukava, jos ei pyydä anteeksi. Anteeksipyytäminen on mulle tosi tärkeää. Olen välillä vähän varovainen, koska pelkään menettämistä. Olen menettänyt niin paljon ystäviä nuorempana ilman, että olen tehnyt itse mitään väärin. Kuulin itse asiassa tossa loppukesästä vähän syitä siihen, miksi mä olen joutunut kokemaan kiusaamista. Moni usein sanoo, että heillä on musta sillanen kuva, että oon ollut vähän simmonen  pissis, kauheesti kavereita, suosittu. Mä en todellakaan ymmärrä mistä toi kuva tulee, koska olin yläasteella tosi yksinäinen eikä mulla ollut kavereita. Usein pelkäsin syömään menemistä, koska mulla ei ollut ketään kenen kanssa mennä. Siksi vietinkin sitten ruokavälkät vessassa yksin istuen. En vaan syönyt. Tytöt eivät tykänneet musta. Aloin sitten liikkua enemmän poikien kanssa. Tytöt sai pojatkin alkamaan kiusaamaan mua. En sitten liikkunut kenenkään kanssa. Ja kuulin nyt tosiaan, että tytöt eivät tykänneet musta sen takia, että heidän mielestä olen ollut ”niin suosittu”. Aika ironista. Se että mut jostain syystä kuviteltiin suosituksi, teki musta epäsuositun ja yksinäisen. Oikeastaan tiedänkin vähän taustoja. Yksi, tai muutamakin, ”suosittu tyttö” esitti mulle aina kauheasti kaveria, koska oltiin oltu ala-asteelta/päiväkodista asti kavereita, eikä he halunnu näyttää ihmisille kuinka julmia he oikeesti on. Mutta kyllä me sen kuulin kun he mun selän takana kielsi ihmisiä puhumasta mulle ja olemasta mun ystäviä. Mun seiskaluokan paras ystävä oli ensimmäinen ketä lähti tohon mukaan ja siitä se alko. Kaipa se tän alottanut tyttö oli mulle vaan kateellinen. Koska yläasteelle siirryttäessä mulla vielä oli kavereita ja musta tykättiin. Koko ajan tossa ilmeisesti pysyi päällä se ulkokuori, että olin muka edelleen jotenkin suosittu. Kiusaajat on liian fiksuja.

Hassua, miten mä en sillon osannut ajatella, että se oli kiusaamista. Ajattelin vain, että elämä on. Onneksi yhdeksännen luokan loppupuolella mä sain vihdoin ystäviä. Avan kummitädit ja mun kummityttöni äiti, Reeta ♥ Toi kiusaaminen jätti muhun niin suuret arvet, että mä yritin usein ihan liikaa olla kaikkien kaveri ja kuulua joukkoon, näyttäen ihan idiootilta. Mua kaduttaa mm. niin paljon ripari, koska sekin meni mun kohdalla ihan hukkaan kun tunsin itseni meidän huoneseurassa ulkopuoliseksi ja sitten vaan epätoivoisena yritin saada jostain seuraa… Tää on niin hirveän vaikea asia mulle, enkä oo koskaan puhunut siitä näin suoraan. Enkä vieläkään ole uskaltanut puhua noille ihmisille, jotka mua ovat kiusanneet. Siis siitä aiheesta. Koska olen edelleen ollut osan kanssa tekemisissä, mutta he sivuuttaa vaan koko aiheen, ihan kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunut. Joten mäkin sivuutan. Valitettavasti kiusaaminen ei tunnu ikinä loppuvan, vaan sitä saa aikuisenakin kokea… Nyt lähinnä netin ja blogien kautta.

Toivon ja rukoilen, että Ava ei ikinä joudu kokemaan vastaavaa. Aion tehdä kaikkeni, että Ava välttyy kiusaamiselta. Opetan Avalle, että ketään ei saa kiusata, vaikka vaikeimman kautta, koska en myöskään tahdo Avan alentuvan sille puolelle. Tiedän että erilaisuus on hyve, mutta tiedän myös, että kiusaajat eivät näe sitä niin. Siitä syystä aion yrittää kasvattaa Avan niin, että hän ei ulkoiselta olemukseltaan kiinnittäisi negatiivista huomiota. Pidä matalaa profiilia yläaste, lukiossa voit sitten jo olla oma itsesi. Ehkä kuulostaa joillekkin kauhean pinnalliselta, mutta ajattelen siinä vain ja ainoastaan sitä kiusaamista. Helpottaa paljon koko loppuelämää, jos olisi yksi niistä suosituista tytöistä. Tytöt on niin julmia. Huoh.

Oletteko te joutuneet kokemaan kiusaamista? Henkistä tai fyysistä? Miten selvisitte siitä?

Ps. Bongasin itseni Cosmopolitanista

Kommentit

50 kommenttia
Avatar

Tsemppiä Emppu! 🙂 kiusaaminen on tosi kurjaa ja luulis et aikuiset olis fiksumpia mut ei :/ älä anna niiden lannistaa sinnuu! Jätä semmoset ihan omaan arvoonsa ja pidä niist oikeist ystävist kii <3

Avatar

Itse olen kokenut koulukiusaamista viiden vuoden ajan, ala-asteen lopusta ja koko yläasteen ajan. Haukuttiin ulkonäköä, ja siksi kun olin yksinäinen. Ikinä en ilkeillyt muille, ja olin yksinäinen, silti vaan haukuttiin päivästä toiseen ja syrjittiin, eikä opettajatkaan puuttuneet asiaan, vaikka he ihan selvästi huomasivat kiusaamisen. Yhdeksännellä luokalla löysin sitten hyvän ystävän ja kohta se kiusaaminen sitten loppuikin.

Avatar

Itse olen kokenut koulukiusaamista viiden vuoden ajan, ala-asteen lopusta ja koko yläasteen ajan. Haukuttiin ulkonäköä, ja siksi kun olin yksinäinen. Ikinä en ilkeillyt muille, ja olin yksinäinen, silti vaan haukuttiin päivästä toiseen ja syrjittiin, eikä opettajatkaan puuttuneet asiaan, vaikka he ihan selvästi huomasivat kiusaamisen. Yhdeksännellä luokalla löysin sitten hyvän ystävän ja kohta se kiusaaminen sitten loppuikin.

Avatar

Voi Emilia, mä olin innoissani kun olit samalla riparilla mun kanssa. Olin aina halunnut tutustua suhun (haluaisin edelleen) ja mun mielestä olit tosi ihana ihminen ja olet kyllä edelleen 🙂 Olen pahoillani kiusauksen uhriksi joutumisen puolesta, itsekin olen uhrina ollut. Voimia Emilia, ollaan kyllä kaikki huomattu että sä menet vaikka läpi kiven!!<3

Avatar

Voi Emilia, mä olin innoissani kun olit samalla riparilla mun kanssa. Olin aina halunnut tutustua suhun (haluaisin edelleen) ja mun mielestä olit tosi ihana ihminen ja olet kyllä edelleen 🙂 Olen pahoillani kiusauksen uhriksi joutumisen puolesta, itsekin olen uhrina ollut. Voimia Emilia, ollaan kyllä kaikki huomattu että sä menet vaikka läpi kiven!!<3

Avatar

Asia tekstiä!:-) oho, mikä juttu oli Cosmopolitanissa?

Avatar

Asia tekstiä!:-) oho, mikä juttu oli Cosmopolitanissa?

Avatar

Ite oon ollut koulukiusattu 3-8 luokkien ajan.. Olin 3-luokalla, kun aloin puhumaan äidilleni kuolemasta, maailma olisi parempi ilman minua… Äitini järkyttyi puheistani ja käski lopettamaan ne. Kiusaaminen oli henkistä; haukkumista huoraksi, läskiksi, rumaksi jne. Myös porukasta ulos jättämistä.. Opettajat ei pahemmin puuttuneet kiusaamiseen, usein kuultu lause heidän suustaan oli ”Ei kannata välittää kaikesta…” kiusaaminen aiheutti minussa itsetuhoisuutta ja 8.luokalla jouduinkin sitten käymään juttelemassa kouluterkalle ja vanhemmilleni kerrottiin. 9-luokalle vaihdoin uuteen kouluun ja kiusaaminen onneksi loppui. Kiusaaminen on aiheuttanut mulle loppuelämän henkiset arvet. Ja itseluottamukseni on nollassa. Onneksi nykyään asiani ovat hyvin; rakastava poikaystävä ja yhteinen koti. <3 Maailma on paha paikka, ja varsinkin tytöt ovat todella julmia toisia kohtaan. Huh, tulipas pitkä teksti. 😀

Avatar

Ite oon ollut koulukiusattu 3-8 luokkien ajan.. Olin 3-luokalla, kun aloin puhumaan äidilleni kuolemasta, maailma olisi parempi ilman minua… Äitini järkyttyi puheistani ja käski lopettamaan ne. Kiusaaminen oli henkistä; haukkumista huoraksi, läskiksi, rumaksi jne. Myös porukasta ulos jättämistä.. Opettajat ei pahemmin puuttuneet kiusaamiseen, usein kuultu lause heidän suustaan oli ”Ei kannata välittää kaikesta…” kiusaaminen aiheutti minussa itsetuhoisuutta ja 8.luokalla jouduinkin sitten käymään juttelemassa kouluterkalle ja vanhemmilleni kerrottiin. 9-luokalle vaihdoin uuteen kouluun ja kiusaaminen onneksi loppui. Kiusaaminen on aiheuttanut mulle loppuelämän henkiset arvet. Ja itseluottamukseni on nollassa. Onneksi nykyään asiani ovat hyvin; rakastava poikaystävä ja yhteinen koti. <3 Maailma on paha paikka, ja varsinkin tytöt ovat todella julmia toisia kohtaan. Huh, tulipas pitkä teksti. 😀

Avatar

Yläasteelle mentäessä luokan pojat kiusasivat haukkumalla ja nauramalla, mutta kun tutustuin uusiin kavereihin ja he sattuivat olemaa näitä ns.suosittuja niin pojat eivät enää kiusannetkaan. Itse huomasin yläasteen lopulla olleeni monen kaveri vain sen takia etten halunnut olla riidoissa ( koska vaihtoehtoina oli olla kaveri tai sit ollaan riidoissa) ja yläasteen lopulla uskallauduin irroittautua näistä ihmisistä. Sitten loppujen lopuksi kaverustuin näitten oman luokan poikien kanssa, jotka olivat aluksi kiusanneet. Olen poikien kanssa vieläkin kaveri ja joskus kiusallanikin muistutan, että ”Muistatko kun haukuit mua seiskaluokalla joulukinkuksi kun mentiin ruokalaan?!” 😀 Kyllä se silloin sattutti, mutta nyt kun ihmiset tuntee niin ei osaa ottaa sitä enää sillä tavalla. Lukiossa koin vielä enemmän kiusausta kun muutin isommasta kaupungista tosi pienelle kylälle. Siellä vuotta nuoremmat ottivat minut kohteekseen. Se tuntui ehkä vieläkin pahemmalle, koska sen ikäiset osasivat ihan oikessti satuttaa sanoillaan. Mutta elämä porskuttaa eteenpäin 🙂 enkä hirveitä traumoja ole saanut..

Avatar

Yläasteelle mentäessä luokan pojat kiusasivat haukkumalla ja nauramalla, mutta kun tutustuin uusiin kavereihin ja he sattuivat olemaa näitä ns.suosittuja niin pojat eivät enää kiusannetkaan. Itse huomasin yläasteen lopulla olleeni monen kaveri vain sen takia etten halunnut olla riidoissa ( koska vaihtoehtoina oli olla kaveri tai sit ollaan riidoissa) ja yläasteen lopulla uskallauduin irroittautua näistä ihmisistä. Sitten loppujen lopuksi kaverustuin näitten oman luokan poikien kanssa, jotka olivat aluksi kiusanneet. Olen poikien kanssa vieläkin kaveri ja joskus kiusallanikin muistutan, että ”Muistatko kun haukuit mua seiskaluokalla joulukinkuksi kun mentiin ruokalaan?!” 😀 Kyllä se silloin sattutti, mutta nyt kun ihmiset tuntee niin ei osaa ottaa sitä enää sillä tavalla. Lukiossa koin vielä enemmän kiusausta kun muutin isommasta kaupungista tosi pienelle kylälle. Siellä vuotta nuoremmat ottivat minut kohteekseen. Se tuntui ehkä vieläkin pahemmalle, koska sen ikäiset osasivat ihan oikessti satuttaa sanoillaan. Mutta elämä porskuttaa eteenpäin 🙂 enkä hirveitä traumoja ole saanut..

Avatar

Kiusattu niin henkisesti kuin fyysisesti koko peruskoulun ja lukion, jopa kesätöissäkin! Kiusaamisen seurauksena tuli keskivaikea masennus, viiltelyt, itsemurha-ajatukset ja kolmen vuoden terapia. Nyt mulla on sellanen työpaikka jossa ei kiusata ja kaikki on mukavia vaikka oliskin kamala kiire. Oma avomies ja yhteinen koti ja vauvahaaveet tässä lähitulevaisuudessa pitää mun elämän tällä hetkellä kasassa vaikka masennusta vieläkin on eikä kaikki ole niin helppoa.

Avatar

Kiusattu niin henkisesti kuin fyysisesti koko peruskoulun ja lukion, jopa kesätöissäkin! Kiusaamisen seurauksena tuli keskivaikea masennus, viiltelyt, itsemurha-ajatukset ja kolmen vuoden terapia. Nyt mulla on sellanen työpaikka jossa ei kiusata ja kaikki on mukavia vaikka oliskin kamala kiire. Oma avomies ja yhteinen koti ja vauvahaaveet tässä lähitulevaisuudessa pitää mun elämän tällä hetkellä kasassa vaikka masennusta vieläkin on eikä kaikki ole niin helppoa.

Avatar

Täälläki samas tilantees. Oikeestaan koko yläaste. Kasiluokka oli kamalinta aikaa. Se alkoi sillä, että pojat haukku mun hampaita ja sain lempinimen ”majava”. En koskaan kuulunu suosituimpii. Oli mul kavereita, mutta neki aika nopee hylkäs mut. Ei auttanu, että kotona oli paha olla. Yritin tappaa itteni. Lopulta muutin pois kotoa heti peruskoulun jälkeen ja aloitin uuden elämän toisella paikkakunnalla. Ihmiset ei kestäny mun erilaisuutta. Tällä hetkellä oon onnellinen, vaikka en koskaan saanu apua. Aika parantaa haavat, mutta arvet jää ikuisesti.

Avatar

Täälläki samas tilantees. Oikeestaan koko yläaste. Kasiluokka oli kamalinta aikaa. Se alkoi sillä, että pojat haukku mun hampaita ja sain lempinimen ”majava”. En koskaan kuulunu suosituimpii. Oli mul kavereita, mutta neki aika nopee hylkäs mut. Ei auttanu, että kotona oli paha olla. Yritin tappaa itteni. Lopulta muutin pois kotoa heti peruskoulun jälkeen ja aloitin uuden elämän toisella paikkakunnalla. Ihmiset ei kestäny mun erilaisuutta. Tällä hetkellä oon onnellinen, vaikka en koskaan saanu apua. Aika parantaa haavat, mutta arvet jää ikuisesti.

Avatar

liian tuttua tuo.ja oon kokenu vielä enemmän 🙁 en vain uskalla kirjoittaa asiasta kommenttia sulle samalla tavalla kuin sä kirjoitit tämän tekstin kun kaikki joille oon pystyny kertomaan on saaneet väärän kuvan sitten musta kokonaan ”/ ja mä en edes pysty ajattelee mun riparia oon polttanu kaikki riparilta olevat kuvat

Avatar

liian tuttua tuo.ja oon kokenu vielä enemmän 🙁 en vain uskalla kirjoittaa asiasta kommenttia sulle samalla tavalla kuin sä kirjoitit tämän tekstin kun kaikki joille oon pystyny kertomaan on saaneet väärän kuvan sitten musta kokonaan ”/ ja mä en edes pysty ajattelee mun riparia oon polttanu kaikki riparilta olevat kuvat

Avatar

Voi ei :(. Olen itse kokenut 1-9 luokkaan asti koulukiusaamista.. Minua heiteltiin kivillä ja haukuttiin läskiksi. Oli minulla kavereita, miespuolisia. Koska kaiken aihettivat tytöt. Vaikkakaan en edes ollut lihava, edes lähellä sitä, niin sain siitä kuulla, joka tietysti vaikuttaa vielä tänäkin päivänä, itsetunto aika matalalla :(. Mutta kun peruskoulusta pääsin pois, vaihdoin paikkakuntaa, ja kaikki muuttui :). Kyllä asioista selviää, ja minulla oli aina se hyvä että isosisko puolusti minua kaikessa ja vanhempani tiesivät kaikesta, mutta karu totuus, ei se kiusaaminen sillä lopu että siitä ihmiset saa tietää, mutta helpottaa puhua siitä ihmisille :). Ei kannata lannistua muiden sanomisista, he eivät määrittele sitä mitä sinä olet 🙂

Avatar

Voi ei :(. Olen itse kokenut 1-9 luokkaan asti koulukiusaamista.. Minua heiteltiin kivillä ja haukuttiin läskiksi. Oli minulla kavereita, miespuolisia. Koska kaiken aihettivat tytöt. Vaikkakaan en edes ollut lihava, edes lähellä sitä, niin sain siitä kuulla, joka tietysti vaikuttaa vielä tänäkin päivänä, itsetunto aika matalalla :(. Mutta kun peruskoulusta pääsin pois, vaihdoin paikkakuntaa, ja kaikki muuttui :). Kyllä asioista selviää, ja minulla oli aina se hyvä että isosisko puolusti minua kaikessa ja vanhempani tiesivät kaikesta, mutta karu totuus, ei se kiusaaminen sillä lopu että siitä ihmiset saa tietää, mutta helpottaa puhua siitä ihmisille :). Ei kannata lannistua muiden sanomisista, he eivät määrittele sitä mitä sinä olet 🙂

Avatar

Yläasteella mua kiusattiin varmaankin kateuden vuoksi, koska muuta syytä en oikeen keksi. Kiusaajinani oli pari tyttöä, jotka aluksi tulivat aina juttelemaan, jos olin yksin. Luulin, että ne on mun kavereita. Yhtäkkiä ne rupes selän takana puhumaan pahaa. Kaikki vaatteet, mitä käytin haukuttiin. En ymmärrä miksi, koska en koe, että poikkesin jotenki joukosta. Ne osas jopa ties paremmin mun vaatekaapin sisällön ku minä itse. Vasta jälkeenpäin tajusin, että tuo kaikki oli kiusaamista. Oon aina ollu ujo ja huomaan, että oon tosi varovainen uusien ihmisten suhteen. En päästä niitä helposti lähelle.

Avatar

Yläasteella mua kiusattiin varmaankin kateuden vuoksi, koska muuta syytä en oikeen keksi. Kiusaajinani oli pari tyttöä, jotka aluksi tulivat aina juttelemaan, jos olin yksin. Luulin, että ne on mun kavereita. Yhtäkkiä ne rupes selän takana puhumaan pahaa. Kaikki vaatteet, mitä käytin haukuttiin. En ymmärrä miksi, koska en koe, että poikkesin jotenki joukosta. Ne osas jopa ties paremmin mun vaatekaapin sisällön ku minä itse. Vasta jälkeenpäin tajusin, että tuo kaikki oli kiusaamista. Oon aina ollu ujo ja huomaan, että oon tosi varovainen uusien ihmisten suhteen. En päästä niitä helposti lähelle.

Avatar

Kiusaaminen on niiin hemmetin julmaa! Lapset osaa olla ilkeitä ja niin valitettavan usein myös aikuiset… Surullista. Kiusaajat vielä huomaavat niin helposti ne arimmat asiat joista täytyy alkaa nälvimään. Täytyy vaan opetella siihen, et toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos, vaikka se niin pitun vaikeeta onki! Soita mulle ku on murheita! Mä kuuntelen, puolustan ja ennen kaikkea oon sun ystävä! <3 mut opettelen kans sanomaan oman mielipiteeni, ku välillä lipsuu mielistelyn puolelle 😉 oot ihana, rakas ja tärkee muru! <3

Avatar

Kiusaaminen on niiin hemmetin julmaa! Lapset osaa olla ilkeitä ja niin valitettavan usein myös aikuiset… Surullista. Kiusaajat vielä huomaavat niin helposti ne arimmat asiat joista täytyy alkaa nälvimään. Täytyy vaan opetella siihen, et toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos, vaikka se niin pitun vaikeeta onki! Soita mulle ku on murheita! Mä kuuntelen, puolustan ja ennen kaikkea oon sun ystävä! <3 mut opettelen kans sanomaan oman mielipiteeni, ku välillä lipsuu mielistelyn puolelle 😉 oot ihana, rakas ja tärkee muru! <3

Avatar

ite olin koulukiusattu ensimmäisestä luokasta aina amiksen tokan luokan loppuun asti. ekalla esim luokan pojat soittelivat pilapuheluita muille luokkalaisille ja uhkaili ja yms ja MINÄ sain syyt siitä niskoilleni. kiukkuiset vanhemmat siitä sitten soittelivat äitilleni että kuinka huonosti hän on minut kasvattanut ja enkö minä osaa yhtään käyttäytä vaikka kotona olin vain ollut itkemässä etten halua enää mennä kouluun. Kiusausta jatkui koko ala-asteen. Kiusaus ilmeni nimittelynä, syrjintänä ja vastaavana, onneksi se ei ollut fyysistä. Nimeni takia minua kiusattiin usein. Kaikista erikoisin ja naurettavin nimitys minulle oli virtsaletku… huoh! PALJON kiusausta sain pahan atooppisen ihottuman takia. Yläasteella ihottuma oli kiusauksen pää aihe. En koskaan tullut valituksi ryhmiin, tein aina työt yksin. sen aikainen paras kaverini oli kyllä hyvää pataa koulun ulkopuolella, mutta koulussa ei vaihtanut sanaakaan.. yläasteella taas kuulin monesti ihottumani takia lauseen ”sä oot spitaalinen, mee h*lv**ii siit tai tartutat muhunki ton taudin.” Kavereita oli kyllä muilta luokilta, mutta lintsaaminen jatkui yläasteella ala-asteen tavoin koska kumminkin kokoajan ollaan niin tiivisti noina aikoina sen oman luokan kanssa. Amiksessa, kaikki alkoi hyvin, kunnes jossain kohtaan seläntakaa paskan puhuminen alkoi. sitä jatkui kaksi vuotta, nimittely jatkui ja pilkkaaminen. Lopetin amiksen viimeisen vuoden alussa ja olin yli vuoden tekemättä mitään. Viime vuoden elokuussa alotin hiusalan oppinnot jossa myös alku sujui paremmin kun hyvin, kunnes kuin puskista minut sysättiin pois porukoista ja olin aina yksin, kunnes sain atooppisen ihon takia potkut. Kiusaaminen on jättänyt arvet siinä mielessä että otan kaikki mahdolliset asiat itseeni, olen erittäin herkkä ja aivan liian kiltti kaikille muille koska en enää halua samaa kohtelua halua kokea. Aion myös tyttärelleni opettaa että vaikka ihminen olisi erillainen, hän on silti samanarvoinen ja myös aion opettaa hänelle periaatteen minkä äitini minulle opetti ”kohtele ihmisiä niinkun haluisit heidän kohtelevan sinua!”

Mitä sun blogia oon lukenu nii oot kyllä tosi vahva ihminen! kannattaa yrittää puhua asioista, se helpottaa vaikka tuntuisikin aluksi vaikealta! jos vertais tukea halut niin minulle voi puhua näistä ja muista asioista! 🙂

Avatar

ite olin koulukiusattu ensimmäisestä luokasta aina amiksen tokan luokan loppuun asti. ekalla esim luokan pojat soittelivat pilapuheluita muille luokkalaisille ja uhkaili ja yms ja MINÄ sain syyt siitä niskoilleni. kiukkuiset vanhemmat siitä sitten soittelivat äitilleni että kuinka huonosti hän on minut kasvattanut ja enkö minä osaa yhtään käyttäytä vaikka kotona olin vain ollut itkemässä etten halua enää mennä kouluun. Kiusausta jatkui koko ala-asteen. Kiusaus ilmeni nimittelynä, syrjintänä ja vastaavana, onneksi se ei ollut fyysistä. Nimeni takia minua kiusattiin usein. Kaikista erikoisin ja naurettavin nimitys minulle oli virtsaletku… huoh! PALJON kiusausta sain pahan atooppisen ihottuman takia. Yläasteella ihottuma oli kiusauksen pää aihe. En koskaan tullut valituksi ryhmiin, tein aina työt yksin. sen aikainen paras kaverini oli kyllä hyvää pataa koulun ulkopuolella, mutta koulussa ei vaihtanut sanaakaan.. yläasteella taas kuulin monesti ihottumani takia lauseen ”sä oot spitaalinen, mee h*lv**ii siit tai tartutat muhunki ton taudin.” Kavereita oli kyllä muilta luokilta, mutta lintsaaminen jatkui yläasteella ala-asteen tavoin koska kumminkin kokoajan ollaan niin tiivisti noina aikoina sen oman luokan kanssa. Amiksessa, kaikki alkoi hyvin, kunnes jossain kohtaan seläntakaa paskan puhuminen alkoi. sitä jatkui kaksi vuotta, nimittely jatkui ja pilkkaaminen. Lopetin amiksen viimeisen vuoden alussa ja olin yli vuoden tekemättä mitään. Viime vuoden elokuussa alotin hiusalan oppinnot jossa myös alku sujui paremmin kun hyvin, kunnes kuin puskista minut sysättiin pois porukoista ja olin aina yksin, kunnes sain atooppisen ihon takia potkut. Kiusaaminen on jättänyt arvet siinä mielessä että otan kaikki mahdolliset asiat itseeni, olen erittäin herkkä ja aivan liian kiltti kaikille muille koska en enää halua samaa kohtelua halua kokea. Aion myös tyttärelleni opettaa että vaikka ihminen olisi erillainen, hän on silti samanarvoinen ja myös aion opettaa hänelle periaatteen minkä äitini minulle opetti ”kohtele ihmisiä niinkun haluisit heidän kohtelevan sinua!”

Mitä sun blogia oon lukenu nii oot kyllä tosi vahva ihminen! kannattaa yrittää puhua asioista, se helpottaa vaikka tuntuisikin aluksi vaikealta! jos vertais tukea halut niin minulle voi puhua näistä ja muista asioista! 🙂

Avatar

samaistun täysin sun ajatuksiin! arveluttaa jo pelkästään lasten hankkiminen koska kauheinta maailmassa olis että oma lapsi joutuu kokeen saman paskan missä ite on eläny nuorena.

Avatar

samaistun täysin sun ajatuksiin! arveluttaa jo pelkästään lasten hankkiminen koska kauheinta maailmassa olis että oma lapsi joutuu kokeen saman paskan missä ite on eläny nuorena.

Avatar

Muakin on kiusattu, no, periaatteessa läpi elämän! Ja useimmiten ne omat kaverit! Mä en jaksa kertoa tähän kaikkea kun tulis niin pitkä juttu ja kirjotan puhelimella, mutta arvaappa ketä haukuttiin oikein koko koulun voimin huoraksi kolmosluokalla?
pelottaa kyllä mitä Milkolle käy.. Kiusaaja vai kiusattu? Nykypäivänä ei taida hirveesti olla muuta vaihtoehtoa kuin olla jompikumpi.

Avatar

Muakin on kiusattu, no, periaatteessa läpi elämän! Ja useimmiten ne omat kaverit! Mä en jaksa kertoa tähän kaikkea kun tulis niin pitkä juttu ja kirjotan puhelimella, mutta arvaappa ketä haukuttiin oikein koko koulun voimin huoraksi kolmosluokalla?
pelottaa kyllä mitä Milkolle käy.. Kiusaaja vai kiusattu? Nykypäivänä ei taida hirveesti olla muuta vaihtoehtoa kuin olla jompikumpi.

Avatar

Yläasteajan alku on julmaa… 6 lk olin vielä itsevarma ja oikeastaan oli omasta mielestäni ihan nätti enkä yhtään hullumpi muutenkaan. 7 lk alussa mun itsetunto riistettiin ja murskattiin pala palalta. Koulussa vältin menemästä 8 ja 9 luokkalaisten ohi etten kuulisi huuteluja tai supinaa mun selän takana. Kauhulla odottelen lyhythermoisen mutta herkän pikkuveljeni menoa yläasteelle, mun oli hankala kestää seiskaluokka jote sillä tulee olemaan vaikeempaa. 🙁

Avatar

Yläasteajan alku on julmaa… 6 lk olin vielä itsevarma ja oikeastaan oli omasta mielestäni ihan nätti enkä yhtään hullumpi muutenkaan. 7 lk alussa mun itsetunto riistettiin ja murskattiin pala palalta. Koulussa vältin menemästä 8 ja 9 luokkalaisten ohi etten kuulisi huuteluja tai supinaa mun selän takana. Kauhulla odottelen lyhythermoisen mutta herkän pikkuveljeni menoa yläasteelle, mun oli hankala kestää seiskaluokka jote sillä tulee olemaan vaikeempaa. 🙁

Avatar

Mua on kiusattu kans ala- ja yläasteella. Ja myös ennen ala-astetta atooppisen ihon takia. Kukaan ei halunnut tehdä paritöitä/ryhmätöitä mun kans ku ne pelkäs et se tarttuu. Kolmos luokalla me muutettiin ja pääsin kivaan kouluun. Ensin mua kiusattiin, mutta kun sanottiin asiasta opettajalle niin opekin sanoi mulle että ”vois sanoa niille että haistaa paskan”. Sen jälkeen kiusaamista ei enää ala-asteella ollut. SSilloisen parhaan kaverin isoveli sanoi mulle aina kun menin niille kylään että ” mä nostan sut naulakkoon” ja hän hänen kavereidensa kanssa kiusas mua eikä mun paraskaveri sanonut sille mitään. Yläasteella pelotti kulkea kaikkien ohi. Kun pääsin lukioon samalle paikkakunnalle kiusaaminen loppui. Jäin kyllä porukoista pois, mutta sain uuden kaveriporukan ja noin 1,5vuotta sitten sain uuden parhaan kaverinkin. Pystyn hälle kertoon kaiken! En tiedä mitä tekisin ilman häntä.

Avatar

Mua on kiusattu kans ala- ja yläasteella. Ja myös ennen ala-astetta atooppisen ihon takia. Kukaan ei halunnut tehdä paritöitä/ryhmätöitä mun kans ku ne pelkäs et se tarttuu. Kolmos luokalla me muutettiin ja pääsin kivaan kouluun. Ensin mua kiusattiin, mutta kun sanottiin asiasta opettajalle niin opekin sanoi mulle että ”vois sanoa niille että haistaa paskan”. Sen jälkeen kiusaamista ei enää ala-asteella ollut. SSilloisen parhaan kaverin isoveli sanoi mulle aina kun menin niille kylään että ” mä nostan sut naulakkoon” ja hän hänen kavereidensa kanssa kiusas mua eikä mun paraskaveri sanonut sille mitään. Yläasteella pelotti kulkea kaikkien ohi. Kun pääsin lukioon samalle paikkakunnalle kiusaaminen loppui. Jäin kyllä porukoista pois, mutta sain uuden kaveriporukan ja noin 1,5vuotta sitten sain uuden parhaan kaverinkin. Pystyn hälle kertoon kaiken! En tiedä mitä tekisin ilman häntä.

Avatar

En voi etes kuvitella sun tuskaas..<3 Mua ei oo oikeestaan koskaan kiustattu ja oon nyt 8-luokalla. toivon että kaikenmaailman koulukiusaaminen loppuis ja ettei mua tai ketään kiusattais. Pidän itseäni rumana ja lihavana ja itseluottamukseni on nollassa. Mutta olen kuitenkin luokallamme suosittu tyttö ja olen ollut sitä aina. En tykkää kiusaajista ollenkaan ja sen olisi loputtava! Olet todella kaunis ja ihailen sinua !:)

Avatar

En voi etes kuvitella sun tuskaas..<3 Mua ei oo oikeestaan koskaan kiustattu ja oon nyt 8-luokalla. toivon että kaikenmaailman koulukiusaaminen loppuis ja ettei mua tai ketään kiusattais. Pidän itseäni rumana ja lihavana ja itseluottamukseni on nollassa. Mutta olen kuitenkin luokallamme suosittu tyttö ja olen ollut sitä aina. En tykkää kiusaajista ollenkaan ja sen olisi loputtava! Olet todella kaunis ja ihailen sinua !:)

Avatar

Joo mua on kiusattu, mut sen varmaan tiesitkin jo. Ala-asteella joka helvetin päivä ykkösluokasta kutosluokkaan, pahimmat ajat oli nelosluokasta kutosluokkaan. Ykkösluokalla se alko mun ulkonäöstä ja mun hampaista. Nelos-kutosella mua alettiin haukkua läskiksi. Siinä joukos oli niiin paljon porukkaa.. Ja vaikka siel jotku hiiret olikin hiljaa, niin ne oli ja on mulle edelleen yhtä kun ne kiusaajatkin.
Mä oon yrittänyt unohtaa ja antaa niille anteeksi sen, että ne oli osasyyllisiä mun henkiseen romahtamiseen. Mutta mä en vaan voi. Joka kerta kun nään kyseisiä ihmisiä. Joka kerta ku joku yrittää pitkästä aikaa tulla mun juttusille esim. kännissä, facebookissa, kaupassa… Joka vitun kerta, mä ajattelen et ”mitä sä saatanan paska haluat musta vielä?” ja säikähdän ajatuksiani, vaikka osa voi olla vilpittömästi pahoillaan tai osa ei yksinkertaisesti muista. Mä pitkään halusin kostoa ja mä halusin niille kaikkea pahaa niiden elämään. Sitten mä lopetin ajattelun ja odottelin et Karma iskee takaisin – ja se toimi. Nykyään on säälittävää luettavaa facebookista miten huonosti joillain menee elämäs, miten joillaki ei oo edelleenkää muuta elämää ku rundata tätä pientä kylää ja olla joka viikonloppu kännis, miten kukaan ei oo saavuttanut elämässään MITÄÄN – edes se yks juppi.

Jotkut sanoo, että kiusatussakin on vikaa (no ylläri et ne on yleensä kiusaajia ja ex-kiusaajia jotka näin sanoo) mut mun mielestä se on paskapuhetta. Ja varsinkin kun mä tiedän, ettei mussa ollut mitään vikaa.. Mulle oli jo lapsesta asti tärkeää miellyttää muita ja mä olin todella hyvä koulussa, ellen jopa yks parhaista luokallani. Kymppejä sateli ihan jatkuvasti ja panostin läksyihini monta tuntia päivässä – koulun päättymisestä iltamyöhään. Äiti oli aika huolissaankin ollut kuulemma musta, kun koulu oli mulle niin pakkomielle. Mä yritin vain olla kiltti ja tehdä kaiken täydellisesti, olisin toivonut edes yhden todellisen kaverin ala-asteella. Lapset on julmia, niin julmia.
Yläasteella kiusaaminen jatku seiskalla vielä vähän aikaa, mut loppu aika nopeaa, kun aloin tutustuu paremmin ihmisiin ja ystävystyinkin itseasias yhden ex-kiusaajan kans (joka on siis ainoo niistä jolle oon antanu iha 110% anteeks kaiken ja josta en oo enää ikinä ajatellu mitää pahaa) ja kaikki tuntu menevän paremmin…….. No sit mä sairastuin ja loppuaika yläasteesta meni vähä sumus ja ku menin lukioon, nii kaikki oli jo paaaljon paremmin ihmisten suhteen vaikkei sielläkää moni musta pitänyt ja siinä oli ehkä jo omaa syytäkin ku olin tosi ärsyttävä myönnettäköön, mutta aina ei voi miellyttää ja siellä mua ei sentään kiusattu.

Tämmönen typistetty versio ku sattuu liikaa muistella..

Avatar

Joo mua on kiusattu, mut sen varmaan tiesitkin jo. Ala-asteella joka helvetin päivä ykkösluokasta kutosluokkaan, pahimmat ajat oli nelosluokasta kutosluokkaan. Ykkösluokalla se alko mun ulkonäöstä ja mun hampaista. Nelos-kutosella mua alettiin haukkua läskiksi. Siinä joukos oli niiin paljon porukkaa.. Ja vaikka siel jotku hiiret olikin hiljaa, niin ne oli ja on mulle edelleen yhtä kun ne kiusaajatkin.
Mä oon yrittänyt unohtaa ja antaa niille anteeksi sen, että ne oli osasyyllisiä mun henkiseen romahtamiseen. Mutta mä en vaan voi. Joka kerta kun nään kyseisiä ihmisiä. Joka kerta ku joku yrittää pitkästä aikaa tulla mun juttusille esim. kännissä, facebookissa, kaupassa… Joka vitun kerta, mä ajattelen et ”mitä sä saatanan paska haluat musta vielä?” ja säikähdän ajatuksiani, vaikka osa voi olla vilpittömästi pahoillaan tai osa ei yksinkertaisesti muista. Mä pitkään halusin kostoa ja mä halusin niille kaikkea pahaa niiden elämään. Sitten mä lopetin ajattelun ja odottelin et Karma iskee takaisin – ja se toimi. Nykyään on säälittävää luettavaa facebookista miten huonosti joillain menee elämäs, miten joillaki ei oo edelleenkää muuta elämää ku rundata tätä pientä kylää ja olla joka viikonloppu kännis, miten kukaan ei oo saavuttanut elämässään MITÄÄN – edes se yks juppi.

Jotkut sanoo, että kiusatussakin on vikaa (no ylläri et ne on yleensä kiusaajia ja ex-kiusaajia jotka näin sanoo) mut mun mielestä se on paskapuhetta. Ja varsinkin kun mä tiedän, ettei mussa ollut mitään vikaa.. Mulle oli jo lapsesta asti tärkeää miellyttää muita ja mä olin todella hyvä koulussa, ellen jopa yks parhaista luokallani. Kymppejä sateli ihan jatkuvasti ja panostin läksyihini monta tuntia päivässä – koulun päättymisestä iltamyöhään. Äiti oli aika huolissaankin ollut kuulemma musta, kun koulu oli mulle niin pakkomielle. Mä yritin vain olla kiltti ja tehdä kaiken täydellisesti, olisin toivonut edes yhden todellisen kaverin ala-asteella. Lapset on julmia, niin julmia.
Yläasteella kiusaaminen jatku seiskalla vielä vähän aikaa, mut loppu aika nopeaa, kun aloin tutustuu paremmin ihmisiin ja ystävystyinkin itseasias yhden ex-kiusaajan kans (joka on siis ainoo niistä jolle oon antanu iha 110% anteeks kaiken ja josta en oo enää ikinä ajatellu mitää pahaa) ja kaikki tuntu menevän paremmin…….. No sit mä sairastuin ja loppuaika yläasteesta meni vähä sumus ja ku menin lukioon, nii kaikki oli jo paaaljon paremmin ihmisten suhteen vaikkei sielläkää moni musta pitänyt ja siinä oli ehkä jo omaa syytäkin ku olin tosi ärsyttävä myönnettäköön, mutta aina ei voi miellyttää ja siellä mua ei sentään kiusattu.

Tämmönen typistetty versio ku sattuu liikaa muistella..

Avatar

ihan hirveää, että joudut vielä nettikiusaamisen kohteeksi kaiken kokemasi jälkeen!! voimia, älä muserru, älä usko niitä sairaita ihmisiä jotka jostain syystä nauttii muiden mollaamisesta…! kaikkea hyvää teille kahdelle kaunottarelle, sinulle ja Avalle. <3

oliko blogistasi cosmossa? täytyypä käydä kaupassa vilkasemassa. 🙂

Avatar

ihan hirveää, että joudut vielä nettikiusaamisen kohteeksi kaiken kokemasi jälkeen!! voimia, älä muserru, älä usko niitä sairaita ihmisiä jotka jostain syystä nauttii muiden mollaamisesta…! kaikkea hyvää teille kahdelle kaunottarelle, sinulle ja Avalle. <3

oliko blogistasi cosmossa? täytyypä käydä kaupassa vilkasemassa. 🙂

Avatar

Olin koulukiusattu 3-6luokat. Minua syrjittiin, tönittiin, lyötiin, nimiteltiin ja selkääni liimattiin lappuja, joissa luki jotain minua halventavaa, ja kaikki nauroivat niille. En uskaltanut tehdä mitään, koska tiesin, että saisin siitä päälleni lisää kiusaamista. Olin yksinäinen, minulla ei ollut yhtään ystävää. Tai oli, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että hekin ovat vain esittäneet olevansa ystäviäni.
Oli minulla yksi ystävä, mutta hänkin on ollut koko alakoulu ajat eri koulussa kanssani, niin en voinut turvautua häneenkään. Nykyään kiusaamista ei ilmene mitenkään, mutta olen silti varpaillani koko ajan tämän asian takia. Luotin liian helposti vääriin ihmisiin, ja teen sitä edelleenkin. Koulukiusaaminen kasvatti minuun kovan kuoren, joka ei kovin helposti mene rikki. En uskalla päästää uusia ihmisiä helposti lähelleni, mutta tutustun ihmisiin todella mielelläni, en kuitenkaan heitä päästä liian helpolla lähelleni. En koskaan ole tajunnut, miksi juuri minua alettiin kiusata. Ehkä olin liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen, tai sitten sen takia, koska olin ujo enkä sanonut kellekkään vastaan. Enkä uskaltanut kiusaamisesta kertoa edes vanhemmilleni, saatika opettajille, koska tiesin saavani siitä vain päälleni lisää kiusaamista. Yläasteelle päästyäni kuitenkin kiusaaminen loppui, eikä sitä ole onnekseni sen jälkeen ollut.
Tsemppiä sinulle, ja kaikille muille kiusatuille! ♥

Avatar

Olin koulukiusattu 3-6luokat. Minua syrjittiin, tönittiin, lyötiin, nimiteltiin ja selkääni liimattiin lappuja, joissa luki jotain minua halventavaa, ja kaikki nauroivat niille. En uskaltanut tehdä mitään, koska tiesin, että saisin siitä päälleni lisää kiusaamista. Olin yksinäinen, minulla ei ollut yhtään ystävää. Tai oli, mutta jälkeenpäin olen ajatellut, että hekin ovat vain esittäneet olevansa ystäviäni.
Oli minulla yksi ystävä, mutta hänkin on ollut koko alakoulu ajat eri koulussa kanssani, niin en voinut turvautua häneenkään. Nykyään kiusaamista ei ilmene mitenkään, mutta olen silti varpaillani koko ajan tämän asian takia. Luotin liian helposti vääriin ihmisiin, ja teen sitä edelleenkin. Koulukiusaaminen kasvatti minuun kovan kuoren, joka ei kovin helposti mene rikki. En uskalla päästää uusia ihmisiä helposti lähelleni, mutta tutustun ihmisiin todella mielelläni, en kuitenkaan heitä päästä liian helpolla lähelleni. En koskaan ole tajunnut, miksi juuri minua alettiin kiusata. Ehkä olin liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen, tai sitten sen takia, koska olin ujo enkä sanonut kellekkään vastaan. Enkä uskaltanut kiusaamisesta kertoa edes vanhemmilleni, saatika opettajille, koska tiesin saavani siitä vain päälleni lisää kiusaamista. Yläasteelle päästyäni kuitenkin kiusaaminen loppui, eikä sitä ole onnekseni sen jälkeen ollut.
Tsemppiä sinulle, ja kaikille muille kiusatuille! ♥

Avatar

Minuakin on kiusattu, koko yläaste. Kiusaaminen oli semmosta piilovittuilu-kiusaamista: syrjittiin, piilovittuiltiin joka asiasta, ei otettu mukaan, naurettiin ja jauhettiin paskaa seläntakana jne., tämä siis luokan tyttäjen puolelta. Myös koulun pojat kiusas, esim siks, koska olin niin pienikokoinen (kasvoin vasta y-a jälkeen) ja ujo. Ja ujous johtui osaks siitä että minuu kiusattiin. Aattelin tolloin, että noin se vaan kuuluu olla. Oli muutamia kavereita, jotka oli eriluokalla. Heijän kanssa sitten istuinkin välkät..
Koskaan ei ole pyydetty anteeks. Nykyäänkin jos törmään joihinkin aikaisempiin kiusaajiin en osaa kuvitella niitä muina, kuin kiusaajina, vaikka olisivatkin itse muuttuneet teini-iän esittämisistä fiksummiksi.. Ja tästä vuosia jatkuneesta kiusaamisesta on jäänyt myös syvät arvet. Kaikki luulevat nykysin, että mulla on hyvä itsetunto, mutta no way. Kaikkea muuta. Mulla on vain pakon omainen tarve miellyttää kaikkia ja kuulua joukkoon, etten taas joutuis silmätikuksi mistään syystä. Mulla on isoja itsetunto ongelmia, jotka heijastuu valitettavasti syömisongelmina.. Lisäks mun on tosivaikeeta olla oman ikäisten miesten seurassa.. Meen tosivaikeeks ja yleensä livistän tilanteesta, koska ajattelen että miks tuo nyt musta tykkäis tms. Tästä syystä en ole ikinä seurustellut tms. Ja täytän loppuvuodesta 19v. 🙁

Rankkaa on, mutta pikkuhiljaa ylöspäin (toivottavasti!).

Avatar

Minuakin on kiusattu, koko yläaste. Kiusaaminen oli semmosta piilovittuilu-kiusaamista: syrjittiin, piilovittuiltiin joka asiasta, ei otettu mukaan, naurettiin ja jauhettiin paskaa seläntakana jne., tämä siis luokan tyttäjen puolelta. Myös koulun pojat kiusas, esim siks, koska olin niin pienikokoinen (kasvoin vasta y-a jälkeen) ja ujo. Ja ujous johtui osaks siitä että minuu kiusattiin. Aattelin tolloin, että noin se vaan kuuluu olla. Oli muutamia kavereita, jotka oli eriluokalla. Heijän kanssa sitten istuinkin välkät..
Koskaan ei ole pyydetty anteeks. Nykyäänkin jos törmään joihinkin aikaisempiin kiusaajiin en osaa kuvitella niitä muina, kuin kiusaajina, vaikka olisivatkin itse muuttuneet teini-iän esittämisistä fiksummiksi.. Ja tästä vuosia jatkuneesta kiusaamisesta on jäänyt myös syvät arvet. Kaikki luulevat nykysin, että mulla on hyvä itsetunto, mutta no way. Kaikkea muuta. Mulla on vain pakon omainen tarve miellyttää kaikkia ja kuulua joukkoon, etten taas joutuis silmätikuksi mistään syystä. Mulla on isoja itsetunto ongelmia, jotka heijastuu valitettavasti syömisongelmina.. Lisäks mun on tosivaikeeta olla oman ikäisten miesten seurassa.. Meen tosivaikeeks ja yleensä livistän tilanteesta, koska ajattelen että miks tuo nyt musta tykkäis tms. Tästä syystä en ole ikinä seurustellut tms. Ja täytän loppuvuodesta 19v. 🙁

Rankkaa on, mutta pikkuhiljaa ylöspäin (toivottavasti!).

Avatar

Mua kiusattiin vähän jo ala-asteella, mut sillon en tajunnut että just mä oon se kiusattu. En välittäny mitä muut puhu, olin vaan oma itseni. Mut sit ajat muuttu ja mentiin 7 luokalle, 9 luokan tytöt oli koulun suosituimmat, ne määräs ketä kiusaa ja ketä. Kerran sitte mun kaverin kengät oli heitetty roskikseen ja toise kaverin repusta oli viety ruotsin kirjat. Koulun jälkeen mä menin kysymään 9 luokan tytöiltä et mitä ne saavuttaa sillä et ne kiusaa pienempiään.. No sotahan siitä sitte sytty, mua haukuttiin ihan ensin, samana päivänä irc-galleriassa. Jokaisen kuvan kommentit olivat täynnä haukkumista, sanoja jotka satutti, jopa omilta luokkalaisilta. Mua ei ollu koskaan ennen sattunu niin paljon ku ne sanat ja asiat mitä koin ylä-asteella. Mulla ei ollut ketään. Paras kaverikin jätti mut muiden kiusattavaks. Mä jopa mietin sillon itsemurhaa, se kiusaaminen ei loppunu vaikka mun äiti soitti kouluun että mä itken vaan joka päivä ennen- ja jälkeen koulun, että mitä siellä koulussa tehdään mulle. Mua katottiin käytävillä ku halpaa makkaraa, huudeltiin että ”tuolla se pelle on” + kaikkee muuta , jos kävelin käytävällä, mut kampattiin, mua tönittiin. Mun reppua heiteltiin vessaan, syljettiin päälle. Kengät piilotettiin kuten myös muita vaatteita. Mä en ole koskaan puhunu tästä kenellekkään, vieläki tuntuu vähän pahalta ajatella, miten ihmiset, joita luulet kavereiksi, jättävät sut yksin, eivät puolusta.
Tässä mun tarinani, tsemppiä sulle ja tietysti muillekin kiusatuille <3 !

Avatar

Mua kiusattiin vähän jo ala-asteella, mut sillon en tajunnut että just mä oon se kiusattu. En välittäny mitä muut puhu, olin vaan oma itseni. Mut sit ajat muuttu ja mentiin 7 luokalle, 9 luokan tytöt oli koulun suosituimmat, ne määräs ketä kiusaa ja ketä. Kerran sitte mun kaverin kengät oli heitetty roskikseen ja toise kaverin repusta oli viety ruotsin kirjat. Koulun jälkeen mä menin kysymään 9 luokan tytöiltä et mitä ne saavuttaa sillä et ne kiusaa pienempiään.. No sotahan siitä sitte sytty, mua haukuttiin ihan ensin, samana päivänä irc-galleriassa. Jokaisen kuvan kommentit olivat täynnä haukkumista, sanoja jotka satutti, jopa omilta luokkalaisilta. Mua ei ollu koskaan ennen sattunu niin paljon ku ne sanat ja asiat mitä koin ylä-asteella. Mulla ei ollut ketään. Paras kaverikin jätti mut muiden kiusattavaks. Mä jopa mietin sillon itsemurhaa, se kiusaaminen ei loppunu vaikka mun äiti soitti kouluun että mä itken vaan joka päivä ennen- ja jälkeen koulun, että mitä siellä koulussa tehdään mulle. Mua katottiin käytävillä ku halpaa makkaraa, huudeltiin että ”tuolla se pelle on” + kaikkee muuta , jos kävelin käytävällä, mut kampattiin, mua tönittiin. Mun reppua heiteltiin vessaan, syljettiin päälle. Kengät piilotettiin kuten myös muita vaatteita. Mä en ole koskaan puhunu tästä kenellekkään, vieläki tuntuu vähän pahalta ajatella, miten ihmiset, joita luulet kavereiksi, jättävät sut yksin, eivät puolusta.
Tässä mun tarinani, tsemppiä sulle ja tietysti muillekin kiusatuille <3 !

Avatar

Mua syrjittiin yläasteella ja kiusattiin kunnolla ammattikoulussa. Hirveitä aikoja. En toivo sitä helvettiä kenellekään.

Avatar

Mua syrjittiin yläasteella ja kiusattiin kunnolla ammattikoulussa. Hirveitä aikoja. En toivo sitä helvettiä kenellekään.

Avatar

Olen. Ja kiitos kuuluu yhdelle suositulle tytölle, joka halus tehdä mun elämästä helvettiä. Ja nyt se alkaa taas.

Avatar

Olen. Ja kiitos kuuluu yhdelle suositulle tytölle, joka halus tehdä mun elämästä helvettiä. Ja nyt se alkaa taas.

Avatar

Tsemppiä Emppu! 🙂 kiusaaminen on tosi kurjaa ja luulis et aikuiset olis fiksumpia mut ei :/ älä anna niiden lannistaa sinnuu! Jätä semmoset ihan omaan arvoonsa ja pidä niist oikeist ystävist kii <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä