FB-kilpailun satoa: Parisuhde ja vanhemmuus

Raskausaikana järjestetyllä perhevalmennuskurssilla meiltä kysyttiin millaiset meidän roolit vanhempina tulevat olemaan. Meidän vuoro oli ensimmäisenä ja me Topiaksen kanssa vilkuiltiin toisiamme, eikä kumpikaan osannut sanoa mitään. Mitä se vanhemmuus oikeasti on? Miten me voidaan tietää, millaiset meidän roolimme ovat, kun emme tiedä tuleeko meistä edes hyviä vanhempia? Kysymys oli silloin todella vaikea, eikä siihen ole oikeaa vastausta. Kurssin vetäjä avitti kysymällä, että kumpikohan meistä tulee olemaan se kurinpitäjä, äiti vai isä. Molemmat vastasimme yhteen ääneen äiti. Noh, menikös se niin?

 photo Aava12-457_zps32ee8d4a.jpg

Mitä meidän parisuhde oli ennen…. Niin mitä se oli? Siitä on jo niin kauan aikaa. Ennen mä olin oikeastaan sillainen kunnon pikkuvaimo. Se oli aina minä joka siivosi ja teki ruokaa, sekä naureskellen yritti opettaa Topiasta pesemään pyykkiä ja laittamaan tiskikoneen päälle. Ja se oli ihan ok, meidän suhde oli suhteellisen alussa ja pidin mielelläni huolta Topiaksesta. Kun tulin raskaaksi, kaikki alkoi kääntyä toistepäin. Mä makasin sängyssä oksentamassa ja Topias-raukan oli pakko opetella tekemään ruokaa, ensimmäistä kertaa elämässään. Mä muistan vielä sen ensimmäisen aterian, Topias valitsi ensimmäiseksi kokkauskerrakseen perunamuusia ja kuorrutettua uunilohta ja kyseli mun äidiltä puhelimessa ohjeita. Seuraavaksi oli vuorossa pasta carbonara ja taso nousi vain koko ajan, nykyään Topias tekee melkeinpä enemmän ruokaa kuin minä. Topias joutui myös luonnollisesti alkamaan siivota ja pitää huolta taloudesta. Sen 9 kuukauden aikana Topias oppi todella paljon ja otti paljon vastuuta. Avan synnyttyä roolit tasaantuivat. Pidimme molemmat huolta asunnosta ja teimme yhdessä ruokaa, minä toki enemmän, koska päivisin olin kotona. Topias ei koskaan ole olettanut, että koska olen kotona Avan kanssa, teen yksin kaiken, vaan hän osallistuu aina kotitöihin automaattisesti. Topias ymmärtää, että en mä täällä kotona vaan istuskele vaan pidän huolta hänen tyttärestään ja tässä tohinassa ei ehdi kaikkea. Jos mä käytän päivät vain siivoamiseen, se aika on Avalta pois ja me molemmat ollaan sitä mieltä, että on tärkeämpää, että Avan päivät ovat mielenkiintoisia ja touhun täytteisiä, kuin että Ava leikkisi yksinään ja koti olisi aina tip top.

 photo Aava12-436_zpse552b39d.jpg

Me saadaan viettää todella paljon aikaa kahdestaan, koska meillä on niin loistava tukiverkko. Mun vanhemmat ja sisarukset hoitavat Avaa jatkuvasti. Tai no, ehkä hoitaminen on vähän huono sana kun yleensä sieltä kysytään, että voiko Ava tulla heille leikkimään. Mun perhe on ollut aivan korvaamaton apu, enkä tiedä mitä tehtäisiin ilman heitä. Meillä on aina lapsenvahti, jos tulee jotain menoa, vaikka ihan pienellä varoitusajallakin. Ja jos Ava ei viikkoon ole ollut hoidossa niin soitellaan perään, että koska se oikein tulee taas. Ava rakastaa käydä mukkilassa ja leikkiä eritoten mun nuorimman pikkusiskon kanssa; aina jos hän lähtee mukkilassa esim. alakertaan niin Ava alkaa huutaa kuin syötävä, koska ei tahdo olla ilman Allu -tätiä. Mun mielestä on ihanaa, että Ava on niin läheinen kaikkien kanssa ja sille on edellytys kyllä se ajanvietto. Yleensä kun Ava lähtee mukkilaan, me ei oikeastaan tehdä mitään ihmeellistä. Ollaan vaan. Ehkä siivotaan, tai sitten Topias pelaa änäriä ja mä olen koneella. Välillä nukutaan päikkärit, jos Ava on yökylässä niin mennään ajoissa nukkumaan ja nukutaan pitkään. Me ei oikeastaan kaivata hirveästi kahdenkeskistä aikaa, vaikka sitä paljon saadaankin. Me nautitaan eniten kun saadaan olla kolmestaan, se on meille se paras asia. Ne hetket ilman Avaa on lähinnä vaan sillasta akkujen latausta, että jaksaa taas nauttia siitä yhteisestä perheen ajasta. Me saadaan molemmat myös sitä omaa aikaa. Topias saa sitä tietenkin koulussa ja töissä, mutta sen lisäksi salilla, sählyssä ja kavereiden kanssa. Nyt kun aloin ajattelemaan ja kirjoittamaan siitä, miten mä vietän omaa aikaani, tajusin, että ei mulla oikeastaan ole sitä. Ennen mun omaa aikaa oli jalkapallo, mutta jätin sen talvitauolle. Sitten kuntosali, mutta sekin on nyt tauolla. Olin tällä viikolla ihan innoissani kun kävin kerran yksin kaupassa, se oli mulle sitä omaa aikaa. Pitäisi varmaan keksiä joku tapa ottaa aikaa itselleen, mutta mikä?

 photo Aava12-422_zpsfeec20c2.jpg

Avan hoito jakautuu päivisin luonnollisesti minulle, koska Topias on töissä. Koulupäivinä Avan hoito on mun asia iltaan asti, Topias tulee yleensä vasta kun Ava on jo nukkumassa. Mutta viikonloppuisin ja silloin kun Topias on kotona, Topias tekee jopa enemmän kuin minä. Topias vaihtaa aina kakkavaipat, jos pyydän, kun äitin herkkä nenä ei kestä 😀 Topias myös tekee Avalle ruokaa ja syöttää/putsaa sotkut kun Ava yrittää syödä itse. Lähinnä Topias kuitenkin tekee sitä tärkeintä, eli leikkii Avan kanssa ja viihdyttää neitiä. Ava on oikea isin tyttö, voisin joku päivä kuvata videota siitä innostuksesta, joka Avassa herää kun kuulee isin avaavan ovea avaimillaan. Topias on yleensä se, joka aamuisin nousee Avan kanssa, koska mä olen niin aamu-uninen ja Topias sitten taas iltauninen. Loppujen lopuksi lastenhoito on meillä melko tasaista, eikä meidän talossa ole mitään perinteisiä sukupuolirooleja. Topias leikkii yleensä Avan kanssa nukeilla ja mä opetan Avaa potkimaan palloa.

 photo Aava12-138_zps7af6ad1c.jpg

Avan syntymän jälkeen meidän parisuhteen koetuskiviä on ollut aika monta. Ensimmäinen tuli vastaan kun Avan pahin itkukausi oli päällä ja olimme fyysisesti ja henkisesti aivan poikki. Ei sitä turhaan sanota, että ensimmäinen vauvavuosi on vaikein. Se oli todella rankkaa aikaa ja emme olleet varautuneet siihen, mitä se teki suhteellemme. Erosimme vähäksi aikaa, mutta heti erossa ollessamme tajusimme, että se ei tunnu oikealta. Päätimme aloittaa kaiken alusta; otimme enemmän aikaa kahdestaan. Laitoimme Avan hoitoon ensimmäisiä kertoja ja aloimme käymään yhdessä ulkona ja tutustumaan uudestaan toisiimme, se oli todella hyvää aikaa ja teki ihmeitä suhteelle. Seuraava suuri koetuskivi oli syömishäiriöni ja masennukseni, joista en nyt puhu sen enempää.

 photo Aava12-113_zps5b34fed5.jpg

Meidän käsitykset vanhemmuudesta eroavat välillä aikalailla. Kuten perhevalmennuksessa arvasimme, Topias on se mukava vanhempi ja minä joudun aina olemaan se pahis. Topiaksen käsitys kasvatuksesta tuntuu välillä olevan naureskelu Avan kiukuttelulle ja temppuilulle. Saan aina olla valittamassa siitä, mutta nyt Topias vihdoin alkaa itsekkin tajuta tekevänsä väärin, koska Ava ei tottele Topiasta yhtään. Ei oikeasti yhtään. Kun Ava vaikka ottaa jotain kiellettyä ja isi käskee monta kertaa laittamaan takaisin, Ava vain nauraa ja päristelee. Mutta mun ei tarvitse kuin tulla ja sanoa kerran niin Ava laittaa kiltisti viemänsä tavarat takaisin paikoilleen. Kurinpidosta mulla olisi enemmänkin sanottavaa, mutta säästän sen toiseen postaukseen, jota myös ehdotettiin FB-kilpailussa. Topias on kyllä sellainen perinteinen isi, joka sulaa kun tytär katsoo koiranpentuilmeellä ja antaa lapselle kaiken periksi. Onneksi mä olen usein vieressä kieltämässä. Mä joudun aina olemaan se ilkeä äiti ja Topias saa olla se kiva isi, joka sitten lohduttaa, mutta mä hyväksyn tän roolini, koska tiedän, että se on Avan parhaaksi. Tottakai mäkin tahtoisin olla se kiva vanhempi, jonka syliin Ava tahtoo kun toinen kieltää, mutta jonkun täytyy uhrautua. Topias on usein Avalle vähän samanlainen kuin koiranomistajat koirilleen… Suutuin yhtenä päivänä Topiakselle kun se otti jääkaapista juuston paloja ja komensi Avalle ”istu!”, Ava istui ja Topias antoi juuston suuhun. Se on lapsi, eikä koira! Avalle on alkanut tulla muitakin koiramaisia piirteitä, joista myös syytän Topiasta. Topias aina antaa Avalle jotain hyvää jos Ava tulee kerjäämään, kun taas kerran mä joudun olemaan se joka kieltää. Mä kyllä tiedän, että aina kun en ole kotona, Ava saa kaiken mitä haluaa. Ei ne tavat muuten olisi tarttunut noin paljon. Meidän mielipiteet kasvatuksesta ovat siinä suhteessa erilaiset, että Topias uskoo pehmeämpään kasvatukseen, tai no, Topias kyllä jakaa mun kasvatusmielipiteet, mutta ei vain toimi niiden mukaan. Mä uskon siihen, että lapsella on oltava järkevä kuri ja selvät säännöt, vaikka ne lapsen mielestä tuntuisivat kohtuuttomilta niin isompana sitä osaa arvostaa. Ava on todella vaativa taapero ja siksi on tärkeää, että meillä on selkeät säännöt, kohta ollaan muuten jossain Suomen Supernannyssa. Onneksi Topias kuitenkin myös ymmärtää sen, miksi mä tahdon, että Ava ei saa tehdä mitä vaan ja saa tahtoaan aina läpi ja pikkuhiljaa toivon mukaan mun ei enää tarvitsisi olla se ainut kurinpitäjä.

KAIKKI POSTAUKSEN KUVAT BY PASI LEINO

Kommentit

46 kommenttia
Avatar

Ihana postaus tämä!

Vieläköhän sen teidän perheen Erilaiset äidit -jakson näkee jostain? 🙂

-veera

Avatar

tää oli mielenkiintoinen postaus! 🙂

Avatar

Kiva kuulla! 🙂

Avatar

Tosi mielenkiintonen ja hyvä postaus! Tykkäsin 🙂

Avatar

Kiitos! 🙂

Avatar

Hejssan! Haastoin sinut!

narikkatytto.blogspot.fi

Avatar

Öööö en kyllä löytänyt mitään haastetta :DD

Avatar

nyt varmaankin, en ollut ehtinyt julkasta 😀

Avatar

Tosi hyvä, asiallinen ja kiinnostava postaus, vaikka itsellä lapset on vielä haave vain. Siinä varmasti riittää loputtomiin pohdittavaa, mitä on olla hyvä vanhempi. Oon saanut kuvan, että oot hyvä äiti ja Ava on tosi herttasen näkönen pieni neiti. Nää kuvat on myös aivan ihania, kuvaaja saanut teistä kaikista parhaat puolet esiin. 🙂

Avatar

Voi kiitos! 🙂

Avatar

Te ootte niiiiiiin ihana pikkuperhe! Oon niin ilonen teiän puolesta, ihanaa että ootte selvinny kauheistakin ajoista ja pysyneet yhdessä pienien kuten myös suurempienkin mutkien kautta :—)

Avatar

Voi kiitos paljon 🙂

Avatar

Tää oli kyllä hyvä postaus, avasi meilläkin taas keskustelua aiheesta! 🙂

Avatar

Kiva kuulla! 🙂

Avatar

Oihh! Tämä oli oikein ihana postaus, josta tuli paljon uusia puolia esiin teidän perhe-elämästä <3 <3
Meidän perheessä oli myös tuo vauva-aika esikoisen kanssa melko haastavaa aikaa parisuhteelle. Onneksi vaikeuksista selvittiin ja niistä myös opittiin paljon 🙂 Tällä hetkellä esikoistyttömme on 4- vuotias ja poikamme 1-vuotias <3
Mukavaa kun toteutit postaus ideani 🙂 🙂

Avatar

Hyvä postaus! 🙂

Avatar

Kiitos! :))

Avatar

Ihana postaus! 🙂

Avatar

Kiitos paljon! :))

Avatar

Tää oli kyllä mahtava postaus 🙂 Kiva aihe ja hyvä kirjottaja!

Avatar

Voi kiitos! 🙂

Avatar

Ootte ihania <3
En voinut olla nauramatta kun tuli tuosta yhestä kuvasta mieleen se kun olit muokannu Topiakselle sen pitkän tukan. 😀

Avatar

Hah voi kiitos :DD

Avatar

Haha nauroin tolle ”istu” jutulle :DDD

Avatar

Haha :DD

Avatar

Samaa mieltä olen kuin muutkin: mielenkiintoinen postaus! 🙂
ja voi että, nuo kuvat teistä oli ihania!

Avatar

Voi kiitos! 🙂

Avatar

Eikä miten ihania kuvia!! :’)
Tää oli munki mielestä tosi hyvä ja mielenkiintoin postaus! Oliko Avalla pienenä koliikkia?
Vaikee ees kuvitella kui rankkaa se on jo parisuhteenki kannalta kun vauva on vaikee ja kiukkuin :s Meillä kun on niin hyvä ´´tuuri” käyny ettei vaavi oo itkeskelly ikin mitään muuta ku nälkää ja väsyy 😮
Voisitko tehä joku päivä postauksen teijän päivärytmistä? Olihan sul se päivä videoina, mut niinku sillee et kelloajat ja mitä sillo tapahtuu ja mitä syödää jne. ? ois kiva =)

Avatar

Kiitos! 🙂 Ei onneksi ollut, meillä oli vaan sillanen parin kuukauden tosi paha valvomisputki. Ja joo voin yrittää tehdä! 🙂

Avatar

Tosi kiva postaus ja ihania kuvia 🙂

Avatar

Kiitos! 🙂

Avatar

ihana toi ku topias käski avan istumaa, nauroin niin paljon! :DD

mut mielenkiintoinen postaus ja kuvat oli ihania!

Avatar

Haha! 😀 Kiitos!

Avatar

ihana topias ku käski avan istumaan ja ava sai juustoa, nauroin niin paljon :DD

mut mielenkiintoinen postaus ja mielellään luki ja oli ihania kuvia kruunaamassa postausta!

Avatar

Voi. Tuli sellanen aidosti onnellinen olo teidän puolesta tätä lukiessa. Mitä nyt lopussa rupes vähän muakin ärsyttämään toi Topiaksen piirre mistä kerroit 😀

Avatar

Voi kiitos :))

Avatar

Nuo kuvat on vissiinkin kuvattu lisäsalamalla ? 🙂 ja suurin osa blogisi kuvista. Minkä merkkinen ? Itse olen ajattellut ostaa myös sitä ja pitäisi vain löytää sopiva 🙂

Avatar

Joo mun kuvat on kuvattu lisäsalamalla mutta nää on kuvaaja Pasi Leinon ottamia ja en osaa kertoa sen enempää 🙂 en tosin muista et käyttikö hän näissä lisäsalamaa, valaistukset ainakin oli

Avatar

oijjoi ihana postaus!:)

Avatar

Kiitos! 🙂

Avatar

Tosi kiva postaus!! 🙂

Avatar

Kiitos! :))

Avatar

Ihania kuvia perheestä! 🙂

Avatar

Voi kiitos :))

Avatar

Tästä ko. postauksesta oli mulle iso apu omaan tilanteeseen, tai siis helptti lukea että joku muukin painii samojen kysymysten ja asioiden kanssa. voimia ja Kiitos!

Avatar

Tässä tuli muutama kyynel. Kosketti jotenkin. Oot ihana mimmi. Tsemppiä jatkoon. =)..

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä