Tää on vain, Avan elämää.

Lueskelin vanhoja postauksia etsiessäni yhtä juttua tulevaa sosepostausta varten, kun törmäsin tähän vanhaan postaukseen Avasta. Hymyilin mielessäni kun muistelin tuota aikaa, siitä tuntuu olevan niin kauan. On aina niin hauskaa muistella ja pohtia lasten kehitystä ja kasvua, siitä sainkin idean ottaa tämä vanha postaus käsiteltäväksi uudestaan ja kertoa, miten kaikki on muuttunut! Lihavoitu teksti on siis vanhasta postauksesta, 2012 kesältä.

Ava osaa ravistaa päätä ja sanoa ”ee” kun ei enää tahdo ruokaa. Ava edelleen ravistelee jatkuvasti päätään, mutta nykyään se alkaa jo ennen ruokailua. Voi näitä aikoja kun hän söi edes mahan täyteen! Alkaa kyllästyttää tämä ilman ruokaa jättäminen, enää kun ei voi harrastaa sitä ”no syödään sitten jotain muuta”.

Ava ei osaa ryömiä, mutta on kontannut kerran pari askelta. Sen jälkeen ei ole konttaaminen enää onnistunut. Heh, nykyään Ava ryömii ja konttaa jatkuvasti. Hänelle on tullut vähän taantumista Nompun syntymän myötä ja nykyään meillä leikitään päivittäin vauvaa. Ava oppi ryömimään noin 1,5 -vuotiaana.

instamoth (3)

Ava liikkuu jonkin verran kääntyilemällä ympäriinsä. Voi, tulee niin herkkis olo kun muistelee. Silloin sitä odotti niin innolla, että Ava alkaisi liikkua, mutta heti kun se taito opittiin, toivottiin vaan, että Ava pysyisi vain paikoillaan. Nyt toivon, että Nomppu lähtisi liikkeelle mahdollisimman myöhään, helpottaa arkea kovasti kun  ei tarvitse juosta koko ajan vauvan perässä. Toisaalta olisi kyllä hyvä, että Nomppu alkaisi liikkua, koska tätä melkein 9 kiloa alkaa olla aika raskas kantaa koko ajan.

Ava istuu ilman tukea ja se on neidin lemppariasento. Hän tahtoo nykyään aina vain istuskella. Ava viihtyi kauan istuvassa asennossa. Nykyään se on vaihtunut isiltä opittuun löhöilyyn.

Ava kävelee todella hienosti kun pitää tytsyn käsistä kiinni. Taidetaan skipata ryömiminen ja konttaaminen kokonaan. Ryömiminen tosiaan skipattiin kokonaan. Konttaamaan Ava oppi 10 kuukauden iässä ja samalla viikolla alkoi kävellä, joten konttaustakaan ei kestänyt kuin pari päivää. Ava oppi todella nopeasti, eikä kaatuillut melkein yhtään. Vuoden ikään mennessä hän juoksenteli ja hyppi sujuvasti ympäriinsä.

Avalla on jo aika paljon tukkaa, se vaan on niin vaaleaa, ettei se näy kovin kauas. Tukka kasvaa ja tuuhentuu koko ajan, nykyään Avalla on ylikasvanut polkka. Polkka leikattiin viime syksynä ja siitä tuli odotetusti aika potta, koska Avan tukka oli todella hankalan pituinen ja muotoinen. Nyt kuitenkin tukka on kasvanut tasaisesti ja sille saa tehtyä jo paljon enemmän ensi kerralla kun päästään kampaajalle. Väri on muuttunut näkymättömän valkoisesta tavalliseksi blondiksi.

instamoth1 (2)

Avalla ei ole vielä yhtään hampaita, mutta hän pureskelee kaikkea koko ajan enemmän ja enemmän, joten se viittaisi siihen, että niitä on tulossa. Ava sai ensimmäisen hampaansa pari päivää ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Hampaita on aika paljon, mutta niitä puuttuu vielä.

Ava rakastaa olla kameran edessä. Aina kun otetaan kuvia Kaksplussaan, Ava on ihan innoissaan. Avalla oli vaihe, ettei hän suostunut yhtään olemaan kameran edessä. Nykyään Ava innostuu aina kun kaivan kameran esiin ja alkaa huutaa ”äiti kuvaa Avaa!” ja tunkee naaman kiinni linssiin, jolloin kuvan ottaminen tietenkin on mahdotonta. Välillä sitten taas Ava juoksee niin paljon ympäriinsä, etten vahingossakaan saa häntä yhteenkään kuvaan. Tästä syystä Avasta on todella vähän kuvia nykyään. Ei vain onnistu!

Ava yritti tänään kiivetä päikkäreillä ulos pinniksestä. Jouduttiin siis laskemaan pohjaa. Ava siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn kun hän oli noin vuoden ja 2 kuukautta. Siellä hän edelleen nukkuu, mutta tulee joka yö meidän väliin. Tämä alkoi Nompun synnyttyä ja nyt yritetään päästä siitä tavasta eroon. Sänky alkaa käydä vähän ahtaaksi!

Avan mielestä on sairaan hauskaa repiä äitin hiuksia. Sohvalla pomppiminen ja kiljuminen on melkein yhtä hauskaa. Hiuksia Ava ei onneksi enää revi, mutta harjailee ja laittaa sitäkin innokkaammin. Äitillä on päänahka kovilla kun neiti ”hellästi” laittaa kampauksia. Auts. Sohvalla pomppiminen ja kiljuminen on siirtynyt sänkyyn. Meillä on sääntönä, että pedatussa sängyssä ei saa hyppiä, mutta petaamattomassa saa, ainoastaan kotona, ja Ava on ymmärtänyt sen hyvin. Sängyssä riehuminen on aina ollut se Avan ja Topiaksen oma rutiini, kun Topias tulee töistä kotiin. Heti ensimmäisenä Topias nappaa Avan syliin ja he menevät sänkyyn riehumaan ja painimaan.

Ava juo nykyään korviketta ja rasvatonta luomumaitoa sekaisin. Lempiherkkuja ovat Mansikkapilvi -piltti, Hello Kitty -riisikakut ja Talk muru -murot. Myös viili on hyvää. Avan ruokajuomana menee maito ja piimä, vaihtelee päivittäin, kumpaa hän haluaa. Pilttejä Ava syö edelleen, koska mä syön niitä aina välipalaksi ja Ava tulee aina osingoille. Pistetään myös pilttiä Avan puuron sekaan. Avan lempparivälipalaa on Valio Eilan lohkeava raparperijogurtti. Ava tykkää hirveästi maustetuista riisikakuista.

instamoth2 (2)

Ava tykkää kauheasti leikkiä muiden vauvojen kanssa. Mutta muut eivät tykkää leikkiä Avan kanssa, koska hän leikkii välillä aika aggressiivisesti… Ava osaa leikkiä hienosti ja varovasti vauvojenkin kanssa. Kavereiden kanssa Ava leikkii nätisti niin kauan kunnes tulee joku erimielisyys, silloin tulee temperamentti nopeasti esiin ja on tullut isojakin tappeluita.

Ava ei tykkää vaatteista yhtään. Jos Ava saisin päättää, hän olisi aina alasti. Ava yrittää koko ajan kiskoa vaatteitaan pois. Tilanne on edelleen aivan sama! Ava vihaa pukemista, se on aina päivän pahin tappelu. Sama homma ulkovaatteiden kanssa, meillä jää aina ulkoilut tekemättä, koska ei päästä ulos kun se rumba päättyy aina niihin kuuluisiin sanoihin ”sitten ei mennä”.

Ava pääsee kaiken maailman asentoihin ja on aikamoinen akrobaatti. Äiti on aika kateellinen. Ava on edelleen aika akrobaatti ja on opetellut itse jostain uusi temppuja. Hän tekee koko ajan vaakaa ja prinsessapyörähdyksiä. Ava myös yrittää seisoa käsillään ja tekee kuperkeikkoja, sekä aika vaarallisen näköisiä hyppyjä.

Ava näyttäisi perineen äitin ja mummin futisgeenit. Neiti tykkää kauheasti palloista ja leikkii niillä mielellään. Futisgeenit check! Ava on todella taitava potkimaan ja heittämään palloa. Enää yksi jalankoko pitää kasvaa ja saadaan Avalle nappikset! Kesällä alkaa futistreenit, Avalla on jo suojat ja pallo, mutta kengät puuttuu.

Ava on aikamoinen lukutoukka. Ava tykkää erityisesti Puppe -kirjoista. Ava rakastaan vieläkin lukemista. Puppe on kiva, mutta rinnalla on muumit ja Nalle Puh. Ava voisi lukea kirjoja tuntitolkulla! Usein nukkumaanmennessä kuulen, kun Ava hiipii salaa hakemaan kirjoja ja lukee niitä sängyssään.

Ava tykkää koirista, mutta ei kissoista. Fiksu tyttö! Ava tykkää nykyään molemmista, mutta pitää etäisyytensä. Avalle joudutaan sanomaan usein siitä, kun hän yrittää potkia tai lyödä eläimiä, en tiedä mistä se johtuu. Ava kuitenkin myös tykkää silittää eläimiä, hän vain vähän pelkää niitä.

ikea 076

Ava rakastaa kävelytuoliaan. Siinä on hauska juoksennella ympäriinsä ja availla laatikoita. Mummikin joutui siirtämään veitset ylälaatikkoon kun Ava löysi ne juhannuksena. Kävelytuoli on luonnollisesti historiaa! Laatikoidenkin availu on jo loppunut kauan sitten. Ava on tosin oppinut raahaamaan tuolin kaappien eteen ylettyäkseen kaivamaan haluamansa.

Ava nukkuu läpi yön, mutta päiväunet ovat aika taistelua. Ei kai sitä millään malttaisi nukkua, kun haluaisi vaan leikkiä. Ava alkoi pian tämän kirjoittamisen jälkeen valvoa yöt kun se astma puhkesi. Yöunet palutuivat lääkityksen alettua auttaa, maaliskuussa 2013, mutta pikkuveljen syntymän jälkeen valvominen alkoi taas. Kiitos koliikin, kukaan ei saanut nukkua ja nyt se heräily on jäänyt päälle.

Ava on ihan kiinni äidissä. Äiti ei pääse edes vessaan ovi kiinni, koska Avan täytyy päästä kävelytuolinsa kanssa ovelle kuikuilemaan. Tämä on vaihtunut isiin! Topias ei saa käydä ikinä yksin vessassa tai suihkussa, Ava huutaa oven takana suoraa huutoa ja hakkaa ovea niin kauan, että pääsee sisään. Onneksi Topiasta ei kauheasti haittaa, he aina kylpee ja suihkuttelee yhdessä ja Ava rakastaa sitä. Ava on ihan isin tyttö, läpikotaisin!

Ava on jo niin iso tyttö ja äiti ei jaksa ymmärtää, missä vaiheessa siitä tuli näääääääääääääääin iso….. Fiilis on tismalleen sama, kertaa miljoona. Miten lapset kasvaa niin nopeasti?? Tuntuu että äitiyden jälkeen vuodet muuttuivat päiviksi. Juurihan vasta eilen synnytin Avan, ja nyt niitä lapsia on jo kaksi? On ne vaan niin ihania ja rakkaita. Olen taas kerran niin onnellinen tästä blogista, ihanaa kun saa lukea Avan vanhoja juttuja! Tämähän on ihan kuin laajempi versio vauvakirjasta.

Oletteko te kirjoitelleet ylös lastenne kehitystä?

Kommentit

11 kommenttia
Avatar

Laita Ava telinevoimisteluun! 🙂

Avatar

Milloin Avasta tuli noin iso tyttö! Hirmu kauniskin tyttö vielä! ♡ Vastahan hän oli ihan kalju vauva 🙂

Avatar

Näitä tällasia juttuja on aina niin kiva muistella ja vertaillaa uusiin taitoihin 🙂 IHANA paita Avalla muuten! Mistä noin ihania saa? 😀

Avatar

Nii ja tohon sun kysymykseen, vauvakirjaan jotain juttuja oon pistäny ylöa, mutta tuntuu, että paljon on jääny kirjottamattakin ku ne kasvaa ja oppii niin paljon!

Avatar

Meillä ei kumpikaan saa käydä yksin suihkussa! 😀 Liljan on päästävä mukaan. Jos et ota, saat koko suihkun ajan kuunnella manaaja huutoa oven takana ja hirveää ryskettä että peili helisee kylppärin seinällä. Yleensä kylläkin työnnän Liljan isin mukaan suihkuun että saan ite käydä rauhassa. Lilja on myös huomannut että hänen värkkinsä on erilainen kuin isin. Istui yksi päivä pissalla ja samalla katseli haaruksiaan ja totesi ”Lilja, rikki!” 😀

Avatar

Heippa, hauska postaus 🙂

Jaliksesta kysyisin – mistä olette löytäneet noin pienelle treenipaikan Turusta? Vai opettaako isi kesällä?

Avatar

Ihana seurata tätä sun blogia!♥ Ja tosi kiva lukea täältä näitä ku oot kirjottanu lapsista kehitysjuttuja ja muita! Pahus kun asutaan niin kaukana toisista. Olis niin ihana tutustua sinuun ja käyä kattomassa teijän lapsia ja muutenki teidän elämään tutustua paremmin.. mutta tää välimatka estää sitä eniten! Pahuksen pahus! Mutta ei voi mitään. Täytyy seurailla teitä vaan täältä blogin kautta. Oot maailman parhain äiti sun lapsille!♥ Ootte niin ihana pieni perhe! Ja mä oikeasti ”ihailen” sua! Oot aivan mahtava ihminen, mitä sut tän blogin kautta tiiän. Oikeen ihanaa jatkoa teille ja hyvää ja rakkauden täyteistä uuttavuotta (vähä jälessä mutta so what?!) ♥

Avatar

”Ava ei osaa ryömiä, mutta on kontannut kerran pari askelta. Sen jälkeen ei ole konttaaminen enää onnistunut. Heh, nykyään Ava ryömii ja konttaa jatkuvasti. Hänelle on tullut vähän taantumista Nompun syntymän myötä ja nykyään meillä leikitään päivittäin vauvaa. Ava oppi ryömimään noin 1,5 -vuotiaana.”

JA

Ava kävelee todella hienosti kun pitää tytsyn käsistä kiinni. Taidetaan skipata ryömiminen ja konttaaminen kokonaan. Ryömiminen tosiaan skipattiin kokonaan. Konttaamaan Ava oppi 10 kuukauden iässä ja samalla viikolla alkoi kävellä, joten konttaustakaan ei kestänyt kuin pari päivää. Ava oppi todella nopeasti, eikä kaatuillut melkein yhtään. Vuoden ikään mennessä hän juoksenteli ja hyppi sujuvasti ympäriinsä.

Siis häh, onks kommentit ees vähän ristiriidassa vai enkö vaan ymmärrä 😀 ? Sori, häiritsee! Sul on kiva blogi, jatka samaa mallii! 🙂

Avatar

On tyttö perinyt äidinkin näköä, vaikka ensin ajattelin, että ompas isän näköinen. Erityisesti toisessa kuvassa paljon Emilian piirteitä, kaunis lapsi niin kuin äitinsäkin 🙂

Avatar

Miksi annat periksi ulos menon kanssa?! Tottakai se on taistelua, kun lapsi tietää että lopulta saa aina periksi. Vaatteet päälle ja ulos, sillä selvä. Taistelulla tai ilman, mutta ei aina voi periksi antaa.

Avatar

Mistä tuo Avan ihana paita on?:)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä