Imetys

Kun odotin Avaa ja mietin tulevaa vauva-aikaa, kuvittelin mielessäni, miten säästämme rahaa kun täysimetän sen puoli vuotta ja sitten vielä toiset puoli vuotta osittaisimetystä, jonka jälkeen voi alkaa tutustua tavalliseen maitoon. Katselin netissä imetyspaitoja ja -vinkkejä. Luin keinoista maidonnousun parantamiseen ja rintojen aristuksen vähentämiseen. Kuvittelin, että imettäminen tulee sitten kyllä luonnostaan ja kaikki menee hyvin. Sairaalassa kun vihdoin sain Avan rinnalle, Ava alkoi heti hamuta rintaa ja imi kuin vanha tekijä. Imetys sujui hyvin vasemmalla rinnalla, mutta oikeasta Ava ei saanut otetta, eikä siitä ikinä lähtenyt tulemaan niin hyvin maitoa, koska imetin sitten enemmän vasemmalla kun oikeasta se ei vain onnistunut, eikä Avalla ollut kärsivällisyyttä yrittää. Rintakumin kanssa Ava ei ikinä osannut imeä. Minulta tuli todella paljon maitoa ja rinnat olivat niin täynnä, että Avan oli välillä hankala imeä kun hengitystiet menivät tukkoon sen takia. Imetys lähti kuitenkin sujuvasti käyntiin. Kiinnitin huomiota syömiseen ja juomiseen pitääkseni maidontuotannon käynnissä, etenkin siihen syömiseen. Raskausajan oksentelun jälkeen olin onnessani kun sai vihdoin syödä ja sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ostin paljon pillimehuja kotiin ja join niitä aina samalla kun imetin, jotta muistaisin varmasti myös nesteytyksen. Minulle myös tuli jano aina samontein kun aloin imettää, joten pillimehuja oli aina hyvä olla esillä. Imetysasentona parhaiten toimi kyljellään imettäminen. Istualleen imettäminen ei onnistunut, koska minulla oli niin paljon tikkejä, enkä pystynyt istumaan kunnolla muutamaan kuukauteen. Lisäksi välillä kun sitä yritin, niskat ja selkä tulivat aina hirveän kipeiksi.

Ava söi nätisti, mutta oli kärsimätön ja halusi aina kaiken heti eikä nyt. Aloitin imettämisen aina oikealla rinnalla, mutta kun sieltä ei tullut kunnolla maitoa, Ava alkoi vain huutaa eikä suostunut imemään kuin vasemmasta rinnasta. Kaksi viikkoa onnistuin kuitenkin täysimettämään. Tai no, en kai voi sanoa sitä täysimetykseksi, koska Ava sai synnärillä luovutettua rintamaitoa, koska sokeriarvot laskivat. Ava oli itkuinen ja söi todella usein. Huomasin, että maito oli alkanut hupenemaan ja otin kaikki keinot käyttöön. Join puolukkamehua ja söin maidontuloa mukamas edistäviä ruokia. Ostin sähköisen rintapumpun ja vietin kaikki vapaahetket sohvalla pumpaten, yrittäen stimuloida maitoa. Stressaannuin kun jouduin alkamaan antamaan lisäksi korviketta ja stressi luonnollisesti vain pahensi tilannetta. Ava ei suostunut enää syömään rintaa päivisin, öisin väsyneenä se vielä jotenkuten onnistui. Tilanne siis jatkui niin, että päivisin Ava söi pulloa ja yöt imetin. Ava nukahti aina öisin nopeasti rinnalle, söi aina noin 10 minuuttia, sitten nukahti vartiksi ja heräsi taas syömään. Tätä jatkui muutaman kuukauden ja se oli todella raskasta, koska en ehtinyt itse nukkumaan ollenkaan kun en voinut nukkua samalla kun imetin. Lisäksi rinnanpäät olivat aivan vereslihalla jatkuvasti imemisestä. Lääkärineuvolassa kun otin aiheen puheeksi, lääkäri neuvoi lopettamaan suosiolla imetyksen kokonaan. Olimme noidankehässä; valvoessani yöt imettäen sain maidontulon pysymään käynnissä, vaikkakin vähäisenä, mutta väsymyksen ja stressin takia se ei myöskään tulisi enää lisääntymään.

Imetyksen lopettaminen oli viisas päätös. Elämä alkoi heti sujua paremmin! Ava oli tyytyväisempi ja nukkui aamukuuteen asti heräämättä. Me saimme kaikki nukkua ja päivisin Ava ei itkenyt ikinä. Maha oli täynnä ja Ava alkoi vihdoin kasvaa paremmin. Korvikkeen hinta oli karmaiseva, mutta se oli sen arvoista. Toki olisin ollut onnellinen, jos imetys olisi onnistunut, mutta tässäkin oli puolensa. Topias sai myös syöttää Avaa, eikä vauvanhoito ollut enää vain minun asiani. Pääsin myös käymään kavereiden kanssa ulkona ja harrastuksissa kun en ollut sidottuna imettämään koko ajan. Ava aloitti myös kiinteät aikaisemmin, 3 kuukauden iässä ja myös tavallinen maito tuli kuvioihin jo 9 kuukautisena neuvolan rohkaisusta, kun korviketta kului niin hurjia määriä. Tavallisen maidon aloitus helpoitti ennestäänkin sujuvaa elämää entisestään ja ollaan päästy todella helpolla.

Tämän seuraavan lapsen kanssa toivon, että pystyisin täysimettämään sen puoli vuotta. Vaikka korvikkeessakin on puolensa, haluaisin päästä myös kokemaan sen läheisyyden tunteen uudestaan ja tällä kertaa pidempään. En halua alkaa taas laskemaan senttejä, jotta pystyy ostamaan sitä kallista korviketta ja nousta yöllä lämmittämään maitopulloa. Myös se on houkutteleva fakta, että rintaruokitun vauvan kakka ei haise yhtä pahalta kuin korvikevauvan. On myös helpompaa käydä tapaamassa äitikavereita, kun voin samalla vahtia Avaa kun ruokin pikkukakkosta, eikä tarvitsisi lähteä lämmittämään niitä pulloja johonkin vaipanvaihtohuoneeseen. Imettäminen on halvempaa, helpompaa (joissain suhteissa) ja luonnollista. Tuleva imetys vähän jännittää, mutta ei pelota. Uskon, että nyt kerran sen jo koettuani, osaan paremmin suhtautua asioihin, enkä ota pieniä vastoinkäymisiä niin raskaasti. Viimeksi olin niin stressaantunut maidon vähentymisestä, että se vain pahensi sitä entisestään. Useat äidit ajattelevat sen olevan itsestäänselvyys, että maito nousee ja lasta imetetään, niin minäkin ajattelin viimeksi. Mutta nyt tiedän, että aina se ei vain mene niin, eikä siitä kannata potea huonoa omatuntoa. Yhtä terveitä ja vahvoja vauvoista kasvaa kummallakin ruokintatavalla.

Puolustan kyllä imetystä tunnollisesti, mutta tiedän sen, että kaikille se ei vain sovi. Joskus imetys tuottaa niin paljon enemmän tuskaa kuin hyötyä, että se ei vain ole kannattavaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka mollaavat äitejä, jotka eivät imetä syystä tai toisesta. Se on jokaisen oma asia, eikä kenenkään ole pakko imettää, enhän itsekkään imettänyt kauaa. Sitä tosin minäkään en ymmärrä, että jotkut äidit eivät vain halua edes yrittää imetystä, vaikka maito nousisi. Tosin siinäkin on eri tapauksia, eräällä ystävälläni on ollut imetys jokaisen lapsen kanssa niin vaikeaa, että sitä ei enää vain edes halua yrittää kun se on niin stressaavaa. Mutta että jotkut eivät suostu imettämään lastaan, vaikka maitoa on, ihan vaan sen takia, että pelkää, että rinnat alkaa roikkumaan ja niihin tulee raskausarpia? Eikö se oma lapsi ole sen verran tärkeämpi, että antaisit hänen elämänsä alkuun ne tärkeät vasta-aineet ja unohtaisit sen faktan, että tottakai jos raskauskin yksinään muuttaa kroppaa?

Tahdon vielä loppuun sanoa yhdestä vähän ohiaiheen olevasta asiasta, nimittäin julkisesta imettämisestä. Itse imetin ensimmäistä kertaa julkisesti kun Ava oli viikon vanha ja olin perheeni kanssa Ricossa syömässä. Ava heräsi vaunuissa ja alkoi itkeä nälkää ja aloin miettiä, että mitä nyt teen kun annos on syömättä ja pitää lähteä vessaan imettämään. En jotenkin edes osannut ajatella imettäväni siinä pöydässä. Mutta äitini katsoi kulmakarvat koholla, että mitä oikein selitän ja äidin rohkaisusta vedin siinä pöydässä tissit tiskiin, vauva tissille ja harso suojaamaan. Vilkuilin ympärilleni jännittyneenä odottaen kammoksuvia katseita, mutta sain vain hymyjä ystävälliseltä tarjoilijalta ja viereisen pöydän pariskunnalta. Sen jälkeen en ole ajatellut imettämisen olevan mitenkään piiloteltavaa vaan imetin aina rohkeasti joka paikassa. En ymmärrä ihmisiä, jotka mulkoilevat imettäviä äitejä ja ajattelevat, että se ei ole sopivaa muiden katsellessa tehtäväksi. Luen suu auki tarinoita äideistä, jotka on heitetty ulos kahviloista kun he ovat alkaneet imettää. Imetys on maailman luonnollisin asia, eikä siinä ole mitään häpeiltävää. Imettävän naisen rinnoissa ja itse tapahtumassa ei ole mitään seksuaalista, sen on vain vauvan keino saada ruokansa. Eikä niitä rintoja sieltä pääse oikeastaan edes näkemään, kun äiti käyttää imeyspaitaa ja yleensä vielä harsoa suojana vauvan pään päällä. Aion seuraavan lapsen kanssa imettää aivan yhtä rohkeasti joka paikassa, enkä koe enää tarvetta piilotella sitä.

Mitä mieltä te olette imetyksestä? Kauanko olette itse imettäneet? Onko jollekkin jäänyt imetyksestä traumoja?

Kommentit

36 kommenttia
Avatar

Itsellä ei onnistunut myöskään imetys. Sairaalassa ei lähtenyt oikein nousemaan jonka syystä Emilian sokerit olivat alhaisia ja jouduinkin olemaan 1 päivän ylimääräistä sairaalassa, kun sitä lisämaitoa annettiin niin huonosti.. Vaikka yritin ja yritin imettää, enkä antanut periksi kuin vasta 1kk kuluttua. Huomasin emiliasta samat asiat, hänestä tuli virkeämpi eikä enään vikissyt niin paljoa. Nukkunut on kylläkin aina hyvin, koska käytin imetyksen aikana myös korviketta.

Avatar

Niinmäkin ajattelin aluks että imetän, ja imetin kanssa täysimetyksellä sen ensimmäiset kaks viikkoa, mut sitten vaan alko oikeesti aina ahistamaan kun imetin, en tiiä miks, mut mulla tuli joka kerta sellanen olo että kohta jään yksin, joka kerta kun imetin :/

Ja aika helposti se korvikkeisiin siirtyminen kävikin kun neuvolassa kehotti antamaan lisämaitoa ja helpottu kovasti se että mun ei tarvinnut aina huolehtia Sofian syöttämisestä 🙂

Avatar

Niinmäkin ajattelin aluks että imetän, ja imetin kanssa täysimetyksellä sen ensimmäiset kaks viikkoa, mut sitten vaan alko oikeesti aina ahistamaan kun imetin, en tiiä miks, mut mulla tuli joka kerta sellanen olo että kohta jään yksin, joka kerta kun imetin :/

Ja aika helposti se korvikkeisiin siirtyminen kävikin kun neuvolassa kehotti antamaan lisämaitoa ja helpottu kovasti se että mun ei tarvinnut aina huolehtia Sofian syöttämisestä 🙂

Avatar

Tykkään imettää ja nukahdan aina siihen 😀 Ei oo jääny mitään traumoja ja hyvin on aina onnistunu imetys. Täysimetin Lukasta 4kk sit alotin kiinteet. Tahtoisin imettää 1v asti. Korvikkeita ei olla koskaan ostettu, koska Lukas ei osaa imee tuttipullosta. Huono puoli on se ku en voi olla Lukaksesta erossa paria tuntia kauempaa!

Avatar

Tykkään imettää ja nukahdan aina siihen 😀 Ei oo jääny mitään traumoja ja hyvin on aina onnistunu imetys. Täysimetin Lukasta 4kk sit alotin kiinteet. Tahtoisin imettää 1v asti. Korvikkeita ei olla koskaan ostettu, koska Lukas ei osaa imee tuttipullosta. Huono puoli on se ku en voi olla Lukaksesta erossa paria tuntia kauempaa!

Avatar

Minulla taas maito ei noussut ollenkaan. Osa syynä saattoi olla se, että Lilja syntyi vähän etuajassa. Yritin aina imettää ja sairaalassa kävin pumppaamassa, mutta maitoa ei vain tullut. Yksi tippa herui eikä sekään valunut pulloon asti. Lilja ei myöskään osannut imeä kunnolla ja ilman rintakumia ei edes suostunut ottamaan rintaa suuhun, mutta kumin kanssa ei saanut rintaa imuun. Sairaalasta päästiin sillä ehdolla että annan korviketta (teki mieli tokaista että eiii ku potut ajattelin keittää kun kotia päästään.) imetys ei lähtenyt käyntiin kotonakaan ja päätin luovuttaa. N. 2 viikon päästä maiitoa alkoi tulemaan, mutta Lilja oli niin hyvin pullolla ja imetys alkoi tuntua vieraalta. Niinpä Lilja sitten kasvoi korvikkeella 🙂 ja ihan terve ja menevä tyttö hänestä kasvoi 😀

Avatar

Minulla taas maito ei noussut ollenkaan. Osa syynä saattoi olla se, että Lilja syntyi vähän etuajassa. Yritin aina imettää ja sairaalassa kävin pumppaamassa, mutta maitoa ei vain tullut. Yksi tippa herui eikä sekään valunut pulloon asti. Lilja ei myöskään osannut imeä kunnolla ja ilman rintakumia ei edes suostunut ottamaan rintaa suuhun, mutta kumin kanssa ei saanut rintaa imuun. Sairaalasta päästiin sillä ehdolla että annan korviketta (teki mieli tokaista että eiii ku potut ajattelin keittää kun kotia päästään.) imetys ei lähtenyt käyntiin kotonakaan ja päätin luovuttaa. N. 2 viikon päästä maiitoa alkoi tulemaan, mutta Lilja oli niin hyvin pullolla ja imetys alkoi tuntua vieraalta. Niinpä Lilja sitten kasvoi korvikkeella 🙂 ja ihan terve ja menevä tyttö hänestä kasvoi 😀

Avatar

Toi on niin ärsyttävää toi yleinen harhaluulo että imetys pilaa rinnat. Se on raskauden aikaset hormonimuutokset ja rintojen kasvu jotka ne pilaa. Imetys saattaa jopa auttaa rintoja palautumaan.

Ite täysimetin ekat 5,5kk ja nyt vuoden iässä ollaan lopettelemassa 🙂

Avatar

Mun rinnat oli rumat jo ennestäänkin eikä ne ainakaa imetyksen takia oo rumentunu, joten tuo on kyl ainaki mun kohal totta. 😀

Avatar

kiitos, kun rohkaisit imettämään julkisilla paikoilla. saan kesällä ekan lapseni ja oon pitkään miettinyt, että miten esim. näen kavereita kahvilassa, jos pitää aina mennä vessaan imettämään. se vasta stressaavaa olisikin.

Avatar

Mä oon imettänyt julkisesti milloin missäkin, en ymmärrä miksi sitä paheksutaan, koska se on ihan luonnollista. Samalla paheksutaan jos vauva huutaa yleisillä paikoilla, aika ristiriitaista. Kai se vaan on niin että ihmisillä on niin vääristyneitä mielikuvia naisen rinnoista ja sitä kautta julkisesta imetyksestä, vaikka niinku sanoit harvemmin edes näkyy paljasta ihoa.

Mä täysimetin Joelia 3kk ja 4kk asti osittain. Lopetus johtui lääkkeestä jota mun piti alkaa syömään, mutta jota en sitten koskaan alkanut. Harmittaa, että imetys loppui ns. turhaan, mutta ei sitä enää kannata murehtia. Alexia täysimetin 4kk ja 6kk asti osittain. Päätös lopettaa oli ihan sen takia että hampaiden tulo pelotti liikaa arkojen nännien kanssa. Jos joskus tulee lisää lapsia niin haluaisin kyllä imettää, mutta tuskin sitä 6kk pidempään.

Jokaisella äidillä on oikeus päättää imettääkö vai ei, vaikka maitoa tulisikin. Jotkut haluavat, mutta se ei onnistu, jotkut eivät edes halua kokeilla. On harmillista kuinka paljon äitejä syyllistetään imettämättömyydestä, vaikkei välttämättä tiedä asian laitaa tai taustaa.

Avatar

Komppaan jenskua tähän viimeiseen lauseeseen ihan täysin. Minä päätin omasta halustani olla imettämättä kuopusta, koska esikoisen kanssa imetysyritykset menivät niin pieleen. Jo pelkkä ajatus imettämisestä sai mut tosi stressaantuneeksi, ja teinkin lopulta synnytyssalissa lopullisen päätöksen etten aio edes yrittää. Sairaalan henkilökunta ei katsonut kieroon tai tullut tuputtamaan neuvoja tai maanittelemaan yrittämään, sen sijaan miehen sukulaiset eivät vaan voineet käsittää ”että mikä siinä nyt on niin vaikeaa, tissi suuhun ja IMETÄ!!!” Voi kun se olisikin ollut niin helppoa.

Avatar

Oon täysin samaa mieltä sun kanssa kaikesta mitä kirjoitit! 🙂

Avatar

Mä olen aina suhtautunu imettämiseen että sujuu jos sujuu mut ei ole maailman loppu jos ei suju.. Joelin kohdalla se loppui ensimmäisen viikon jälkeen kun poika sai pullosta ruokaa sairaalassa niin ei jaksanut tissistä enää imeä.. Joannan kohdalla se sattui niin paljon että lopetin viikon jälkeen.. Nyt kolmannen kohdalla edelleen aion yrittää mutta en todellakaan ota siitä mitään stressiä 🙂

Avatar

Mä en raskausaikana ajatellut imetystä paljoakaan, ajattelin, että kai sitä nyt vähän aikaa voi imettää muttei todellakaan mitään konttaavaa/kävelevää lasta. Kuitenkin sairaalassa vauva oli niin väsynyt, että kolmantena päivänä multa kiellettiin imetys ja sai antaa vaan pumpattua maitoa pullosta. Kotiin päästiin viikon jälkeen ja kotona mä laskin joka ikisen millin, mitä vauva pullosta söi, kirjasin ne ylös ja itkin, jos vauva ei mun mielestä syönyt riittävästi. Mä pelkäsin, että Helmi taas väsyy ja tulee keltaseksi, ei herää, eikä herää enää ollenkaan.
Mahdollisen toisen lapsen kanssa ollaan sairaalassa vaan 2 päivää, joten miten mä ikinä uskaltaisin imettää? Helmillä bilirubiinit nousi vasta kolmantena päivänä ja ilman valohoitoa Helmi ois kuollu. Entä jos mahdollinen seuraava lapsi tulee keltaseksi ja mä olen yksin kotona, enkä saa vauvaa syömään? Mulle jäi traumat siitä vauvan väsymisestä ja keltaisuudesta, enkä mä usko, että voin enää imettää, koska itkuhan mulle tuli kun tätä kirjotin.

Onneks sä oot sentään saanu imettää Avaa vähän pitempään!

Avatar

Mulla on tosi samansuuntaiset ajatukset imettämisestä. Toivoisin, että tokan kohdalla imetys kestäisi kauemmin, pystyin ensimmäistä täysimettää 3kk, kunnes tuli samanlaisia ongelmia kuin sulla maidon riittämättömyyden kanssa. Kuukauden verran poika sai korviketta imetyksen ohella kunnes maito loppui kokonaan. Meidän poju oli kans tosi helposti kimpaantuvaa sorttia rinnalla, eikä yhtään jaksanut odottaa, että maitoa nousisi lisää. Siinä vaiheessa, kun alettiin syöttää pullosta rinnan ohella, niin poju alkoi välillä lakkoilla, eikä suostunut edes yrittämään rinnasta syömistä. Kokeilin kaikki niksit ja lueskelin aiheesta, mutta mulla oli silti myös jostain syystä huono omatunto siitä, etten saa maitoa tulemaan lisää. Seuraavalla kerralla pystyn ottamaan varmaan rennommin, sillä oon tajunnu että tein kaikkeni. Jos maito loppuu taas jossain vaiheessa, niin sitten loppuu. Ainakin tiedän valmiiksi, mitä voi tehdä ja tajuan missä vaiheessa yrittäminen on turhaa.

Avatar

Oon samaa mieltä siitä, että imettäminen julkisella paikalla on ok, jos käyttää harsoa tai muuta suojana. Mutta pakko sanoa, että joskus menee ruokahalu ravintolassa, kun äidit imettää ilman mitään suojaa rinnat paljaana… En tiedä miksi, mutta ei sitä vaan halua katsella kun yrittää syödä 😀

Avatar

Sama juttu mullakin. Jos mä lähden viettämään lapsivapaata aikaa vaikka johonkin ruokaravintolaan, niin mä menen ravintolaan enkä strippibaariin! Harsolla laspen ja tissin peittäminen ja niin imetys on ok, mutta kyllä multa katoaa ruokahalu, jos joku ihan reteesti vetää tissit tiskiin, eikä yhtään yritä peitellä niitä..

Avatar

Muakin jännitti aluksi että onnistuuko imetys ja sairaalassa nännit verillä imetin ihanaa kääröä 🙂 Kotona oli joskus vaikeita hetkiä kun vauva ei huolinut rintaa yms mutta nyt Nea on kohta 1v ja imetän edelleen. Tämä jos mitä on ylpeyden aihe 🙂 tsemppiä pikkukakkosen kanssa ! :))

Avatar

Itse olin kanssa raskausaikana varma kuinka imetys tulee onnistuu ja on helppoa ja ihanaa. Sairaalassa se onnistui vaikka olin naama irvellä kun sattu nänneihi 😀 Sitten pääsin kotii ja tyssäs ku seinää! Tissit oli kivikovat vauva ei saanu otetta ja huusi 🙁 Onneksi sain neuvolasta vinkin kokeilla rintakumilla jolla se sitten onnostui ja imetän Liljaa vieläkin rintakumin kanssa vaikka se valmistelu on kamalaa säätämistä 😀 Tällä hetkellä Lilja on reilu 2kk ja toivon saavani imettää sinne 6kk asti 🙂

Avatar

Mä osittaisimetin poikaa syntymästä neljän kuukauden ikään asti. Poika hyvin kyllä imi ja imuotekin oli kuulemma hyvä. Maitoa multa silti tuli erittäin minimaalisesti. Itse ajattelin, että pojan pitää antaa olla tissillä niin paljon kuin haluaa ja aluksi annoinkin olla. Viikon vanhana sairastettu silmätulehdus ja pari päivää Lastenklinikalla muuttivat kuitenkin tätä.. Siellä tehtiin syöttöpunnituksia ja ohje oli, että imetystä 3h välein 15min/tissi ja sitten korviketta. Huonoimmillaan poju söi vaan 15ml. Sain myös maidontuotantoa lisäävän lääkekuurin huomaamatta siitä kuitenkaan mitään hyötyä. Stressi varmasti vielä pahensi tilannetta. Jo synnärillä poika sai lisämaitoa.

Tuolla linjalla jatkettiin sitten ja korviketta kului.

Neljän kkauden ikään asti jaksoin ja sitten totesin, että helpompi jatkaa pelkän korvikkeen kanssa. Matkan varrella hankin rintapumpunkin todeten senkin aika huonoksi.. Aamulla täysistä tisseistä sain yht. pumpattua max. 50ml ja sitten olivat ihan tyhjät. Tissit kun muutenkin on superpienet niin ei kai sitä maitoa voi mihkään muuallekaan varastoitua.

Toivon, että joskus saan vielä toisen lapsen ja saisin kokea täysimetystä edes joidenkin kuukausien ajan. 🙂

Avatar

Itse imetin vain kuukauden, koska sen jälkeen se oli pakko lopettaa oman lääkekuurini takia, joka ei vauvalle sopinut :/ Olisin tosin muutenkin varmaan lopettanut, koska vauva ei osannut ottaa oikeaa imuotetta vaikka oli rintakumikin, tutin syöntikin on yhä edelleen (ikää puolivuotta) aina välillä ihan hakusessa. Joiltain se ei vaan onnistu eikä äiti sille minkään voi =/ Joten missään vaiheessa en siis täysimettänyt, kun ei maitokaan kunnolla edes noussut, että aina ensin tisseistä sen minkä vaan pystyi ja loput korvikkeena. Ja kun vaavi oli sen 1kk siirryttiin kokonaan korvikkeeseen ja ihan on terve ollut ja hyvin kasvanut!
Toivon kyllä itsekin sitten joskus seuraavan lapsen kanssa pystyväni täysimetykseen, sillä tuleehan siitä ihan erilainen läheisyyden tunne..
Itse en jotenkin kehdannut enkä varmaan tulevaisuudessakaan kehtaa imettää kun joku vieras katsoo tai yleisillä paikoilla.. Mutta en myöskään katso mitenkään paheksuvasti, niitä, jotka niin rohkenevat tehdä, päin vastoin!

Avatar

Täysimetin neitiä n 4 1/2 kk ikäiseksi ja sitten ruvettiin maistelemaan soseita. Toivottavasti pystyn imettämään sinne n.1v asti. Julkisesti olen imettänyt vain 2 kertaa ja en ole saanut paheksuvia katseita 🙂

Avatar

Imetys on oikeesti tosi vaikeaa, enkä yhtään ihmettele, että tosi monet ei pysty imettämään ollenkaan. Mun mielestä siitä ei ollenkaan tarvi tuntea syyllisyyttä tms jos on kerran parhaansa yrittänyt!
Itse oon täysimettänyt vauvan 4kk ikäseksi, ajattelin aluksi puoli vuotiaaksi, mutta koska vauva heräilee jopa tunnin välein yöllä syömään, olen päättänyt antaa soseita. Imetys myös tökkii todella paljon, vauva saa rintaraivareita ja ensimmäisen kuukauden imetin rintakumin avulla. Pullo ei kuitenkaan kelpaa vauvalle, ja se vasta saakin raivarin aikaan. :((( tuntuu välillä ihan toivottomalta… Imetys ei suju kunnolla, eikä pullokaan kelpaa.. Imetys onnistuuvaan silloin täysin ilman ongelmia, kun vauva on tosi tosi nälkänen 🙁 Jos vaan imetys sujuisi kunnolla imettäisin varmaan 1vuotiaaksi.

Avatar

Esikoinen sai kuukauden, toinen 3kk, kolmas 5 kk (ja se oli sillon paljon se 🙂 ) neljäs lähes vuoden ja viides 9kk (se kun iski kertaalleen hampaat kiinni ja sit siitä ei enää kukaan nauttinu) Pullo ollut rinnalla kahella nuoremmalla kaks ekaa kuukautta, mut sit se jäikin, kokonaan pois. Ainut ero mikä on ollu nuorimmalla ja vanhimmalla on se, että vanhin sairasti 7 korvatulehdusta alle vuoden ikäsenä. Tää toinen sai kolme ja nuorimammat ei alle parin vuoden ikäsenä vielä ollu saanu korvatulehduksia. Esikoinen on nyt 14 ja tää seuraava 13 ja mistään ei huomaa, että ovat pulloruokittuja 😀 Eli jos se imetys sujuu, imetä, jos se ei suju, älä imetä. Siinä kohtaa kun niillä alkaa murrosikä, sitä ei enää yhtään ajattele imetystä 🙂

Avatar

Onnea Emilia toisen lapsesi imettämiseen. Itse olen imettänyt tytärtäni nyt reilu vuoden ja pikku hiljaa yritän lopetella imettämistä. Musta kannattaa ehdottamasti imettää jos vain suinkin pystyy. Mun ja Amalian imetystaipaleella on ollut paljon ongelmia, mutta olen tyytyväinen kun olen ongelmista huolimatta jatkanut sinnikkäästi imettämistä. Imettäminen on ihanaa lähelläoloa lapsen kanssa<3 Käy kurkkaamassa mun blogista postaus: Imettäminen. Tässä blogini osoite: http://amalianharvinainensairaus.blogspot.fi/ Ja hei onnea perheellenne tulevasta pienokaisesta! 🙂

Avatar

mä olen imettäny yhteensä vajaa 7 vuotta. 2v tai no 3vko-2kk iäs en imettäny ku lypsin vaan, 1v8kk ja 2v11kk imetysten kestot ja nuorin 10kk rinnalla. onneks mulla on maito aina irronnu hyvin ja rinnat sen malliset et vauva on saanu otteen. esikoisen kans oli lähellä mennä pipariks kun oli sairaalahoidossa 16vrk enkä saanu mitään tukea. seuraavien kans olin viisaampi. tieto ja kokemus helpottaa varmasti. toivottavasti saat tukea ometyksen onnisyumiseen tällä kertaa 🙂 ilahduttavan helppoa se imetys on kun hyvin sujuu. mul meinas mennä hermo totaalisesti sen muutaman viikon kestäneen pullo/lypsyrumban kans

Avatar

Mä täysimetin lastani 5,5kk. Aloitettiin kiinteät vatsaongelmien takia. Vauvalla oli parin kuukauden ajan jatkuva ripuli, kiinteät auttoi siihen heti. Nyt Milja on pian 7kk ja mä edelleen imetän muun ruokailun ohessa. Ennen mä en mitenkään häpeillyt imettämistä ja se oli mielestäni maailman luonnollisin asia. Nyt Milja on aika iso ja mua on alkanut vaivata ihmisten puheet ”kyllä sä voisit jo pikkuhiljaa lopetella tuota imettämistä”. Eikö se sittenkään oo niin luonnollista? Mua on tavallaan alkanut hävettää Miljan imettäminen, kun se on noin ”iso”. Siksi en enää siitä kauheasti puhukkaan julkisesti, saati sitten imetä kenenkään muun nähden, kuin oman perheeni. :/ Mun täytyy myöntää, että ennen synnytystä mä ”paheksuin” ’äitejä jotka ei imetä, mutta Miljan syntymän ja rintaraivarien jälkeen huomasin, että ei se niin helppoa ookkaan. Varsinkin kun vielä muutama läheinen ei syystä tai toisesta onnistunut imettämisessä. Ajatusmaailma on muuttunut miljoona kertaa suvaitsevaisemmaksi. 🙂 Niitä tosin en edelleenkään ymmärrä, jotka ei halua imettää, ei halua edes yrittää.

http://lifewithmillis.blogspot.fi/

Avatar

Mä yritin imettää sairaalassa, mutta Jasperilla oli väärä imuote ja mulla ei ollut maito noussut kunnolla, joten alettiin antamaan pullosta korviketta ja Jasper tottui siihen heti ja päätettiin yhessä lääkärin kanssa että saan sellasen pillerin mikä lopettaa maidon tuotannon kokonaan. En siis imettänyt Jasperia ollenkaan.

Mun mielestä imetys on kans jokaisen oma asia, ei ole keltään pois jos äiti ei halua tai pysty imettämään, kellään ei ole oikeutta vikistä siitä yhtään mitään.

Avatar

Ite toivon (ehkä vähän liikaakin) että nyt tämän toisen kanssa imetys sujuisi! Treenaan sitä ainakin nyt paljon. Esikoisen aikaan imetin noin 2-3 viikkoa mutta nekin oli yhtä tissi raivaria ja stressia ja tottakai se maitokin sitten loppui.. Neiti ei osannut imu otetta rinnasta mutta tuttipullosta osasi kyllä juoda. olihan tossa silloin asennoissakin hakemista mutta ehkä tämän toisen kanssa menee sitten paremmin kun tietää vähän etukäteenkin jo jotain ja enemmän. 🙂

Avatar

Itselläni on kaksi pientä poikaa (2v3kk ja 5kk). Ensimmäisen kohfådalla imetys ei onnistunut, ajattelin sen johtuvan vaikeasta alusta johon kuului mm. Hätäsektio, teho-osastoa ym. Annoin luvan itselleni epäonnistua iketyksen kanssa, silloin se ei tuntunut niin pahalta. Esikoisellani todettiin paha maitoallergia jo kaksikuisena ja muitakin allergioita on, joten alkuaika oli melkoisen haastavaa. Apteekin kalliilla korvikkeilla mentiin vuoden ikään asti. Kun odotin toista poikaani, en ajatellut muuta kuin että imetyksen täytyy onnistua, taustalla pelko allergioista toisen kohdalla. Ja halusin myös kokea sen nautinnon, helppouden, olla hyvö äiti. Vaikka imetys ei todellakaan ole hyvän äitiyden mittari kun ajattelen muita äitejä. Itselleni se oli kuitenkin tärkeä asia. Noh, vauva syntyi alakautta ja alku meni todella hyvin, vauva oli tosin väsynyt mutta jaksoi kuitenkin imeä rintaa. Pääsimme tyksistä kotiin jo 2vrk iässä, ilman syöttäpunnituksia kuitenkin, mikä oli kyllä täysin typerää. Vauva oli rinnalla kirjaimellisesti läpi vuorokauden. Huolestuin, koska pissaa ei tullut ja hän oli itkuinen. Kävimme kahtena peräkkäisenä aamuna neuvolassa puntarilla ja vauvan paino oli laskenut hurjasti, jouduimme lopulta sairaalaan, koska vauva oli keltainen ja kuivunut. Vauva ol tällöin 5vrk ikäinen. Silloin hengähdin ensimmäisen kerran, minulla oli lähellä hoitajat, vauva sai varmasti nesteitä ja huoneessa oli vaaka jonka kanssa sain syöttöpunnittaa. Sain myös keskolasta, vanhasta työpaikastani, lainaksi sähköpumpun jolla sain pumppailla tasaiseen tahtiin. Saldona oli kuitenkin aina 5ml yhteensä kummastakin rinnasta. Saman määrän sain syöttöpunnitsemalla. Ystäväni toi sairaalaan mammateetä ja yritin kaikkeni, että maidot olisivat nousseet. Pääsimme kotiin kun vauva oli viikon ikäinen, osaimetin. Tai no käytännössä vauva sai kaiken ravintonsa korvikkeesta. Itkin paljon, olin niin pettynyt omaan kehooni, en ollut valmistautunut uuteen epäonnistumiseen, vaikka epäonnistuminen olikin täysin mahdollista koska esikoisen kanssa se ei onnistunut. Yritin. 1,5kk, jonka jälkeen annoin itselleni luvan epäonnistua. Itkin katkeruutta. Mutta samalla ajattelin, että tärkeintä on, että vauva saa ravintoa. Nyt poikani on tosiaan 5kk vanha, potra ja iloinen poika. Luulin päässeeni jo yli epäonnistumisestani, mutta väärässä olin. Tunnen aina piston rinnassani kun näen imettävän äidin. Minulle tulee huono omatunto, vaikkakin täysin turhaan. Älyttömintä tässä onkin, että fysiologisesti minun ei ole mahdollista imettää koska minulla ei erity maitoa, sama oli äidilläni, mutta silti syytön itseäni siitä että en ehkä yrittänyt tarpeeksi. Mutta minä yritin. Itseäni ahdistaa edelleen ostaa nania kaupasta, varsnkin sillloin jos myyjä sattuu jollain tavalla kommentoimaan sen ostoa. Niinkin on käynyt. Ehkä pääsen jonain päivänä tästä kriisistä yli, ystäväni tukevat onneksi täysin sydämin. Ja tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa – tuli se sitten tissistä tai pullosta. Imetys ei ole hyvän äidin mittari. Vauvalle tärkeintä on saada turvaa ja rakkautta. Muista, että kävi kohdallasi mitä tahansa, olet kuitenkin hyvä äiti. Toivottavasti imetys onnistuu ja saat siitä iloa. Jos se ei tunnu sinusta hyvälle niin sitten et imetä. Tärkeintä on ettet koe liian suurta stressiä vauvan ruokkimisesta, muuten et pysty nauttimaan kultaisesta vauva-ajasta täysillä. Onnea odotukseen! 🙂 kirjoitan itsekin blogia, jos kiinnostaa joskus lukaista. pellavasydamia.blogspot.fi 🙂

Avatar

Odotusaikana en ajatellut imetystä juurikaan, lähinnä asenteella onnistuu jos onnistuu, jos ei niin kukaan ei siihen kuole 🙂 Kun E syntyi en tiedä mitä tapahtui, keräsin itselleni yhtäkkiä kauheat paineet, imetyksen on pakko onnistua!! Mut itseni yllätti se kuinka paljon imetys alkuun sattui. Kukaan ei ollut kertonut että se voi tuntua niin pahalta, kaikki vaan kehuivat kuinka ihanaa imetys on. Ekat päivät sairaalassa oli kauheita, kätilöt olivat ihania ja auttoivat, sanoivat vauvalla olevan tosi hyvä imuote ja että poika osaa hienosti imeä, MIKSI SE SITTEN SATTUI NIIN PALJON!?! Kirjaimellisesti joka imetyskerta itkin ja purin hammasta et kohta se lopettaa, ei mee enää kauaa.. E imi niin kovaa et ei mennyt kauaa kun oli rinnanpäät verillä ja pakkohan sitä oli sitten hakea lisämaitoa kun haavaumilla ei saanut imettää (eikä olisi kyl ees pystynyt, niin paljon sattui!). Itkuhan siitäkin pääsi, kuvittelin olevani epäonnistunut, huono äiti kun kyyneleet silmissä seisoin hoitajien kanslian ovella pyytämässä pulloa vauvalle. Kotiin kun päästiin sama homma jatkuu, ensimmäiset 4vkoa oli täyttä tuskaa. Kerran sit neuvolassa purskahdin itkuun ja yritin kysellä kuuluuko sen oikeasti näin pitkään sattua niin paljon, mitä mä oikeen teen väärin kun en nauti siitä vaan pala nousee kurkkuun heti kun tiedostan vauvalla olevan kohta nälkä. Kokeiltiin sitten neuvolatädin kanssa, tarkisti otteet yms. Loppujen lopuksi totesi mun tissien olevan yksinkertaisesti liian suuret meidän mini-vauvan suuhun ja kipu johtuu siitä ettei E saa rintaa tarpeeksi syvälle suuhunsa. Helpotus, en tehnytkään mitään väärin! Nyt poitsu melkein 3kk ja imetys sujuu hyvin ja on oikeasti jopa mukavaa 🙂 Ens kerralla osaan varautua!

Avatar

Mä ootan esikoistani, joten mulla ei oo kokemusta imettämisestä, mutta oma mielipide siitä löytyy!
Tätä vauvaa yritettiin yli vuosi ja oltiin hormonihoidoissa. Ihan yllärinä vauva ilmoitti tulostaan, vaikka kuukausi aikaisemmin oltiin saatu huonoja uutisia naistenpolilta.

Mutta siitä imetyksestä. Jos vaan niin hyvin käy, että mulla riittää maitoa reilusti ja pitkään, niin tarkoitus olisi imettää mahdollisimman pitkään – ainankin vauvan ollessa 6kk. Lisäksi mä haluan lahjoittaa maitoani sairaalaan, jos vaan se sinne kelpaa.
Mutta, jos imetys ei onnistu, niin sitten se ei onnistu. Toki siinä saattaa helposti tulla huono-äiti-fiilis, jos ei pysty omaa lastaan ruokkimaan. Pullot ja korvikkeet on onneksi keksitty 🙂

Ja ihan huippu-uutinen tuo teidän odotettu toinen raskaus <3 Oon seurannu blogiasi jo ihan alusta saakka ja tuli kyllä kyynel silmäkulmaan (raskaushormoneillakin on suuren suuri merkitys). 🙂

Paljon tsemppiä pahoinvointien ja väsymyksen kanssa! Toivottavasti alkaa pian helpottamaan!

Terkuin Pamsku ja vaava rv 17+3

Avatar

Mulla tyttö 1vee ja 8kk, täysimetin kuin ihmeen kaupalla 6kk. Sairaalassa imetys ei meinannut lähteä kunnolla käyntiin, koska jouduin teho-osastolle pitkälle edenneen raskausmyekytylsen takia vain muutama tunti synnytyksen jälkeen. Olin melko tiedottomana muutaman vuorokauden ja kun tolkkuihini tulin niin oli tosi syyllinen olo.. Imetys lähti kuitenkin kovalla yrityksellä käyntiin ihan hyvin. Imuote oli hakusessa , kun tyttö sai sen pari päivää maitoa pullosta. Välillä imetys oli hyvinkin hankalaa ja teki oikeesti kipeetä, mut mä halusin silti imettää.

Kotiin kun päästiin pelkäsin saako vauva maitoa tarpeeksi, pelko osottautui onneksi turhaksi. Maitoa tuli tarpeeksi ja jopa niin paljon, että sain pumpattua pakkaseen monta litraa maitoa parin kuukauden sisällä. Ja vauva siis oli eka syönyt tarpeeksi ja sen jälkeen rinnat olivat vielä niin täynnä maitoa, että oli pakko pumpata pois ja pistää pakkaseen. Porukat vitsaili, että maitoa ois riittänyt vaikka kaksosille.

Aina kun tyttö oli pienempänä hoidossa sai mun maitoa tuttipullosta. Ja me oltiin niin onnekkaita, että tyttö osasi silti syödä rinnalla, vaikka välillä saikin pullosta mun maitoa.
Imetyksen lopetin pikkuhiljaa vähentämällä kun tyttö oli vähän yli 1-vuotias. Samalla parin viikon sisään jäi yösyönnitkin pois. Silti meillä heräillään vielä pari kertaa yössä 😀

Mä pelkäsin hirveästi imettämistä ja olihan se alkuun hyvinkin hankalaa. Ja kun meillä tyttö sai usein rintaraivareitakin, meinas useasti loppuu usko kesken! Mut nyt jälkeenpäin oon vasta tajunnut miten onnekas oon kun meillä imetys sujui. Kaikilla se ei suju vaikka haluaisikin, ihan itsestään riippumattomista syistäkin. Ja on siltikin omasta mielestä ihan sama imettääkö vai ei, tärkeintähän on että lapsi saa ravintoa.
Hyvin oot kirjoittanut tästä aiheesta!

Avatar

Mä en saanut traumoja imetyksestä, mutta ei kovin hyvä mielikään jäänyt. Kun imetin sairaalassa ensimmäistä kertaa kätilö kysyi, että missä asennossa haluan imettää. Sanoin tietenkin, että kyljellään, koska en pystynyt tikkien takia istumaan muutamaan päivään… No kaikki sitten olettivat, että imettäisin aina kyljelläni. Kukaan ei koko sairaalasaoloni aikana kertonut imetyksestä, ei eri asennoista eikä mistään muustakaan; ainoa minkä tekivät oli se, että lykkäsivät rintakumin käteen, kun ei muuten onnistunut. Sairaalassa imetys sujui ihan ok:sti, kotiinlähtotarkastuksessa pojan paino oli kuitenkin vähän sen rajan yläpuolella, että olisi laskenut liikaa se paino… Nla-terkkarin kotikäynnillä paino oli edelleen alhaalla, saatiin kontrolli kahden päivän päähän ja silloin paino oli tippunut jo melkein 700g syntymäpainosta. Sillon alettiin antaa lisämaitoa, ja poika tottui pulloon ja alkoi saada ihan järkyttäviä rintaraivareita. Mä olin ihan loppu, stressasin ja maidontulo vain väheni. Lopulta imetin 1,5kk ja jouduin lopettamaan, koska maito ei yksinkertaisesti riittänyt. Imetyksen lopetus ei ollut mikään helppo juttu, vaikka monesti luulisi, ettei se niin vaikeaa ole siirtyä siihen korvikkeeseen. 😀 Mulla ainakin tuli syyllisyydentunteet, että enkö mä saa edes lastani ruokittua, eikä se auttanut yhtään, että kaikki olettivat minun aina imettävän…

Seuraavan lapsen kohdalla toivon, että imetys sujuisi paremmin, mutta sen näkee sitten. 🙂

Avatar

Olen imettänyt viittä lasta enemmän tai vähemmän (3,5kk-8,5kk) ja vihasin sitä touhua aina mutta olin niin tunnollinen että imetin kun se (muka) olis niin tärkeää. Kuudetta en sattuneesta syystä pystynytkään imettämään oikeastaan lainkaan (osittain pari viikkoa) ja oli/on paras vauva-aika syömishommien suhteen ikinä.
Vaikka isompien lasten kanssa maitoa on tullut riittävästi ja enemmänkin + muutenkin kaikki sujunut hyvin niin en vaan tykkää siitä touhusta, koin miljoona kertaa mukavammaksi pelata pullojen ja korvikkeen kanssa. Enkä jaksa provosoitua/syyllistyä vaikka moni (joka ei edes asioista mitään tiedä) jaksaa länkyttää kuinka laiska ja itsekäs olen kun en imetä 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä