Blogihistoriaa

11.12.2011 sai alkunsa It’s all about Ava. Blogi kertoi meidän esikoisesta, Avasta, joten nimi oli osuva. Minulla ei ollut tietokonetta, eikä edes kunnollista nettiyhteyttä. Päivitin blogia puhelimen sähköpostin kautta. Puhelinkuvia, tönkköä tekstiä, Turun murretta, paljon hymiöitä ja mukamas taitavaa kirjoitusta. Näin jälkeenpäin naurattaa vanhat postaukset aika lailla!

”Ajattelin näin alkuun laittaa pientä tiedonpoikasta synnytyksestäni 🙂 Tänään tasan 2 kuukautta vanha Ava -tyttönen syntyi 12.10.2011 raskausviikoilla 37+6. Synnytys käynnistettiin minun munuaislaajentuman takia ja oli pitkä ja kivulias, kroppa ei ollut mukana keinotekoisissa supistuksissa ja kivut olivat sietämättömät. Vauvan sydänäänet putoilivat koko synnytyksen ajan aina supistusten aikana. Vihdoin ja viimein 18 tunnin jälkeen ponnistamaan päästessä, vauvan sydänäänet ja happiarvot romahtivat täysin ja kätilö kutsui kiireesti lääkärin vetämään tytön imukupilla. Koko sali oli yhtäkkiä täynnä henkilökuntaa ja hetken kuluttua syntyi pienen pieni sininen ja eloton tyttö 2885 grammaa ja 49cm. Ava vietiin heti elvytettäväksi ja sai Agpar -pisteitä vain 4. Onneksi pikkuinen alkoi itse hengittää pian <3 itse en saanut nähdä tyttöä kuin vasta noin puolentoista tunnin päästä kun hän joutui olemaan lämpökaapissa. Se oli kyllä elämäni pisin puolitoista tuntinen… Sain vain nähdä T:n ottamia kuvia tytöstä kun itse makasin tikattavana.

Synnytyksen jälkeen Ava on kuitenkin ollut täysin terve ja ihana vauva! Hän nukkuu yöt melko hyvin eikä itke usein 🙂 Kaikki on sujunut hienosti ja on vaikea uskoa että tällä pienellä tytöllä on ollut niin vaikea alku elämälle.

Mulla kesti synnytyksestä toipuminen melko kauan, 4 viikkoon en pystynyt edes istumaan 😀 Eppari jouduttiin leikkaamaan ja lisäksi tuli aika pahat repeämät… Nyt ei edes tunnu siltä että olisi synnyttänyt. Vaikkakin arvet ja löysä maha muistuttavat liiankin usein…”

Topias esiintyi blogissa nimimerkillä ”T”. Blogista ei tiennyt kukaan tuttuni, koska halusin saada vapaasti kirjoittaa miettimättä, mitä läheiseni ajattelevat. Blogi oli oma päiväkirjani, johon kirjoitin muistiin asioita, joita ajattelin haluavani joskus vanhempana muistella.

”Tammikuussa alkaa sit kunnon treeni ja dieetti! Haluan mun lihaskunnon takasin! 😀 mulle ei tullut oikeestaan raskauskiloja kun oksensin vaan viikosta 5 synnytykseen asti (mulla diagnosoitiin vaikea hyperemesis gravidarum) mut synnytyksen jälkeen kun pääs ekaa kertaa 9 kuukauteen syömään kunnolla niin onkin ruoka maistunu… Ja sen oon näkönenki. Synnärillä lähti 10 kiloa ja nyt jo on tullut 5 kiloa lisää 🙁

Ilmottautusin tammikuussa alkavalle kuntonyrkkeilykurssille ja toivoin joululahjaksi salikorttia, eiköhän noilla pääse alkuun! Ihanaa kun pääsee taas treenaamaan <3 Oon niin tottunut olemaan kovassa kunnossa ja treenaamaan koko ajan niin on tosi outoa kun on melkeen vuoden vaan maannut sairaalassa ja kotona vuodelevossa ja kaikki lihakset on ihan kadonnut ja hengästyn jo pienestä kävelystä… Niin se raskaus vaan muuttaa kaiken. Mutta hetkeäkään en vaihtais mihinkään, en osaa kuvitella mun elämää ilman Avaa <3

Kaikkein vaikeinta mulle tulee varmaan olemaan herkuttelun lopettaminen… Hyviä vinkkejä otetaan vastaan, mulla on joka päivä kauhea makeannälkä! 

Avalla on tänään ollut tosi itkunen päivä, huutaa nälkää muttei millään kelpais tissi eikä pullo :/ syötin lusikalla 100 milliä korviketta, voin kertoa et kesti kauan, mut se oli ainut mikä kelpas… Sain rauhottumaan pienen kapaloimalla ja hän on nyt nukkunut 3 tuntia, siks en vielä ite haluiskaan nukahtaa kun kohta pitää kuitenkin herätä :/ Toivottavasti hän herää pian niin pääsen itekkin nukkumaan ja eroon tosta kakkan hajusta mikä tänne jo kantautuu! 🙂

Hyvää yötä kaikille!”

Kuten teksteistä näkee, olin kirjoittajana täysi aloittelija. Tuntui oudolta kirjoittaa rennosti itselleen, kun oli ennen kirjoittanut vain tarkasti säänneltyjä esseitä. Blogilla ei ollut lukijoita, ei tullut yhtäkään kommenttia. Se ei haitannut, kirjoitinhan vain itseäni varten.

Huh, sain vihdoinki Avan nukahtamaan. Sillä on nyt alkanut kauhee kitinäkausi, mikään muu ei kelpaa ku äitin syli. Mielellään mä pientä sylissä pidän mut kun pitäis joskus saada ite jotain aikasekskin 😀 huomenna aamulla mun pitäis mennä labraan (jos saan itteni sängystä ylös…) kun mulla on synnytyksestä jäänyt jotain häikkää, siitä lisää myöhemmin.

Mennään myös huomenna vauvakahvilaan, käydään siellä joka keskiviikko, se on ollut tosi kivaa 🙂 kaikki äidit on kyllä mua vanhempia mut ne on ollut tosi mukavia. Viimeks siellä opeteltiin vauvahierontaa ja voi että kun Ava nauttis! 🙂 Torstaina sitten mennään vauvakinoon ekaa kertaa, toivottavasti se sujuu hyvin… Oon koittanut haalia itelleni paljon tekemistä etten tuu hulluks neljän seinän sisällä 😀 ens vuoden alussa sit viel alkais vauvauinti ja vauvamuskariinki ajattelin mennä. Eiköhän siin ala jo olla =)

Olin tänään myös töissä ja Ava oli mun vanhemmilla. Minimiäitiyspäivärahaa kun saa niin oli pakko saada töitä et tullaan toimeen… Varsinkin kun tyksistä tuli 900 euron laskut raskausajalta-,- sitä se teettää ku oksentaa niin paljon et kiidätetään ambulanssilla sairaalaan tiputukseen <3

Maksoin kaikki laskut töitten jälkeen ja tili on kyl sen näkönen… Onneks tuli veronpalautukset ennen joulua, varsinkin ku äitiyspäiväraha tulee vasta 27.12. Ja postista tuli taas lisää laskuja, ens kevään yo-kirjotuksista kun meen korottamaan, niistäkin myöhemmin enemmän.

Nyt yritän nukkua ennen ku neiti taas herää, tekstistäki voi huomata et oon aika poikki 😀 HYVÄÄ YÖTÄ 🙂

Pikkuhiljaa aloin kaivata jonkinlaista kanssakäymistä. Lisäsin blogini Blogilistalle, linkitin muutamaan ”linkitä blogisi” -ketjuun. Yllätyin siitä, kuinka paljon liikennettä alkoi tulla noinkin pienistä jutuista. Jatkoin blogini linkittelyä ja kävijävirta kasvoi pikkuhiljaa, lukijoita alkoi kertyä. Joulukuussa 2011 kirjoitin 40 postausta. 20 päivässä. 19. joulukuuta sain ensimmäisen kommenttini!

”Tulipa vaan mieleen täs imettäessä et mahtaako moni blogin kirjottaja avoimesti kertoa niiden läheisille niiden blogista? Mä oon kait sen verran ujo etten uskalla tänne ketään läheisiä kutsua kattelemaan… 😀 kirjottelen mieluummin tälleen tuntemattomille ihmisille koska sillon ei oo väliä vaikka saiskin niiltä kauheesti kritiikkiä. Kun sit taas jos tutut lukee ja mitä jos ne ei tykkääkkään yhtään? Tiiän, ajattelen liikaa muitten mielipiteitä… 😀 mut simmonen mä vaan oon, mulla on aina ollu huono itsetunto. Toki ois kyllä kiva saadaa rekisteröityneitäki säännöllisiä lukijoita et sais mielipiteen blogista… Mut en kai oo tarpeeks huomionhakunen 😀 Esim T:lle en ainakaan uskalla kertoa… Koska sit se käy koko ajan kurkkimassa ja sit tä koko juttu muuttuu. Tää on mun salanen pakopaikka mihin voin tulla purkautumaan 🙂

Oon aina pienest asti tykänny hirveesti kirjottaa 🙂 ja nyt ku en enää oo lukiossa niin ei oo mitään paikkaa misä kirjotella niin päätinpä perustaa blogin 😀 ajattelin et tä vois olla hyvä treeniäkin kevään kirjotuksia varten kun korotan äikkää. Sain vaan M:n ja haluun E:n tai L:n. Olin meinaan siellä jo raskaana ja oksensin niin paljon et meni vähän penkin alle… Onneks niit saa korottaa! Ehkä sit pääsen kevään haus johonki kouluunki 🙂

Tä oli vaan tällanen pikanen, see ya later!”

Edellinen postaus jaksaa naurattaa! Vähän on asiat muuttuneet tuosta. Ei kylläkään kaikki, Topias ei edelleenkään lue mun blogia, joten saan rauhassa purkautua tänne. Pelkäsin, että se on niin utelias, että kävisi koko ajan lukemassa kaiken, mitä kirjoitan, mutta ei sitä oikeasti kiinnosta. Sen tutut kyllä lukevat mun blogia, mutta Topias ei jaksa. Tosin pari kertaa oon yllättänyt sen selailemasta jotain!

”KYLLÄ. Mä olen kamala äiti koska en imetä lastani kouluikään asti, käytä kestovaippoja, pysy kotona 24/7 kunnes lapsi täyttää 18 enkä hylkää sosiaalista elämääni ja omaa hyvinvointia ollakseni vuorokauden jokaisen hetken vauvan kanssa. Siis ihan hirveetä. The ultimate sin, mä aion mennä BAARIIN. 
Miten se onki niin et kun 30-vuotias äiti ottaa omaa aikaa ja menee tyttöjen kanssa tanssimaan, se on fiksu ja vastuuntuntoinen kun pitää itestään huolta sillä äidin hyvinvointi on vauvan parhaaksi. Mutta kun 18-20 -vuotias äiti tekee saman, on se vastuuntunnoton, itsekäs ja huono äiti? 
Mun TÄYTYY lopettaa kaksplussan mitäs nyt -palstan lukeminen 😀
Ja kyllä, aion jatkossakin käydä välillä kampaajalla, ostaa kivoja vaatteita ja käydä leffassa sen sijaan että jokaisella sentillä ostaisin vauvalle turhaa roinaa ja vaatetta jota jokanen nurkka jo pursuu. Älkää ampuko mua aamunkoitteessa.
Tä oli nyt vähän kiukkukirjotusta mut ku ärsyttää kun tää yhteiskunta on niin epäoikeudenmukainen (no buhuu, tiedetään) 🙁 ja kun omasta suvustakin löytyy niitä jotka tulee sanomaan ”just tommosia noi nykyajan äidit on et heti pitää lykätä lapsi muille ja lähtee humputtelemaan” ANTEEKS ETTEN PITÄNY NAPANUORAA MEIÄN VÄLILLÄ HAUTAAN ASTI.
30.12. Jätän Avan ekaa kertaa ja meen baariin tanssimaan kavereitten kanssa. Saas nähä millaset juorut lähteekään liikkeel tääl pikkupaikkakunnal. Koska äitiyshän tarkoittaa automaattisesti kaikesta muusta luopumista.
Mitä mieltä ootte?”

Jotkut asiat eivät muutu ikinä. Olen alusta asti ollut blogissa juuri sellainen kun olen luonnossakin huonojen piirteitteni suhteen. Äkkipikainen, kärkäs, vähän liiankin suora ja puhun ennen kuin ajattelen. Se on tuonut minulle paljon surua ja murhetta, mutta toisaalta se on myös juurikin minun juttuni. Olen aina ollut rehellinen kaikista huonoistakin asioista. Blogiani ei todellakaan voi sanoa hyvän mielen blogiksi. Itse tosin ajattelen, että juurikin se realismi on tehnyt blogistani sen, mitä se tänä päivänä on. Itsekin haluan lukea blogeja, joissa elämä ei ole kiiltävää ja täydellistä, lohduttaa nähdä, että jollain muullakin menee välillä huonosti. Kuten sanoin Anna -lehden haastattelussa ja sanani hienosti muokattiin julkaisukelpoiseen muotoon: ”Jos mua vituttaa tosielämässä, vituttaa mua myös blogissa.”

”Ihana hyvin nukuttu yö takana (ei)
Juttelin norjaa pytyn kanssa
Ajoin posliinirekkaa
Laatta lensi
Puhuin isoon valkoseen puhelimeen
Nelivärihaukottelin
Näillä eväillä uuteen päivään!
Uus kaksplus ilmestyyki jo 28.12. ! Jeee haluun jo nähä ne Avan kuvat <3 T kävi tänään kirkkoherranvirastossa sopimassa ristiäisjärjestelyistä kun mä makasin sängyn pohjalla. Ihanaa et ne on nyt hoidettu. Ja sukulaiset on luvannu auttaa tarjoilujen tekemisessä. Eli mun ei tarvii ku ostaa mekko, ilmestyä paikalle ja maksaa lasku(joka ei oo kyl yhtään vähemmän stressaavaa ku noi aikasemmat). En oikee tiiä mimmonen mekko ristiäisiin sit kuuluu laittaa? Kengät mulla on jo, ne on ihan sikakorkeet! En kyl uskalla kantaa Avaa niitten kans 😀 ne on mustat mut en mä kyl mustaa mekkoo haluu… Ettei mee iha hautajaistunnelmaks. Joulualesta varmaan löytyy jotain. Ristiäiset on siis 7.1. , sillon saa sit kaikki vihdoinki kuulla Avan koko nimen 🙂 se on pysyny salaisuutena.
Huomenna on Avan nimpparit vol. 2, T:n suku tulee täl kertaa. Ja sit illalla mennään meiän kavereille syömään ja viettää iltaa, Ava tulee myös 🙂 
Kamala olo ku en oo uskaltanu koskee Avaan tänään… Särkee sydämen ku pieni hymyilee vieres ja tuijottaa äitiä enkä voi ottaa syliin… 
T pelaa sohvalla änäriä… Jippii-,- inhoon sitä peliä yli kaiken 😀 ÄLKÄÄ ostako sitä tai antako miestenne ostaa, siihen loppuu kaikki sosiaalinen ja seksuaalinen elämä.
NIMPPARIONNEA AVALLE! <3
Joulua odotellessa sekava kipeyspostaus”

Änäri se ei ikinä katoa elämästä, tosin olen oppinut olemaan valittamatta siitä blogissa, valitan siitä ihan tarpeeksi irl. Blogi oli alkuaikoina täynnä sekavaa höpinää, valitusta ja kiukuttelua. Ei mitään punaista lankaa. No, tämäkään ei ole muuttunut 😀 Mutta ehkä kirjoitusasu on vähän kehittynyt.

Kaksi vuotta on kulunut ja harrastuksesta on tullut työ. Puhelinkuvat ovat vaihtuneet laadukkaampaan ja jokaisen lauseen jälkeen tulevat hymiöt kadonneet (ainakin melkein…). Ava on kasvanut ja saanut pikkuveljen, blogin nimi on muuttunut puolessa välissä. Paljon on tapahtunut blogissa ja vähintään yhtä paljon tulee varmasti tapahtumaan! Itsenäisestä harrastelijasta Suomen suurimpaan perhemediaan bloggaamaan.

Olen saanut kokea blogin ansiosta hurjan paljon hyvää ja olen kiitollinen jokaisesta vuodesta, päivästä, lukijasta, kommentista ja viestistä. Toivottavasti saadaan vielä monta yhtä mahtavaa vuotta!

Näin synttäreiden tullessa alkoi kiinnostaa, missä vaiheessa te olette tulleet mukaan blogin matkaan? Onko teillä jotain postausta, mikä on jäänyt eniten mieleen näiden kahden vuoden aikana?

turku 014

Kommentit

41 kommenttia
Avatar

Enhän mä muuta oo väittänytkään, niinku kirjotin että sun blogihan tää on. Enkä sanonut mistään Topiaksen fiiliksistä. Mutta jääny vaan semmonen mielikuva, että kirjotat SUN lapsista, SUN ja lasten arjesta, SUN ja lasten asioista ylipäätäsä, etkä TEIDÄN lapsista ja yhteisestä arjesta. Voin olla väärässäkin, mutta mulla on vaan jääny semmonen tunne, kun joka päivä kuitenki luen tätä.

Avatar

Heti sen jälkeen kun olit tvssä teiniäidit sarjassa 🙂 eli en oo kauaa ollu messissä

Avatar

teiniäidit? Vissiin meinas erilaiset äidit?

Mä löysin tän blogin ihan himpun verran ennenku blogin nimi vaihtu, eli vissiin siis puolessavälissä hypänny matkaan 🙂

Avatar

Ei emilia oo ollu teiniäideis

Avatar

Olen ollut alusta asti mukana, ensimmäinen kommentti tosin jonka jätän 🙂

Avatar

Tammikuus 2012 varmaan bongasin. Muistan parhaiten ne postaukset, joita en koskaan lukenut (poistettu juorujen takia tms) 😀

Avatar

Sen jälkeen kun siirryit kaksplussalle oon lukenut tätä… Tosin tiesin jo siitä its all about Avastakin ja ehkä pari juttua sieltäkin joskus luin. Niistä ajoista kaipaan enempi lapsiin keskittymistä, ois kiva kuulla lapsiperhearjesta eikä pelkästään (sun) muodista ja viihteellä olosta.

Avatar

Komppaan!

Avatar

Samoin!

Avatar

Mä löysin sun blogin joskus linkattuna johonkin ja lisäsin sivun sitten kirjanmerkkeihin ja myöhemmin sitten liityin lukijaksi. Mä muistelen, että aika alusta saakka mä oon sun tekstejä lueskellut satunnaisen säännöllisesti. 🙂

Avatar

Aloin lukea Tähtibloggaaja -kisan myötä. Muistan parhaiten postauksen jossa uhkasit lopettaa bloggaamisen koska Noahin nimi oli vuotanut jobkekin 🙁

Avatar

Jonnekin siis 😀

Avatar

Muistan nuo postaukset!!!!!! 🙂 en muista yhtään että miten kauan olen lukenut blogiasi 😀 ainakin reippaasti yli vuoden

Avatar

Olen seurannut alusta asti 🙂 muistan kun ihailin Avan kuvia, hänellä oli jotkut punaiset housut ja olit ottanut niitä kuvia aika monta. En ollu koskaan lukenu vauvablogeja ja olin heti et vau onpa tyylikäs ja suloinen vauva 😀 siitä se sitten kai lähti tää blogien lukeminen. Nyt on taas kiinnostus tippunu paitsi sun blogia mä jaksan jokaisen postauksen lukea ! 🙂 en oo pitkään aikaan kommenttoinu, niin nyt oli ihan pakko lähettää terveiset 🙂

Avatar

Oon ollut mukana siitä asti kun ava oli about 4kk 🙂 Ilolla seurannut sun kehittymistä ja henkisesti kasvamista! Oot loistava persoona täynnä intoa ja tempperamenttia. Sun postauksia on kiva lukea ja sun kuvat on tosiaan nykyään oikein laadukkaita. Tykkään myös siitä, että kerrot elämästäsi niin rehellisesti etkä vain sitä kaunisteltua totuutta 🙂 Keep going on!

Avatar

Olen ollut mukana ehkä puolisen vuotta, serkun facebook-tykkäyksen kautta löysin blogisi 😀 Mietin pitkään, että uskallankohan jättää tätä kommenttia, kun se tuntuu niin ”väärältä” tämän blogin aihepiirin huomioon ottaen.

Minä rakastan blogiasi. Kirjoitat todella hyvin ja mukaansatempaavasti, ja olen saanut hyvän kuvan ihmisestä blogin takana. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt lapsista, en vähääkään. Ne ovat aiheuttaneet minulle jopa inhon väristyksiä. Vauvat ja pikkulapset eivät koskaan ole mielestäni olleet söpöjä, vaan päinvastoin lähinnä rumia. Joskus harvoin on tullut suloinen lapsi vastaan, mutta tämä on enemmän poikkeus kuin sääntö (nyt kaikki äidit, jotka pitävät omia muksujaan maailman kauneimpinia, haluavat jo lynkata minut). Ymmärrän toki jokaisen rakkauden omia lapsia kohtaan, mutta yleisesti ottaen en missään nimessä pidä lapsista. En halua olla niiden kanssa tekemisissä, ja tunnen pakokauhua, jos joku sukulainen yrittää tyrkyttää vauvaansa syliini, ajatuksella että ”kyllä sullekin se vauvakuume kohta iskee”.

En siis missään tapauksessa halua dissata sinun lapsiasi, minulla ei henkilökohtaisesti ole tietenkään mitään heitä vastaan. Pohdinpahan vain, että mikä asenteeni huomioon ottaen on saanut minut koukuttumaan blogiisi. Ehkä se johtuu siitä, että tosiaan pidän kirjoittajasta. Ehkä syynä on onnellinen parisuhteeni. Minun, paatuneen ”ei ikinä lapsia!”-ajattelijan takaraivoon on alkanut hiipiä jonkinlainen uteliaisuus ja kiinnostus asiaa kohtaan, jonkinlainen ”mitä jos sittenkin?”. Ehkä siksi, että olen yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisin kuvitella perheen perustavani. Ehkä.

Hmm, en nyt tiedä, mikä tämän kommentin pointti oli 😀 Jäätävä avautuminen ja sivuraiteille eksyminen. Mutta halusin vain sanoa, että rakastan blogiasi! Ja minulle eniten mieleen on postauksistasi jäänyt se, missä pohdit parisuhdetta ja vanhemmuutta. Olen itsekin pohtinut viime aikoina samaa.

Ihanaa joulun odotusta!

Avatar

Melkeimpä alusta asti oon seurannu. Ja aina siitä asti tämä blogi on ollu kyllä yks kaikkien aikojen lemppareista. 🙂

Avatar

Viime joulukuussa aloin lukemaan blogiasi. Sun blogi on ihana, mun lempiblogi, jonka kurkkaan päivittäin:) ihanan aidosti uskallat kirjoittaa eri asioista ja on mukava lukea kun tuot rohkeasti esiin mielipiteesi!:) PS. Lopetin sun ansiosta tupakan polton…:)

Avatar

Oon seuraillut sun blogia syksystä asti : ) täytyy sanoa että en koskaan aikaisemmin lukenut blogeja, mutta kun löysin blogisi täytyy aina käydä kurkkimassa josko sinulta olisi tullut jo uusi postaus. Mahtava blogi, jatka samaan malliin 🙂

Avatar

Oon ollut mukana siitä telkkari ohjelmasta lähtien 🙂 Selaillu oon sun blogias jo ennen sitä mutta tän ohjelman myötä kiinnostuin niin paljon että lisäsin blogin lukulistalle bloggeriin 🙂

Avatar

Kesäkuussa 2013, hyppäsin mukaan ja jokasen postauksen siitä saakka lukenut 🙂 Ihana blogi ja ihania ihmisiä 🙂

Avatar

Mä oon lueskellut jostain iiiihan alkuajoilta asti, ja hei mä muistan ton postauksen jossa raivoat tota että oot lähössä baariin! 😀 tuli tosi kova deja vu ku luin tota, eli ainakin niiltä ajoilta asti oon lukenut 🙂

Avatar

Mulla jotenkin aina pistää silmään tuo, kun sä yleensä puhut aina vain itsestäsi, niinku nuissa vanhoissakin postauksissa. Siis tarkotan, että sillon ku asia mistä puhut, liittyy teidän lapsiin. Sä jotenki jätät Topiaksen aina pois, niinku tässäkin postauksessa ”En osaa kuvitella MUN elämää ilman Avaa”, miksei TEIDÄN elämää? Ja nuita on paljon, aina puhutaan vain sinusta ja lapsista, äidistä ja lapsista ja heidän suhteesta… Mun mielipide, jotenkin vaan jääny tämmönen mieleen ja pistää aina silmään.

Avatar

… Vaikka tää siis sun blogi onkin, ja sinähän tässä olet ”päähenkilö”, mutta silti jotenkin ois kivempi lukea TEIDÄN lapsista ja vanhempien (eikä vain äidin) suhteesta lapsiin jne. Sori. 😀

Emilia Huttunen

ööö johtuisko siitä, että tä on MUN blogi eikä MEIDÄN? 😀 ei mulla oo mitään tarvetta, tai edes oikeutta, kirjoittaa tänne Topiaksen fiiliksistä, se on sen oma asia.

Avatar

mä löysin tän blogin kun ava oli juuri täyttänyt vuoden 🙂 eli pitkään olen seurannut blogiasi ja nytkin varmaan kommentoin ekaa kertaa! 😀

mä tykkään tästä blogista tosi paljon. jätän aina sun uusimmat postaukset viimeiseksi luettavaks tai sitten avaan ekana ku tuun kotiin ja ruokaa samalla naamaan 😀 parasta!

Avatar

Oon seurannut sun blogia toukokuusta asti. Koukutuin heti ja luin kaikki vanhat postaukset. Sen jälkeen oonkin pysynyt mukana ja odotan aina innolla uutta postausta. Oot eka bloggaaja jonka blogia luin ja aloin seuraamaan. 🙂 ja sun kautta oon löytänyt myös lisää blogeja. Parhaiten mieleen on jäänyt se postaus, jossa kerroit katsoneesi ystäväsi kanssa Aavikon kukka- elokuvan ja kerroit järkyttyneesi aika paljon. Se on jäänyt mieleeni ehkä siksi koska olin nähnyt sen itsekkin silloin ja se kosketti myös minua. Ja nyt tulikin mieleeni, että kyseisessä postauksessa kirjoitit, että haluaisit tehdä jotain tyttöjen ympärileikkausten lopettamisen hyväksi ja sulla ois ollu jtn suunnitelmiakin siihen nähden. Blogissa ei oo siitä sen jälkeen mielestäni ollut mitään juttua,niin kysynkin että ootko jättänyt ne aikeet tai unohtanut koko jutun? Ymmärtän kyllä että sulla on ollut tooosi paljon kaikkea muuta ja aika ei riitä kaikkeen, mutta haluaisitko tehdä asian eteen jotain kenties tulevaisuudessa? Kysyn lähinnä vaan siksi, koska haluaisin itse auttaa, mutta en tiedä miten. 🙁 mutta ei siitä sen enempää, haluan vielä sanoa, että rakastan sun blogia ja oot tosi rohkea nainen ja kaikkea hyvää sulle ja sun perheelle ja blogille jatkossa 🙂 <3

Avatar

Mä oon lukenut ihan alusta asti, ja koko sen viimiset kaks vuotta tää blogi on ollu mun ehdoton lemppari! 🙂

Avatar

Ihana postaus, varsinkin kun oon ollut lukija niin vähän aikaa! aloin lukea siis vasta niiden bb-kemujen jälkeen, jäi susta niin kultainen kuva, että ihmettelen kyllä miksen oo ennenmin seurannut! 🙂

Avatar

Ihana postaus! Muistan ainakin että aina kaikille lukiossa höpötin että lukekaa sitä It’s all about Avaa, se on mun lemppari! Eli kerkesin varmaan hyvän aikaa lueskella teiän tarinaa ennen nimenvaihdostakin. 🙂

Ps. Lemppariblogina tää on pysynyt sieltä saakka!

Avatar

Etsin äitiys blogeja joskus aiikoja sitten (oisko 2011) ja löysin Its all about Ava blogin ja siitä asti tullu luettua 🙂 Hassua miten sulla on nyt jo noin hirmusesti lukioita!

Avatar

Ja mieleen jäänyt postaus oli sillonkun hankit sen Ava tatskan en tiiä miks 😀

Avatar

Aitous on juuri yksi sun blogisi isoista plussista! Itse en ainakaan tykkää lukea sellaisia blogeja missä kaikki on aina niin ihanaa ja mahtavaa.

Avatar

Mä en oo kovinkaan kauaa lukenu sun blogia,mutta täytyy sabiha että oon ihan koukussa tähän ! Mä löysin blogin facebookista, silleen et joku oli tykänny tai kommentoinu sun tilaan. Mietin monta kertaa ennenkuin ees avasin blogin sivun että miks ees vaivaudun ku ei tollaset asiat tavallaan kiinnostanua mua 😮 luin yhden sun teksteistä ja olin jo ihan innoissani et nyt on kyllä pakko lukea vanhempiakin tekstejä 🙂 luin valehtelematta varmaan kaks/kolme päivää sun vanhoja tekstejä. Niitä ja myös näitä uusia mitä nykyäänkin kirjottelen on niin mukava lukea, olet niin positiivinen (vaikka saisit huonoa palautettakin), puhut niin suoraa asioista etkä ns välitä mitä muut siitä ajattelee ! SE ON MUSTA IHAN PARASTA ! sinä ja sun lapset ootte aivan upeita ! Nykyään joka päivä kun pääsen töistä tai kun pääsen käyttämään puhelintani tuun oikein hymyssä suin kattomaan ootko kirjottanu uutta tekstiä jos et ni päivittelen kokoajan puhelinta tai tietokonetta miettien ”joko on tullut uusi teksti” 🙂 Vähän sekalaisesti kirjoitettu tää mun kommentti (sori 😀 )mutta asiat yhteen sidoittuina SINÄ JA SUN BLOGI OOTTE MAHTAVIA !! 🙂

Avatar

Blogia lukenut siitä asti kun Ava oli n. puoli vuotias, mutta lukenut olen kaikki postaukset ihan alusta ihan loppuun asti:) parhaiten jääneet mieleen nämä synnytyskertomus postaukset!

Avatar

Oikeastaan aika hauskaa nähdä näistä, miten kovasti kirjoitus on muuttunut! Hyppäsin mukaan lukemaan Avan ollessa n. 6kk, ehkä hiukan vanhempi.

Avatar

Mä hyppäsin mukaan hieman ennen sitä kun kerroit toisesta raskaudestasi! Taisi olla Peace Love and Poopdiapersin Essi, joka jostain syystä (nyt kun tarkasti muistelen niin Essi jakoi jonkun arvonnan, joka blogistasi löytyi!) oli maininnut sinut blogissaan. Ensimmäiseks silmään pisti se sun hieno ’profiilikuva’ joka oli kuvattu sun selästä ja siinä oli se sun upea tatuointi:) Silmäilin nopeasti blogin, ja olin ihan myyty! Sun kirjoitustyyli ja asenne kiinnostivat paljon! Itse haaveilen lapsesta nuorella iällä, mutta jotenkin se ei vielä tunnu oikealta, joten tyydyn selailemaan inspiroivia perheblogeja:) Mutsis on on tietysti paljon muutakin!

Olet ihan huippu Emilia!

Avatar

Olen lukenut kauan ja pidän blogista mutta asia mikä kiinnittää huomion kun luen usein kommentteja on se miten tylysti vastaat mielestäni osaan.. esim tässä postauksessa oli ystävälliseen sävyyn kirjoitettu kun on aina SINUN eikä TEIDÄN jne… en tiedä johtuuko se osaksi epävarmuudesta? /jokin keino suojella itseään (viittaan menneisyyteen) mutta muista että on olemassa hyvää kritiikkiä! Tämänkään tarkoitus ei ole haukkua vaan päinvastoin tsempata että eiköhän meillä suurimmalla osalla ole hyvä tarkoitus kommentin takana 🙂

Siksi nostan asian esille koska henk.koht.kokemuksella puolustaudun itse samalla keinolla ns aukomalla päätä vaikka syytä siihen ei ole kun lukee mielipiteen muutamaan kertaan!

Voi olla että olen täysin väärässä enkä tiedä toinko pointtini oikealla tavalla esille… toivottavasti! Seuraan jatkossakin blogiasi, onhan tämä yksi parhaista 🙂

Avatar

Komppaan myös tätä kommenttia 🙂

Avatar

Aloin seurata blogiasi Nompun syntymän aikoihin, kun joku oli facessa tykännyt siitä kuvasta, jossa sulla on kaksi puhelinta kädessä ja kerroit ettet välitä niistä keskusteluista mitä jossain käydään 😀 sitten luin sun vanhoja blogitekstejä muutaman päivän ja olin ihan koukussa! Niistä on eniten jäänyt mieleen se tuhopolttajaepisodi. Muistan myös kun joskus ennen nimenmuutosta blogisi sivuille jostain päädyin. Tällöin en vielä alkanut tätä seuraamaan mutta muistan sieltä sellaisen postauksen, jossa siskosi oli kuvannut takapuoltasi ja sulla oli keltaiset farkut 😀 haha en tiedä miksi se just on jäänyt mieleen. Mutta kaikin puolin ihana blogi ja tällaisia laadukkaita postauksia on ihana lukea ja varsinkin nuo mielipidepostaukset on todella kivoja 🙂

Avatar

Sen jälkeen, kun tv:stä tuli erilaiset äidit jakso 🙂 Muistan kyllä, että aiemmin olin käynyt katsomassa blogiasi karon kautta mutta ohjelman jälkeen jäin lukijaksi 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä