Astetta pidempi synnytys

Alkuvaroitus: Synnytykseni käynnistettiin, jolloin supistukset ja synnytyksen kulku on tavallista rankempaa ja vaikeampaa, jos siis kärsit synnytyspelosta, en suosittele lukemaan tätä kertomusta. 

Lopun alkua

Sunnuntaina 25.8. rv36+4 monta viikkoa jatkuneet supistukseni alkoivat taas voimistua. En saanut yöllä enää kivuilta oltua ja vietin yön jumppapallon päällä suihkussa. Viiden maissa aloin huudella Topiakselle, että tulee käymään kylppärissä. Supistuksia tuli 4 minuutin välein ja olin todella kipeä, käskin Topiasta soittamaan aamulla töihin, ettei pääse tulemaan. Hommattiin varmuudeksi Avalle hoitopaikka, jos kävisi niin, että pitää lähteä TYKSiin.

Seitsemän maissa olo oli niin kipeä, että oli pakko alkaa lähteä sairaalaan. Vietiin Ava siskolleni, josta isoäitini hakisi hänet ennen kuin siskoni pitää lähteä kouluun. Saavuttiin TYKSiin kahdeksan maissa ja minut laitettiin käyrille. En pystynyt makaamaan, joten istuin ja heiluin sängyn reunalla. Supistuksia piirtyi käyrälle kovina 4 minuutin välein, mutta kun kätilö tarkisti kohdunsuun, tilanne oli sama, mitä se oli ollut viikkotolkulla; sentin auki ja kaulaa jäljellä.

Synnytyssaliin

Kätilö antoi minulle litalginia ja panadolia ja lähetti kotiin suihkuun, käski tulla takaisin jos ei helpota kolmessa tunnissa. Menin takaisin suihkuun pomppimaan jumppapallolle ja mutustin samalla suklaakeksejä. Supistukset voimistuivat pikkuhiljaa lääkkeistä huolimatta ja tuntui, etten kestä enää olla siinä asennossa, joten siirryin sänkyyn kylkiasentoon hytkymään lämpöpussien kanssa. Topias lähti hakemaan Oz-babysta vauvalle kaukaloa ja minä jäin kotiin kärvistelemään. Kun Topias tuli takaisin oli pakko lähteä taas synnärille, en kestänyt enää ilman kivunlievitystä. Mentiin synnärille ja minua oltiin laittamassa taas käyrille, mutta kun kätilö näki kuinka kovaa minua supisti, meidät ohjattiinkin suoraan saliin. Sain ilokaasua ja jäin odottelemaan lääkärin saapumista.

synnytys 015

 

Kohdunsuu ei ollut edelleenkään auennut. Päätettiin alkaa yrittää pysäyttää supistuksia, jotta saisin levätä. Sain kaikenmaailman kipulääkkeitä, estolääkkeitä ja akupunktiota, mutta mikään ei auttanut. Supistukset jatkuivat kovina ja säännöllisinä. Henni tuli pian meidän seuraksi ja hieroi selkääni samalla kun Topias piteli kädestä. Topias lähti jossain kohtaa katsomaan Avaa ja Henni jäi kanssani saliin. Lääkäri päätti, että minulle laitetaan epiduraali, jotta saan nukkua yön yli ja aamulla katsotaan tilannetta. Epiduraali oli niin suuri helpotus! Laittaminen pelotti hirveästi ja sattui, mutta ilokaasulla selvittiin ja pian kivut helpottivat. Olo oli niin autuaallinen! Jäin yksin yöksi nukkumaan ja aika hyvin sainkin unta, kerran heräsin pyytämään lisää epiä kun supistukset alkoivat taas tuntua ja kerran heräsin kamalaan nälkään, kun en ollut koko päivänä syönyt muuta kuin ne suklaakeksit.

Ensimmäinen käynnistysyritys

Aamulla yhdeksältä lääkäri tarkasti minut. Vauva ultrattiin ja kaikki näytti hyvältä, vauva vastasi edelleen isompaa. Koska mikään lääkitys ei hidastanut supistuksia, mutta synnytys ei myöskään edennyt, lääkäri päätti, että nyt käynnistetään. Olin päätöksestä helpottunut, vaikka tiesin kivun vain pahenevan, koska olin kitunut jo viikkotolkulla. Kohdunsuu oli eilisestä auennut vain sentin lisää ja kohdunkaula lyhentynyt sentin, mutta oli se edes jotain. Lääkäri asensi vauvalle pinnin päähän ja sen toivottiin saavan kalvot puhkeamaan vähän ”spontaanimmin”.

synnytys 031

 

Henni oli tullut jo kahdeksalta sairaalaan ja oli koko ajan tukena. Hennin piti lähteä vaihtamaan autoa toiseen parkkiin ja sillä aikaa, varttia pinnin laiton jälkeen, sängyssä maatessani alkoikin yhtäkkiä lapsivettä valua. Hälytin kätilöä ja hän auttoi minua vaihtamaan kuivaa päälle. Laitoin Topiakselle viestiä, että vedet meni, mutta ei tarvitse vielä lähteä töistä. Supistuksia tuli aika samaan tahtiin kuin aiemmin, mutta edistystä ei tapahtunut edelleenkään. Vettä lorahteli koko ajan lisää ja sängystä noustessa kastelin koko salin, sekä synnärin käytävät kun yritin päästä suihkuun.

Sain myöhemmin kuulla, että lääkäri oli jo etukäteen päättänyt, että minulle tehdään aamulla sektio, koska kroppani ei selvästikkään ollut yhteistyöhaluinen, mutta koska ihana kätilöni tiesi, kuinka paljon toivoin alatiesynnytystä, hän oli saanut lääkärin yrittämään ensin kalvojen puhkaisua. Tästä olen ikuisesti kiitollinen!

Toinen käynnistysyritys

Kun synnytys ei edelleenkän edistynyt, lääkäri päätti, että otetaan agressiivisempi lähestymistapa. Minulle laitettiin oksitosiinitippa ja nieleskelin vähän peloissani, koska tiesin, mitä odottaa.  Supistuksia alkoikin tulla todella nopeasti, mutta minulla oli vielä epiduraali osittain vaikuttamassa, joten kestin ne hyvin jumppapallolla ja ilokaasulla. Supistusten välissä selailin Facebookkia, jotta saisin ajatukset muualle ja supistuksen lähestyessä tartuin aina maskiin henkeni kaupalla. Oli ihan ihmeellistä, että supistusten välissä oli sitä lähes kivutonta aikaa, Avan synnytyksessä sitä kun ei ollut. Kätilön taas tarkistaessa tilannetta, olin edelleen sen 2 senttiä auki, joten epiduraali päätettiin ottaa pois, jottei se hidastaisi aukenemista. Kivut alkoivat nopeasti voimistua ja pian olin aivan uskomattoman kipeänä. Minulle sanottiin, että jos oksitosiinitipan loppuessa en edelleenkään olisi auennut, edessä olisi sektio.

synnytys 035

synnytys 037

Hytkyin jumppapallolla supistusten tahdissa ja puristin maanisesti ilokaasumaskia. Henni ja Topias yrittivät kysellä voivatko auttaa, mutta halusin vain olla rauhassa. Kivut olivat aivan järkyttävät ja jokaisen supistuksen kohdalla tuntui, että kuolen. Viivytin ja viivytin päätöstä mahdollisimman pitkään, mutta kun alkoi tuntua siltä, että tahdon pian tappaa itseni, käskin Topiaksen painaa kutsunappia ja huusin haluavani epiduraalin takaisin. Supistukset kovenivat vain edelleen ja tuntui mahdottomalta, että joka kerta kun ajattelin, että pahempaa tuskaa ei voi olla olemassa, tuska paheni taas. Itkin ja huusin ja kierin sängyllä ja toivoin vain, että se tuska loppuisi, keinolla millä hyvänsä. Epiduraaliannoksen tulossa tuntui kestävän ikuisuus, mutta vihdoin se saapui kera lääkärin. En ollut vieläkään auennut enempää kuin 3 senttiä, joten oksitosiini otettiin pois ja laitettiin annos epiduraalia. Kivut loppuivat nopeasti kuin seinään ja jäin tärisevänä sänkyyn makaamaan. Topias ja Henni lähtivät syömään ja minä jäin nukkumaan.

synnytys 040

Kolmas käynnistysyritys

Kun heräsin unilta, lähdin kävelemään käytävälle, jotta vauvan pää painaisi kohdunsuuta ja saisi aikaan supistuksia. Kuten aiemminkin, supistuksia kyllä tuli, mutta ne eivät tehneet mitään kohdunsuulla. Iltavuoro vaihtui ja lääkäri tuli kätilön ja harjoittelijan kanssa saliin. Lääkäri ja kätilö halusivat, että lepäisin yön ja seuraava käynnistys tehtäisiin aamulla. Minulla oli jotenkin vain sellainen olo, että vauva syntyy pian. Omat supistukseni olivat todella kipeitä, vaikkeivat tehneetkään mitään ja jotenkin vain tunsin sen. Sen takia halusin, että käynnistystä jatketaan jo heti. Lääkäri, kätilö, Topias ja Henni yrittivät kaikki puhua minua ympäri, kukaan ei kuunnellut minua. Pidin kuitenkin pääni ja luotin omaan fiilikseeni ja siihen, mitä kroppani yritti minulle kertoa. Tämä käynnistysyritys olisi viimeinen ja sen epäonnistuessa vauva tulisi maailmaan sektiolla viimeistään aamuyöstä.

Blogi24

Kuvan tarina löytyy Facebookista

synnytys 048

Oksitosiini laitettiin taas tippumaan ja supistukset lähtivät parin minuutin sisällä uskomattoman kipeästi käyntiin. Soitin kelloa ja pyysin ilokaasua, kätilö ei halunnut antaa sitä vaan sain saarnan siitä, miten en voi kuvitella synnytyksen olevan täysin kivuton tapahtuma ja että minun pitäisi vain yrittää kestää se kipu. Saarnan vain jatkuessa uhkasin jo heittää kätilöä jollain. Hetken päästä kivusta ulvoessa oli kuitenkin pakko taas painaa nappia ja nyt en kuunnellut yhtään urputusta vaan vaadin saada sen ilokaasumaskin ja vihdoin kätilö suostui sen antamaan. Koko synnytyksen aikana tuntui, että kätilö ei kuunnellut tuntemuksiani vaan vähätteli oloani koko ajan. Kyseessä oli itseasiassa sama kätilö, joka Avan synnytyksessä teki minulle aivan samoin… Ponnistusvaiheessa kuitenkin kätilön asenne muuttui ja pääsin näkemään sen ammattimaisen puolen, eikä jäänyt pahaa makua synnytyksestä. Oloni oli aivan uskomattoman hirveä, kivut olivat jotain täysin sanoinkuvaamatonta.

synnytys 049

synnytys 052

Epiduraali

Soitin taas kutsukelloa ja pyysin kätilöä tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Olin 5 senttiä auki. Vihdoin edistystä! Puoli tuntia myöhemmin kipu alkoi taas muuttua ja pahentua entisestään. Aloin huutaa ja itkeä ja sanoin hyppääväni kohta katolta alas, jos en saa epiduraalia. Hälytin kätilöä ja pyysin epiduraalia. Sanoin myös tuntevani todella kovaa painetta. Kätilö ei olisi halunnut antaa minulle epiduraalia, mutta sanoin tietäväni omat rajani ja raja meni jo kauan sitten, haluan sen helvetin epiduraalin. Vastahakoisesti kätilö lähti konsultoimaan lääkäriä. Vähän ajan päästä käskin Topiasta painamaan kutsunappia. Mitään ei tapahtunut. Käskin painaa uudestaa. Toinen kätilö tuli ovelle ja sanoi, että epiduraaliannosta sekoitetaan juuri. Käskin hänen huutaa kätilölleni, että juoksee sen epin kanssa, koska kuolen pian. Ilokaasumaskia yritettiin repiä käsistäni kun en suostunut luopumaan siitä, vetelin sitä aivan maanisesti.

synnytys 056

Taustalta voi bongata vauvan hurjat sydänäänet

synnytys 057

Epiduraali laitettiin, mutta se ei auttanut. Se vei kivun vain vatsan ylemmistä osista. Aloin valittaa vessahätää ja minulle tuotiin sellainen ihme kannettava pönttö, johon minun piti yrittää pissata, vaikka sanoin, etten pysty kun ponnistuttaa niin paljon. No minua ei taaskaan kuunneltu, koska en kuulemma mitenkään ole voinut vielä edistyä. Vaadin kuitenkin sisätutkimuksen ja kappas vaan, täällähän näkyy jo pää. Ei ihme, ettei epiduraali auttanut!

synnytys 058

Ponnistusvaihe

Vauvan sydänäänet huitelivat 80 ja 200 välillä ja vauvan happiarvoja seurattiin tauotta. En onneksi tiennyt noin rajuista laskuista ennen kuin vasta käytyäni suihkussa ja vilkaistessani monitoria, jossa vielä näkyi viimeiset käyrät. Onneksi vauva ei ehtinyt kauaa olla ahdingossa, koska ponnistusvaihe oli todella nopea.

Kun kätilö sanoi, että nyt ponnistetaan, aloin itkeä ja pyytää sektiota. Olin niin poikki, olin kärsinyt niin kauan. Voimani olivat aivan lopussa, enkä jaksanut yhtään ponnistaa. Kroppani kuitenkin alkoi väkisin ponnistamaan, enkä voinut sille mitään, menin vain mukana ja 2 minuuttia myöhemmin vauva oli maailmassa! 28.8.2013 klo 1.29 meille syntyi maailman ihanin pieni poika pistein 8/9/9. Painoa oli 3230 grammaa ja pituutta 49 senttiä. Vauvan tullessa ulos huusin vain ”sillä on tukkaa, sillä on tukkaa”.

Seuraavaksi kuului maailman ihanin ääni: vauvan itku. Tätä hetkeä olin odottanut! Sitä tunnetta kun vauva tulee vihdon ulos ja ITKEE. Vihdoin saatiin kokea se itkun tuoma helpotus, eikä sitä piinaavaa hiljaisuutta, joka Avan synnytyksessä vallitsi. Vauva nostettiin rinnalle ja olin aivan ekstaasissa. Tuntui niin kummalliselta, että kaikki meni oikeasti hyvin! En pystynyt hirveästi kylläkään keskittymään vauvaan, koska supistuksen vain jatkuivat niin kovina, kun oksitosiini tippui edelleen. Istukka ei meinannut millään tulla ja sen syntymisessä meni lähemmäs puoli tuntia. Kun istukka vihdoin tuli ulos, kivut helpottivat. Lopultakin.

synnytys 067

synnytys 076

synnytys 138

synnytys 159

Niin monta kertaa huusin ja toivoin, että kuolen pois. Loppujen lopuksi se on tietenkin sen arvoista, mutta kokemus oli kyllä hirveä. Henkisesti helpompi nyt kun vauvalla oli kaikki hyvin, mutta fyysisesti taas kerran uskomattoman raskas. Olen kokenut omat ja keinotekoiset supistukset ja ero on valtava. Keinotekoiset supitukset ovat jotakin aivan järkyttävää, sitä tuskaa ei oikeasti pysty kuvailemaan.

Synnytyksen kesto oli 4 tuntia 10 minuuttia. Salissa olin 40 tuntia. Säännöllisiä supistuksia tuli 3 viikkoa. En olisi mitenkään selvinnyt ilman Topiasta ja Henniä, olen niin onnellinen, että päätin pyytää Hennin mukaan. Suurin osa kätilöistä oli myös aivan ihania ja arvostan todella kaikkea saamaani apua. Emme myöskään olisi mitenkään selvinneet noista kolmesta viikosta ilman perheeni ja sukuni apua. Kaikki ovat joustaneet ja auttaneet ihan hirveästi!

Blogi25

synnytys 177

synnytys 195

Osastolla

Imetys alkoi heti sujua hyvin ja maito nousi jo toisena päivänä. Täysimetyksellä mennään ja koko ajan on pakko pumpata. Vauvan paino laski 2966 grammaan ja bilirubiiniarvot alkoivat kohota. Päästiin kuitenkin kotiin perjantaina, kun vauva syntyi keskiviikkona, mutta piti tulla lauantaiaamulla takaisin labroihin. Mulla ei pää kestä sairaalassa oloa yhtään, inhoan sitä. Tunnen oloni sairaalassa todella ahdistuneeksi ja masentuneeksi ja oli helpotus päästä kotiin. Bilirubiini oli taas noussut, mutta nyt oli noussut painokin, huikeat 2 grammaa, eli painoa oli 2968g. Sunnuntaina tultiin taas testaamaan sitä bilirubiinia ja nyt arvot olivat niin korkeat, että jouduttiin takaisin osastolle. Täällä me nyt hengaillaan sinivalohoidossa ja toivottavasti arvot laskevat pian, jotta päästään kotiin. Oli aika kova isku joutua takaisin, mutta vauvan parhaaksi tämä on. Kellastuminen on näillä ennen aikojaan syntyneillä todella yleistä ja mitään hätää ei ole, tämä osastolla oleminen vain on niin pyllystä.

synnytys 226

Blogi26

Kaikessa lyhkäisyydessään synnytys oli ihana, mutta tuskallinen kokemus. En ole lähdössä kyllä uudestaan synnyttämään, mutta ei jäänyt traumoja tällä kertaa kun tiesin, mitä on tulossa. Tuon ihanan palleron takia tottakai kokisin sen kaiken uudestaan milloin tahansa, mutta onneksi ei tarvitse! Olin synnytyksessä aika järkyttävä, sitä se kova kipu tekee. Vähän nolottaa jälkikäteen kaikki, mitä kuulin sanoneeni ja tehneeni. Mutta siinä kohtaa kun se kipu vie oikeasti kaikki ajatukset ja voimat, millään muulla ei ole väliä, eikä pysty ajattelemaan mitenkään selkeästi. Aika hurjaa, miten lähellä sektio oli koko ajan, monta kertaa oltiin jo lähdössä leikkaamaan ja itsekin jo toivoin sitä, mutta olen nyt jälkikäteen kyllä onnellinen, että synnytin alateitse, vaikka ponnistusvaiheessa olisinkin antanut mitä vain saadakseni sektion. Olen myös hirveän ylpeä siitä, että kroppani sai vauvan ulos ihan itse ja ponnistus onnistui niin nopeasti! Ava kun tosiaan tuli imukupilla.

Ajatukseni ovat vielä aika sekavat ja näiden pohtimisesta tulee oikein paha olo, joten teksti on varmasti aika epäselvää ja olen takuuvarmasti unohtanut vaikka mitä, mutta eiköhän tärkeimmät tullut ylös. Olen toipunut todella hyvin ja vauvan kanssa menee hienosti, elämä on ihanaa!

Kommentit

48 kommenttia
Avatar

Miksi et halunnut sektiota? Itselleni tehtiin sektio 2010 ja nyt toinen tulee myös sektiolla kuukauden päästä. Vaikkakin esikoiseni syntyi yli kuukauden etuajassa (piti olla suunniteltu sektio 2 vkoa ennen laskettua aikaa mutta lapsivesi meni paljon aikaisemmin, ei supistuksia). Mulla oli 7 ammattilaista synnytyksessä (kirurgi, hänen assari, anestesiologi, hänen assari, lastenlääkäri, hänen assari ja vielä yleinen assari), anestesiologi oli koko ajan tukena, seurasi tarkkaan että minulla on hyvä olo yms. Ja siis mulla ei ollut mitään fyysistä tarvetta leikkaukseen, olisivat vissiin voineet käynnistää ellen itse olisi valinnut alusta alkaen leikkausta. Olihan leikkauksen jälkeen pieni turvotus arven ympärillä joka meni kyllä sitten viikossa, ja oli vaikea kävellä ensimmäisiä kertoja, kuin olisi oppinut uudestaan mutta muuten kokemus oli hyvin helppo sinun kokemukseesi verrattuna…

Avatar

Haha, näytät kyllä helpottuneelta viimeisessä kuvassasi 😀

Onnea vielä vauva (ja taapero ;-))arkeen!

Avatar

Siis äh, oikeesti – rupesin itkee ku luin tätä! Harmitti niin hirveesti se vittuimainen kätilö ja kun sua sattu niin hirveesti mut se ei suostunu helpottaa sitä sun kipua! Mut ihanaa kun sait synnyttää alakautta ja se kävikin noin nopeasti ♥ Onnea vielä kertaalleen aivan ihanasta pikkupojasta! Tätä lukiessa tuli semmonen tunne, et mäkin haluun synnyttämään vaikka en oo edes raskaana (oihvoih, olisinkin) 😀 Ihanaa kun jaksoit kirjottaa tän näin nopeesti!

Avatar

VOI OON NIIIIIIIIIN ONNELLINEN ET KAIKKI ON KUNNOSSA! Kauhee huoli.

Avatar

Vau, olipas tunteikas postaus.

Voinko kysyä että miksi halusit ehdottomasti alatiesynnytyksen? 🙂 Miksi et missään nimessä sektiota (ennen synnytystä siis.)

Avatar

Synnytyssali oli kyllä sellainen paikka johon ei mun mielestä empatiakyvyttömällä kätilöllä ole asiaa. Kipu voi olla suunnatonta mutta sen lisäksi tilanne on niin intiimi että kätilön negatiivinen asenne vaikuttaa paljon äidin psyykkeeseen ja sitä kautta synnytyksen kulkuun ja kivun hallintaan.Vihdoinkin onneksi tajusivat käynnistää, joka lääkäri ei moista päätöstä olisi tehnyt viikkojen takia. Hyvä että itse synnytys oli nopea ja hienosti meni tuo ponnistusvaihe! Ihanaa että kaikki olette kunnossa! Olisi mukava kuulla miten sairaalassa suhtauduttiin kun tukihenkilöitä olikin kaksi? Ja miksi halusit myös Hennin mukaan? 🙂 Mulla myös oli 2tukihenkilöä ja hieman piti sairaalankanssa asiasta neuvotella! 😉

Avatar

Voi! Ihanaa, että saitte kuitenkin sut ja vauvan terveenä tosta synnytyksestä!

Avatar

Heippa!

En tiedä lukeeko Henni näitä kommentteja ikinä, mutta täällä heiluttelee pieniä karvaisia käsiään Elina, joka juuri päästi näppäimistölle litran kyyneliä tästä postauksesta. Onnittelut perheenlisäyksestä koko sydämestäni. <3

Henni on myös ystäväni ja näen niin nuo tilanteet missä Henni pitelee sinusta kiinni ja tunnistan Hennin tunteita. Ei maailmasta löydy yhtä sydämellistä ja tuli mitä tuli – Henni tukee.

Hieno päätös ottaa Henni mukaan synnytykseen niin sinulle kuin Hennillekin!

Kaikkea hyvää ja vauvantuoksuista syksyä. <3

Elina

Avatar

Kiitos Elina <3 Kyllä mä näitä aina välillä luen 😉

Avatar

Kiitos Emilia tästä! Aivan uskomattoman rankkaa sulla kyllä oli tuo synnyttäminen, mutta ihanaa, että vauvalla oli koko ajan kaikki hyvin. Käynnistyksen aikaansaamat kivut ovat kyllä jotain ihan järkyttävää, ei niitä tosiaan osaa edes sanoin kuvailla… Ei tunnu kyllä tästä lähtien mikään muu enää missään 😀

Avatar

Mulla on kans ekassa synnytyksessä ollut samanlainen v**tu-kätilö (ellei jopa sama) mutta onneks vaan ensimmäiset kaksi tuntia 🙂

SUURET ONNITTELUT KOKO TEIDÄN PERHEELLENNE 🙂

Avatar

Hyvä esimerkki siitä miten tuo turha puuttuminen synnytykseen ja ahdistuksen aiheuttaminen äidille ei ainakaan edistä synnytystä. Onko tullut tietoa miksi synnytys ei edennyt, oliko vauva väärässä asennossa tms.? Usein taustalla voi olla joku asentovirhe kun supistukset ei saa edistettyä synnytystä.

Tsemppiä imetykseen! Muista tarjota aina rintaa kun vauva vähänkin kitisee ja voi sitä muutenkin sille tuputtaa 🙂 alkuajan ahkera imetys helpottaa jatkoa kun homma sujuu ja vauva saa nyt tilattua maitoa tarpeeksi. Hienoa jos imetys ei satu ja muutenkin näyttää siltä että homma sujuu. Vauvan nielemisestä voi myös tarkistaa että vauva ei vaan lupsuta rintaa vaan että vauva myös syö. Tiheät nielemisest kertoo että maitoa päätyy massuun. Ja sitten muista sekin että lapsi tietää mitä tekee ja sun vaistot on oikeassa. Kaiken muun heität romukoppaan! Tsemppiä kovasti!!!!

Avatar

Teillä on täydellinen poika <3

Avatar

onnea vielä pojasta! hän on kyllä niin söpö <3!

Avatar

Mulla esikoinen syntyi kuukausi sitten ja tämä sinun synnytyskertomus oli melkein kun minun kirjottama! Ainoana erona voin mainita että mulla raskaus oli jo viikolla 41+2 ja kun supistuksia oli tarpeeksi kauan ollut 4min välein saamatta aikaan edistystä niin multa puhkastiin kalvot. Ja tosiaan mun synnytys kesti 38 tuntia. Ja kaiken huipuksi repesin aivan totaalisesti. Synnytys oli mulle jotain aivan järkyttävää kipuineen ja tuskineen että en usko enää koskaan pystyväni siihen uudestaan. Onneksi mulla on kuitenkin nyt yksi maailman ihanin lapsi 🙂

Avatar

Kannattaisiko sensuroida tuota yhtä kuvaa hieman, sillä rannekkeessa näkyy henkilötunnuksesi 🙂

Avatar

Huh, olipas sulla rankka synnytyskokemus ja tosi harmi, että kohdallesi sattui tuollainen inhottava kätilö… Onneksi ponnistusvaiheesi ei sitten enää kestänyt kauaa. (Itselläni kun oli aivan järkyttävän piitkä ponnistusvaihe, kun vauva oli jumissa..) Saat todellakin olla itsestäsi ylpeä! Aivan mahtava suoritus! Ja onnea hurjasti vielä koko teidän perheelle!!<3

Avatar

No et kyllä turhan helpolla päässy tälläkään kertaa! Onneks loppu hyvin kaikki hyvin, ja näytät todella upeelta kaikissa kuvissa. En uskoisi kuvien perusteella, että kärsit yhtään mistään!

Avatar

hienoa että kaikki on nyt ok. tulee oma synnytys mieleen, voisi kirjoittaa sen itsekin ylös vaikka eihän sellaista koskaan unohda..

Avatar

Vielä kerran, onnea koko perheelle! Oli todella tunteikas postaus, kuten yllä on jo mainuttukin. <3 tuo kuva, jossa sulla on vauva paidan alla. Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! <3

Avatar

Voi ihanuus! <3 Teidän vauvalla on jo nyt enemmän tukkaa kuin meidän tytöllä kohta 8kk- 😉

Mulla oli myös monen päivän käynnistelyt ja osasin aika hyvin upota tähän tekstiin. Ne käynnistyssupistukset on jotain niin tuskaa. Varmasti aidotkin on. Ihanaa, että kaikki meni teillä lopulta hyvin ja vauva sai tulla alakautta. Äidit ne vain tuntee ja tietää, harmi, ettei kätilöt yhtään kuunnellut sua. 🙁

Onnea vielä! 😀

Avatar

Ihan kyyneleet nousi pintaa lukiessaan tätä ! Ihana pieni poika, onnea koko perheelle vielä <3

Avatar

Ikävä että synnytyksesi oli noin rankka. Onneksi edes ponnistusvaihe oli nopea, sieltäkin kun joudutaan joskus vielä siihen sektioon lähtemään.

Haluan kuitenkin omalta osaltani kertoa ettei käynnistetty synnytys ole aina luonnollisesti käynnistynyttä pahempi. Itse kahdet ”keinotekoiset” supistukset kokeneena voin sanoa että käynnistetty synnytys ei aina ole yhtäkuin kamala. Minulla kaksi nopeaa ja helppoa käynnistettyä synnytystä takana (toisessa epiduraali ja toisessa ei)

Tsemppiä uudenlaiseen arkeen! Kauniita ja tunteikkaita kuvia.

Avatar

Nyt on kyllä pakko kommentoida että itselläni meni muuten melkein samalla tavalla muutamia juttuja lukuunottamatta. Synnytys meni yliajalle ja käynnistettiin, mitään ei tapahtunut Cytotecista, Oksitosiinista ja kalvojen puhkaisusta huolimatta. Kaikenkaikkiaan sain 5 Epiduraalia. Vauvalla laski välillä sydänäänet ja kun minulla alkoi lämpö ja tulehdusarvot nousta, koitettiin yhä Oksitosiinia ja annettiin ”tunti aikaa muutokselle” mutta kun ei auennut niin leikattiin. Olin niin iloinen että pääsin leikkaukseen. Ei olisi kyllä jaksanut tuossa vaiheessa enää aukeamisvaihetta ja lisäksi vielä ponnistusvaihetta. Kyllä ne lääkkeiden saamat supistukset on aivan hirveät! Onneksi teillä meni kaikki hyvin. Onnea pienestä ihmeestä! <3

Avatar

Ihana teksti.. hyvinkin sellainen tunteellinen , itku tuli ♥

Itselläni pikkasen samanlainen kokemus supistusten ja vittumaisten kätilöiden kanssa, synnytys kesti 20h ponnistusvaihe 28min (ihan järkyttävää) Marraskuussa saan kokea supistukset ja kaiken tän ihanuuden uudestaan kun taapero päättää syntyä 🙂

Mutta ihanaa että kaikki meni lopulta hyvin vaikka tuo 40 tuntia salissa kuulostaakin ihan kauhealle.

Ps. Suloinen pienimies teillä ♥

Avatar

Voi kamala mitä olet joutunut kestämään! 😮 Kyllä voin kuvitella vaan, itsellänikin supistukset oli niin sairaan kipeitä, että kätilöille huusin että haluan kuolla 😀 ja sama homma myös mulla, ei meinanneet sitä hiton epiduraalia laittaa -.- itku tuli itselläkin kun tämän luin :’) ja NIIIIN suloinen pieni <3 <3

Avatar

Uskomattoman rankka synnytys mutta onneksi se on nyt takana sulla 🙂 Onnea kovasti pojasta!!!Ihanhan tässä vauvakuumetta puskee päälle kun katsoo tuota pientä suloisuutta <3

Joo,näyttää näkyvän henkkarit tuossa yhdessä kuvassa,se varmaan kannattaisi sensuroida.

Avatar

Kiitos kertomus ja ihanaa että sun kärsimykset ohi.itse tämä loppuaika ollut tosi tuskaista kanssa edeleen odottelen käynnistys aikaa kun vauvan keuhkot eivät kypsät ..monen ”summan”yhteistekijä,supparien takia osastolla kaksi kertaa mutta lohtu paikat auki kunhan käynnistys”lupa”tehdään …blogi on tuonut lohtua ja tajunnut ettei todelakaan ole ,Kiitos että olet avoin ja rohkea kun kertonut kaiken tämän…

Avatar

Oot kyllä hurjan kaunis!! Ite en lähellekkään näyttänyt tuolta omassa synnytyksessä. Minä en jaksanut meikata ja kattoa, että hiukset on hyvin 😀 ei uskoisi näistä kuvista siis että kärsit noit kovasti! Pystyisipä itsekkin seuraavalla kerralla näyttämään noin hyvältä. Paljon onnea pienestä ihanuudesta <3

Avatar

Voi onpa inhottavaa, että sattui tuollainen kätilö ja vielä molempien kanssa, eri kätilöllä olis voinut olla paljon mukavampi kokemus 🙁

Sain pojan kaksi kuukautta sitten, ja mulla oli kyllä mahtava kätilö. Tosin synnytyskin oli ”nopea”, kokonaiskesto 13 h ja salissa 6 tuntia. Oksitosiinia sain, ja kyllä se tekee kipeät supistukset!

Mutta kestit sen, ja tosiaan, sait lapsen ihan itse ulos, hyvä sinä! Kyllä tästä saa ollakin ylpeä, minkä uskomattoman työn oma kroppa tekeekään, saa ihanan pienen ihmisen muovattua ja synnytettyä maailmaan <3

Avatar

hui että, on kyllä ollu pitkä ja kivulias synnytys, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja sait synnyttää alateitse 🙂 Aivan suloinen tuo teiän poika kyllä, niin ihana <3 Toipumisia sinulle sinne ja toivottavasti pääsette pian pienen kanssa kotiin!!

Avatar

Voi ihanuus! Super paljon onnea uuteen arkeen <3

Avatar

Ihana postaus, ihana Emilia ja IHANA VAUVA 🙂 tui, tuli vauvakuume 😀

Avatar

voi mäkin niin eläydyin tätä lukiessa ja alkoi ihan itkettään kun kaiken kivun ja tuskan jälkeen pienokainen pääsi maailmaan:´) paljon hyvää onnea teille!

Avatar

Oot sä kyllä vaan sitkeä! Olisin niin toivonu, et olisit saanu helpon synnytyksen. Sulla on kyllä todella kauniit lapset <3 Sä kirjotat niin liikuttavast et tätä(kin) juttua lukiessani itkin kuin vesiputous 😀

Avatar

Onpa ikävä lukea tälläistä tekstiä. En tarkoita tätä tekstiä julkaistavaksi, mutta halusin kommentoida synnytystarinoitasi sinulle itsellesi, enkä tiennyt mitä kautta olisin sen tehnyt.Miten tämän löysin? -Siskoni seuraa sun blogiasi ja kertoi tästä mulle muutama viikko sitten.

Synnytyskokemus on aina subjektiivinen ja monta kertaa hyvin värittynyt kokemus äidille. Mielenkiintoista, että tuot oman kokemuksen esille näin omaa osaamistasi ja tietämystäsi korostaen ja ammattilaisia väheksyen. Itse toista tuhatta syntymää nähneenä kätilönä kuvittelen omaavani jonkinlaisen kokemusperäisen tiedon synnyttämisestä tutkimukseen perustuvan teoriatiedon lisäksi, jota päivitän jatkuvasti. Myös omat synnytykset ovat opettaneet. Ei meidän kätilöiden ammattitaito siis ihan hatusta vedetty ole. Aina ei voi vaan tehdä niin kuin äiti haluaa.

Kätilön ammattitaitoa kun on tarvittaessa olla myös napakka ja pitää ohjia käsissä. Aika kurjaa, että olet oman kätilösi haukkunut vittumaiseksi ja kun synnytyksesi näytetään tv:ssä, varmaan myös kätilösi. Hän on taatusti tehnyt parhaansa ja yrittänyt, että saatte terveen vauvan mahdollisimman turvallisesti.

Luin tästä blogistasi, että itsekin harkitset kätilöopintoja. Toivottavasti pääset sinne asti, niin näet miltä synnyttäminen näyttää ilokaasumaskin toiselta puolelta. Todennäköisesti silloin tämä kirjoituksesi hävettää; sinua hoitanut kätilö kun ei taatusti unohda synnytystäsi; kiitos tv-sarjan.

Parempaa syksyn jatkoa!

Avatar

En kylläkään sanoisi anmattimaiseksi toiminnaksi sitä, että saan ovenraosta kuunnella, miten kätilö käytävässä kovaan ääneen haukkuu minua muulle henkilökunnalle odottavien potilaiden kuullen, joten kyllä, kätilö oli vittumainen. Jos kätilö käyttää mieluummin kaiken energiansa synnyttäjän mollaamiseen auttamisen sijaan, kannattaisi ehkä harkita ammatin vaihtamista.

Avatar

No ei synnyttäjän mollaaminen tai mitenkään tämän asioista käytävällä puhuminen tietenkään ole fiksua missään tilanteessa, mutta et maininnut sitä tarinassasi enkä sitä voinut tietää. Kommentoin asioita, joita sinä olit kertonut ja mielestäni se oli kätilöäsi kohtaan ikävää. On myös yllättävää, että vaikka nimenomaan esitin, että kommentti on sinulle henkilökohtaisesti, niin päätit jättää sen tähän esille. Se kertoo riittävästi.

Avatar

Hassua, miten jotkut kätilöt ovat tarvittavan napakoita ja pitävät ohjia käsissään ilman että synnyttäjä tuntee itsensä väheksyttäväksi tai ettei häntä kuunnella. Tosiaankin kätilöitä on monenlaisia ja enpä kyllä haluaisi olla tämän kätilön kanssa tekemisissä. Ehkäpä Emilia julkaisi viestisi juuri siksi, että halusi sinun saavan hänen vastauksensa.

Itse työskentelen asiakaspalvelualalla ja kyllähän se vituttaa kuunnella negatiivista palautetta, varmaan se vituttaa kätilöitäkin. Kertookin paljon kätilöstä joka sen antaa itsessään näkyä ja vaikuttaa omaan työhönsä negatiivisesti eikä siis oteta palautetta kehittävänä vaan vain ”valituksena”.. Ja joo, kaikki olisi voinut päättyä huonosti ja pitäisi olla tyytyväinen että hengissä selvittiin! Mutta eihän se elämä niin toimi. Jos pahoittaa mielensä, saa sen myös ilmaista. Niin, vittu.

Emilia, jaksamisia vauva-arkeen!

Avatar

Kiva lukea synnytystarinoita. onneksi kaikki meni lopulta hyvin! <3 Kätilöissä on eroa. Kyllä niihinkin mahtuu v**tumaisia niinkuin mihin tahansa ammatti"luokkaan". Synnyttäjä on 1.osassa se on saletti. Kätilön työ on mielestäni kutsumustyö jos joku. Mulle on osunut kohdalle kaikissa kolmessa synnytyksessä aina kivat kätilöt. Jolloin olo on ollut "turvallinen". 1 epiduraalilla olen saanut maailmaan ja 2.on tulleet Luomuna joissa mega kannustus kätilöiltä/hoitajilta mutta koen myös itse olleeni aika vahva ja päättäväinen synnyttäjä. Kaikkee hyvää teille Emilia <3

Avatar

Kertomustasi lukiessa tuntui siltä kuin olisin lukenut omaa synnytyskertomustani.

Tosin tästä on aikaa jo 20 vuotta.

Vietin salissa 2 vuorokautta ja lapseni syntyi kuukauden etuajassa 26.8.

Ennakoivia supistuksia kärsin 2 kk ja yritin levätä ettei vauva vaan synny etuajassa.

Ihanaa syksyä koko teidän perheelle <3

Avatar

Onnea hurjan paljon koko perheelle ihanasta pienestä vauvasta <3 Herkistyin itsekin tipat linssiin asti 🙂 Hyvä, että koettelemus on nyt takana päin.

Vieläkö kolmas tulee?

Avatar

Niin kauanko kamerat oli mukana?

Avatar

No huh huh sinä ”yksi vittumainan kätilö”. En todellakaan haluaisi saada sinua omaan synnytykseeni. Kätilöitä on niin monelaisia kuin ihmisiäkin. Toiset osaa olla aidosti EMPAATTISIA ja toiset on sitten tuollaisia kliinisiä lääketiedetörppöjä jotka kuvittelee pitävänsä ohjat käsissä mollaamalla synnyttäjää tai käskyttämällä. Kai se on teidän kätilöiden joku ego siinä että te muka ”osaatte hommat” ja synnyttäjä on vaan joku kitisevä lellipentu. Ja hei, Emilialle on ihan meiliosoitekin olemassa jos haluat jotain yksityisviestejä kirjoitella. Ihminen on luotu synnyttämään, kätilön kuuluu AVUSTAA ei JOHTAA synnytystä.

Avatar

Niin ja menikö kaikki niin kuin toivoit, esim. että vauvaa ei pesty?

Avatar

Nousi ihan kyyneleet silmään kun kerroit niin elävästi pienen poikasi syntymästä. Olipa huojentavaa kuulla vielä näin paremmin että kaikki meni noin hyvin ja tällä kertaa vältyit siltä kamalalta tunteelta mitä Avan kanssa tapahtui. Kammoittava hiljaisuus. Onneksi Ava on kunnossa myös. <3 Halauksia.

Avatar

Kuulostaa pitkältä, hienoa että selvisit kuitenkin!

Avatar

tuota lukiessa tuli mieleen ihan oma viime synnytys, meidän neiti syntyi 20.8.2013 ja ei esikoinenkaan ole vasta kuin 1v2kk (syntyi 26.8.2012) 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä