Risaista elämää

Oltiin tänään Avan kanssa yksityisellä noin miljoonatta kertaa. Avalla siis alkoi elokuussa korvatulehdus ja yskä, korvatulehdukset lähti muutamalla antibioottikuurilla, mutta yskä on vain jatkunut. Ollaan siis nukuttu kunnolla viimeksi joskus elokuun alussa tai heinäkuussa, Ava parka kun yskii kaikki yöt ja päivät. Nyt sitten on kokeiltu kaikki mahdolliset lääkkeet ja jäljellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. Tänään siis laitettiin leikkauslähete kitarisojen poistoon ja mahdolliseen korvien putkitukseen. Kun Ava on nukutettu, lääkäri tutkii vielä korvien tilanteen jollain tarkemmalla laitteella ja päättää siinä kohtaa, että putkitetaanko ne. Odotin tätä kauhulla, kun se on ollut aika selvää koko ajan, että leikkaukseen mennään, mutta nyt olo on lähinnä helpottunut. Näkyy valoa tunnelin päässä, jospa Ava nyt vihdoin paranisi täysin. Eli ei siis olla kuljettu joka puolella tartuttamassa muita ihmisiä ja pahentamassa tautia, vaan Avan ”sairaus” johtuu vaan niistä risoista ja siihen ei ulkopuoliset tekijät vaikuta mitenkään. Olen myös sen takia tyytyväinen leikkauspäätökseen, että liian iso kitarisat vaikuttavat paljon puheen ja hampaiden kehitykseen ja sen takia ne leikataankin mahdollisimman pian. Pelottaa ajatella näin pientä lasta turvattomana makaamassa leikkauspöydällä, mutta tiedän, että se on vain Avan parhaaksi. Itkettää silti jo etukäteen, kun ajattelen sitä hetkeä, kun Ava nukutetaan ja joudun jättämään hänet yksin, ilman äitiä tai isiä. Olen varma, että itken vain koko sen ajan kun odotetaan Topiaksen kanssa leikkauksen ohi menemistä. Tuntuu todella pahalta. Leikkauspäivämäärä sovitaan heti, kun vakuutusyhtiöstä tulee päätös maksusitoumuksesta. Mikä tulee varmasti jo tällä viikolla, koska Fennian kanssa kaikki on sujunut niin hyvin. Leikkaus tehdään Turun Mehiläisessä, jonain maanantaina. Jos päätös tulee ajoissa, saattaa aika olla jo ensi maanantaina. Voi äitin pientä potilasta… Onneksi tiedän, että leikkaus on pieni ja yleinen, eikä kestä kovin kauaa, mutta kun se ei ole se leikkaus sinänsä, mikä siinä pelottaa, vaan se Avan yksin jättäminen…  

Onko kellään lukijalla leikattu lapselta risoja näin pienenä? Tai onko lapsesi ollut jossain muussa leikkauksessa ja miltä se tuntui sinusta?

Kommentit

54 kommenttia
Avatar

Kiitos :))

Avatar

jännää että näin nuorena risat leikattas kun yleensä lääkärit suostuun leikkaamaan lapsilta risat vasta kolme vuotiaina.mutta hyvä jos Avalta loppuu yskäsyys sillä ja saatte taas kunnon yöunet.tsemppiä :)<3

Avatar

Avalla ne haittaa elämää ja kehitystä niin paljon, että on pakko leikata :/

Avatar

Mones paikas lapsen saa viedä sylissä ihan sinne leikkaussalin ovelle asti :)Parhaimmassa tapauksessa lapsi saa nukahtaa lääkkeellä oman vanhemman syliin. Ja siin saa olla siin vastassa. Ja se on nopeammin ohi kuin arvaatkaan ja tosiaan rutiinijuttu niille, jotka sen tekee.
Hyvin se varmasti menee ja pienestä toimenpiteestä valtava apu 🙂

Avatar

Täälläkin saa viedä ovelle asti 🙂

Avatar

Onhan leikkauksissa aina riskinsä ja syystäkin saa aina olla huolissaan. En halua tietenkää pelotella, mutta sehän on vain fakta. Multa on iteseltä leikattu kitarisat noin 1,5 vuotiaana ja se leikkaus oli menny ihan kohtuu hyvin. Joitain verenvuotoja siinä oli ilmenny (myöhemmin todetun hyytymishäiriön vuoksi) mutta hyvin siitä oli selvitty. 17-vuotiaana leikattiin sitten nielurisat ja sen paranteleminen oli todella tuskaista :D. Pienillä lapsilla ne parantuu kuulemma nopeemmin ja meidän äidin mukaan en ees hirveesti oireillu sen kitarisaleikkauksen jälkeen, toisin kuin näin vanhempana.

Pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin ja pian pieni Ava saa nukuttua kunnon yöunet (kuin myös sinä ja Topias)

Avatar

Toivottavasti tosiaan kaikki menee hyvin, mutta ainahan niissä on riskinsä…

Avatar

Meillä leikattu 1 vuotiaalta. salissa sai olla sylissä siihen asti kunnes nukahtaa. Ei oo jääny traumoja 😀

Avatar

Hyvä ettei jäänyt 🙂

Avatar

ei risoista tietoa mutta esikoisen toinen kives oli vatsaonteloon jäänyt kun synty ja ei sieltä sitten ikinä laskeutunut niin se jouduttiin tietty leikata paikoilleen.. se esilääkitys meni hyvin, ihanku olis ”humalassa” ollut mutta kyllä se itku tuli ku lähti lekureiden mukaan siitä odotushuoneesta. se hetki kyllä kirpas ja käytävällä kaiku vaan pojan itku. oli kyl ehkä historian yks kauheimmista hetkistä meikäläisen elämässä. onneks pienet potilaat tervehtyy nopeasti mutta on se jotenki sydäntä särkevää aina. tsemppiä teille sinne !

Avatar

Voih 🙁 onneksi mun pitäisi ilmeisesti saada olla paikalla kunnes Ava nukahtaa… Ja taas paikalla kun Ava herää, eli hän ei edes huomaa mun poissaoloa

Avatar

me saatiin monta kuukautta kestäneeseen yskään homeopaatilta lääkkeet – 2vrk jälkeen yskä hellitti eikä ole tullut takaisin – Oletteko kokeilleet?

Avatar

Suosittelen kans koittaan ensin homeopatiaa, ennen leikkausta… Turussa ainakin Lääkäripalvelu Apilasta vois löytyä apu!

Avatar

Jossain muussa tapauksessa vois auttaakkin, mutta risoja ei pienennetä lääkkeillä…

Avatar

Ihanaa et anona voi kommentoida taas! 🙂

Mulla ei ole omia lapsia, mutta mulle maailman tärkein ihminen, mun pikkuveli, on leikattu monet kerrat. Se on nyt 14 vuotias ja kehityksessä vähän jäljessä kaikkien nukutusten takia, mutta kehitysvammaisuudesta ei voi puhua. Se syntyi huuli- ja kitalakihalkiolapsena ja leikattiin ekan kerran ihan muutaman kk ikäisenä. Siitä ajasta en paljon muista kun olin ite sillon about 5vuotias.

Poika on aina ollut todella reipas, ei ole itkenyt kipua tai muuta vaikka niitä on varmasti ollut. Mulle on jäänyt hirveän huono omatunto siitä ku se leikattiin n 10vuotiaana ja se joutu oleen yksin sairaalassa yöt. Ite olin niin ujo ja vanhempien perään etten uskaltanut jäädä ilman niitä sairaalaan veljen seuraks. Kun se leikkaus päivä sitten tuli en pystyny meneen sairaalaan ollenkaan kattoon sitä vaan esitin huonovointista ettei mua olis pakotettu. Sit ku hotellin ovi pamahti kiinni niin romahdin ihan totaalisesti, itkin ja oksensin jännityksestä. Se oli ihan kauheaa.

Nyt sille on tulossa kaikista isoin leikkaus ja se kestää sen varmasti hienosti, toisin kun mä. Nyt oon päättäny et menen sen tueks sinne, koska tiedän et mä oon sille yhtä tärkee tuki ku mun porukat. Pelkään vaan etten saa kyyneleitä pidäteltyä ja pelästytän sen kun pelottaa varmasti muutenkin. Tää on tosi raskas juttu mulle ja antasin mitä vaan jos voisin vaihtaa paikkaa sen kanssa. Se on kokenut lapseks ihan liikaa.

Avatar

Ei kannata potea huonoa omatuntoa, sä olet ollut myös vain lapsi sillon 🙂 Toivottavasti sun veljen leikkaus sujuu hyvin <3 eikä niitä kyyneliä oo pakko pidätellä, kyllä sun veli varmasti ymmärtää, että luonnollisesti jännität hänen puolestaan <3 Maailman on kyllä epäreilu, toiset joutuu kokemaan niin paljon

Avatar

Toivottavasti leikkaus menee hyvin ja paraneminen nopeasti!
Nyt ihan asian vierestä: Aikaisemmin teit sen postauksen tyttöjen ympärileikkauksesta. Onko asia edennyt? Olisi kiva päästä auttamaan tuollaisessa asiassa nimittäin. 🙂

Avatar

Kiitos 🙂 Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, mä myönnän, että nyt olen keskittynyt vain Avan hoitamiseen eikä voimia riitä oikein muuhun… Mutta toivon, että leikkauksen ja Avan toipumisen jälkeen pystyisin myös taas keskittymään tuohon asiaan ja saisin sitä eteenpäin. Ilmoitan kyllä sitten täällä 🙂

Avatar

Tuntuu varmaan äidistä kamalammalta kuin lapsesta. Lapsi kuitenkin on ilman äitiä vaan sen ajan kun on nukutettuna 🙂 tuskin jää traumoja. Mua itseä on leikattu pienestä pitäen useaan otteeseen ja 4-vuotiaana vietin 28vrk tehohoidossa 100km päästä kotoa. Äiti tuli joka päivä aamulla ja lähti illalla. Traumoja ei oo jäänyt, ei äidille, ei mulle. Ehkä enemmän kun isosiskolle, joka eniten taisi kärsiä siitä kun kaikki huolehti vaan pikkusiskon voinnista ja hän jäi vähemmälle huomiolle. Tosin jos mun oma lapsi nyt joutuis leikkaukseen niin tuntuis varmasti pahalta. Kitarisa leikkaus on kuitenkin hyvin pieni juttu sinänsä joten kaikki menee varmasti hyvin 🙂

Avatar

Totta, Ava ei tule huomaamaan mun poissaoloa, mä vaan tiedän että se tulee olemaan tosi vaikeaa jättää Ava sinne edes tunniksi….

Avatar

Minulta on leikattu kitarisat juuri Avan ikäisenä, ei kannata panikoida:) Minulle ei leikkauksesta traumoja tai pahoja kokemuksia jäänyt, koska olin niin pieni niin en edes muista koko leikkauksesta mitään:) Minun leikkauksessani kaikki oli kuulemma mennyt oikein hyvin, ja oli parantunut todella nopeasti!

Avatar

Varmasti tosiaan mä olen se enemmän traumatisoitunut musta ja Avasta 😀

Avatar

Meillä tänään neiti kulutettiin ekas kertaa kun korvat tuubitettiin.. Itkettiin kyllä kun syötävä siellä sairaalassa mut nyt kotona taas oma pirteä itsensä<3 ja multa on vuoden ikäisenä kans leinattu risat ja tuubitettu et mitä pienempänä ne hoitaa sen nopeempi parantuminen:) hyvin se menee! Tsemppiä äidille ja avalle<3

Avatar

Ohho, siis nukutettiin:D

Avatar

Kiitos 🙂 Toivottavasti meilläkin kaikki menee hyvin

Avatar

Ei se oo nii pelottavaa
Minä ja mun 2 siskolla ja veljellä on leikattu kita ja nielurisat. N. 1-3v vanhana.
Lisäksi minä sairastin 1v aikana 32 korvatulehdusta jonka takia tärykalvo puhkaistiin.
Nyt tyttäreni on 1v mennessä sairastanut 12 korvatulehdusta sama meillä tulossa
Nykyisin on nii perusjuttuja että onnistuvat lähesaina

Avatar

Huom, onnistuvat MELKEIN aina. Tottakai mä luotan siihen, että kaikki menee hyvin, mutta se on LEIKKAUS, ja leikkauksissa on aina riskinsä.

Avatar

Moi! Onko sulla vielä sitä salaista blogia? Jos on niin onko mahdollista saada s-postin kautta sen osoite, ja onko fb profiili käypä todistus henkilöllisyydestä? 🙂

Avatar

Ei ole enää..

Avatar

Mulla itselläni on korvat putkitettu 4-5 kertaa, ekat siinä 3 vuoden hujakoilla? En noista risoista uskalla mitään nyt mennä sanomaan, mutta kuitenkin henkilökohtaisesti voin sanoo et kaikki on itselläni menny aina hyvin, viimeset putkitukset kun tehtiin about 5 vanhana ja silloin jo muistankin jotain. Helppo toimenpide eikä se itseä satu ollenkaan 🙂

Avatar

Toivottavasti meilläkin menee hyvin 🙂

Avatar

Mä olin just työharjottelussa lasten syöpäosastolla, ja pääsin pari kertaa mukaan seuraamaan kun lapsi nukutettiin toimenpidettä varten (ei toki nielurisojen poistoa varten, mutta anyways) ja ainakin näillä kerroilla lapsi nukahti vanhemman syliin. Ja sen nukutuksenkin ajan anelääkärit silitteli lapsen päätä siinä ja piti hyvää huolta, hoitajista puhumattakaan 🙂 sitten heräämöönkin vanhemmat pääsi katsoon lasta. Onhan tää toki osastokohtaista, mutta uskon, että monissa paikoissa on mahdollista olla läsnä niin paljon lapsen kanssa kuin mahdollista.

Avatar

Joo täälläkin pääsee nukuttamaan asti mukaan, eli Avan ei pitäisi huomata mun poissaoloa 🙂

Avatar

Mulla on kaksi lasta putkitettu alle vuoden iässä, toinen kahdesti. Toisella kertaa siis otettiin ne risatkin samalla.
Kaikki meni loistavasti, koko reissulla meni n. 6 tuntia.
Yksityisellä taitaa päästä mukaan siihen asti että lapsi nukahtaa, julkisella hyvästit on sanottava ovella ja vain sinne ovelle asti saa mennä vastaan, ei heräämöön asti. Näin ainakin Oulussa 2004 ja 2009. Oma unilelu/rätti tms. juttu kannattaa laittaa mukaan.
Toivottavasti Ava saa avun risojen poistosta! Onko allergiat tutkittu? Meillä jatkuvien tulehdusten ja yskäisyyden aiheuttajaksi paljastui lopulta maito- ja vilja-allergiat.

Avatar

Meilläkin pääsee saliin mukaan. Ei ole tutkittu allergioita, mutta Avalla on ollut vauvasta asti niin selkeästi kaikki isojen risojen oireet, että ne täytyy leikata :/ Avalla ei ole ikinä tullut mistään allergisia oireita

Avatar

Voi ei alkoi jo itkettämään,kun vaan luin tota kun kuvittelin jos olisin itse samassa tilanteessa, vaikka eihän siinä leikkauksessa mitään vaaraa (tietääkseni) ole!:) Meillä kävi niin,että synnytyksen jälkeen sairaalassa Isabel joutui siihen lampun alle,keltaisuudensa takia ja tulihan sitä sillon itkettyä,jotenkin sitä vaan itkettää vaikka ei olisikaan mikään NIIN iso juttu kyseessä, kun sekin oli ihan varmaa että siitä keltaisuudesta kyllä päästään eroon 🙂 Mutta tsemppiä teille sinne koko perheelle!:))

Avatar

Aina se on pelottavaa kun omalla lapsella ei kaikki ole kunnossa 🙁

Avatar

Oman lapsen korvat putkitettiin 1,5 vuotiaana, samalla myös risat poistettiin. Oon ite hoitoalalla joten en oikein missään vaiheessa ”älynnyt” pelätä leikkausta, otin sen vaan mahdollisuutena terveempään tulevaisuuteen, meillä kun oltiin kipeänä joka kuukausi silloin. Ja hyvin on toiminut, kipeenä lapsi on viimesten parin vuoden aikana ollut vaan muutaman kerran.

Kaikki meni tosi hyvin ja etuna pienenä leikkaamisessa on se ettei lapsi vielä älyä pelätä itse leikkausta tai sairaalaa. Lapsi esilääkitään hyvin ja toimenpide on ohi parissakymmenessä minuutissa. Ja pienet toipuu nopsaa, meillä muksu ei tiennyt tuon taivaallista koko leikkauksesta eikä ollut yhtään kipeä.

Tsemppiä ja ole rauhassa, varmasti menee hyvin. Kyse on pienestä toimenpiteestä ja anestesia- aikakin on tosi lyhyt. 🙂

Avatar

Onneksi tosiaan Ava ei ymmärrä pelätä, mutta mä valitettavasti pelkään senkin puolesta.. :/

Avatar

Minun pojaltani leikattiin kitarisat ja tuubitettiin korvat yhdeksän kuukauden ikäisenä. Silloin lääkäri sanoi, etteivät mielellään nukuta alle yksivuotiaita. Poika oli kuitenkin isokokoinen ja sairauskierre katkeamaton, joten leikkaus päätettiin tehdä. Tehtiin yksityisellä lääkäriasemalla Turussa.

Kaikki sujui nopeasti ja hyvin. Taudit jäivät sinne lääkäriasemalle ja elämässä alkoi uusi vaihe.

Avatar

Toivottavasti meilläkin menee hyvin, odotan kyllä sitä tervettä elämää

Avatar

Itseltäni on leikattu risat reilun vuoden iässä. Loppu kuulemma itkut ja sairastelu siihen 🙂

Avatar

Toivon mukaan loppuu meilläkin 🙂

Avatar

Meidän neidolta leikattiin nivustyrä 5 kk ikäisenä. Nukutus meni hienosti ja vauva sai olla sylissä kunnes nukahti. Heräämöön myös pääsin odottelemaan jo valmiiksi lapsen valmistumista leikkaussalista. Lapsi siis myös heräsi sylissäni. Kipulääkettä sai riitttävästi, eikä siis kärsimystäkään ollut kovasti. Ainoastaan pitkä ravinnotta olo ennen ja jälkeen leikkausta oli pienelle tosi kova paikka, eikä maidolta haiseva äiti sitä yhtään helpottanut. Toipuminen oli kuitenkin nopeaa, enkä usko, että näin pienelle jää mitään ikäviä muistoja koko asiasta. Tsemppiä teille ja toivottavasti Ava saa avun toimenpiteestä ja muukin perhe rauhallisemmat yöt!

Avatar

Mua kanssa vähän pelottaa toi ravinnotta olo. Kiitos, toivottavasti kaikki sujuu hyvin

Avatar

mult on leikattu risat ja laitettu ilmastointiputket korvii ku oli liimakorvat :DD en muista ees mitää 😀

Avatar

Ei varmasti muista Avakaan… 🙂

Avatar

En ole aikaisemmin kommentoinut (oon jotenkin huono kommentoimaan aina :P), mutta pitkään olen seuraillut sun ja Avan elämää, oma kuopuspoika kun on täysin samanikäinen kuin Ava 🙂 Mutta tähän leikkausasiaan; meidän esikoispojan korvat putkitettiin viime keväänä herran ollessa melkein 2v, kun 11kk aikana 7 korvatulehdusta, joihin moniin piti syödä jopa 3 antibioottikuuria putkeen 🙁 Leikkaus tehtiin Vaasan Mehiläisessä ja meni todella hyvin! 🙂 Aamulla mentiin paikan päälle ja jouduttiin kyllä hetken odottelemaan vuoroamme, jolloin nälkä pääsi yllättämään ja tietysti poikaa vähän jännitti ja siksi itkettikin hiukan.. Saliin asti saatiin molemmat vanhemmat mennä ja olla siellä ihan siihen asti, kunnes poika nukahti 🙂 Pieni tietysti säikähti outoa ympäristöä, ja mä lauloin sille kauniilla lauluäänelläni Puuha Peteä, että rauhoittui 😀 Kehuivat ne anestesialääkärit sitten meitä vanhempia, kun niin hienosti hoidettiin se nukutus 🙂 Mutta kun pääsin salista pois, niin itku tuli, varmaan helpotuksesta.. Leikkaus kesti ehkä 15min ja lääkäri kantoi pojan omalle sängylleen ja kertoi, kuinka leikkaus oli mennyt sekä antoi ohjeet jatkoa varten. Poika nukkui aika pitkään ja herättyään oli hieman tokkurassa, mutta ei itse sitä tietenkään tajunnut, vaan olisi halunnut heti lähteä liikkeelle, mutta jalat ei kantaneet 😛 Pian hoitajat tulivat antamaan pojalle jätskiä ja mehua (sai mehua silloin ekaa kertaa elämässään, tais maistua ekstrahyvälle) ja noin tunnin oltiin tarkkailussa, ettei tulis mitään jälkijuttuja, sen ajan katteltiin piirrettyjä 🙂 Ja loppupäivästä poju oli ihan oma itsensä, ei ois uskonu, että on missään leikkauksessa edes käynyt!

Eli meille tuo korvien putkitus oli pelastus, sen jälkeen ei korvatulehduksia ole ollut!! 🙂 Ja jälkitarkastuksessa huomattiin, että molemmat tuubit on tippuneet pois, mutta mitään ei oo silti tullut.. Pidetään peukkuja, ettei tulisikaan enää tai tarvitsisi uudestaan leikata.. Mutta meillä siis vaan hyvät kokemukset Mehiläisessä leikkaamisesta, toivottavasti tästä oli jotain apua teille! 🙂

Mulla ja isosiskolla molemmilla sydän leikattu pienenä, mulla 6kk ja siskolla 2,5v :O Nyt itse kahden lapsen äitinä tuntuis kauheelta, että omat lapset ois noin pienenä leikattu, mutta olen kiitollinen, että on leikattu, kun nyt ei enää mitään ongelmaa sydämen kanssa! Ja Avan ikäinen poikamme moniallergikko, joka kärsii myös refluksista, jonka takia rampataan lastenpolilla jatkuvasti ja myös sairaalan osastolla ollaan jouduttu vierailemaan 🙁 Mutta kyllä sen vaan kestää, kun omasta rakkaasta on kyse ja pakkohan se on, eihän sitä halua omaa pelkoaan näyttää lapsellensa.. Mutta tsemppiä kovasti sulle ja Avalle, hyvin se varmasti menee!! :))

Avatar

Ihanaa, että teillä sujui noin hyvin 🙂 varmasti juuri se saliin jättäminen on se vaikein osuus henkisesti. Toivottavasti Avakin olisi leikkauksen jälkeen oma itsensä eikä olisi kovia kipuja. Kiitos <3

Avatar

Meillä on nuorin lapsista putkitettu 3kk iässä ja risat poistettu kahelta, toiselta 11kk ja toiselta 1v1kk iässä. Mietin vaan tota, että miks yskän takia poistetaan? Onko astmalääkitystä kokeiltu?

Avatar

Ei astmalääkitys auta liian isoihin risoihin. Kitarisat painaa kurkkua, joten Avan on vaikea hengittää ja siksi kauhea yskä

Avatar

meillä on kanssa tulossa putkitus pojalle, 1v 4kk. Itsen oon ihan paineissani ja peloissani että miten siinä käy mutta toivon että hyvin menee.

Avatar

Toivottavasti sujuu hyvin!

Avatar

Mulle itsellenikin on laiteetu pienenä noin 9kk ikäisenä putket korviin ja leikattu risat:) En kuulemma edes itkeny leikkauksen jälkeen herättyäni enkä kotiin päästyäni eli ilmeisesti ei mitään ns. jälkioireita itselleni tullu. Hyvin se menee! Tsemppiä sulle ja Avalle leikkaukseen :)!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä