Nomparellin, aka Noah-Michelin, kastepäivä oli 21.9. 2013. Noah-Michel oli tuolloin vasta kolmen viikon ikäinen, mutta halusimme pitää kasteen mahdollisimman pian, jotta saisimme aikaa valmistautua Avan uhkaavasti lähestyviin synttäreihin. Avan ristiäisistä viisastuneena päätin, että haluan kaikesta mahdollisimman yksinkertaista. Synnytyksen jälkeisen baby bluesin alaisena ei mistään tule mitään, joten halusin suosiolla muiden hoitavan valmistelut. Kun vauva vihdoin syntyi, varasin heti sairaalasta Pitopalvelu Hakulan tuoksi päiväksi. Käväisin kirkkoherranvirastossa varaamassa papin, pyysin tätiäni hommaamaan koristeet, tilasin kakun viime tingassa ihanalta Gretalta, joka pelasti minut pulasta ja ostin vauvalle kastevaatteet. Ainiin, tulihan ne kutsutkin tilattua ja Facebookissa ne ovat vilahtaneetkin, Avan aikana tehtiin kutsut, mutta ei ikinä saatu niitä postitettua. Tunnustus, ei me nytkään saatu kutsuja postiin asti vaan annettiin sitä mukaan kun nähtiin, myöhäisimmät saivat kutsun vasta kasteeseen saapuessaan, hups…
En halunnut stressata siivoamisesta, leipomisesta ja järjestelystä, enkä joutunutkaan. Kaikki sujui sulavasti ja sain rauhassa laittaa itseni kuntoon, ehtisin jopa kihartamaan hiukset, eikä tarvinnut turvautua siihen ikuiseen hätänutturaan. Ainut stressinaihe oli oma asuni, sillä tajusin vasta kasteaamuna, että hommasin kyllä lapsille vaatteet, mutta itselläni ei ole mitään. Sain sitten onneksi ängettyä itseni yhteen vanhaan mekkoon, joka sai seurakseen nudet avokkaat, kun jalkani eivät ole vielä raskauden jälkeen tottuneet korkeampiin korkoihin ja kaikki mustat kenkäni ovat hurjan korkeita.
Postauksen kuvat on otettu minun kamerani lisäksi vanhempieni Nikon D90:lla.

Siskoni Eveliina (http://eveliina-ellie.blogspot.fi/)
Kaste sujui todella hienosti ihanan papin ansiosta. Pappi heitti väliin hauskaa läppää, sai isälle tuskahien nousemaan kun kyseli, missä välissä isä haluaa esittää perinteisen yksinlaulun ja nauratti vieraita tarinoilla. Jopa kyynelehtivä sylikummi onnistui naureskelemaan välillä. Kummeja Noah-Michelille tuli viisi, kuten Avallekin. Kaksi siskoani, serkkuni ja ystäväpariskuntamme. Meillä olisi ollut hirveästi hyviä kummiehdokkaita ja pohdimme valintoja kauan. Päädyimme valitsemaan kummit sen mukaan, kenen arvelemme pysyvän aktiivisesti mukana vauvan elämässä. Vauva sai nimekseen Noah-Michel Frans Daniel. Daniel on Topiaksen toinen nimi, Frans ja Michel ovat äitini suvusta. Noah on raamatullinen nimi, kuten kaikki varmasti tietävät, mutta meille se ei merkitse sen enempää, satuimme vain rakastumaan nimeen.
Kasteen jälkeen otimme kuvia kummeista, vanhemmista, isovanhemmista ja isoisovanhemmista vauvan kanssa. Sen jälkeen vaihdoin Nomppikselle toiset vaatteet ja sitten siirryttiinkin kahvipöytään. Imetin Noah-Michelin juhlapaikalla ennen vieraiden saapumista ja seuraavan kerran imetin vasta vieraiden lähdettyä, ei siis tarvinnut pohtia sitä tai istua missään vessassa imettämässä, mekkoni kun ei ollut mitenkään kovin imetysystävällinen. Kahvittelu sitten veikin suurimman osan tilaisuudesta kun santsattiin ja santsattiin loputtomasti, välillä aina vähän taukoa ja sitten taas lisää. Onneksi laitoin mekon, joka oli mahasta löysä. Kahvittelun jälkeen otettiin vielä lisää kuvia.
Pidimme siis kasteen Pitopalvelu Hakulan tiloissa, Sinisessä kammarissa. Oli ihanaa saapua vain paikalle ja nähdä herkuista notkuvat pöydät ja viihtyisä tila kukkasten ja kastemaljan kera. Tätini, joka on maailman organisoitunein, pikkutarkoin, avuliain ja luovin ihminen, tuli kanssamme aikaisemmin paikalle koristelemaan pöydät. Pyydettiin niin koristelun kuin ruoan suhteen jotakin simppeliä, mutta kaunista, ja sitä saatiinkin. Ainut toiveemme ruoan suhteen oli, että emme halua voileipäkakkua. Meille ehdotettiin tilalle voileipiä ja vaikka ajattelin ensin, että onko se jo liian simppeliä, onneksi päädyttiin niihin! En ole i k i n ä syönyt niin hyviä voileipiä! Saimme tilaisuuden jälkeen loput ruoat mukaan ja voi nam, vedettiin illalla ja seuraavana päivänä taas mahat täyteen herkkuja. Kaikki oli aivan uskomattoman herkullista ja keräsi hirveästi kehuja! Voileipien kaverina oli pullaa, suklaaneliöitä ja pastejoita, sekä gluteenittomat vaihtoehdot. Gretan loihtiman kakun täytteenä oli ihanaa mustikkamoussea ja se oli kuorrutettu vaahtokarkkimassalla. Kakku oli suussasulavaa ja Topias, joka ei ikinä syö mitään makeita, veti kotona lopun kakun melkein kokonaan aamupalaksi! Kaste oli tietenkin ikimuistoinen tapahtuma ja blaablaablaa, mutta pakko myöntää, että mä muistan sen päivän ikuisesti ruoan takia! Nyt tuli taas hirveä nälkä.
Ristiäiset sujuivat kokonaisuudessaan loistavasti ja jäi ihana muisto. Paikalla oli vain lähisuku ja kummit (joista kylläkin suurin osa oli lähisukua…) ja se oli juuri meille sopiva. Intiimi ja rento tilaisuus. Vältyttiin turhalta stressiltä, kun ei tehty oikeastaan muuta konkreettista kuin saavuttiin paikalle ja hyvä niin. Vauva ei itkenyt kertaakaan missään kohtaa ja Ava käyttäytyi hienosti, Ava, Neela ja Luka leikkivät aika meluisasti kasteen aikana, mutta eipä se meitä häirinnyt. Ava halusi syliin kun kaikki olivat vauvan ympärillä keskellä huonetta, mutta hetken päästä hän tylsistyi ja lähti leikkimään. Ava ei jäänyt yhtään vaille huomiota tai alkanut mustasukkaiseksi; vauvan syntymästä asti kaikki ovat huomioineet Avaa yhtä paljon tai enemmän kuin vauvaa, jotta Ava ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Aina kun vauvalle on tuotu lahjoja, myös Ava on saanut oman isosiskon lahjansa. Ava oli myös ristiäisissä maailman huolehtivaisin isosisko!

Pojat.
Suuri kiitos kaikille kasteen kanssa auttaneille! Teitte päivästä täydellisen ja ikimuistoisen! Ja erityinen kiitos Pitopalvelu Hakulalle ja Eliselle, haaveilen katkarapuvoileivistä joka päivä!
Kommentit
Hei Emilia!
Olen nyt aktiivisesti lukenut blogiasi vuoden verran, aiemmin joskus sattumalta, jos se sattui facebookissa eteen tulemaan. Tulin sua kehumaan, oot kehittyny kirjoittajana ihan hirveästi! Nyt vastaan tuli tämä vanha blogitekstisi ja tässä sen kehittymisen huomaa, tämä on tyyliltään töksähtelevää ja hmm, vaikea kuvailla, mutta nykyiset blogitekstisi on ihanaa luettavaa, luen ne aina heti! Ihanaa kesää teille!
Avalla on ihana mekko<3 Kiva että Noah-Michelin päivä oli ikimuistoinen 🙂
Kiitos! 🙂
Voi nam kuinka herkullisen näköiset tarjottavat! Vesi kielellä täällä katselen noita kuvia 😀 muutenkin koko tilaisuus vaikuttaa tekstin perusteella aivan ihanalta <3
Ne oli kyllä niiiiiiiiiiiiiiiin hyviä! 🙂
Mistä olette tuon avan mekon ostaneet? Tosi nätti!
Ostin sen Helsingissä yhdestä Kampin liikkeestä mutta en nyt yhtään muista sen nimeä! 🙁 siellä oli kaikkia eri merkkejä
Ihanaa että nykyään pystyy paremmin puhelimella lukemaan sun blogia. Kauniin nimen poika kasteessa sai ja mahtava kakku. 🙂 Voileivät näytti kyllä hekullisilta myös. 🙂 Onnea ja iloa kahden lapsen perheeseen. 🙂
Voi kiitos paljon 🙂
upee kakku! 😛
tuo mekko sopii sulle tosi hyvin, mielettömän kaunis olet!
ihania kuvia ihanalta kuullostaa tuo teidän kastepäivä :’)
Voi kiitos 🙂
Meillä oli samassa paikassa vuosi sitten pojan ristiäiset tosi ihana paikka ja ruuat nam! 🙂 tosi ihana nimi pojalla 🙂
Se on kyllä ihana paikka! 🙂
Toi kakku on aivan upea ja muutenkin ruuat näyttää herkullisilta! 🙂
Kaikki oli kyllä superherkullista <3
Oi, ihanan näköiset ristiäiset ja ruoka myös! Ja kauniit lapset teillä kyllä tosiaan on 🙂
Voi kiitos :))
Missä kengissä sä olit ku ava vissii ryöstänyt sun kengät?:D
Jouduin olemaan ilman kenkiä kun Ava vei ne! 😀
Ihanalta ruuat näyttää 🙂 voisitko jossain videolla sanoa miten lausutte noah-michelin nimen?:D
Joo voin! 🙂
Ihana nimi pojalla<3 vaikutti lämpösiltä juhlat. Hieno kakku ja hyvännäköset herkut:) Ava on tosi sulonen isosisko<3 Onnea koko perheelle<3
Kiitos! :))
Ihania herkkuja! Toi kakku <3 pikkanen himo iski!!
Oli kyl nammmm <3
Kiva postaus! Teidän lapsilla on tosi kauniit nimet.
Ketkä tossa kuvassa on sun siskoja?
Kiitos 🙂 Blondi ja punapää on mun siskoja!
voi vitsi ootko tossa erilaisten äitien vikassa jaksossa? näin mainoksen ja näytti ihan teidän kodilta! 🙂
Joo olen 🙂
Ahh mitä herkkuja! Ja hauska sattuma, mulla on sun siskon kanssa samana päivänä laskettuaika 🙂 Täytyykin seurailla heidän loppumetrejä (ja alkumetrejä)
Heh 🙂
Hei miten tai millä oot kihartanu sun hiukset, ne on tosi kauniit? 🙂
Mä kiharran aina suoristusraudalla 🙂
Missä kävitte ottamassa Avan 1v kuvat? Meillä on paikka hakusessa…
Öööm se oli joku Peter Sebastian mun muistaakseni 🙂 ollaan käyty kuvauksissa myös Studio Huoneella 🙂
Olet kaunis ja niin on myös äitisikin, minkä ikäinen mummi nyt on? Itse olen tuore mummi, 45 vee ja todella onnellinen.
Voi kiitos 🙂 äitini tuli 40 -vuotiaana isoäidiksi.
Heissan!
Löysin sivuillesi jostain netin syövereistä ja jään varmasti lukemaan blogiasi jatkossakin 🙂
Tämä siksi, että minut pysäytti kirjoituksesi pitkään jatkuneesta hyperemis -oksentelustasi, jota minullakin oli kahdesta lapsestamme, jotka meillä nyt on. (On siis ollut keskenmenoja yms, tästä siis kyseinen ilmaus.)
Itse oksensin plussatestistä synnytykseen, tai oikeastaan oksensin synnyttäessäkin…
Eli siis, tiedän miltä tuntuu kulkea tiputuksessa ja osastolla, sympatiat täältä 🙂
Jatkan blogisi lukemista, Iitu.
Voi ei, sympatiat sullekkin! 🙁 Ei sitä toivoisi kellekkään, vaikka jollain tavalla se aina vähän tuntuu hyvältä kuulla ettei ole yksin! 😀 kiitos <3
Niin kaunis nimi on kyllä Noah-Michelillä!:) Onnittelut vielä tälleen myöhässä vaaville ja vanhemmille!
Hei joskus sanoit että sun 15-vuotiaasta siskosta tulisi vauvan kummi niin kumpi noista sun siskoista on kyseinen henkilö?:) Mietin vaan kun kumpikaan ei näytä niin nuorelta, hyvällä siis tarkoitan!:D
Kiitos! 🙂 Ja haha, se on toi blondi! 😀
hei 🙂 ensinnäkin oon aivan rakastunut sun blogiin! kaksplus oli aivan pakko ostaa heti kun se ilmestyi ja siinäkin ollut juttu oli mahtava! 🙂 ihailen sua aivan älyttömästi! sun raskaudet kumpikaan ei oo ollu helppoja ja oon ihan ällikällä lyöty, että kuinka jostain ihmisestä löytyy noin paljon sisua kuin sulta! 🙂 ite täällä esikoista oottelen (rv.38) ja kaiken lisäksi yksin 😀 ja tykkään siksikin lukea sun blogia koska et liikaa tuputa teidän rakkauselämää! aika rankkaa nimittäin välissä lukea niitä yli-ihania rakkauslässyttelyjä blogeissa 🙂 tuli tässä mieleen, kun kamalasti mietiskelen ristiäisiin itselleni vaatteita ja huomasin, että sulla oli tuubimallinen mekko?? jos katoin oikein siis! itelleni tilasin imetyksen helpottamiseksi myös tuubimallisen mekon, mutta siis mietin vain, että millähän varustuksella saan tuon rintavarustuksen pysymään paikoillaan? 😀 en tiedä onko jotenkin epäsopiva kysymys, mutta siis ajattelin kysyä viisaammalta neuvoa! 😀 ja niin! jatka samaan malliin 🙂 oot mahtava just tollasena kuin olet! 🙂