Unelmasynnytys

Kuten suurin osa lukijoistani varmasti tietää, viimeksi synnytyksessä ei kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Synnytystarina täällä. Mutta eihän se ikinä menekkään! Tässä synnytystä innokkaasti odotellessa halusin kuitenkin kirjoittaa ylös, mitä minä itse toivon synnytykseltä. Luonnollisesti toivon sitä helpointa mahdollista synnytystä, mutta ajattelin, että ehkä sen ylöskirjaaminen saisi synnytyksen tuntumaan vähemmän pelottavalta, kun osaa ajatella, että asiat voivat mennä hyvinkin. Mulla kun ei muuten ole sitä kokemusta hyvin sujuvasta synnytyksestä. Tässä tulee nyt kuvitteellinen synnytystarina sijoittuen tämän vuoden elokuuhun!

28.8.2013 RV 37+0

Klo 9.00 Koko edellisen yön on supistellut hiljaksiin ja aika epäsäännöllisesti. Nousen aamulla Avan kanssa, mutta emme pysty lähtemään ulos, koska supistukset alkavat voimistua. Lähetän Topiakselle viestin ”Tänään saattaa alkaa tapahtua”. Olo on jännittynyt, mutta epäuskoinen, raskaus meni yllättävän nopeasti. Oksentelu pahenee supistusten myötä, enkä oksenna vain hyperemeesin takia, vaan myös kivusta.

Klo 10.00 Supistukset tulevat kuuden minuutin välein ja ovat jo todella kivuliaita. Soitan Topiakselle ja käsken tulla kotiin töistä. Pakkaan Avan repun valmiiksi hoitoon lähtöä varten. Ava istuu katsomassa muumeja ja minä heilun sängyn laidalla ja kävelen ympäri asuntoa huohottaen. Ava ihmettelee, mitä äiti oikein tekee.

Klo 10.30 Topias tulee kotiin ja lähtee viemään Avaa isoäidilleni. Menen sillä aikaa suihkuun ja otan panadolia. Suihku auttaa pahimpaan terään, mutta supistukset ovat todella kivuliaita. Suihkussa supistukset voimistuvat taas ja makaan lattialla nelinkontin. Pois pääseminen on vaikeaa ja olen todella väsynyt. Soitan TYKSiin ja he toivottavat minut tervetulleeksi näytille.

Klo 11.10 Topias tulee takaisin kotiin. Otamme sairaalakassin mukaan, heitän sinne vielä hammasharjan ja -tahnan. Varmistan, että neuvolakortti on mukana ja lähdemme TYKSiä kohti. Automatka kestää 20 minuuttia, emme löydä parkkipaikkaa, koska TYKSissä ei ikinä ole päivällä paikkoja. Topias jättää minut ovelle ja lähtee etsimään paikkaa. Istun synnyttäjien oven viereiselle penkillä auringossa ja heilun supistusten tahdissa. Olo on kivulias, mutta levollinen.

Klo 11.40. Topias tulee kassini kanssa ja painan synnyttäjien summeria. Hetken päästä ovi aukeaa ja kävelemme sisään aulaan. Aulassa on muutama äiti menossa ultraan, jotka tuijottavat puhisevaa olemustani ja ymmärtävät synnytyksen olevan käynnissä. Saan rohkaisevia hymyjä istuessani keinutuoliin odottamaan kätilöä.

Klo 11.45 Kätilöni tulee paikalle ja ohjaa meidät käyrähuoneeseen. Hän laittaa minut käyrille ja antaa liikelaskentanapin käteeni. Hän sanoo tulevansa viimeistään puolen tunnin päästä tarkistamaan tilanteen. Kätilö on todella mukava ja tunnen oloni tervetulleeksi. Topias hieroo selkääni supistusten ajan. Tuntuu hyvältä kun Topiaskin on mukana synnytyksen käynnistyessä.

Klo 12.20 Kätilö tulee takaisin ja sanoo, että käyrät näyttävät hyvältä. Hän tekee sisätutkimuksen ja odotamme peukut pystyssä tulosta. Olen 3cm auki. Olen hiukan pettynyt, mutta onhan se parempi kuin ei mitään. Supistukset tulevat 5 minuutin välein ja näkyvät käyrällä selkeästi. Kätilö kysyy onko minulla omia toivomuksia, haluanko osastolle vai odotella vielä. Sanon, että haluan lähteä kävelemään, jospa aukenisin nopeammin. Saan jättää laukkuni TYKSiin ja lähdemme kävelemään aurinkoiseen ilmaan Topiaksen kanssa. Käymme Kiinanmuurissa syömässä, tai no Topias syö ja minä yritän närppiä ruokaani supistusten välissä. Sitten kävelemme TYKSin mäen ylös ja istumme hetken oven ulkopuolella odottaen, että mäen aiheuttamat supistukset laantuvat. Käymme vielä sisällä kävelemässä muutamat portaat ja palaamme synnyttäjien ovelle.

Klo 13.40 Kätilö teki juuri toisen sisätutkimuksen ja olen 5 senttiä auki ja pääsemme saliin. Pääsen ykkössaliin kuten toivoinkin, sillä siellä on ihana amme. Saan sairaalavaatteet, mutta annan niiden vielä olla, sillä haluan heti ammeeseen. Topias laskee veden ja siirryn ammeeseen. Lämmin vesi tekee hyvää supistusten aikana, mutta kivut ovat silti kovat. Lillun ammeessa jonkun aikaa, mutta sitten päästän nousta kun vesi ei enää auta kipuihin.

Klo 14.40 Kutsun kätilöä ja sanon haluavani epiduraalin. Hän tarkistaa ensin sisätutkimuksessa tilanteen, olen 6 senttiä auki. Kätilö kutsuu lääkärin, mutta sanoo, että lääkärin tulossa voi kestää. Jäämme odottelemaan ja Topias lämmittää minulle lämpötyynyjä helpottamaan selän ja vatsan kipuja. Ähisen ja puhisen sängyllä, mutta mieli on edelleen levollinen, sillä synnytys on paljon helpompaa tällä kertaa, kun supistusten välissä on taukoa. Tunnen myös selvän eron näihin luonnollisiin ja käynnistyksellä tehtyihin supistuksiin.

Klo 15.10 Lääkäri tulee antamaan epiduraalin. Hoitaja ja lääkäri tekevät valmistelut ja odotamme supistuksen loppumista. Käyn kyljelleni makaamaan ja pidän Topiasta tiukasti kädestä, pelkään neuloja. Epiduraalin laittaminen sattuu, mutta ihana puuduttava tunne alkaa heti levitä. Seuraavan supistuksen tullessa tunnen vain painetta. Minut laitetaan käyrille, vauvan sydänäänet pysyvät koko ajan hyvinä.

Klo 15.40 Päätän nukkua pienet päiväunet, mutta herään kuitenkin pian kun supistukset tulevat yhä tiheämmin ja paineentunne alkaa olla koko ajan kovempi. Alan myös tuntea ponnistuksen tarvetta. Kutsun kätilöä tarkistamaan tilanteen kun olo alkaa olla erittäin epämukava. Kätilö tekee sisätutkimuksen, olen 8 senttiä auki.

Klo 16.20 Oloni on taas todella kivulias ja huudan supistusten aikana, kutsun kätilöä saadakseni lisää puudutetta. Kätilö tekee sisätutkimuksen ja sanoo, etten enää ehdi saamaan lisää epiduraalia, sillä olen 10 senttiä auki ja saan alkaa ponnistaa. Kätilö poistuu ja alan hiljakseen harjoitella ponnistamista.

Klo 16.30 Topias kutsuu taas kätilön paikalle kun itse en enää ylety nappiin, tunnen että vauva on tulossa. Kätilö tulee paikalle ja jää nyt auttamaan ponnistamisessa. Ponnistan puoli-istuvassa asennossa, koska se oli viimeksikin toimivin. Kätilö kehuu ja sanoo, että sujuu hienosti, vauva liikkuu jokaisella ponnistuksella. Vielä muutama ponnistus ja pää on syntynyt. Kätilö antaa luvan ponnistaa vartalon ulos ja ottaa vauvan vastaan. Vauva on vaaleanpunainen ja aivan täydellinen, vauva alkaa heti itkeä. Alan itkeä, koska olen niin helpottunut että kaikki on hyvin. On ihanaa nähdä oma lapsensa synnytyksen jälkeen, oli kamalaa kun Ava vietiin heti pois. Saan vauvan rinnalle ja ihastelemme Topiaksen kanssa pikkuista. Kaikki sujui helposti ja nopeasti, eikä tullut tikattavaa. Synnytyksestä jäi hyvä mieli.

Olisin kyllä onnellinen jos synnytys sujuu näin hienosti! Vauvakin saa mielellään olla taas suhteellisen siro, kuten Avakin oli… 😉 Kivunlievitykseen haluaisin käyttää ensin ammetta ja sitten epiduraalia, ilokaasua en kokenut avuliaaksi, mutta olen kyllä valmis yrittämään sitä.

Suunnittelitteko te synnytystänne tai oliko teillä jotain toiveita? Toteutuiko mikään?

Kommentit

37 kommenttia

Luin vanhoja postauksia tuli mieleen koskas saat tietää tuleeko benjamin vai bea?;)

Itse odotan kanssa toista ensimmäisen synnytys meni pieleen, vedet meni to ja synnytys ei edennyt joten jouduin la hätä sektioon.. Nyt jännittää saammeko suunnitellun sektion vaiko normaali synnytyksen joka onnistuisi!

Itse odotan kanssa toista ensimmäisen synnytys meni pieleen, vedet meni to ja synnytys ei edennyt joten jouduin la hätä sektioon.. Nyt jännittää saammeko suunnitellun sektion vaiko normaali synnytyksen joka onnistuisi!

No toivotaan että toka kerta menee yhtä nopeasti kun mulla; kokonaiskesto 4 h, sairaalaan tullessa 6 cm auki, saliin kävellessä täysin auki ja heti ponnistamaan. 10 pisteen vauva.

Mun ainut haave synnytyksen suhteen oli, että siitä selvittäisiin suht nopeasti ja jaksaisin hyvin. Melko nopeasti homma menikin sillä ensimmäisestä supistuksesta 12h niin poika oli sylissä, mutta oman jaksamisen suhteen homma meni vähän huonosti kun en ollut nukkunut kahteen vuorokauteen paria tuntia enempää. Jos joskus saamme toisen lapsen ja jotain saisin synnytykseen toivoa, niin aikaisempaa käynnistystä ettei vauva kerkeisi niin kovin suureksi. 😀

Mun suunnitelma oli: kaikki maholliset kivunlievitykset kehiin! Mutta Lilja päätti toisin 😀 12.4.11 n. Klo 19.30 alkoi supistella, kokoajan kovemmin. Sitten tuntui että housuihin tuli jotain märkää, verta ihan vähän. Soitin Oyssiin ja sanoivat että voin lähteä tulemaan. No ensin piti pakata ja viedä avaimet minun isälle jotta he pääsevät asuntoomme hakemaan tavaroita jos jotain unohtui.

N. Klo 21.45 oltiin Oyssissa ja mut laitettiin käyröihin. Supistuksia tuli 2min välein ja pyysin hoitajaa tarkistamaan tilanteen. ”10cm oot auki. Voiko olla, sähän oot ensisynnyttäjä?” no siitä sitten saliin ja kävin vielä vessassa ja sen jälkeen ponnistamaan. 23.06 Lilja oli ulkona. Puudutuksia en ehtinyt saamaan muuta kuin kohdunsuuhun 🙂 synnytyksen kesto oli n. 4h ja ponnistus 11min.

Vaikka en lievityksiä ehtinytkään saamaan, ei jäänyt traumoja. Ainoastaan se mietityttää että kun on seuraavan aika, ehdinkö sairaalaan asti 😀 meiltä kun on n. 1h matka sairaalaan.

Mulla ensimmäisen kanssa oli todella rankka synnytys aleteitse vedet tuli 4pv aamulla ja poika syntyis 6 pv illalla imukupin avulla. Itseäni paikkailtiin pari tuntia synnytyksen jälkeen. Tämän raskauden aikana suunnitellaan sektio ettei vaan mene paikat silleen ettei lapsia saakkaan enään. Synnytys kertomuksia kun lukee missä lääkäri on kirjortanut että vaikein synnytys mitä alakautta voi olla. Kauheaa. Toivottavasti nyt menis kaikki paremmin 🙂

Mun suunnitelmiini kuului kanssa että kun synnytyssupistuksia alkaa tulemaan niin otan kotona ensin panadolia, lämpimän suihkun kivunlievitykseen ja pakkaisin loput tavarat kasaan kassiini ja sitten sairaalaan kun supistuksia tulee 5 min välein. Sairaalassa olisin halunnut ensin myös käydä kylpemässä rentoutuakseni ja kivun lievityksen vuoksi ja sitten ottaa spinaali puudutuksen ja ilokaasua ja että, kun olisi pitänyt alkamaan ponnistaa niin saada vauvan ponnistettua maailmaan suht nopeasti (:

Kotona kaikki meni suunnitelmien mukaan, mutta kun päästiin sairaalaan niin en ehtinyt päästä kun synnytyssaliin kun aloin vuotamaan verta ja täytyi alkamaan ponnistamaan. Kivunlievityksiä en ehtinyt saamaan ja ponnistus kesti vähän vajaan tunnin kun vauva oli jumissa ja lopuksi jouduttiin imukupilla vetämään ulos ja väliliha jouduttiin leikkaamaan todella pitkälle. Synnytyksen jälkeen en meinannut pysyä tajuissani lainkaan. Mutta kumminki sitten kun loppujen lopuksi sain ihanan, terveen tyttäreni syliini.

Miksi ihmeessä toivot että saisit epiduraalin synnytyksessä? Aikamoista myrkkyä joka kyllä menee myös vauvan verenkiertoon. On tilanteita joissa ”on pakko” ottaa kipulääkkeitä mutta miksi sitä jo etukäteen toivoisi saavansa, sitä ihmettelen.

ööö koska se helpottaa ? 😀

Nimenomaan 😀 ja voi huh huh näiden myrkkyjuttujen kanssa. Itse oot varmaan mennyt synnytyksen pelkällä ilokaasulla? Tiesitkö että ilokaasun on tutkittu aiheuttavan sikiölle teini-ikäisenä taipumusta amfetamiiniriippuvuuteen?

Jahas, taas näitä xD varmaan sitä puudutusta edes annettas kellekää, jos se ois noi paha 😀

En usko että siitä kovinkaan haittaa on, mutta en itsekään sitä synnytyksessä saanut, sunnittelin etten edes pyydä mutta loppujen lopuksi pyysin, mutta olinkin jo kokonaan auki ja eikun ponnistelemaan. Eli aivan luomuna meni ja niin toivon seuraavienkin tulevan, kun kerran näin nopea synnyttäjä olen (jos siis seuraavia tulee ja jos tulevat yhtä vauhdilla 😀 )

no joo, toki helpottaa mutta miksi etukäteen suunnitella sen ottoa jos ilmankin voi olla?!

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=76 tuossa yksi artikkeli joka on vain yksi muiden joukossa.. uskomatonta että puudutteiden varjopuolet ovat joillekin aivan uusi juttu! jutelkaa alan ihmisten kanssa.

niin ja juu, ilman epiduraalia menin omat synnytykseni, kun nyt sitä kerran kysyit.

Mun mielestä on typerää kritisoida toisten valintoja ja toivomuksia lääkityksen suhteen, sain itsekin epiduraalin peräti kahteen kertaan.. Mutta tuota ilokaasu vastausta en ymmärrä, anteeksi kommenttini, mutta se tuntui pahalta. Itse olen 154cm ja synnytin 4290g painavan SUUREN tyttölapsen ja tuli olo, että pitääkö minun olla huolissani nyt seuraavat yhdeksäntoista vuotta, että lapsestani tulee narkomaani? Ja jos tulee niin miten

pahat tunnontuskat tulee kun tiedän nauttineeni ilokaasusta koko synnytyssalissa olon ja ponnistusvaiheenkin aikana, johtuen siitä, että se helpotti oloani enemmän kuin epiduraali, spinaali, pundendaali ja yksikään muu lääkitys mitä sain yli vuorokauden kestäneen synnytyksen aikana.

Ellinoora toi mun vastaus oli ihan vaan ironiaa ekaa anonyymia kohtaan siinä suhteessa että kannattaako noita tutkimuksia aina ottaa ihan tosissaan kun kaikista kivunlievityksistä on noinkin naurettavia tutkimustuloksia 😀

tarkoitus oli alunperin vaan herättää ajatuksia siitä että miksi lääkkeet on jotenkin itsestäänselvyys kun naisissa itsessäänkin on paljon hormoneja jotka auttavat kivun kanssa. miksi olla raskausaika syömättä tiettyjä juustoja jos synnytyksessä toiveena on saada ne huumeet jotka talosta irti lähtee? no, ei ole minun synnytykseni eikä vauvani joten olkoon tämä tässä. en tarkoittanut pahalla. toivon mukavaa synnytystä, toivottavasti toiveesi toteutuvat tällä kertaa ja kaikki menee paremmin kuin hyvin.

Mun suunnitelmana oli vaan että kaikki mahdolliset kivunlievitykset, mutta koska synnytys etenikin lopulta reippaasti, en kerennyt saamaan epiduraalia ollenkaan, pelkän pudenduksen ja panadolia. Onneksi kaikki meni nopsasti ja hyvin minulle sekä vauvalle, eikä paikattavaakaan tullut.

Jos mä olisin suunnitellu ”unelmasynnytyksen”, niin siinä ei kyllä oksettais yhtään eikä tarvittais epiduraalia, amme riittäis. :p

Muista, et synnäri on sit rempassa. Pääovesta sisään sitten kun aika koittaa 😉

Onko se siis nyt jo rempassa vai vasta kesällä?

Nimim. rv 38+2. 😀

Ei ollu remppa alkanut ainakaan kun olin osastolla 🙂 ja sitä on lupailtu onneksi valmiiksi mun synnytykseen mennessä 🙂

Toukokuussa alkaa remontti.

kuulemma toisen kerran ku synnyttää nii ei suositella epiduraalia, tai sitä ei mielellään anneta (näin mulle sanottii ku sitä pyysin). Sitten se mun kätilö suositteli spinaalipuudutusta ja se oli tooosi ihana piikki ja auttoi varmaan 10-20 sekunnissa 🙂 suosittelen! 🙂

Multa ainaki toisen synnytyksen aikana kysyttii, haluanko puudutusta, ja jos haluan, ni kumman, spinaalin vai epiduraalin :p

no täälä päi ei ainakaa suositeltu 🙂

Mulla taas annettiin ensimmäisessä synnytyksessä spinaali just, koska se vaikuttaa niin nopsaan 😀 Eteni kaikki niin nopeesti, ettei olis ollu mitään järkee laittaa epiduraalia, ku oli muutenkin siinä ja siinä että ehdinkö saamaan minkäännäköistä puudutusta.. Ja oon täysin samaa mieltä, se oikeesti oli aivan ihanuutta se piikki! 😀 Ja juurikin ton vaikutusnopeuden takia..

Tuli tippa linssiin kun luin viime synnytyksesi synnytyskertomuksen. Mielestäni olet ansainnut normaalin, eli täydellisen synnytyksen ja toivottavasti näin tulee käymään tämän toisen pienen kanssa.
Itselläni myös käynnistettiin raskaus ja voi luoja supistukset tekivät kipeää kun kroppa ei ollut yhtään mukana. Supistukset tuntuivat mahassa, selässä ja reisissä. Joka kerta kun alkoi supistamaan niin kipu oli niin kova, että alko jalat tärisemään ihan holtittomasti. Mikään lääkkeetön kivunlievitys ei auttanut. Kamalinta mielestäni supistusvaiheessa ei ollut kuitenkaan se kipu, vaan se yksinäisyys. Henkisesti oli tosi rankkaa, kun joutui yksin kestämään kovan kivun. Henkinen tuki olisi ollut niin tärkeä. Olisin niin mieluummin kävellyt miehen kanssa yöaikaan tyhjillä käytävillä ja kivun ollessa huipussa tiukka haliote olisi auttanut valtavasti. Synnytyssalissa sain epiduraalin se oli ihana. Vauvan sydänäänet ja happiarvot laskivat kuitenkin rajujen supisteluiden takia ja keinotekoiset supistukset jouduttiin sitten lopettamaan en tiedä millä aineella. .. sektiouhan alla siitä sitten pikku hiljaa lisättiin oksitosiinia ja käynnisteltiin supistuksia kunnes sain luvan alkaa ponnistelemaan. Ponnistustarve tuntui supistuskivuilta, mutta tuplasti pahemmilta. Ja mitä enemmän puskin ja ponnistin, niin kipu vaan yltyi, vaikka olen kuullut, että ponnistamisen pitäisi jollain tavalla helpottaa kipua. Kamalaa! 😀 Tunnin ponnistteluiden jälkeen todettiin, että eipä vauva sieltä meinaa ulos tulla ja ultrattiin, niin tirppanen oli virhetarjonnassa ja piti ottaa imukuppi esille. Meidän muru saatiin rääkyvänä pihalle, mutta pitkittyneen ponnistusvaiheen vauvan virhetarjonnan takia pistän käynnistyksen piikkiin enkä kiitos halua enää käynnistystä! Jos kroppa ei ole valmis synnyttämään niin kuinka todennäköistä on, että vauvakaan ei ole vielä täysin valmis syntymään.

Toivottavasti kaikki menisi tällä kertaa hyvin ja sulle jäisi synnytyksestä hyvä mieli. 🙂
Eksyin vasta äskön tänne blogiisi ja jään kyllä seuraamaan. 🙂 Mulla olisi sulle ihan ”asiaakin” mutta en viitsisi tänne kommenttiboksiin sitä kaikkien luettavaksi laittaa, niin voinko vaikka lähettää sulle s-postia tohon itsallaboutava@gmail.com osoitteeseen? 🙂

Aag oonko mä ainoa, joka kärsis supistuskivuista mieluiten yksin 😀 mies on kyl ollu mukana, mut oon sanonu, et ei tarvi MUN TAKIA tulla 😀 ja että pysyä kaukana aina supistusten aikana, koska mua häiritsee sikana jos mua sillon halataan tms 😀

Mulla oli myös esikoisen synnytys 3v sitten erittäin vaikea, koska vedet menivät, mutta mitään ei tapahtunut. Jouduttiin siis käynnistämään ja kaiken hyvän lisäksi sain liikaa Cytotecia 🙁 Supistukset olivat aivan järkyttäviä ja koska olivat keinotekoisia, ei kohdunsuulla tapahtunut kuitenkaan mitään! Synnytys kesti vuorokauden, jonka aikana en saanut ollenkaan ruokaa, sektiouhan alla kun oltiin… Mikään muu kivunlievitys ei auttanut (ei 3 eri kohdunkaulanpuudutetta, ilokaasu tai 2 kertaa laitettu epiduraali), kunnes viimeisenä oljenkortena sain spinaalin, joka tuntuikin taivaalta! 🙂 Ponnistusvaihe kesti kuitenkin miltei tunnin ja pyörryinkin uupumuksesta 🙁 Lopulta poika saatiin ulos imukupilla ja eppari leikattiin ja sain valtavasti tikkejä :/ Pienellä oli syke korkea, joten joutui happikaappiin, enkä siis saanut häntä rinnalle ekaan tuntiin, tuntui kamalalta :'( Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Toisen lapsen raskausaikana päätin, että tulen vaatimaan erilaisen synnytyksen! Neuvolassa tietoni luettuaan pelkäsivät minun olevan pelkopotilas, mutta olin päättänyt, että nyt minua on kuunneltava synnytyksessä 🙂 Kun sitten ison mahan takia (pelättiin vauvankin olevan iso) päädyttiin käynnistykseen, kerroin toiveistani synnärillä ja he kirjasivat ne ylös 🙂 Halusin, että käynnistyksessä ei käytettäisi Cytotecia (paitsi viimeisenä keinona, jos vaihtoehtona on sektio) ja että muita kivunlievityksiä ei kokeiltaisi kuin spinaalia/epiduraalia, jos vaan mahdollista. Käynnistyksen aika koitti rv 38+1 ja synnärin tutkimukseen päästessä ihmetys oli kaikilla melkoinen, kun synnytykseni oli käynnissä, vaikken ollut tuntenut supistuksia 😀 Pääsin samantien saliin ja minulle laitettiin vaan oksitosiinia, jota monet ”normaalisti” synnyttävätkin saattavat tarvita vauhdittaakseen synnytystä. Supistukset olivat aivan eri luokkaa ja kestinkin niitä ilman minkäänlaista lievitystä 6 tuntia! Keinuin vaan keinutuolissa ja ”lauloin” 😀 Kun supistukset alkoivat olla todella kivuliaita, sain epiduraalin, joka nyt auttoikin juuri niin kuin piti! 🙂 Ehdin jo vähän nukahtaakin ja sain toisenkin kerran epin.. Kun heräsin, tajusin että nyt on pakko ponnistaa ja kutsuin kätilön, joka huomasi minun olevan täysin auki! Hengittelin muutaman minuutin ilokaasua, kun hän laittoi tarvikkeet kuntoon ja eikun ponnistamaan! Ja 5 minuuttia ja poika oli ulkona! <3 Sain juuri toivomani unelmasynnytyksen, joka eheytti minua! Ymmärsin, että minusta on synnyttämään täysin normaalisti, kun itse sain hallita tilanteen!

Tämän romaanin tarkoituksena oli kertoa, että tässä raskaudessa kannattaa kertoa avoimesti toiveistaan, ihan varmasti he kuuntelevat, kun näkevät papereista millainen koettelemus Avan synnytys oli!! Se etu toisen lapsen odotuksessa ja synnytyksessä on, että tietää jo mikä toimii ja mikä ei! 🙂 Toivon suuresti, että saisit kokea juuri unelmasynnytyksesi, olet sen ansainnut! <3

(Minullakin olisi sinulle oikeaakin asiaa, joten kyselen samaa kuin yllä oleva, että saako sinuun yhteyden itsallaboutava@gmail.com osoitteeseen?)

Heips. Muistan kans ite miten toivon jo rv36 alkaen, että vauva syntyis. En jotenki sillon vielä tajunnut miten hyvä on, että vauva kasvaa mahd. Pitkään masussa. Tietty odottavan aika on pitkä, mutta kantsii silti olla kiitollinen siitä, mitä lähemmäs la:ta vaan vauva masussa viihtyy. Tietty yliajalle mentäessä on jo vauvankin turvallisuuden kannalta parasta syntyä. En siis ihan täysin ymmärrä miksi oikeasti toivot vauvan syntyvän jo rv.37 suolisto esimerkiksi kehittyy usein viimeisenä ja tällöin ilmavaivat ovat todennäköisempiä, valoihin joutuminen on myös huomattavasti todennäköisempää ( bili-arvot ), mitä pienemmillä rv: llä vauva on syntynyt. Meidän tyttö syntyi viikko ennen la: ta ja joutui ihan nippanappa valoihin. Ei olisi luultavimmin joutunut, jos olisi syntynyt hieman myöhempää. Vaikka valot ja mahavaivat ovat niitä pienimpiä asioita. Niin kyllä se tuntuu pahalle laittaa pieni vauva valoihin tai katsoa kun toiseen sattuu. Ite kans kärsein hypermeesistä raskausaikana ja tien et odottavan ON pitkä, mutta onneks se pieni aarre kruunaa kaiken ja jälkikäteen se aika tuntuu lyhyeltä ( ehkä :)). Tsemppiä sulle raskauteen ja toivotaan et hypermeesi jättäisi sut rauhaan, saisit kerrankin nauttia raskaudesta( ite en kans tiedä mitä on nauttia isosta mahasta ja raskaudesta ).

Valmistauduin synnytykseen positiivisella ajattelulla sekä lukemalla synnytyksen kulusta ja kaikesta aiheeseen liittyvästä, myös ikävistä asioista. Synnytys luonnollisesti jännitti etukäteen, mutta en suuremmin suunnitellut sen kulkua, aioin olla ”reipas tyttö” synnytyssalissa. Kävin synnytysvalmennuksessa tutustumassa synnytysosastoon ja kuulemassa kätilöiden ohjeita ja vinkkejä, myös tuttavat ja oma äiti neuvoivat ja tsemppasivat. Neuvoivat hengittämään ja ponnistamaan kun kätilöt antavat siihen luvan. Toivoin, että vauva syntyisi vähän etukäteen ja itse asiassa syntymän edellispäivänä sanoin vauvalle ”sä voisit syntyä vaikka huomenna”. Ennakoivia supistuksia oli ollut jo viikon verran. Lapsivesi valui hiljalleen sen yön aamuyöstä ja aamulla menin sairaalaan. Jouduttiin munki kohdalla käynnistään, mutta itse synnytys tapahtuikin sitten vauhdilla! puoli kahdelta alkoi tapahtua ja neljään mennessä tunsin aivan älytöntä kipua. Luulin, että se pahenisi vielä entisestään enkä pääsisi vielä minnekään, soittaessani kätilön paikalle. No, eipä siinä, paikat olikin jo auenneet täysin ja mut kiidätettiin saliin. koko synnytyksen kesto oli supistusten alkamisesta 3 tuntia 10 minuuttia. 😀 Ainoa puudute ehdittiin laittaa kohdunsuulle mutta enpä mä sitä kipua siinä vaiheessa enää tuntenut. supistuksetkin huomasin vain siitä, että maha oli kovana, ei sattunut lainkaan. Hyvin positiivinen synnytyskokemus siis ensisynnyttäjälle 🙂

Voimia synnytykseen!

Olin suunnitellut, että ensimmäisessä synnytyksessä pitäytyisin luonnonmukaisissa menetelmissä (koska pelkään piikkejä ihan sairaalloisesti) mutta toisin sitten meni. Olin myös kuvitellut synnytykseni kestävän tuntikausia, mutta toisin meni sitten sekin. Alle viidessä tunnissa syntyi vauva, ja positiivinen mieli jäi.

Olin myös suunnitellut, että toisessa synnytyksessä käyttäisin lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta toisin meni sitten sekin. Siinä vaiheessa kun kuulin, ettei lääkkeellistä kivunlievitystä enää ole mahdollista antaa, olin paniikissa. Miten kestäisin kivut? Itse asiassa kävi kuitenkin niin, että kivut eivät enää juurikaan lähtötilanteesta kasvaneet, ja koin ikään kuin tavallista voimakkaampia kuukautiskipuja. Tunne ei missään nimessä ollut miellyttävä, mutta koko hommasta kaikkineen jäi erittäin hyvä mieli, ja mahdollista tulevaa kolmatta lähdenkin sitten synnyttelemään täysin avoimin mielin.

Onnea loppuodotukseen ja toivotaan että synnytys sujuu tälläkertaa paremmin kuin viimeks! 🙂 Aivan ihana blogi, oon lukenut jo jonkin aikaa mutta nyt vasta osasin liittyä lukijaks 😀 Kiva lukea vähä samassa tilanteessa olevan nuoren äidin juttuja, meillä on 10kk ikäinen tyttö ja kovasti seuraavasta haaveillaan.. Ostin sulta ne pinkki-harmaat pöksyt fbstä, aivan ihanat on ja hyvin sopii meidän tytölle.. 🙂 Paaljon voimia loppuun asti, vaika vaikeaa tuntuis nyt olevan.. :/

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä