The Impossible

Me käytiin tänään Topiaksen kanssa katsomassa toi The Impossible -elokuva. Mä herkistyn taas kun ajattelenkin sitä, joten laitan teille kuvan siitä, mitä jo kirjoitin yhdessä ryhmässä.

Photobucket

Mä olen niin kiitollinen ja onnellinen, että mulla on mun perheeni ja me ollaan terveitä ja elossa.

Kommentit

35 kommenttia
Avatar

osanottoni 🙁 ja totta, ihmiset tuntuvat unohtavat paikallisten kärsimykset ja välilä tuntuu että vain länsimaalaisilla on väliä..

Avatar

Mulla on vieläki lehtileikkeitä tuosta tsunamista yksi kansiollinen. Mua kiinnosti se aihe silloin paljon, kun tuttavia oli tuolloin siellä ja yksi heistä ei sieltä pois koskaan enää tullutkaan, tiedä sitten missä mahtaa jäänteet olla, niitä kun ei löydetty koskaan.

Avatar

Voi ei, otan osaa 🙁

Avatar

Wou, en oo kyl ite ees kuullu tollasesta leffasta. Tekis kyl mieli nähä, ihan mielenkiinnosta. 🙂 Tiän kyl et mä itkisin varmaa kas alusta loppuun, ja viel jälkeenki päi iha hullusti.. Oon ihan älyherkkä! Mut silti mua kiinnostaa tollaset tosiasioihi perustuvat jutut iha hirveesti, ja sit ko tiän et ne on tosijuttuja ni itkettää vaa enemmä. Mut silti aina pakko kattoo. 😀

Avatar

Mäkään en kuullut siitä ennen kuin Topias halusi mennä katsomaan sen. Mua kans kiiinnostaa aina kaikki tositarinat!

Avatar

Mun lapsen isän ja sen vanhempien ja veljen oli tarkoitus mennä sinne just sillo ennen ku se tsunami tuli.. Onneks heille tuli esteitä, ei voi tietä, ehkä mun rakas Julius ei ois koskaan syntynyt! Kamala ku mietin.. en voi enää millä kuvitella elämäni ilman Juliusta! ♥

Avatar

Onneksi he ei mennyt!

Avatar

Mä kans herkistyn tosi herkästi… ja silti mä oikein kerjään sitä ahdistusta ja hirveitä ajatuksia itelleni ku luen aina hirveästi kaikkia R.I.P-ryhmiä ja kaikkia hirveän surullisia juttuja.. ja kattelen tommosia elokuvia, ja luen kirjoja.
Tänään viimeks luin Sandy Hookin ala-asteen kouluampumisesta vaikka mitä ja sitten myös siitä ’99 tapahtuneesta Columbian kouluampumisesta, siitä tehdyt elokuvat on ihan hirveitä ja esim ”Klass” elokuva, tais olla virolainen, joka perustuu tohon Columbian kouluammuntaan oli jotenkin tosi traumatisoiva ja _täysin_ ajatusmaailmaa muuttava kokemus kun sen joskus muutama vuos sitten katoin.. :/

Avatar

Kuulostaa tosi tutulta 🙁 mä teen tota samaa…

Avatar

mä oon halunnu nähä ton leffan heti ku sain kuulla siitä mut päätin jo sillon et leffateatteriin en lähe itkee 😀 et kotona sitten. on varmaan aika tunteita nostattava ihan kaikilla, ei oo vaan äitien ja tyttöjen itku hetki 😉

Avatar

Kyl siellä voi leffateatterissakin itkeä, et todellakaan olisi ainut 🙂

Avatar

Me käytiin kans kattomassa tuo eilen. Sää oot selvinny paremmin ko minä, aloin itkeen jo siinä kun ne ”sai” sen niitten hotellihuoneen maantasalta, eikä suinkaan kolmannesta kerroksesta. Ite oon käyny Thaimaassa neljästi ja nyt viime kerralla sinne tuli tsunamivarotus.. Onneksi se aalto oli lopulta vaan n. 10 cm. Että jotenki se leffa vaan kosketti niin syvältä, ko ite on kummiski kävelly niitä samoja teitä ja lomaillu samoilla kulmilla. Mun äidinki piti lähtä sillo -04 miehensä kanssa ekaa kertaa Thaimaahan, mutta onneksi niille tuli jotaki esteitä.

Avatar

Me käytiin kans kattoon tuo leffa eilen! Se oli niin ihana, järkyttävä ja koskettava, että määki itkin koko sen elokuvan ajan. Mutta en selvinny itkemättä siihen aaltoon asti, kyyneleet tuli jo siinä, kun ne ”sai” sen niitten hotellihuoneen maantasalta, eikä sitä kolmatta kerrosta. Oon ite käyny Thaimaassa neljästi (joskin tsunamin jälkeen)ja nähny miten syvällä ne haavat niissä ihmisissä on, kuinka tuo järkyttävä tapahtuma on niillä mielessä jatkuvasti. Sen tajus parhaiten viime maaliskuussa, kun sinne tuli uus tsunamivarotus ko oltiin siellä kaverin kanssa. Aalto oli jotaki 10cm lopulta, kun se rantaan oli tullu, mutta nyt siellä toimi kaikki evakuoinnit ja ne hälytysjärjestelmät. Me oltas selvitty naarmuitta, jos jotaki nuin hirveetä ois tullu. Pahinta siinä kummiski oli se, kun ne paikalliset oli jotenki niin urheita, vaikka niitten silmistä näki, että ne oli ihan hädässä. Silti ne siellä autteli meiät turvaan hymy huulilla, varmaan kummiski mielessä oli oma perhe ja se, että onko ne turvassa jos jotaki tapahtuu.. Onneksi mittään ei sitte tapahtunu!

Avatar

Voi ei kauhean kuulosta… 🙁

Avatar

Meillä jäi perhetuttuja Thaimaaseen lepäämään, tsunamin jälkeen. <3 Yhdestä perheestä isä katosi, ja toisesta isä oli ainoa joka palasi Suomeen. Silloin hän kirjoitti oman tarinansa tsunamista, ja kun luin sen itkin koko kertomuksen läpi.

Toisaalta kiinnostaa tuollaiset tositarinat, mutta toisaalta taas ahdistaa se, että st on ihan oikeasti tapahtunut. Vielä en oo päättänyt haluunko nähdä sen leffan :/

Avatar

otan osaa :((

Avatar

Mun avokin isä ja pikkusisko oli siellä, kun se tsunami tapahtu. Onneks ne ei ollu rannalla,vaanjossain vähän kauempana ja tajusivat mennä heti hotelliin sisälle turvaan. Mun äidille, mulle ja siskoille oli myös matkavarattuna tohon aikaan, mut ei sitten rahatilanteen vuoks päästy lähteen. Onneksi ei, koska me oltais varmaan menty vaan innoissaan keräileen simpukoita ja hienoja kiviä, kun se vesi aluks lähti pois.

Avatar

onneksi ette mennyt…. 🙁

Avatar

Siis äääääää mä en oikeasti pysty ikinä kattoo tuota, mä yritin selittää tästä äitille nii mä vaa purskahdin itkuun kans vaikka kuinka yritin pokerfacena pitää itteni kasassa :(((

Avatar

:(((

Avatar

Näin trailerin tuosta leffasta ja heti tuli sellanen olo et ”pakko nähdä” vaikka oonki super herkkä ja löydän itseni helposti lukemasta jotain surullisia tarinoita ja sitten pillitän silmät päästäni. Tuon kyllä aion katsoa sitten kotona.. yksin! Ei tarvii piätellä itkua vaan saa naama turvoksissa rääkyä.

Avatar

Mäkin ajattelen aina surullisista leffoista noin, tä olikin eka surullinen leffa jonka suostuin katsomaan jo teatterissa

Avatar

en tiennytkään, että tuosta on tehty elokuva! on kyllä sellainen leffa, minkä haluais kattoa uteliaisuudesta, mutta tiiän ettei pitäis. mun ystävä perheineen kuoli tuolla tsunamissa, just kävin taas laittamassa kynttilän haudalle. onneksi tuosta kauheesta katastrofista ollaan viisaampia, ja toivon ettei mitään vastaavaa pääse enää tapahtumaan, missään.

Avatar

otan osaa… 🙁

Avatar

Itse ajattelin mennä katsomaan tuon leffa.
Uskon kyllä että kyseinen elokuva nostattaa aika paljon tunteita pintaan. Kaverini sekä hänen koko perheensä kuoli tsunamissa </3

Avatar

Osanottoni 🙁

Avatar

Kävin kattomassa ton leffan viime viikonloppuna. Mentiin kaverin kanssa aika aamupäivällä jolloin ajattelin et ”joo jos tää on surullinen niin en mä varmaan itke ku oon ihan pirtee”.. noh ei se ihan niin menny. purin huulta vähän välii, mutta siinä yhessä kohtaa ku kaveri tökkäs mua ja sano ’täshän alkaa ihan itkettää’ niin silloin purskahdettiin molemmat ja annettiin vaa mennä!! siinä sit lähettiin leffan loputtua suorinta mahollisinta reittii vessaan! 😀 Oli mun mielestä tosi aidosti, ja muutenki mahtavasti tehty leffa, että huh huh!:) ja oli muuten elämäni ensimmäinen elokuva missä itken _kunnolla_ 🙁 ymmärrän miltä tuntu jos leffassa olleen lapsen itku kuulosti Avalta, koska itsestäniki tuntu aivan hirveeltä ajatella että jos oma pikkusiskoni olis ollu siellä! 🙁 mut paras leffa PITKÄÄÄN aikaan! 🙂

Avatar

Voi ei, no ette varmasti olleet ainoita jotka siellä itkivät 😀

Avatar

Mä katoin kans ton elokuvan ja tosiaan nyt raskaana ollessa vollotin koko leffan ajan. Ja todennäkösesti olisin ilman näitä hormonien heittelyjäkin pillittänyt antaumuksella, vaikken muuten paljoa itkekään.

Avatar

Toi tuo kyllä kyyneleet pintaan…

Avatar

Sulle olisi haaste mun blogissa! 🙂

Avatar

Kiitti 🙂

Avatar

Hei pakko kysyä! Kun on jo jonkinaikaa mietittänyt, et mistä toi sun uus blogin nimi tulee? 😀

Avatar

Se tulee mun uudesta astetta kovemmasta asenteesta 😀

Avatar

Täytyykin ehdottomasti katsoa tuo leffa, kiitos kun kerroit! Mulla menehtyi myös pikkuserkku, alakouluikäinen poika tsunamissa. Siitä huolimatta mielestäni pahiten kärsivät kylläkin paikalliset Thaimaassa, Sri Lankassa, Intiassa ja Myanmarissa. Heistä osa menetti kaiken, perheensä – jopa sukunsa, kodeista, elinkeinoista ja viljelyksist puhumattakaan. Ei löydy edes sanoja kuvaamaan sitä häpeää, mikä länsimaisesta ajattelutavasta välillä tulee.. Mediassakin on kaikki nämä vuodet muisteltu eurooppalaisia ja amerikkalaisia tsunamin uhreja, kun paikallisia tuskin mainitaan sanallakaan. Kuvottavaa. En tarkoittanut tällä sua Emilia ollenkaan, sun kirjoitus oli todella hieno. Tuli vain mieleen tsunamista tää, ja piti avautua. 😛 Mun mieheni asui Thaimaassa silloin tsunamin tapahtuessa, joten olen itsekin helvetin kiitollinen että hänelle tai hänen läheisilleen ei käynyt kuinkaan.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä