FB-kilpailun satoa: Natsivanhemmat

Mulla on aina ollut kotona todella tiukka kuri ja ankara kasvatus. Muita ihmisiä tuli kunnioittaa, etenkin vanhempia. Mihinkään ei menty kertomatta, minne oli menossa. Yökyläillessä vanhemmat soittivat aina kaverin vanhemmille ja varmistivat, että oltiin varmana menossa sinne ja että heille sopii. Kotiin tultiin seitsemältä, nukkumaanmenoaika oli kymmeneltä, sitä ennen syötiin yhdessä iltapalaa ja pestiin hampaat. Pienemmät siskot meni jo yhdeksältä, me vanhemmat saatiin valvoa kymmeneen. Jos käyttäytyi huonosti, ei menestynyt koulussa, valehteli, myöhästyi kotiintuloajoista tai muuta vastaavaa, siitä rankaistiin kotiarestilla. Pienempinä seistiin aina nurkassa, muistan vieläkin kun meillä kaikilla oli ne omat nurkat. Neljän melko samanikäisen tytön taloudessa oli todellatodellatodella paljon riitoja ja draamaa ja tiukat säännöt helpottivat elämää huomattavasti. Kaverit aina tiesivät olla kysymättä iltarientoihin, koska en kuitenkaan pääsisi mukaan. Meidän perheen lapset tunnettiin nuorten keskuudessa siitä, että meillä oli ankarat vanhemmat ja aikuisten keskuudessa siitä, että osattiin käyttäytyä. Olin nuorena todella katkera ja vihainen siitä, että en saanut mennä miten halusin ja käydä kavereiden kanssa pyörimässä kylillä juomassa kaljaa. Monet kerrat sain raivarit ja huusin vanhemmilleni vihaavani heitä. Vanhempani joutuivat kestämään paljon, vaikka ajattelivat vain parastani. En ikinä osannut arvostaa sitä huolenpitoa ja vaivaa, jonka vanhempani käyttivät minun tulevaisuuteni takaamiseen.

Nyt, monta vuotta vanhempana ja viisaampana, olen todella kiitollinen siitä, että minulla oli tiukat säännöt ja hyvä kasvatus. Kun kaikki kaverit makasivat juoppuputkassa kusemassa housuihin ja juoksivat kuraisen metsän läpi poliiseja karkuun ja monen kympin juotavat menivät hukkaan, minä tein elämälläni jotain hyödyllistä. En joutunut vaikeuksiin enkä joutunut olemaan koko ajan kotona arestissa, koska käyttäydyin hyvin. Sain kuitenkin sen kokeiluvaiheeni vielä lukiossa, eikä haittaa yhtään, etten käyttänyt yläaste-, tai jopa ala-astevuosiani kaikkeen turhaan. Pelasin futista kolmosdivarissa, valmensin pienten tyttöjen futisjoukkuetta, ratsastin, kävin töissä, lähdin au pairiksi ja nautin elämästä. Säästin muilla juotaviin kuluvat rahat ja käytin ne shoppailuun ja matkusteluun. Kun muut kinusivat rahaa vanhemmilta eivätkä saaneet elää hetkeäkään rauhassa vaan vanhemmat kyselivät koko ajan menemisistä ja suunnitelmista, minä sain sitten vanhempana tehdä mitä haluan ja käyttää rahani, miten haluan, koska olin ansainnut vanhempieni luottamuksen ja he tiesivät, etten tee tyhmyyksiä. Ja voin kertoa, että se on hyvä fiilis. En väitä, etten ikinä olisi kapinoinut ja käynyt alaikäisenä juomassa tai valehdellut vanhemmilleni, mutta se kuuluu jokaisen nuoren normaaliin elämään. Nuoret kokeilevat, se on heidän luontonsa. Kunnioitin vanhempiani niin paljon, etten koskaan tehnyt mitään niin tyhmää, että olisin joutunut vaikeuksiin. Ja koska opin kotona asuessa ensin noudattamaan sääntöjä tiukasti ja sitten saamaan ansaittua vapautta, en vetänyt mitään övereitä kun 17 -vuotiaana muutin pois kotoa. Muuttokin oli vanhempieni ansiota. Heidän mielestään oli hyvä idea, että saisimme siskoni kanssa kokeilla itsenäistä asumista ja oppia huolehtimaan itsestämme. Kävimme päivittäin kotona syömässä, teimme ostokset kotitalousrahastostamme, pidimme huolta kodista ja suoritimme samalla koulun kunnialla. Myöhemmin siskoni muutti takaisin kotiin ja minä muutin Topiaksen kanssa meidän asuntoomme.

Aion kasvattaa Avan samallailla kuin minut on kasvatettu. Olen varautunut siihen, että joudun kestämään samat asiat, joita vanhempani joutuivat kestämään minulta, mutta se on sen arvoista, kun tietää, että sillä takaan Avalle kunnollisen tulevaisuuden ilman ongelmia. Toivon, että kuten minäkin, Ava juo sitten ensimmäisen siiderinsä kotona äidin kanssa ja opettelee juomaan vastuuntuntoisesti. En todellakaan usko mihinkään vapaaseen kasvatukseen tai siihen, että äidit ja tyttäret olisivat parhaita ystäviä. Se on hienoa, jos äitisi on paras ystäväsi oikein perustein, mutta ei sen takia, että saat tehdä mitä haluat ja äitisi naureskelee yhdessä kanssasi kun olet taas kerran saanut aikaan yhden lastensuojeluilmoituksen. Ei niitten vanhempien kuulu olla ystäviäsi, heidän kuuluu olla vanhempiasi. Vanhempien tehtävä on kasvattaa, opettaa, valistaa ja kurittaa. Vanhemmat auttavat oppimaan virheistä, ei aina sillä tavalla, jolla nuori tahtoisi, mutta varmasti tehokkaasti. Joten arvostakaa niitä vanhempianne, kun he kieltävät teitä lähtemästä kymmenen jälkeen pyörimään keskustaan. He ajattelevat vain parastanne ja uskokaa pois; he ovat oikeassa. Joskus vielä kadutte sitä, että olette haukkuneet heitä vuosikaudet vain siksi, että se rakastavat teitä.

Kuten kuvista huomaa, mulla on säännöistä huolimatta ollut erittäin hauska nuoruus. Paljon hauskempi kuin monella, joka eräänkin kuvan juhliin tuli vanhemmilta salaa, kun taas mä tulin äitin kyydissä ja äiti haki aamuyöllä, koska olin ansainnut sen luotammuksen, että sain mennä juhlimaan.

Kommentit

45 kommenttia
Avatar

Ihana lukea ja todeta ettn ole ollut ainut se nuori jota ei toisaan pyydetä mukaan bileisiin tai kysellä että miks sä et saa ja voi, poikaystävät antoivat isäni lempinimeksi natsi ym vastaavaa. Voi ne lukuisat kerrat itkukurkussa omassa huoneessa miettien mitä kaikkea kaverit saa tehdä sillä hetkellä, taas ilma minua. Ja ne kotiarestien määrät, huh! Vielä päivää ennen 18 vuotis syntymäpäivääni minulla oli kotiintulo ajat, se oli 10kotiin, joskus jos oikein kinusi niin 11 ”vasta”.
Kuin myös minä, haluan saada sen luottamuksen omaan tyttäreeni kuin mitä minun ja vanhempien välillä on tuon kaiken ansiosta. Kaverini lause on myös saanut herättämään silloin joskus kun harmittelin että taas ne porukat soittaa, hän sanoi ”minun äiti ei välitä missä minä olen tai koska tulen” -hänen ilmeestään näin että olisi todella toivonut äitinsä soittavan jo kotiin.
Tsemppiä sinullekkin ja voimia tulevaan koitokseen!;)

Avatar

Mulla on kans ollu natsi-vanhemmat. Ikinä ei oo päästetty mihinkään missä muut ikäset on ollu ja kaikkea tekemisiä on aina kytätty ja tentattu. Sen lisäksi on kiusattu ala-asteesta asti eikä siis oo ollu kavereita. Rajottaminen ja kyttääminen ei auttanu asiaa.

En todellakaan ole kiitollinen vanhemmilleni. Varsinkin kun nyt pikkusiskot saa tehä vaikka mitä mitä mä en saanu tehdä ja käyttäytyä paljon ”pahemmin” ku minä!

Olen kyllä sitä mieltä, että ”rajoja ja rakkautta” on ainut oikea kasvatustyyli, MUTTA jotain järkeä niissä rajotuksissakin.. Ei lasta kuitenkaan saa ”kahlita” kotiin ja kieltää kaikkea hauskaa.

Avatar

Munkin siskot saa tehdä paljon vapaammin asioita, mutta mun mielestä se myös näkyy tuloksessa… Mä en tiedä miten sulla on rajat mennyt, mutta ei tietenkään aivan kohtuuton saa olla.

Avatar

Tunnistin niin itseni ja vanhempani tosta tekstistä!

Mä en kyllä koskaan raivonnut mun vanhemmille, hyväksyin vaan sen, että jos kielletään niin oon sitten menemättä. Vaikka kyllä mäkin välillä salaa olin juhlimassa, mutta mikään ei ollu kamalampaa, kun nähdä pettymys omien vanhempien kasvoilta!

Nyt mulla on itellä ikää ens kuussa 21 ja mulla on kaksi lasta ja aion myöskin kasvattaa heidät tiukan kurin alla. Itse osaan myös nyt arvostaa vanhempieni tapaa mut ja isoveljeni kasvattaa! 🙂
Me ollaan tuosta kurista huolimatta oltu äidin kanssa kuin parhaat ystävykset! Ennen lapsia kierrettiin esim. ruisrockissa kolme vuotta peräkkäin kahdestaan äidin kanssa ja otettiin muutamat siiderit yhdessä ja pidettiin hauskaa!
Ollaan tosi läheisiä ja ollaan yhteyksissä päivittäin ja vieläkin saatetaan mennä yhdessä juhlimaan! Viime edellis vuonna oltiin yhdessä laivalla ja hitto meillä oli kivaa 😀

Moni ystäväni onkin sanonut, että toivoisi olevansa oman äitinsä kanssa yhtä läheisiä kuin minä äitini kanssa. Se on niin ihanaa, kun on joku joka tuntee mut läpikotaisin ja hänelle voi kertoa ihan kaiken eikä toinen tuomitse eikä puhu pahaa selän takana. Toivon, että mun lapset saisivat musta myös tälläisen ja pystyisivät kovan kurin lomassa siltikin uskoutumaan mulle joka asiassa 🙂

Avatar

Kuulostaa kyllä ihan samalta :)) Me tullaan kanssa nykyään äidin kanssa hyvin toimeen, sillon kun asuttiin saman katon alla niin tapeltiin aivan tauotta

Avatar

voi vitsi, mulla oli ihan sama että mutsi soitti aina kavereiden vanhemmille että onhan se sanna VARMASTI oikeesti tulossa sinne yöks! tätä monet muut tuntu pilkkaavan, mutta musta ois hassua jos äipät ja iskät päästäis 12-vuotiaan lapsensa ihan tosta noin vaan jonkun luo yökylään. hassua että skidinä aina tiukat säännöt hävetti, mutta nykyään on ihan tyytyväinen siihen, että oli ne kello viiden ruokailut ja himassa piti olla viimeistään kasilta ja nukkumassa ysiltä ja kerran viikossa piti siivota ja mitä noita olikaan.

Avatar

Joo mua kans nolotti aina noi mutta nyt oon tyytyväinen 😀 Ihanaa että niin monella on näin huolehtivat vanhemmat 🙂

Avatar

Kirjotin jo kommentin, mutta tää netti pätkii niin en tiedä tuliko se.

Elikkä mua kiinnostais kuulla millaisen ”kurituksen” hyväksyt?

Onko sun mielestä luunapit, tukkapölly, piiskaaminen, mollaaminen sallittuja?
Mä olen itse vastaan kaikkea fyysistä ja henkistä kuritusta vastaan.

Sulla ja mulla on ollut melko samanlaiset rajat muksuina. 🙂

Avatar

Mun mielestä toimivia tapoja on samat jotka mullakin oli eli nurkassa seisominen nuorempana ja sitten vanhempana kotoaresti, puhelin/tv pois yms 🙂 ovikin multa otettiin monta kertaa koska jos ei osaa kunnioittaa muita niin ei muidenkaan tarvitse kunnioittaa sun yksityisyyttä

Avatar

ei tarvii kunnioittaa yksityisyyttä? mun mielestä toi kuulostaa aika sairaalta..

Avatar

Mä en ymmärrä että miten se on muka sairasta? Mun mielestä toi on erittäin hyvä tapa pitää kuria. Pari päivää ilman ovea on teinille kova paikka, mutta jos se on ansainnut niin se on hyvä keino muistuttaa että ei kannata tehdä tyhmyyksiä toiste. Kyllä mä ainakin olen sitä mieltä, että kun multa on ovi otettu pois niin en mä ole sitä yksityisyyttä ansainnut. Sitten kun käyttäytyi taas hyvin niin sen ansaitsi takaisin.

Avatar

Olen samanlaisen kasvatustavan kannalla, koska olen itse elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni vailla rajoja. Juuri siksi aion olla ”tiukkis” omille lapsilleni, koska rajat=rakkaus. Rajattomuus teki olon tietyllä tavalla turvattomaksi

Avatar

Totta varmasti, mulla ainakin oli siinä suhteessa aina turvallinen olo, että tiesin vanhempien aina huolehtivan olan takana.

Avatar

Tosi hyvä teksit ja hyvin kirjotettu! oon kyllä samaa mieltä että lapsilla pitää olla kuri mutta ei kuitenkaa liian tiukka ! 🙂 Ja nykyää ei sitä uskalla ees päästää omaa lastaa mihkää niinku ennen vanhaa, ku niitä hulluja joka puolella !

Avatar

Kiitos! Ja ihan totta, tää on onneks simmonen pikkukylä että täällä vielä uskaltaa jotenkin päästää

Avatar

Nii pikkukylis on kyllä se ihanaa että sie uskaltaa ja sielä yleensä kaikki tuntee jotenki toisensa! 🙂

Avatar

Komppaan täysin!

Avatar

:))

Avatar

Hyvä teksti, mutta kuulostaa siltä kuin olisit sitä mieltä, että on olemassa vain ”tiukka kuri ja kasvatus” ja ”vapaa kasvatus”. On olemassa myös se ”kultainen keskitie”, ainakin sellasen kasvatuksen mä oon saanut. Omat vanhempani ei oo koskaan ollu ankaria, mulla ei oo ikinä ollu kotiintuloaikoja eikä mun nukkumaanmenoa oo vahdittu. Mutta silti en oo juonu alkoholia ennen ku olin kuukautta vaille täysi-ikäinen. En myöskään oo koskaan ollu ”juoppoputkassa” tai missään ongelmissa muutenkaan…

Toisin sanoen mulla on aina ollut hyvämja turvallinen koti ja vanhemmat jotka on lähtökohtasesti luottaneet muhun ja mun arvostelukykyyn. Ainoo mistä ne oli aika tarkkoja oli koulumenestys, mutta oon yläasteeltakin päässyt kympin keskiarvolla ilman minkäänlaista painostusta vanhempien suunnalta 😀 Veljet ovat pärjänneet koulussa inan heikommin, mutteivat ole koskaan saaneet negatiivista palautetta porukoilta. En tiedä… Löysästä kurista huolimatta me kaikki kolme sisarusta ollaan aina käyttäydytty moitteettomasti, pikkuvirheitä lukuunottamatta tietenkin 🙂

Avatar

Kultainen keskitie saattaa toimia joillakin lapsilla, mutta tiedän, että ainakaan itselläni se ei olisi toiminut. Mun kohdalla se oli joko se täys kurittomuus tai kunnon kuri ja oon onnellinen että mun vanhemmat valitsivat kunnon kurin. Ja tässä tekstissä oli MUN kokemuksia, ja mulla nyt ei satu olemaan kokemuksia muuta kuin näistä kahdesta 🙂

Avatar

Voin sanoa että olen kateellinen 🙂 Omat vanhempani olivat alkoholisteja ja ensimmäisen kerran olin baarissa äitini kanssa 13-vuotiaana. Poltin tupakkaa äitini kanssa sisällä 13v eteenpäin jne jne. Olen tullu siihen tulokseen et silloin vanhemmuudes menee oikeeseen kun lapsi vihaa vanhempiaan pienenä (en tarkoita että pelkää esim väkivaltaa vaan sitä juuri et vihaa kun ei saa dokata, vihaa kun ei saa karkkia joka päivä ja lempilelujaan aina ku haluaa jne jne). Rakastaa sitten vanhempana kun ymmärtää 🙂

Avatar

Oikeassa olet. Ja mä olen kyllä onnekas, että mulla on tällaiset vanhemmat 🙂

Avatar

ken kuritta kasvaa, niin kunniatta kuolee! (Tiiä sitten miten pitkälle pitää paikkansa, mut kuiteskin heh…) , tää teksti on suurilta osin kuin miun suusta 🙂 Ja oon samaa mieltä, et luottamus täytyy ansaita! Omia lapsia miul ei oo, mutta jos joskus niin haluan myös antaa heille samat elämänarvot! Ps. mie join alkoholiakin ekan kerran vasta kun olin muuttanu pois kotoo, 17 v:nä 😀 pps. siun blogi on ihan huippu! Kirjoitat niin eläväisesti jotenkin 🙂 Aina ootan uusia postauksiasi!

Avatar

Voi kiitos hirveästi :)) Ja kyllä toi lausahdus varmasti monessa suhteessa pitää paikkansa 😀

Avatar

Minusta kenenkään ei kuulu ansaita vanhempien luottamusta. Sen pitäisi olla jo alunperinkin. Tietenkin huomioon ottaen sen, että jos lapsi/teini käyttäytyy holtittomasti, on luottamuskin heikompi.

Minut ja veljeni on kasvatettu tosi leppoisasti. Eikä se tarkoita ilman rajoja, vaan rennosti maalaisjärjellä. Ei ollut kotiintuloaikoja (paitsi 19.30 hehe), ei ollut nukkumaanmenoaikoja, eikä mitään kieltoja. Me lapset saatiin täysi luottamus meidän vanhemmilta. Minä luotin, he luottivat.

Minä olen silti, ilman tiukkoja rajoja, aina ollut kiltti, järkevä ja hyväkäytöksinen. Minulle on kerrottu järkevästi, mikä on oikein ja mikä väärin ja sitä olen noudattanut. Jokainen teini nyt tekee ne pari pientä virhettä, mutta se kuuluu siihen. Vanhemmat tiesivät sen, kertoivat mielipiteensä ja opettivat. Sain mennä kaverille yöksi, sain mennä synttäripileisiin ja pojalle yökylään (15-vuotiaana.) Minusta se oli oikein.

Kun pari kertaa tein jotakin pientä tuhmaa (join muutaman siiderin), minulle kerrottiin asian typeryys ja kysyttiin miksi niin tein. Asiasta keskusteltiin rauhassa ja hyväksyttiin se. Vanhemmat olivat hyviä minulle, aina minusta huolta pidettiin, rakastettiin ja kanssani vietettiin aikaa. Sain olla rennosti oma itseni, myös vihreineen ja epäkohtineen. Tunsin oloni turvalliseksi.

Sinun lapsuus rajoineen on varmasti ollut sopiva juuri sinulle. Vaikutat muutenkin ahkeralta ja määrätietoiselta. Kuitenkaan en usko, että kovinkaan monen kohdalla ”tiukat rajat” on se hyvä juttu. Monia teinejä tuollainen saattaa enemmänkin houkutella hölmöyksiin. Okein tahallisesti rikkomalla sääntöjä ja rajoja, kokeilemalla omia vanhempiaan.

Ja kyllä teinien minun mielestäni kuuluisi päästä edes muutamiin pileisiin, illanviettoihin ja muihin tapahtumiin. Tietyt säännöthän siihen on tietty oltava, mutta luottamus on se tärkein ja se että tietää mitä tapahtuu ja missä.

Avatar

Mä olen kyllä siinä suhteessa eri mieltä, että luottamus täytyy aina ansaita. En mä ainakaan olisi nuorempana todellakaan ansainnut vanhempien luottamusta, vanhempana ja fiksumpana sitten jo ansaitsin.

Avatar

Tarkoitatko kurituksella ruumiillista kuritusta? Toivottavasti et.

Avatar

Kuten tekstissä lukee, kurituksena meillä on ollut kotiaresti ja nurkassa seisominen.

Avatar

Mä voin suoraan sanoa ettei mulla ole ollut ikinä minkäänlaista kuria, ainoastaan se on aina riittänyt että kerron suurin piirtein missä menen ja mä olen siihen tyytyväinen. Syy on yksinkertaisesti se ettei mua ole ikinä kiinnostanut mikään juopottelu ja viihdyn aina paremmin yksin.Oon aina ollut itsenäinen, pikkuvanha ja hyppäsin lapsuudesta suoraan aikuisuuteen. Siitä syystä mun vanhemmat on aina uskaltanut päästää mut aina kaikkialle ja saan tulla ihan millon vain, koska ne tietää että muhun voi luottaa kun todistin niille jo alusta alkaen että osaan toimia fiksusti. Mä en tule juomaan, polttamaan tai tekemään mitään typerää, ja jos ylipäätään lähden jonnekkin niin aina oon mennyt vaan vaikka leffaan tai kaverille katsomaan jotain leffoja tai sarjaa ja siinä sitten on vaan vierähtänyt.
Tottakai varmaan suurin osa nuorista lähteekin kokeilemaan niitä rajojaan, mutta joskus vaan on niitä täysin päinvastaisia nuoria niin kuin mä ja siinä tilanteessa siitä kovasta kurista ei ole mitään hyötyä. Ja ei ole muuten parempaa tunnetta kun oma vanhempi luottaa minun omiini päätöksiini.

Avatar

Tollaisessa tapauksessa tietenkin toi toimii, mutta jos mulle oltais oltu tommosia niin oisin kyllä mennyt ihan sekaisin 🙂

Avatar

Mä en nää liian tiukassa kurissa mitään positiivista, koska sillon nuori todennäkösemmin ei kerro vanhemille missä luuhaa, kenen kanssa ja mitä tekemässä. Toki ei kaikki ole tottelematta vanhempia, mutta itse nään niin että vastuu ja vapaus kulkee käsikädessä; jos kaikki sujuu hyvin esim. koulu ja lapsi on täyspäinen yksilö, niin en nää mitään väärää siinä etteikö nuori sais mennä johonkin bileisiin yms. ja että nuorella olisi tietty kotiintuloaika 🙂

Avatar

Ei mua nyt missään neljän seinän sisällä oo pidetty, kyllä mä oon käynyt joka toinen viikonloppu bileissä kotiintuloajan rajoissa ja nimenomaan sillon kun oon sen ansainnut 🙂 jos oon käyttäytynyt huonosti niin luonnollisesti ei myöskään lähdetä mihinkään bileisiin.

Avatar

Meillä ei oo ollut hirveesti kotiintuloaikoja ja oon juonut alkoholia ja maistanut tupakkaakin ennen täysi-ikäistymistä, mutta mä koen olleeni silti rauhallisempi ja kiltimpi kun mun kaverit. Kaverit veti överikännejä samaan aikaan kun mä vahdin niitä ja jätin oman juomiseni sivuun… Ja siitäkin huolimatta, että mulla ei oo ollut kotiintuloaikoja niin oon kyllä ollut hyvissä ajoissa aina kotona. 🙂 Tietysti on erilaisia vanhempia ja lapsia. 🙂

Avatar

Jotkut lapset on jo nuorina tollasia ”pikkuvanhoja” ja heidän kohdalla tosiaan toimii löysemmät säännöt 🙂

Avatar

Mä olisin toivonut omilta vanhemmilta sitä rakkautta kurien kautta, enkä niin sanottuna vapaana kasvatuksena. Henk. koht. voin todeta, että mun elämä on ollu yhtä taistelua kotoa muuttamisen jälkeen ja on edelleen, sillä tuntuu, että kukaan ei välitä (ainakaan iskä) ja joudun olemaan vailla apua ja turvaa.

Avatar

:(( varmasti meidän kaikkien vanhemmat rakastaa meitä aivan yhtä paljon, mutta kaikki vaan osottaa sen eri tavalla, jokainen varmasti uskoo kyllä toimivansa sillä parhaalla tavalla. Jos jotain positiivista pitää löytää niin ehkä nyt sitten sun on helpompi omien lasten kanssa välttää samoja virheitä 🙂

Avatar

Mulla kans on kavereitten keskuudes ne tiukkis vanhemmat aina ollu.. Joskus se haittas itteeki, mut mitä vanhemmaks sitä kasvo ni sitä paremmin sen tajus et miks ne on niin tiukkoja. Sen että ne tekee sen vaan mun parasta ajatellen ja rakastavat mua hurjasti! Asun vieläki kotona vaiks ikää on jo 20, muttako mul on kotona ihan hirveen hyvä olla 🙂 Siellä musta välitetään oikeesti ja tuetaan aina kaikes. Aion olla omille lapsilleni sit joskus kyl kas samanlainen, eli selvät rajat asiois ja kaikkee. 🙂 Jos ei nuorena, ni vanhempana sit viimestään arvostavat sitä (ainakin näin oletan) 🙂

Avatar

Kuulostaa ihanalta! 🙂 ja jaan kyllä sun ajatusmaailman! 🙂

Avatar

Olen kyllä ihan samaa mieltä, että kyllä kannattaa olla kunnon kasvatus ja kuri vanhemmilta. Itse elänyt aikalailla perheessä, jossa isä oli aikamoinen ”juoppo” jonkin aikaa ja kyllä sitä huomasi kuinka perseestä se vain on kun isi on aivan ympäripyöreästi päissään, agressiivisessa olotilassa, tappelee äidin kanssa jne. Ehkä jo tuo sai oppimaan, ettei se teiniaikainen rellestäminen kannata. Itse en teiniaikoina ollut paljoa kurinalaisuudessa, mutta kun sitä lapsena jo näki isästä, kuinka hirveätä se juopon meininki on, niin jäänyt aikalailla negatiivinen suhtautuminen ryyppäämiseen, niin eipä sitä sitten tullut ”riehuttua” 🙂

Avatar

No sulla on kans tullut kyllä oikea ajatusmaailma 🙂 harmi vain että oot joutunut tollaista kautta sen oppimaan… 🙁

Avatar

Mulla on ollu hyvin samanlaiset vanhemmat ja aijon kasvattaa Mean samalla tavalla. Oon nähny miten kaverit on pilannu elämänsä kun vanhemmat on antanu kulkea miten sattuu enkä halua sitä omille lapsille!

Avatar

Oikein!

Avatar

Mä oon nyt vähän aikaan miettinyt, että uskallanko ottaa osaa keskusteluun omaan nimelläni, mutta päätinpä nyt kuitenkin. Mua ihmetyttää vähän sun sanat valinnat, TIUKAT säännöt ja kuri. Etenkin jälkimmäinen, ja toinen sana kurittaminen kuulostaa hurjalta. Itseni on kasvatettu näilä periaatteilla ja voin sanoa, että arvostus vanhempia kohtaan on melko olematon nykyään ja tunnen jopa vihaa..

Okei meillä käytettiin myös fyysistä kuritusta, mutta, koska kaikki varmasti tietävät niiden olevan väärin niin en ota niitä nyt tähän mukaan.

Mua on kytätty, alistettu, kuritettu kotiarestilla, nurkassa istumisella, huutamalla, pakotettu syömään, leikkimään, ulos etc.. Mulla on ollut TODELLA tiukka kuri. Kuri loppui about 15v kun yksinkertaisesti pakotin sen loppumaan.

Mä olin lapsi, joka sai kymppejä, käyttäytyi hyvin, noudatti sääntöjä, ei ollut kiinnostunut mistää päihteistä ja harrastin lajia, jossa olin hyvä. SILTI muhun ei ole luotettu yhtään. Meille ostettiin alkometri puoltoista vuotta ennen kuin olin edes maistanut alkoholia ja sillä mitattiin joka ilta, jouduin koko ajan selittelemään IHA kaikkea, vanhemmat soittivat joka kerta jopa naapuriin, istuin VIISveenä kahen viikon kotiarestin kielen näyttämisestä, jouduin oikeasti syömään saippuaa kun kerran kiroilin, aen jälkeen otettiin käyttöön pippuri. Äitini halveksuva puhetapa, alistaminen ja jatkuva rankaiseminen ja kyttääminen saivat aikaan mussa arvottoman olon ja en edes pitänyt itseäni ihmisenä, pikemminkin jonain koirana. Sen takia en voi ylikorostaa rakkauden merkitystä. Sitå mulla ei ikimä ollut.

Itse haluan sitten joskus kun luoja lapsia minulle suo, käyttää kasvatuksessa keskustelua, perustelua ja etenkin rakkautta.

Mulla tiukka kuri johti järjettömiin ylilyönteihin kuten kossupullon juomiseen 14v (ensimmäinen alkoholikokeilu), lintsaamiseen, tahallisiin huonoihin koenumeroihin ja karkailuihin. Nämä yksinkertaisesti siksi että halusin oman ihmisarvoni takaisin. Tänäkin päivänä minulle on äärettömän tärkeää todistella kaikille oma tahtoni. En enää koskaan halua, että kukaan alistaisi minua.

Tarkoitat varmasti hyvää, mutta rajojen lisäksi rakkaus on ensisijaisen tärkeää. Rakkaus on avainsana kurin sijaan.

Kaikkea hyvää ! 🙂

Avatar

Toi on tottakai asia erikseen ja sun tapauksesi kuulostaa kyllä sun vanhempien osalta lievästi sanottuna ylilyönniltä. Mutta mun on pakko tarttua tohon viimeiseen, koska tuli paha mieli siitä että ajattelet että kuri ja rakkaus on kaksi eri asiaa. Mun kohdalla, ja mun vanhempien kohdalla, kuri kertoo rakkaudesta. Kuulostaa pahalta, että valistat mulle että lasta pitää rakastaa, mun mielestä se on itsestäänselvää ja mä aion pitää Avalle selvät rajat KOSKA rakastan häntä. Kuri ja säännöt (normaalissa määrin) ovat vanhemmuutta ja rakkautta.

Avatar

Anteeksi mielen pahoittamisesta, se ei suinkaan ollut tarkoitus 🙁 Enkä tullut mitään valistamaan tai neuvomaan, en suinkaan!

Meinasinkin aiemmin tulla tarkentamaan tolla rakastamisella, että mun mielestä tärkein asia lapsen kasvatuksessa on rakkauden näyttäminen. Meinaan sanoja, kehuja, läheisyyttä yms mistä itse jäin paitsi.

En tosiaan halunnut loukata, vain ottaa kantaa keskusteluun 🙂 itselleni vain sana kuri merkitsee vain negatiivisia asioita..

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä