Toivepostaus: Bloggaaminen

Päätin nyt vihdoin toteuttaa tämän kauan kysellyn postauksen, koska sitä on taas toivottu niin paljon lisää. Kyselin illalla  Facebookissa kysymyksiä aiheesta, jotta voisin niiden pohjalta kirjoittaa tästä, kun en ihan täysin tiennyt, mitä haluatte kuulla.

Miksi aloitin bloggaamisen ja mikä siinä on hyvää/huonoa

Ennen kun tulin raskaaksi, en tiennyt blogeista mitään. Luin kerran jenkkeihin vaihtoon lähteneen luokkakaverini blogia kun hän linkkasi sen Facebookkiin ja muistan, kuinka ärsyttävää mielestäni oli kun en voinut aloittaa ylhäältä järjestyksessä lukemaan hänen kuulumisiaan alusta asti, vaan piti selata ensin alas ja lukea ”väärässä järjestyksessä”. Blogit olivat ärsyttäviä, enkä ymmärtänyt niiden pointtia. Kun tulin raskaaksi, en tiennyt mitä tehdä. Aloin epätoivoisesti liittyä keskustelupalstoille ja kysellä kokemuksia. En kuitenkaan löytänyt sieltä tarpeeksi vertaistukea, mutta kun palstoilta alkoi löytyä näitä ”nuorten äitien blogeja” -ketjuja, päädyin sitten öisin niitä lueskelemaan. Pikkuhiljaa opin käyttämään blogeja ja blogimaailma tuli tutummaksi. En lukenut vakituisesti mitään blogia, googletin ja selailin vain, en edes liittynyt Bloggeriin. Pikkuhiljaa raskausaikana aloin kuitenkin miettiä oman blogin aloittamista. Rakastin kirjoittamista ja nyt kun koulu oli ohi, ei ollut enää mitään kanavaa, missä kirjoittaa. Aloitin oman blogin loppuraskaudesta, johon kirjoitin vielä synnärilläkin, mutta en liittänyt sitä blogilistalle tai mihinkään muuallekkaan. Blogilla ei ollut yhtään lukijaa, enkä oikein tiennyt, mitä kirjoittaa, joten kyllästyin koko hommaan ja poistin blogin. Ensimmäisen blogini nimi oli ”Expecting the unexpected”. Koska siis odotin, ja raskaus oli odottamaton 😉 Avan synnyttyä alkoi ajatus bloggaamisesta taas houkuttaa. Joulukuussa 2011 perustin sitten uuden blogin, jonka nimeksi tuli ”It’s all about Ava”, koska ideani oli, että blogista tulee vain vauvablogi ja se kertoo Avasta. Reilu vuosi myöhemmin blogi oli muuttanut suuntaansa niin paljon, että oli aika vaihtaa myös nimeä ja jotenkin mulle sitä miettiessä tuli vain heti päähän ”MUTSIS ON.” Olen tähän nimeen erittäin tyytyväinen ja se tuntuu omalta. Se kertoo mun asenteesta ja on samalla vähän hauska.

Bloggaamisessa omasta mielestäni on parasta ajatusten purkaminen. Tästä blogista löytyy postauksia laidasta laitaan, sen mukaan mitä on tehnyt mieli kirjoittaa. Koen saavani kirjoittaa melko vapaasti. Yksinään tämä homma kuitenkin olisi melko tylsää, ihan kun pitäisi pinnallista päiväkirjaa. Kun teitä lukijoita alkoi pikkuhiljaa kertyä, bloggaamisesta tuli entistä mukavampaa, koska sai teksteihin jotain vuorovaikutusta. Rakastan lukea lukijoiden omia kokemuksia ja neuvoja, se tekee postauksen teosta vaivan arvoista. Jos mulla ei vieläkään olisi yhtään lukijaa, en varmastikaan bloggaisi enää, koska multa olisi jo juttu loppunut kesken. Bloggaamisessa huonointa on ne ilkeät anonyymit. Muuta huonoa tässä ei sitten ookkaan. Paitsi ehkä koukuttavuus, olen totaalinen blogiaddikti. Olen ollut joskus näistä anonyymeista todella maassa, ottanut kommentoinnin pois ja jopa jättänyt bloggaamisen tauolle. Mutta nyt olen vihdoin tajunnut heidän todelliset motiivinsa, joten nauran vain kommenteille tai sivuutan ne ilman edes olankohautusta. Ei vain enää kiinnosta, en loukkaannu niistä, enkä jää pohtimaan, ne menevät vain suoraan poistoon. Kaikkiin näihin kommentteihin voisin vain vastata ”Mutsis on.”

Lukijoiden ja ”huomion” saaminen blogille

Kun ihmiset kysyivät kauheasti, että miten olen saanut näin paljon lukijoita niin tahtoisin tietenkin vastata, että pitämällä laadukasta blogia. Mutta jos nyt katsotaan faktoihin niin ensinnäkin, verrattuna suosituimpiin blogeihin, edes suomalaisiin sellaisiin, lukijamääräni ovat loppujenlopuksi todella pieniä. Toiseksi, en osaa yhtään vastata!! Mä en koe ihan hirveästi mainostaneeni tätä blogia, alussa aina linkkasin sen kaikkiin ”linkitä blogisi” -ketjuihin, siis todella moneen sellaiseen. Aloin lukea muita blogeja ja kommentoida mahdollisimman ahkerasti, siinä toivossa, että joku tarkistaisi profiilini ja eksyisy lukemaan minun blogiani. Mutta luulen, että surullinen fakta blogini kasvuun on ihmisten uteliaisuus ja osaksi pahantahtoisuus. Alussa lukijoita tuli varmasti sen perinteisen syyn takia; taas yksi teiniäitiblogi. Vaikka en ole ikinä kokenut olevani teiniäiti, siihen kategoriaan taisin kuitenkin kuulua. Pikkuhiljaa lukijamäärä kasvoi tasaiseen tahtiin, tässä kohtaa tahdon ainakin sanoa, että ihan vaan sen takia, että ihmiset halusivat seurata meidän kuulumisia. Kaivoin nyt kävijätiedot esiin, jotta näkisin vähän, missä kohtaa ne ovat kasvaneet. Kuten arvasinkin, se isoin ryöppy kävijämäärissä on tullut siinä kohtaa, kun sairastuin syömishäiriöön. Osittain sen takia, että tällöin blogini kohdeyleisö laajentui äitien lisäksi muihin syömishäiriötä sairastaviin, osaksi sitten, että moni tykkää lukea blogeja, joissa kirjoittajalla on joku ongelma. Draaman toivossa kai? Sen jälkeen kävijämäärät ovat olleet todella tasaiset, enkä osaa kohdentaa mitään muuta suurta syytä, mistä blogini olisi saanut huomiota. Joten toivon mukaan kirjoitustaidollani on edes jotain tekemistä asian kanssa! Suuri osa kävijöistäni on tullut keskustelupalstoilta. Blogini on syystä jos toisesta herättänyt joidenkin ihmisten huomion, he alkavat mollata minua palstalla ja muut tulevat kiinnostuneina katsomaan millaisesta blogista on kyse. Syitä tähän ovat olleet mm. tekemäni Naked truth -haaste, käsivarressani näkyvät arvet, tuhopolttajaepisodi, syömishäiriöni sekä minun ja Karon huhuttu ”yhteinen laihdutus”, Avan vaatteet ja mitäs kaikkea. Useimmiten ne keskustelut ovat aivan typeriä, enkä jaksa lukea kuin alotuksen. Vinkkini siis lukijoiden saamiseen tulevat tässä: 1. Pidä laadukasta blogia. (”ohjeet” tähän myöhemmin) 2. Linkitä blogiasi keskustelupalstojen ”linkitä blogisi” -ketjuihin, parhaita ovat ne jossa etsitään tietyn tyylisiä blogeja, kuten erityisesti nuorten äitien. 3. Kommentoi ahkerasti muiden blogeja. Älä kuitenkaan jätä kommentteja tyyliin ”Vähänkö oot nätti ja sulla on ihana blogi! Mullakin on blogi, käy tsekkaamassa www.vähäxoonärsyttävä.blogspot.com”. News break: suurin osa bloggaajista poistaa nämä kommentit, joilla vaan kalastellaan kävijöitä. 4. Liitä blogisi Blogilistalle, Blogloviniin ja muihin samanlaisiin kanaviin. 5. Linkitä postauksiasi esim. Facebookkiin ja kerro tutuillesi blogistasi. 6. Huomio lukijasi ja vastaa kommentteihin. 7. Liity muihinkin sosiaalisiin medioihin ja mainosta blogiasi siellä. Itse olen Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. 8. Laita postauksillesi osuvat otsikot ja hakusanat, ne tuovat googlehakuja. Google on minulle suurin liikenteenlähde, toiseksi suurin on Blogilista ja kolmanneksi suurin Facebook. Seuraavana tulevat Bloglovin, Kaksplus, Demi ja muutama blogi, joiden kirjoittajilla on blogini lukuluettelossaan.

Blogin tuoma ”julkisuus”

Kun mut ensimmäistä kertaa tunnistettiin jossain, tilanne oli todella hämmentävä. Olin Amarillossa ystäväni kanssa aivan ämpärikännissä (heh), ja joku tuli vessassa kiskaisemaan hihasta. Olin positiivisesti todella yllättynyt ja tuntui oudolta ajatukselta, että joku tunnistaisi minut blogini perusteella. Pikkuhiljaa näitä alkoi tapahtua useammin ja olin aina yhtä jännittynyt ja hämmentynyt. Nyt olen kuitenkin tottunut siihen, että väkisinkin näin pienessä maassa kuin Suomi, bloggaajiakin tunnistetaan ja se on ihan normaalia. Musta on ihanaa kun te tulette kaupungilla moikkaamaan ja on aina hauska ylläri kun ostoksia maksaessa myyjä yhtäkkiä kehuukin mun blogia. Edelleen välillä hämmennyn näistä jonkin verran, koska olen luonnossa niin ujo ja saatan vähän jäätyä ja vaikuttaa töykeältä, mutta en tarkoita olla sitä! Mun mielestä on mahtavaa tavata teitä lukijoita välillä luonnossakin ja nähdä kasvoja nimien takana, usein kun olette kertoneet nimenne, olen heti yhdistänyt sen tuttuihin kommentteihin. Joten tulkaa ihmeessä jatkossakin aina moikkaamaan mua ja Avaa! Topias on aina ihan ihmeissään, jos joku tunnistaa mut ja on kauhean jörö, älkää välittäkö siitä 😉 Mun mielestä tämä ei ikinä ole ollut ahdistavaa, mä olen aina ollut hirveän avoin ihminen ja tottakai kun kirjoitan blogia omalla nimellä ja naamalla niin tajuan myös sen, että ihmiset osaavat yhdistää minut bloggaajana ja yksityishenkilönä. Mä kerron blogiin sen verran, mitä voisin kysyttäessä vastata kenelle tahansa, joten ei siinä ole mitään ahdistavaa, että niin moni ihminen tietää mun asioista. Vaikka mä kirjoitan melko avoimesti, tämä blogi on kuitenkin vain pintaraapaisu mun todelliseen elämään. Vaikka lukijoiden tapaaminen onkin hauskaa, niin siinä on kivaa nimenomaan se kun tulette juttelemaan, näistä en nauti kun jotkut jäävät kuiskailemaan selän taakse ja tuijottavat ”huomaamattomasti”, mutta eivät kuitenkaan tule mulle mitään sanomaan. Siitä jää aina simmoinen olo, että onko ne nyt vaan ujoja vai puhuuko ne musta pahaa.

Postausten kirjoittaminen

Moni bloggaaja kertoo elämästään vain pintaraapaisuakin vähemmän, mutta mun mielestä olisi ärsyttävää kirjoittaa, jos ei voi kertoa kaikkea. Kuten nyt kun pimitän tätä sukupuolta, tai sillon kun pimitin raskautta. En tykkää kirjoittaa, jos en voi kertoa totuutta. Olen siis kertonut aika avoimesti syömishäiriöstäni, sekä siitä että se vahingoitti hedelmällisyyttäni ja epäaktiiviset munasarjani tarvitsivat vähän avitusta raskaaksi tulemisessa. Olen kertonut myös siitä tuhopolttajatapahtumasta, koska nämä kaikki koskettavat elämääni jatkuvasti. Jätän pois kuitenkin asiat, jotka ovat liian henkilökohtaisia, eivätkä vaikuta kirjoittamiseen. Mielestäni blogiini eivät kuulu parisuhdeongelmat, riidat ystävien kanssa, pahimmat pelot ja ahdistukset, eivätkä yksityiset tiedot, kuten talousasiat. Kirjoittaminen tulee yleensä luonnostaan, koska aina jos minulle tulee päähän joku aihe, kirjoitan sen äkkiä ylös puhelimeen ja koneelle päästyäni annan runosuonen pulputa. On tärkeää, ettei kirjoita mistään väkisin, koska siinä ei tule hyvää jälkeä. Kuulumisten kirjoittaminen luonnollisesti on myös helppoa. Ainoat postaukset, joissa kirjottaminen vie enemmän vaivaa ja miettimistä, ovat nämä toivepostaukset. Sen takia niiden tulemisessa kestää, kun odottelen että minuun iskisi inspiraatio sen aiheen kirjoittamisesta. Jos postauksen tekeminen on hirveän vaikeaa, on lopputuloskin yleensä sillainen väkisin väännetyn näköinen.

Ohjeita aloittelevalle bloggaajalle

Tämä oli varmasti se suosituin aihe ja yritän nyt tehdä vaikkapa aikajärjestyksessä listaa, mitä kannattaa huomioida.

-Valitse blogialusta huolella, osoitteenmuutos kadottaa sinulta vanhat lukijat ja laskee sijaasi Googlen hakutuloksissa. Itse olen käyttänyt Bloggeria ja se on mielestäni etenkin aloittelijalle todella yksinkertainen ja helppo, ei tarvitse osata käyttää mitään koodeja vaan saat kaikki gadgetit ja ulkoasujutut hiiren klikkauksella.

-Keksi blogillesi nimi. Nimen tulisi olla helposti muistettava, ytimekäs, ei liian pitkä. Liian pitkä nimi unohtuu ja hukkuu. Jos nimi on englannin kielinen, sen tulisi etenkin olla selkeä, sillä englanti on joillekkin suomalaisille todella hankalaa.

-Mieti tarkkaan blogin osoite. Sen pitäisi myös olla mahdollisimman lyhyt ja liittyä jotenkin blogin nimeen, tai kirjoittajaan. Minua ärsyttää kun oma osoitteeni on niin pitkä… Jos emilia.blogspot.com on varattu, älä laita osoitteeksi eeeeeemilia.blogspot.com tms, mistä kaikki aina joutuvat miettimään että montakos eetä siinä nyt olikaan.

-Tee blogin ulkoasu huolella. Älä valitse räikeää ja sekavaa taustaa, yksinkertaisuus on valttia. Kukaan ei jaksa lukea blogiasi jos tekstiä on sekoittamassa tausta, josta teksti ei erotu kunnolla. Älä änge joka nurkkaa täyteen gadgetteja ja vempaimia, vähemmälläkin selviää.

-Suunnittele banneri. Haluatko pelkän tekstin vai kuvan vai peräti kuvakollaasin? Älä tee bannerista liian korkeaa, jolloin sitä on ärsyttävä selata alaspäin. Sen tulisi mahtua näyttöön. Jos haluat pelkän tekstin, valitse joku mielenkiintoinen fontti ja väri, ettei banneri ole liian tylsä. Joku kysyi, mistä bannereita saa, jos ei itse osaa tehdä, mutta en oikein osaa vastata tuohon, koska olen aina tehnyt itse… Monet ihmiset tykkäävät säätää bannereiden kanssa, itsekin pidän siitä, joten kannattaa rohkeasti kysyä jos joku tahtoisi auttaa sinua. Nyt löysin vielä jonkun tämmöisen, jossa voi tehdä bannereita ilman kuvankäsittelytaitoja. http://www.bannerfans.com/banner_maker.php

-Valitse edustava profiilikuva ja lyhyt ja ytimekäs esittely blogillesi. Esittelyn ei kuulu olla kilometrin pituinen elämäntarina, vaan vain pääpiirteet sinusta ja blogistasi. Esim. mulla ei ole nyt esittelyä, mutta voisin kirjoittaa tyyliin ”21 -vuotias äiti ja avovaimo, toinen lapsi tulossa syyskuussa 2013. Blogini sisältää mielipidekirjoituksia laidasta laitaan, muotia, lapsiperheen arkea ja kaikkea siltä väliltä.” Tässä  kohtaa on lupa heittäytyä luovaksi, mitä hauskempi esittely, sitä varmemmin lukijat kiinnostuvat. Pohdi siis tätä todella ja voit aina muokata esittelyä kun keksitkin jotain uutta ja parempaa.

-Lisää blogiisi ”liity lukijaksi” -painike, koska todella moni ei osaa lisätä blogeja suoraan lukuluetteloon. Muita hyviä gadgetteja ovat postausluettelo, suosituimmat postaukset, kävijämäärät (mikäli haluat ne näyttää), tunnisteet ja hakuominaisuus.

-Mieti minkä verran haluat kertoa itsestäsi. Voit aina alkaa kertoa enemmän, mutta et voi pyyhkiä ihmisten mielistä asioita, jotka olet jo kertonut.

-Kirjoita laadukkaita postauksia. Eli vältä kirjoitusvirheitä ja murteita, älä kuitenkaan kirjoita kirjakieltä. Kirjoittaminen voi tuntua alussa tönköltä, mutta alkaa sitten tulla luonnostaan. Älä käytä kauheasti hymiöitä. Mun blogissa ainakin on ne ekat postaukset kieliasultaan ihan hirveitä, ei ihme että oon halunnut poistaa ne!

-Jos käytät kuvia, tee niistä tarpeeksi isoja ja laadukkaita. Kukaan ei jaksa katsoa miljoonaa tärähtänyttä ja sumeaa senttikertaasentti kokoista otosta rakkaasta kissastasi.

-Muista tuo kohta lukijoiden hankkimisesta, eli some ja blogien seuraaminen.

-Kun alat saada kommentteja, vastaa niihin ystävällisesti.

-Postauksen perään kannattaa liittää usein joku kysymys. Jos kirjoitat postauksen koiristasi, kirjoita loppuun ”Onko teillä jotain lemmikkejä?” tms, jolla saat lukijasi aktivoitumaan ja kommentoimaan. Mulla lähtee usein maku blogeista, joissa kirjoittaja vaan haluaa kertoa omia juttujaan, mutta lukijoiden kokemukset aiheesta ei kiinnosta yhtään. Blogi on myös hyvä paikka saada apua, jos olet pihalla jonkun asian kanssa. Mä olen kysynyt vinkkejä raskauspahoinvoinnista sämpylöiden tekemiseen, ja aina on löytynyt apua.

-Muista postata tarpeeksi usein, vähintään kerran viikossa. Älä kuitenkaan postaa kymmentä kertaa päivässä, se on jo ärsyttävää 😀 postauksien ei myöskään kannata olla muutaman rivin pituisia, sitä varten ovat muut sosiaaliset mediat. Älä turhaan kirjoita, jos sinulla ei ole mitään kirjoitettavaa, se vain laskee laatua. Pidä mieluummin vähän taukoa ja kokoa ajatuksiasi.

Sitten tähän loppuun vielä muutama fb:ssä tullut kysymys, joita en saanut ujutettua mukaan tekstiin:

Mitä toivot tulevaisuudelta? Toivon, että blogini jatkaa kasvua ja pysyy minulle tärkeänä sosiaalisena kanavana. Toivon että vielä kymmenen vuoden päästä voin vanhojen tuttujen lukijoiden kanssa naureskella niitä aikoja, kun olen parikymppisenä hölmöillyt.

Millaisia blogeja tykkäät itse eniten lukea? Luen blogeja, joissa on joku punainen lanka tai aihe. Esim äitiys, sairaus, raskaus tms. Mä en vaan jaksa kiinnostua tavallisista lifestyleblogeista, vaikka ne voivatkin olla tosi kivoja ja taitavasti kirjoitettuja! Ne ei vaan oo mun juttu. Muutama lifestyleblogi mun lukuluettelosta kuitenkin löytyy! Mun lemppareita on mun ystävien blogien lisäksi (mm. Karostardust, But I’m a human not a sandwich, PEACE, LOVE AND POOPDIAPERS, Kiljuva Pikkunälkä, Tinkerbella ja moooonta muuta) Karriboo, Let’s fake it, Motherfuckin’ Fashion, paskat kirppislöydöt ja vaikka mitä.

Jos joku provosoituu kirjoituksista niin kannattaako tähän keskusteluun/riitaan kommentoida? Ei kannata, mutta mä ainakaan en joskus voi vastustaa 😀 pääosin yritän vaan ignoorata tämmöset.

Toivottavasti tämä nyt vastasi teidän kysymyksiiin! Jos tuli vielä kysyttävää niin kommentoikaa ja vastaan siihen 🙂

Kommentit

42 kommenttia

No en mä kyllä siis ihan täysin kirjakieltä kirjoita, mutta en kuitenkaan mä ja sä jne. Ja ainakaan sanajärjestys ei mee kirjakielen mukaan jne jne jne

Oon kohta tainnu vuoden verran lueskella sun blogia, raskaus aikana etsin tietoa, sut löysin ja ihastuin blogiisi 🙂 Tää on mun eka kommentti sulle, ja kyllä kovasti kutkuttais aloittaa oma blogi 🙂 Mua on harmittanu sun puolesta kun näen välillä vilkahtavan ilkeyksiä keskustelupalstoilla sun blogin maininnan yhteydessä, enpä ole sit jatkanu niiden lukemista! Mä oon omat mielipiteeni susta perustanut ja Sä täytät ne ihanteet, äitinä, puolisona ja ystävänä joita jokainen kypsä nuori aikuinen tarvitsisi itselleen 🙂 Sä vähänku rulaat nainen 🙂 pidä pää pystyssä, Oot mielenkiintoinen ja kaunis nainen ja blogisi täyttää nämä hyvän blogin vaatimukset 🙂 kaunis perhe ja koti, äläkä anna kenenkään lannistaa sun periaatteita. t Outi

Voi kun kiva kuulla! Joo mäkin oon yllättävän usein jotain ketjua lukiessani yhtäkkiä huomannut miten joku viittaa siellä mun blogiin ja sitten jää sen lukeminen… Ihanasti sanottu, kiitos kun jaksoit kommentoida! 🙂

Tekstissä montakin asiaa, joita tulisi oman blogin kohdalla miettiä vielä.

Hyvä postaus, thänks for that! 🙂

Kiitos ja ole hyvä! 😀

tää oli tosi hyvä postaus ja sain paljo vinkkejä omaan blogiini 🙂

Ihanaa kuulla 🙂

Tää oli hyvä! Ite muistin just tänään että oon tehnyt ton twitter tunnuksen joskus mutta se sitten unohtui. nyt kun se palasi mieleeni ärsyttää kun en tajua miten sitä tulisi käyttää. Neuvoja? Lähinnä juuri omaa blogiani varten sitä meinasin. 😀

No jos blogia varten käyttää niin voithan sä aloittaa ihan vaan linkkaamalla postaukset sinne 🙂 Ja sitten alat vaan seurata muita ihmisiä niin näät mimmosella tyylillä twiittejä yleensä kirjotetaan ja se alkaa tulla itellekkin luonnostaan 🙂 Mä oon twitterin kanssa vielä ihan amatööri!

Pakko sanoa että itse löysin sun blogin silloin aikoinaan kun oma tyttöni oli vastasyntynyt ja imetyksen aikana ehti selailla nettiä. Jatkoin lukemista kun oli kiva seurata Avan kasvua ja saada samalla vertaistukea.
En tykkää blogeista joiden kirjoittajilla menee aina loistavasti ja elämässä ei ole koskaan vastoinkäymisiä. On ihanaa kun pystyt kirjoittamaan rehellisesti myös niistä huonoista hetkistä. Kun itsellä oli vastoinkäymisiä, oli lohduttavaa huomata ettei muillakaan kuitenkaan ihan täydellistä ole.
Jatkan kyllä ihan varmasti sun blogin lukemista ja toivon kovasti että saan lukea lisää Avan kasvusta ja kehityksestä kun tyttöni on niin samanikäinen hänen kanssaan.

Sulta ja muutamalta muulta bloggaajalta sainkin idean alkaa pitämään omaa blogia omasta tytöstäni, sillä haluan että Emilian isovanhemmat ja muut sukulaiset&ystäväni saavat seurata hänen kasvuaan jos haluavat.
Itse en vain halua sitä laittaa julkiseksi, sillä on olemassa ihmisiä (valitettavasti) joiden en halua tietävän meidän tytöstä mitään.

Ihanaa kuulla, kiitos :)) Ja ihana nimi teidän tytöllä! 😉

Loistava ja kattava tietopakkaus bloggailusta! 🙂

Kiitos murunen! <3

Olin yksi niistä, joka tämmöstä postausta toivoi, ja pakko sanoa, että vastasi odotuksiani ja oli paljon enemmänkin! Tosi hyvin kirjotettu, ja hyviä vinkkejä!
Kiitos!

Kiva kuulla! 🙂

Ai täältä mun lukijamäärät lähti taas tänään nousuun 😉 ♥

Mäkin kirjotin vähän aika sit vinkkejä lukijoille, erään anon pyynnostä. Tuli kommentteja ”vittu sä oot ylimielinen” yms. Toivottavasti sulle ei tuu, pitäishän ihmisten tajuta että vaikka kirjottais omia ohjeitaan muille ei se tarkota sitä että itse niitä kaikkia edes noudattaisi :—-D

haha 😀 nojoo, anot on mitä on!

Kiva kun teit tällasen, oli kyllä hyödyllinen!

Mulla tuli muuten tosta murre jutusta mieleen, että onko ”sillainen” Turun murretta? On vaa jotenkin osunu korvaan ja musta se kuullostaa ihanalta 😀 tai silleen hyvällä tavalla hassulta.

Kiva kuulla! Haha on se sit varmaan, en oo huomannut! 😀 Mä en oikeesti tiedä mitkä sanat on vaan Turun murretta ku koko ikäni oon sitä kuunnellut ja puhunut 😀

Loistava postaus! Itse en ole pitkään täällä blogimaailmassa vielä pyörinyt, mutta täytyy sanoa, että nostan sulle kyllä isoa hattua laadukkaasta blogistasi! 🙂

Voi kiitos! :))

Ihan asiasta poiketen ni millo teet niitä ruoka postauksia? 🙂 aina ku oot laittanu kuvaa sun tekemistä ruuista ni ekana aattelen et NAM! Sit vaa itekki haluais tehä samaa et ne ohjeet ois kivoja.

Mä oon nyt pikkuhiljaa kuvaillut tässä aterioita eli sitten kun saan niitä tarpeeksi! 🙂

Miksi ei murteet? Sä kirjoitat stadin slangia.

Stadin slangia???? XDDD minä?? :DDDD

Joku ei taida tietää mikä on stadin slangi :DDD

Hahhah, Emilia ei oo kyllä kirjottanu varmaan kertaakaan täällä blogissa OIKEETA stadin slangii :DD hyvä Ano! 😀

O.k. 🙂 Tarkoitin et käytät slangisanoja, miks murresanat ois eri asia?

Haha 😀 mitä slangisanoja mä sitten käytän? Siksi ei murretta, että jos ihmisellä on todella voimakas murre, tekstistä tulee vaikeasti ymmärrettävää, eikä sellaista jaksa kukaan lukea. Kyllä mulla on kans varmasti jotain murresanoja, mutta en kuitenkaan kirjoita tekstiä murteella. Jos kirjottaisin niin ei sitä kukaan jaksaisi 😀 Esim. Sit mä vaa koko aja kirjottaisin sillee et ei kukaa jaksas sitä kuunnella ja tulee iha sikaärsyttävä olo ku yrittää lukee tämmöst. Kertoilisin vaa et no tänää mä istusin parvekkeella ja söin ruokaa ja sit mä halusin lähtee kapel mut en mä sit jaksanukkaa. Ärsyttävää, eikö? 😀 Yritin nyt kirjottaa jotain esimerkkiä tästä meidän karseesta murteesta, mutta en oikeasti tiedä näitä kaikkia piirteitä niin että voisin kunnolla selittää.

Hmmm… taidan kirjoittaa kirjakielellä? Tekeekö se sit aina tekstistä jotenkin tönkön vai mitä tosiaan meinaat tolla, ettei kannata kirjoittaa? 🙂

No henk koht ainakin jos bloggaaja kirjoittaa ihan täyttä kirjakieltä, niin se kuulostaa todella persoonattomalta, enkä mä jaksa lukea simmosta 🙂 Mun mielestä tekstissä saa näkyä se oma persoonallisuus, kirjoitustapa kertoo ihmisestä paljon 🙂

Tosi hyvä ja kattava tietopaketti ! Kiitos tästä <3
Ite kirjoittelen kanssa blogia, perus kuulumisista jne ja sitten tietenkin mun pikku pojasta , ja en jotenki tykkää oikei mainostella blogia esim facebookissa, joten varsinkin tuo kohta missä neuvot miten saa lukijoita niin kolahti 🙂
http://nothingbutahuman1.blogspot.fi/2013/05/arvonta.html

Kiva kuulla, että oli apua! 🙂

Tää oli tosi kiva! Rupesin miettii, et ärsyttääköhän miun murteella kirjottamine ihmisiä… No mut siit en aio kyl luopua, tää murre on nii iso osa miuta etten pystyis kirjottaa kirjakielellä! 🙂 nii ja sitä mietin kans et mite ihmeessä mie päädyin siun lukijaks eikä oo kyllä mitään muistikuvaa! Miun kohalla ehkä kuitenki nuo kirjotustaidot teki vaikutuksen, ja mielenkiintone aihe tietysti. Jatka samaan malliin! 🙂

Kyllä murre menee siis siinä määrin että se vaan kuuluu ihmisen persoonaan, mutta sitten kun teksti on niin täynnä sitä murretta että sitä ei muilla alueilla asuvat välttämättä ymmärrä, niin se tietty karkottaa lukijoita 🙂 Kiitos !

Emilia, kyllä se on vain niin, että te nuoret osaatte tämän homman vaan niin paljon paremmin. Luen itse ihmeissäni tuota verkostoitumislistaa ja googlaan samalla äimänä sanoja ”blogilista” ja ”bloglovin (vai mikä se nyt oli)” 😀 Hah! Olen tipahtanut kärryiltä, joilla en koskaan ole ollutkaan.

Saanko soittaa, jos tarvitsen teknistä jeesiä? PhotoCollas jo onnistuu, jes! Kiitos 🙂

Haha, kyllä se siitä ;D Aina voit soittaa 😉 ja hyvä että sait nyt kollaasit käyttöön!

Löysin tän sun blogis vähän aikaa sitten ja tää vaikutti heti kiinnostavalta. Luin monia sun vanhoja postauksia. Toivottavasti jatkat vielä pitkään.

Kiva kuulla, kiitos! 🙂

Hyvä postaus ! 🙂
Ainiin, mun on pitänyt kysyä tätä jo jonkun aikaa, mutta miten sä saat kaikki kuvat
aina niin isoiks?

Mä muokkaan ne ensin oikeaan kokoon ja sitten valitsen lisätessä sen ”alkuperäinen koko” 🙂

joo en mäkään kauhein usein tänne kommentoi, mutta me ollaan emilia vaihdettu tässä vuoden aikana pari sähköpostia sek facebookin inboxissa on parit viestit lähteneet 😉 et taida tunnistaa, taidanpa alkaa kommentoimaan useammin 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä