Nomparellin, aka Noah-Michelin, kastepäivä oli 21.9. 2013. Noah-Michel oli tuolloin vasta kolmen viikon ikäinen, mutta halusimme pitää kasteen mahdollisimman pian, jotta saisimme aikaa valmistautua Avan uhkaavasti lähestyviin synttäreihin. Avan ristiäisistä viisastuneena päätin, että haluan kaikesta mahdollisimman yksinkertaista. Synnytyksen jälkeisen baby bluesin alaisena ei mistään tule mitään, joten halusin suosiolla muiden hoitavan valmistelut. Kun vauva vihdoin syntyi, varasin heti sairaalasta Pitopalvelu Hakulan tuoksi päiväksi. Käväisin kirkkoherranvirastossa varaamassa papin, pyysin tätiäni hommaamaan koristeet, tilasin kakun viime tingassa ihanalta Gretalta, joka pelasti minut pulasta ja ostin vauvalle kastevaatteet. Ainiin, tulihan ne kutsutkin tilattua ja Facebookissa ne ovat vilahtaneetkin, Avan aikana tehtiin kutsut, mutta ei ikinä saatu niitä postitettua. Tunnustus, ei me nytkään saatu kutsuja postiin asti vaan annettiin sitä mukaan kun nähtiin, myöhäisimmät saivat kutsun vasta kasteeseen saapuessaan, hups…

En halunnut stressata siivoamisesta, leipomisesta ja järjestelystä, enkä joutunutkaan. Kaikki sujui sulavasti ja sain rauhassa laittaa itseni kuntoon, ehtisin jopa kihartamaan hiukset, eikä tarvinnut turvautua siihen ikuiseen hätänutturaan. Ainut stressinaihe oli oma asuni, sillä tajusin vasta kasteaamuna, että hommasin kyllä lapsille vaatteet, mutta itselläni ei ole mitään. Sain sitten onneksi ängettyä itseni yhteen vanhaan mekkoon, joka sai seurakseen nudet avokkaat, kun jalkani eivät ole vielä raskauden jälkeen tottuneet korkeampiin korkoihin ja kaikki mustat kenkäni ovat hurjan korkeita.

Postauksen kuvat on otettu minun kamerani lisäksi vanhempieni Nikon D90:lla.

Siskoni Eveliina (http://eveliina-ellie.blogspot.fi/)

Kaste sujui todella hienosti ihanan papin ansiosta. Pappi heitti väliin hauskaa läppää, sai isälle tuskahien nousemaan kun kyseli, missä välissä isä haluaa esittää perinteisen yksinlaulun ja nauratti vieraita tarinoilla. Jopa kyynelehtivä sylikummi onnistui naureskelemaan välillä. Kummeja Noah-Michelille tuli viisi, kuten Avallekin. Kaksi siskoani, serkkuni ja ystäväpariskuntamme. Meillä olisi ollut hirveästi hyviä kummiehdokkaita ja pohdimme valintoja kauan. Päädyimme valitsemaan kummit sen mukaan, kenen arvelemme pysyvän aktiivisesti mukana vauvan elämässä. Vauva sai nimekseen Noah-Michel Frans Daniel. Daniel on Topiaksen toinen nimi, Frans ja Michel ovat äitini suvusta. Noah on raamatullinen nimi, kuten kaikki varmasti tietävät, mutta meille se ei merkitse sen enempää, satuimme vain rakastumaan nimeen.

Kasteen jälkeen otimme kuvia kummeista, vanhemmista, isovanhemmista ja isoisovanhemmista vauvan kanssa. Sen jälkeen vaihdoin Nomppikselle toiset vaatteet ja sitten siirryttiinkin kahvipöytään. Imetin Noah-Michelin juhlapaikalla ennen vieraiden saapumista ja seuraavan kerran imetin vasta vieraiden lähdettyä, ei siis tarvinnut pohtia sitä tai istua missään vessassa imettämässä, mekkoni kun ei ollut mitenkään kovin imetysystävällinen. Kahvittelu sitten veikin suurimman osan tilaisuudesta kun santsattiin ja santsattiin loputtomasti, välillä aina vähän taukoa ja sitten taas lisää. Onneksi laitoin mekon, joka oli mahasta löysä. Kahvittelun jälkeen otettiin vielä lisää kuvia.

Pidimme siis kasteen Pitopalvelu Hakulan tiloissa, Sinisessä kammarissa. Oli ihanaa saapua vain paikalle ja nähdä herkuista notkuvat pöydät ja viihtyisä tila kukkasten ja kastemaljan kera. Tätini, joka on maailman organisoitunein, pikkutarkoin, avuliain ja luovin ihminen, tuli kanssamme aikaisemmin paikalle koristelemaan pöydät. Pyydettiin niin koristelun kuin ruoan suhteen jotakin simppeliä, mutta kaunista, ja sitä saatiinkin. Ainut toiveemme ruoan suhteen oli, että emme halua voileipäkakkua. Meille ehdotettiin tilalle voileipiä ja vaikka ajattelin ensin, että onko se jo liian simppeliä, onneksi päädyttiin niihin! En ole i k i n ä syönyt niin hyviä voileipiä! Saimme tilaisuuden jälkeen loput ruoat mukaan ja voi nam, vedettiin illalla ja seuraavana päivänä taas mahat täyteen herkkuja. Kaikki oli aivan uskomattoman herkullista ja keräsi hirveästi kehuja! Voileipien kaverina oli pullaa, suklaaneliöitä ja pastejoita, sekä gluteenittomat vaihtoehdot. Gretan loihtiman kakun täytteenä oli ihanaa mustikkamoussea ja se oli kuorrutettu vaahtokarkkimassalla. Kakku oli suussasulavaa ja Topias, joka ei ikinä syö mitään makeita, veti kotona lopun kakun melkein kokonaan aamupalaksi! Kaste oli tietenkin ikimuistoinen tapahtuma ja blaablaablaa, mutta pakko myöntää, että mä muistan sen päivän ikuisesti ruoan takia! Nyt tuli taas hirveä nälkä.

Ristiäiset sujuivat kokonaisuudessaan loistavasti ja jäi ihana muisto. Paikalla oli vain lähisuku ja kummit (joista kylläkin suurin osa oli lähisukua…) ja se oli juuri meille sopiva. Intiimi ja rento tilaisuus. Vältyttiin turhalta stressiltä, kun ei tehty oikeastaan muuta konkreettista kuin saavuttiin paikalle ja hyvä niin. Vauva ei itkenyt kertaakaan missään kohtaa ja Ava käyttäytyi hienosti, Ava, Neela ja Luka leikkivät aika meluisasti kasteen aikana, mutta eipä se meitä häirinnyt. Ava halusi syliin kun kaikki olivat vauvan ympärillä keskellä huonetta, mutta hetken päästä hän tylsistyi ja lähti leikkimään. Ava ei jäänyt yhtään vaille huomiota tai alkanut mustasukkaiseksi; vauvan syntymästä asti kaikki ovat huomioineet Avaa yhtä paljon tai enemmän kuin vauvaa, jotta Ava ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Aina kun vauvalle on tuotu lahjoja, myös Ava on saanut oman isosiskon lahjansa. Ava oli myös ristiäisissä maailman huolehtivaisin isosisko!

Pojat.

Suuri kiitos kaikille kasteen kanssa auttaneille! Teitte päivästä täydellisen ja ikimuistoisen! Ja erityinen kiitos Pitopalvelu Hakulalle ja Eliselle, haaveilen katkarapuvoileivistä joka päivä!