Erilaiset äidit – totuus kulissien takaa

Typerä testilause koska typerä sivusto ei toimi ilman tätä ja vetää postauksen alun pois. Tattista vaan.

Multa on pyydelty tosi kauan postausta Erilaisista äideistä, mutta en halunnut itse ottaa sitä aiemmin taas esiin, koska häly ohjelmasta oli juuri laantunut ja siitä postaaminen olisi taas vaan nostattanut sen. Nyt kuitenkin uusinta tuli kai pari viikkoa takaperin ja edelleen saa välillä kuunnella sitä ”Siis kuka kirjottaa sen miehelle ohjeet synnytykseen” ja ”omg vähänkö toi on hirvee ku valittaa koko ajan sen vartalosta” -urputusta, joten ajattelin, että what the hell! Kerrotaan nyt sitten samaan syssyyn omia ajatuksiani, lähinnä koskien niitä asioita, joista on eniten tullut palautetta ja kysymyksiä koskein meidän jaksoa.  (btw tässä postauksessa pitäisi nyt olla vain yksi sivu, kertokaa jos joudutte painamaan ”seuraava sivu”)

Raskausaika oli mulle vartalon kannalta todella hankalaa aikaa. Syömishäiriö puski tiensä takaisin pintaan, vaikka olin sen kovan taistelun tuloksena saanut jo pinnan alle. Muuttuva vartalo toi vanhoja tunteita takaisin ja vaikka fyysisesti voinkin hyvin (raskausoireita lukuunottamatta…), henkisesti palasin takaisin sairauden valtaan. Olen monesti kertonut täälläkin, että mulle oli vaikeaa nauttia kasvavasta mahasta, koska tunsin oloni niin isoksi ja se pieni ääni takaraivossa naputti koko ajan ”läski läski läski”, vaikka tiesinkin, että olen vain raskaana. Sain hirveästi hyvää palautetta ja ihania viestejä etenkin toisilta syömishäiriön kokeineilta siitä, että kerroin niin avoimesti ja rohkeasti niistä tunteista, heittäen itseni haille. Onneksi tuota hyvää palautetta on tullut niin paljon enemmän, että on helpompi sivuuttaa se valitus siitä, miten voin olla niin pinnallinen ja tyhmä, että en halua ostaa 40 kokoista vaatetta, koska se kuulostaa niin isolta. Jos kuulisin suustani ulkopuolisena tuon yhden lauseen, olisin itsekin vähän näreissäni. Yksi parhaista ystävistäni käyttää kokoa 40 ja on minua paljon hoikempi ja timmimpi. Ei se vaatekoko kerro mitään mistään muusta kuin luustosta. Mutta he, jotka katsoivat ohjelmaa ajatuksella ja avoimella mielellä, ymmärsivät että se oli taas vain yksi klassinen syömishäiriön oire. Oire, jonka pitäisi vihan sijaan herättää surua. Kyllä minä sen tiedän, että 40 on täysin normaali koko, taitaa 38-40 olla se suomalaisten naisten keskiarvo. Mutta syömishäiriö ei tiedä, se tietää vain sen, että elämässä pitää pyrkiä olemaan liian laiha kokoon 32, eikä se tahdo ymmärtää muuta. Ja raskausaika oli jatkuvaa taistelua oman mieleni ja syömishäiriön mielen välillä. Loppujen lopuksi onneksi voitin, enkä aio enää ikinä päästää sitä mörköä takaisin mun päähän. Tahdoin kuitenkin tästä(kin) avautua, koska musta on surullista nähdä, miten harva suomalainen yhä tänä päivänäkään ymmärtää syömishäiriön olevan sairaus ja ajattelee sen olevan vain jotain ”teinien pelleilyä”. Ennen kuin edes kirjoitatte, kaikki kommentit jossa pilkataan ja/tai vähätellään syömishäiriötä, menevät suoraan roskiin, enkä lue niitä edes loppuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moni sanoi jakson jälkeen halunneensa nähdä enemmän ihan vain arkea. No niin, sitä mäkin olisin halunnut enemmän, mutta homma oli kuitenkin se, että ohjelmaan mahtui noin 40 minuuttia ja siitä piti ottaa kaikki irti. Kaikessa yritettiin siis tiivistää mahdollisimman paljon ja kaikki ”turha” jäi pois. Ohjelmaan lähtiessäni sain sen kuvan, että jaksossamme käsiteltäisiin paljon hyperemeesiä. Mulle oli tärkeää saada sitäkin sairautta laajemmin yleisön tietoon, mutta nyt en edes muista mainittiinko sitä sanallakaan koko jaksossa. En ole vieläkään katsonut jaksoamme sen ensimmäisen kerran jälkeen, joten en oikein muista enää. Mulle tuli suurena pettymyksenä sen puuttuminen ja se, mitä sen sijaan käsiteltiin. Tuntui että koko jakso oli vain syömishäiriösyömishäiriösyömishäiriösyömishäiriösyömishäiriösyömishäiriötä. Joo, ymmärrän että se vetoaa varmaan yleisöön, mutta nimenomaan sillä negatiivisella tavalla. Se tapa, jolla syömishäiriö tuotiin ohjelmassa esiin, vetosi ehkä sen itse kokeneisiin ihmisiin, mutta siitä muuten tietämättömät ihmiset eivät mielestäni saaneet todellista kuvaa. Ensinnäkin, vaikka mä kuvausten aikana taas taistelin noiden ajatusten kanssa, en enää ollut sairauden aktiivisessa vaiheessa. Meillä ei ikinä puhuta kotona syömishäiriöstä. Meillä ei puida sitä ja oteta esiin kaikkien ystävien kanssa. Meillä ei käydä siitä keskusteluja ja oteta sitä joka käänteessä esiin. Helvetti, en edes ollut puhunut siitä ikinä muutaman ystäväni kanssa ennen kuin minua pyydettiin se tekemään kameran edessä. Älkää ymmärtäkö väärin, en tehnyt mitään mitä en itse halunnut, mutta olen vain pettynyt ohjelman toteutukseen. Tuosta telkkarista näytetystä 40 minuutista puuttuu mooooontamonta tuntia kuvausmateriaalia. Materiaalia, jossa leikin Avan kanssa, höpöttelen hassuja, kiusaan Topiasta, teen arkisia juttuja ja puhun normaaleista asioista. Kaikki haastattelut on toteutettu kysymyspohjalla, ne eivät ole spontaaneja. Haastatteluja tuli kuvausten aikana kymmeniä. Jokaisessa haastattelussa otettiin jotenkin esiin syömishäiriö ja vastasin kärsivällisesti samoihin kysymyksiin uudestaan ja uudestaan. Kuvittelin, että niistä sitten valitaan parhaat ohjelmaan, mutta todellisuus oli toinen. Ohjelmaan otettiin kaikki pätkät, joissa puhuin syömishäiriöstä ja kaikki normaalit jutut jätettiin pois. Näin ollen tuntui, että koko jakso oli vaan yhtä toistoa ja hokemista. Koko ajan vaan ne samat asiat, asiat joista en normaalisti edes puhuisi, ellei joku kysy. Jakson teema oli syömishäiriö, mutta herranjumala, kuinka paljon sitä yhtä tautia voi oikein onnistua tunkemaan yhteen 40 minuuttiseen, jossa pitäisi myös käsitellä uuden elämän syntymistä.

Taas yksi arvostelua aiheuttaneista kohdista oli se, että tein Topiakselle synnytystä varten listan siitä, mitä pitää ja mitä ei saa tehdä. ”Millainen ihminen tekee miehelle listan synnytykseen?”. Ihminen, jonka ensimmäinen vauva syntyi elottomana. Ihminen jonka edellisessä synnytyksessä kaikki meni pieleen ja hän halusi nyt varmistaa, että kaikki sujuisi. Ihminen, joka halusi tietää, että edes hänen miehensä tietää mitä tehdä, sitten kun ei itse tiedä. Mä sain lohtua siitä, että Topias tiesi etukäteen, miten haluan hänen toimivan, jos en sitä synnyttäessä pystyisi ilmaisemaan. Musta on vaan puhtaasti surullista, että ihminen joutuu kokemaan niin suurta epävarmuutta yhdestä elämän hienoimmista hetkistä, että sekin pitää yrittää suunnitella etukäteen kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta musta on vielä surullisempaa, jos joku ei sitä pysty ymmärtämään. Eiköhän meistä jokainen saa lähteä synnyttämään juuri niin kuin haluaa, eikä se ole keneltäkään pois. Topias itse oli vain tyytyväinen, että tein listan, sillä hänellekin jäi Avan synnytyksestä traumat ja meitä molempia pelotti, että kaikki menee taas pieleen. Listan turvin Topiaksen ei tarvinnut ainakaan pohtia siinä olevia asioita. Listassa oli niiden telkkarissa lueteltujen viihdearvoa omaavien asioiden lisäksi ohjeet mm siihen, jos vauva syntyy taas elottomana ja se oli juurikin meidän tapa valmistautua pahimpaan, jota ei onneksemme jouduttu taas kokemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Erilaisten äitien jälkeen aloin todella ymmärtää, että mitään telkkarista näkemäänsä ei kannata ottaa liian todesta. Niin monista kohtauksista otetaan pätkiä pois välistä ja ne yhdistetään toiseen pätkään, jotta saadaan aikaan dramaattisempi vaikutelma, että totuudelle voidaan sanoa hyvästit jo suunnitteluvaiheessa. Lauseita katkaistaan kesken puheen ja aloitetaan puolesta välistä, jolloin koko kohtauksen näkökulma ja tunnelma muuttuu. Monesta kohdasta en olisi uskonut sanoneeni noin, ellen olisi nähnyt sen tulevan omasta suustani. Ymmärrän tottakai sen, että lauseita pitää joskus katkoa, jotta saadaan mahdollisimman paljon mahtumaan siihen lyhyeen aikaan, ja tietenkin ne synnytyksessä lipsahtaneet kirosanat piti leikata pois, ettei koko synnytys olisi ollut vain ”voi piip missä se piip piip piip on mä piip piip tän piip”. Mutta onhan se vain puhtaasti draaman hakemista, kun lauseita leikataan niin, että sen koko merkitys muuttuu. Tämänkin toki tiesin lähtiessäni mukaan ja se on ihan ok, kaikissa ohjelmissa tehdään niin, mutta kun sitä on niin useaan otteeseen kyselty niin tässä nyt vastaus omista fiiliksistäni.

Vaikka jaksosta jäi joitakin negatiivisia tunteita, en kadu hetkeäkään, että lähdin mukaan. Nautin kuvauksista suunnattomasti ja kuvaaja ja tuottaja olivat todella upeita tyyppejä. Moni hauska kohtaus jäi pois ohjelmasta ihan senkin takia, koska kuvaaja nauroi niin paljon, ettei kamera pysynyt paikoillaan. Ihan ensimmäisissä koekuvauksissa (ne joissa mulla on raitapaita ja Topiaksella on kauheat viikset, ei tiedetty että nekin tulee telkkariin) sain molemmat itkemään kun kerroin Avan syntymästä ja pillitettiin kaikki kolme sillä aikaa kun Topias oli toisessa huoneessa odottamassa vuoroaan. Kuvaukset olivat todella uskomaton once in a lifetime -kokemus ja suosittelen lämpimästi mukaan hakemista, jos ohjelma jatkuu. Kannattaa vain muistaa, että telkkarissa kaikki väännellään ja käännellään ja elämäsi saattaa näyttää aivan erilaiselta kuin se todellisuudessa on. Yhteen toiseen Erilaiseen äitiin olen törmännytkin ja hän sanoi ensimmäisiksi sanoikseen, että heidän jaksonsa oli ihan hirveä, mutta kokemus oli silti hieno. Eihän sillä lopputuloksella ole niin hirveästi väliä, kunhan nautit tekemisestä. Ja etenkin jos osaat sulkea korvat negatiivisten ihmisten valituksilta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos teille jäi jotain kysyttävää niin kysykää nyt vielä! Meillä on vihdoin alkaneet yöt helpottaa (koputtaa puuta) ja aloitin kommentteihin vastaamisen valtavan urakan, näitä on aivan uskomattoman paljon, joten on varmaan pakko tehdä niin, että vastaan vain kysymyksiin! Tahdon vielä kerran kiittää teitä miljoonasti siitä, että olette olleet niin kärsivällisiä ja ymmärtäväisiä meidän tilanteen suhteen. Ja erityisen suuri kiitos kaikille teille, jotka olette vastanneet puolestani kysyjille, kun olette tienneet vastauksen! Kiitos kiitos kiitos! Toivottavasti meidän yöt jatkuvat nyt rauhallisemmin, eikä kommentteja enää jää vastaamatta 🙂

Ja jos joku ei ole huomannut niin Indiedays Blog Awardsit ovat käynnissä ja olen ehdolla Vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi! Jos olet viihtynyt täällä laihdutusjuttujen, mielipidepostausten ja huonon huumorin parissa, käy antamassa äänesi täällä! 🙂

Kuvat on ottanut Vilma viime maanantaina!

Takki Sheinside (saatu)

Paita Vero Moda

Farkut H&M

Koru Glitter

Kommentit

52 kommenttia
Avatar

katon just tota sun jaksoo

Avatar

Erilaisten Äitien jälkeen tulin itsekin sinun blogisi katsastamaan. Täytyy myöntää, että ohjelma antoi sinusta hieman aivottoman, pinnallisen teinivaikutelman. Surullista, sillä minusta sinä vaikutat älykkäältä ja symppikseltä ja vieläpä osaat kirjoittaa todella hyvin! Onneksi näin ohjelman, sillä ilman sitä en ehkä olisi koukussa blogiisi. <3

Avatar

Olet tehnyt hyvää työtä salilla. Näytät ihan mahtavalta, nainen! Vautsi.

Avatar

Ihana Emilia ! <3

Avatar

Ihana postaus. ♥ Oon kattonut varmaan viis kertaa tuon sun jakson ja voisin katsoa edelleen uudestaan jos se sieltä tulisi.

Avatar

Hihi, tähän postaukseen liittyen oon kattonut teidän erilaiset äidit-jakson varmaan 10 kertaa ja joka kerta nauran hullatonta naurua ja itken huuto itkua vuoronperään! Kiitos siis siitä! Itseäni ei ainakaan jaksossa ole liikaa anoreksiasta ja kerrot asiasta hyvin ja avoimesti! Ja tulen ensimmäisen lapseni synnytykseen kesällä varmasti kirjoittamaan miehelleni myös samanlaisen listan niinkuin sinä, sillä en kestä mieheni tyhmiä juttuja :’) varsinkaan sitten!

Avatar

Sul on kyl ihan mahtava blogi ja mahtava perhe

Avatar

Mä en saanut sitä jaksoa katsoessani missään vaiheessa sellasta vaikutelmaa että oisit pinnallinen. En itse sairasta syömishäiriötä mutta nyt raskaana ollessani (rv 27) stressaan painostani todella paljon, ihan liikaakiin. Mieheni yrittää lohdutella aina että se on vaan raskautta ja painonnousu kuuluu asiaan mutta itse en vaan nää asiaa niin. Painoa on tullut 7 kg ja viime raskaudessa sitä tuli 32kg. Viime neuvolassakin olin vain tyytyväinen että paino oli laskenut eikä noussut. Tää on todella masentavaa ja 13 viikkoa pitäis tätä ahdistuneisuutta vielä kestää 🙁 niin ja p.s: mäkin oon varmaan sitten hirveen pinnallinen mamma kun aion mennä ottaa ripsienpidennykset just ennen synnytystä 😀

Avatar

mee töihin

Emilia Huttunen

Mä oon jo, suosittelen et kokeilet 🙂

Avatar

missä oot töissä?

Emilia Huttunen

Kaksplussalla. Ennen kuin jaksat edes aloittaa niin tässä on sulle pari hauskaa lainausta:

”Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjänteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen (ansiotyö) tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen (kotityö).”

”Palkkatyö on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa.”

”Ammatilla tarkoitetaan kunkin ihmisen tekemän työn nimikettä.
Osaan ammateista vaaditaan koulutus, osaan taas riittää ennen töiden aloittamista ja työnteon aikana annettava työhönopastus. Työelämässä on myös jonkin verran työssä tai harrastuksissa ammattinsa oppineita.”

Avatar

Mua alkoi naurattaa noi lainaukset 😀 Oikein tehty, ei oo olemassa muita huonompia töitä.

Avatar

Aivan loistava vastaus Emilia!

Avatar

Tulin iloiseksi puolestasi kun mainitsit tuossa lopussa öidenne menneen nyt parempaan suuntaan. Tosi hieno juttu! Minua ja varmasti monta muutakin kiinnostaa millä konsteilla tilanne on viimein kohentunut. Toivon teille paljon levollisia öitä! 🙂

Avatar

Mulla ei oo lapsia, mut katoin aina kaikki Erilaiset äidit- jaksot ja sun jakso oli ihan mieletön! Aina tota kuraa sataa niskaan noiden tv- ohjelmien jälkeen, ihmiset on niin julmia ja aivottomia välillä.. Mut pää pystyyn, ihana tää sun blogi ja olet kaunis tyttö! 🙂 <3 Jaksamista myös sinne valvomisiin!

Avatar

itsekin katsoin teidän jakson pari kertaa, ja ymmärsin kyllä sun mietteet vaikkei mulla ole anoreksiaa ollutkaan. hyvin häiriintynyt suhtautuminen syömiseen kuitenkin.

vaikka rakastan vauva.fi:n aihe vapaa -palstaa, sen aloitukset sinusta ovat jotain aivan sairasta. en voi ymmärtää mistä kaikki se viha kumpuaa, koska mielestäni olet tosi sympaattinen tyyppi ja helposti lähestyttävän oloinen. rakastat selvästi lapsiasi ja miestäsi ja puolustaudut tarvittaessa, enkä näe kertakaikkiaan mitään moittimisen aihetta.. ihmiset ovat kummallisia, ja toivottavasti et edelleenkään ota aloituksista itseesi.

blogi on todellakin viihdyttävää luettavaa, vaikkei minulla edes ole lapsia!

Avatar

En ole vauva-palstaa lueskellut, mutta minun on helppo tajuta, mistä lähtevät sellaiset vihakirjoitukset ja arvostelut. Ne lähtevät tyhmästä keskinkertaisuudesta, ihmisistä, joilla ei yksinkertaisesti ole kykyä ajatella asioita toisten kannalta. Ei kai se aina heidän vikansa ole, että välineitä ajatteluun ole. Tuollaiset ihmiset luulevat, että ainoastaan heidän oma maailmankuvansa on oikea, ja ne, jotka eivät tuohon ahtaaseen maailmankuvaan ja suppeaan ymmärrykseen mahdu, heitä täytyy pilkata ja arvostella. Ja ainahan itsensä saa tuntumaan parmemmalta, kun on jokin sylkykuppi. Jota kuitenkin sismmässään kadehditaan ja haluttaisiin saavuttaa samoja asioita. Sorry tää pitkä vuodatus, mutta luulenpa tuntevani jonkinverran suomalaista naisluonnetta. Miehet ovat toisella tavalla vittumaisia.

Avatar

Ihanaa, kun kirjoitit omia mielipiteitäsi jaksosta! Olisin vain kaivannut aiheeseen liittyviä kuvia. Tiedän, että se ei ole joka postauksessa mahdollista, mutta olisi mukavaa jos kuvat liittyisi tekstin sisältöön, esim. tässä postauksessa olisi voinut olla kuvia vaikka vain raskausajasta.

Ihan tämmöisenä pikku vinkkinä vain! Jatka muuten samaan malliin!

Avatar

Ei voi muuta sanoa kuin <3 oot huippu!

Avatar

En yleensä kommentoi kun näitä kommentteja saat muutenkin niin paljon niin tuntuu, että mun oma vain hukkuu muiden sekaan, nyt on kuitenkin pakko! Luin sun blogia ennen ohjelmaa ja kun katsoin ohjelman sitten tabletilla jälkikäteen kun huomasin mainoksen jossa sä oot niin oli pakko päästä katsomaan just se teidän jakso ja mun on aivan pakko sanoa että mä kyllä ihailen sua !! Emilia oot aivan upea nainen ja mahtava äiti ! Se miten paljon negatiivisia kommentteja jakso sai ja se miten sanoit, että kadehdit siskoasi jolla ei ole mitään raskaus vaivoja ja toivoit hänen saavan koliikki lapsen, minusta se oli vain hauska juttu, enkä usko että siskosikaan pahastui asiasta ? Joten unohda kaikki jotka etsivät ihmisistä vain negatiivista sanottavaa, he yrittävät sitä kautta olla ehkä parempia ihmisiä omasta mielestään. Olet aivan upea, arvosta itseäsi just tuollaisena!! Ihanaa kevättä teidän perheelle <3

Aurinkoisin terkuin ~Jenna

Avatar

ei nyt ihan tähän liity, mut laittelin sulle mailia tossa reilu viikko sitten jos on mennyt ohi 🙂

Emilia Huttunen

Nyt mä muistankin, se hukkui kaikkien niiden synttäriviestien joukkoon! Vastaan sulle huomenna 🙂

Avatar

Aivan mahtava juuri tuota suoraa asiaa!

Pitäisihän toki jokaisen tietää se että teeveessä kaikki pätkitään ja ei ole aina niin todellista.

Tsemppiä teille, jonkin aikaan seuraillut sun blogiasi ja on muuten aivan mahtava.

Mielestäni on hienoa että puhut niin suoraan koska harva siihen uskaltaa.:)

Itsekin kyllä odotin siihen erilaiset äidit jaksoon sitä ”normaalia elämää” enemmän.

Itse olen vasta teini iässä eikä mitään tietoa lapsista ja silti on todella mukava lukea tätä blogia, varmaankin kun sisältö ei aina ole vain lapsista.

Jatka samaan malliin! 🙂

Avatar

Hyvä juttu kun avauduit! Tää on varmasti kaikkien ”reality”-ohjelmien ongelma, mitä monet katsojat ei tiedosta ja sitten järkytytään ohjelmien sisällöistä…

Eläkä välitä negatiivisesta palautteesta, ole vaan oma, rohkea itsesi. Antaa muiden lässyttää 😉 Mahtava blogi!

Avatar

Ohjelmaa kasoessani mullakin tuli joissain kohtaa sellainen olo, ettei ihminen voi ymmärtää joitakin asioita joista puhuit ellei ole itsekin sairastanut syömishäiriötä. Tosi hienoa, että oot päässyt noinkin vahvasti eroon syömishäiriöstäsi! 🙂 Mulla monen monen vuoden takainen sairaus kummittelee edelleen päässä, erityisesti nyt kun olen kolmatta kertaa raskaana, ja vartalo muuttuu taas.

Avatar

Mä vasta tän postauksen luettua päätin ottaa itteeni niskasta kiinni ja kattoa ton teiän jakson ku en sitä aikasemmin ollu saanu tehtyy. Ja onneks katoin, sä nimittäin vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä jopa noinkin lyhyen jakson perusteella! Oon seuraillu sun blogia jo jonkun aikaa, mut nyt vasta tuntu et ”pääs pinnan” alle, ja näki osan susta mitä ei tän blogin kautta nää. Ja hei pakko vielä ihkuttaa vähän lisää ja kertoo et oon aina pitäny sun kasvojenpiirteitä ihan super nättinä!

Ihan mahtavaa kevään jatkoa sulle ja teiän koko perheelle(:

Avatar

Mahtava postaus!

Avatar

Hieno teksti! 🙂 Tää on musta sitä parasta sua, nöyrän rehellistä tekstiä, joka kuitenkin on asiaa ja ilmaisee sisältönsä ihan napakympisti. Jatka samaan malliin! Kivaa kevättä 🙂

Avatar

Mä oon jo odottanut kuin kuuta nousevaa, et koska tulee Erilaisten äitien ”Mitä heille kuuluu nyt?” -jakso! Osaatko sanoa, onko sellainen tulossa ja koska me mahdollisesti päästäisiin se näkemään? Edellisestä tuotantokaudesta se nimittäin ainakin tuli ja oli kyllä kiva nähdä se, kun siinä oli juuri tällaisiakin tuntemuksia kerrottu 🙂

Avatar

Todella kunnioitettavaa, että avoimesti puhut noinkin arasta ja vaikeasta asiasta!! Ihmiset on nykyään uskomattoman itsekkäitä ja suorastaan kykenemättömiä asettumaan jonkun toisen tilanteeseen. Todella surullista! Tsemppiä sulle Emilia!

Avatar

Moikka!

Kiva postaus!:)

Kerroit, että et ollut puhunut syömishäiriöstäsi ennen kuvauksia kuin vasta muutaman ihmisen kanssa, mutta et esim. perheesi kanssa (vanhempasi).. Oletteko vanhempiesi ja siskojesi kanssa kuitenkin läheisiä? Oliko se heille järkytys katsoa tvstä se miten koit vartalosi? Tai miten ylipäätään vanhempasi reagoivat syömishäriöösi… tuli vaan tämä mieleen kun katsoin silloin jaksoa ja siskosikaan ei tiennyt koko sairaudestasi kuin vasta jonkun hänen kaverin kautta..

Kiitos vastauksesta ja hyvää kevättä! 🙂

Avatar

Moikka! Ootko unohtanut vastata tähän kommenttiin vai etkö halua asiaa täällä jakaa…?:/

Avatar

Moi! Kun katoin teidän jakson telkkarista, niin mäkin välillä pyörittelin silmiä sun kommenteille ja ihmettelin että miks siinä jaksossa koko ajan korostetaan sun ajatuksia lihomisesta. Ja oot ihan oikeessta, syömishäiriö tuotiin esiin nimenomaan tosi negatiivisesti! Varmaan vaan vahvisti tietämättömien negatiivista suhtautumista syömishäiriöön. Mahtavaa että jaksat avata omia ajatuksia ohjelman suhteen, saa itekin vähän perspektiiviä sille mitä tv:ssä näytetään 🙂

Avatar

Minäkin tulin ohjelman myötä katsomaan blogiasi, olin utelias juuri siitä miten ohjelmasta saatu kuva vastaa jokapäiväisiä kirjoituksiasi. Arvelinkin, että syömishäiriöjutut on leikkaamalla leikattuja, mutta eniten minua vaivasi se, että ohjelmassa toivoit siskollesi hyvin vaikeaa vauva-aikaa, kun hänen raskautensa oli mennyt niin hyvin siihen asti. Toivon, että olet päässyt katkeruudestasi eroon, ja että voisit olla onnellinen läheistesi puolesta kaikissa tilanteissa 🙂

Avatar

mä katoin sen jakson ihan vaan siks että sen aiheena oli raskaus ja syömishäiriö. ennen ekaa raskautta joku tajus että mullakin on syömishäiriö. ite tajusin sen vasta aikusempana. ohjelmassa oli aika paljon samoja ajatuksia mitä mullakin.

sillä erotuksella että mä olin raskaana ekaa kertaa täysin tyytyväinen mun kroppaan, mutta aika sen jälkeen… huh huh. meinas lähtee mopo taas käsistä.

että vaikka ite oot vähän harmeissas jakson aiheesta niin älä ole, siitä oli iso apu meille jotka käy läpäi samoja asioita kuin sinä 🙂

henk.koht. en tajua miten joku voi olla niin pinnallinen että ei ymmärrä tota vaatekokojuttua anorektikon näkökulmasta. syömishäiriöisellä on kuitenkin kaks minää, sairas ja terve. ja se terve kyllä tietää että tuo koko 40 ei oo mitenkään paha, mutta se on totaalinen katastrofi sille sairaalle minälle.

Avatar

Oon lukenut sun blogia epäsäännöllisesti silloin kun Ava syntyi, lukija musta tuli kun rupesit odottamaan Nomppua. Aina olen tykännyt sun kirjotustyylistäs ja siitä miten avoimesti kerrot mielipiteesi ja kuinka rohkea nainen oot! Olin hyvin häkeltynyt kun katoin teijän jakson. Kokoajan aattelin ”eihän toi oo Emilia” vaikken sinua edes tunne! 😀 Siitä ei saanut musta yhtään irti sitä, miten mahtava ihminen ja miten vahva sä olet, yritettiin vaan luoda sitä että oireilisit vieläkin. Mutta kiva kuulla että teille menee paremmin, tsemppejä sinne! 🙂

Avatar

En todellakaan ymmärrä näitä ilkeitä kommentteja ja kritiikkiä jota olet saanut. Katsoin teidän jakson ja olen lukenut blogiasi, minusta olet aivan ihana, fiksu ja vahva ihminen! <3 Monet saisivat ottaa mallia 🙂 rakastan myös tyyliäsi, ja olet todella kaunis! Hyvää kevään jatkoa koko teidän perheelle! 🙂

Avatar

olette ihana, symppis ja tavallinen perhe! 🙂 ja blogisi on niiiin hyvä, päivät odottelen aina uutta postausta! Kiva kuulla että ootte paremmilla vesillä yöunien kanssa! 🙂

Avatar

Huippu ihana tyyli, hiukset ja meikki noissa kuvissa 🙂

Avatar

Täytyy sanoa että ihmisiä vaivaa kateus. Siitä ne nega kommentit usein kumpuaa. Itselläkin toiveissa iltatähti ja voin hyvin kuvitella et mun valmistautuminen synnytykseen olis juurikin esim. ripsien ja kynsien laitto, kampaajalla käynti yms. Osa puheistasi oli varmasti mustaa huumoria, kuten kommentoit siskosi raskautta. Ihmiset haluaa tulkita sen just niin että voi alkaa kauhistella. Itselläkin tulee heiteltyä aika paljon sellaista huumoria ja onneksi läheiset tuntee mut joten tietävät miten ajattelen jos on tosi kyseessä. Ei muuta ku pidät vaan omasta tyylistäsi kiinni ja vähät välität negailioista. Miten muuten sun hammaslääkäri asia etenee???? Toivottavasti oot saanut sen järjestymään 🙂

Avatar

Mä niin tajuan että teit miehelle ohjeet toiseen synnytykseen, niin tekisin minäkin jos ikinä enää sinne oltaisiin menossa. Mä nimittäin koin jääneeni tosi yksin synnytyksessä ja mun kaikki energia meni lapsen sydänäänien seuraamiseen, pelkäsin niin paljon että ne laskee, noh imukupilla lapsi sitten saatiin lopulta ulos. Ja äiti sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Niin moni asia olisi voinut mennä toisin,mitta elämä on. Mahtavaa että uskalsitte kuitenkin tehdä toisen lapsen !

Avatar

Oot ihan uskomattoman kaunis noissa kuvissa!! <3

Avatar

tällainen esittely teksti saisi olla aina tositv ohjelmien alussa..

Aivan mielettömän hyvältä näytät nuissa farkuissa !!

Avatar

Reps kops, oot tosiaan ehdolla ihan oikeassa kategoriassa ”viihdyttävimmäksi blogiksi” koska naurut näistä sun postauksista aina saa taatusti!!!!

Avatar

Kiva kun kirjoitit tän! Täytyy myöntää että mullekkin jäi ohjelmasta ikävän pinnallinen vaikutelma. Hienoa ettei se ole koko totuus 🙂 Toivoisin sun kuitenkin jättävän noi laihdutusjutut taakses jos vaan pystyt, ja keskittymään muihin asioihin 🙂

Avatar

Hyviä kuvia muuten susta!

Avatar

Mä kyllä tykkäsin sun jaksosta! Sain tosi paljon tukea siihen ettei tän raskauden tarvitse olla kaikkien mielestä niin ihanaa. Tottakai olen iloinen että tulin raskaaksi ja toivon lasta enemmän kuin mitään muuta, mutta en mä siltikään nauti raskausoireista tai tästä mun valas ulkomuodosta. Tuntuu että on pahe valittaa isoja tissejä ja vatsaa raskauden aikana. Tuntuu ettei saa valittaa pahasta olosta. Monet raskaana olevat kertovat että mahan kasvu ja leviäminen on muka ihanaa ja ei se pahoinvointikaan haittaa kun kyse on raskaudesta. Mun korvaan kuulostaa tekopyhältä :D. Mulla on kokoajan sellanen olo etten saa tuntea mitään nwgatiivista raskautta kohtaan.

Avatar

Millon tämä jakso on tullut ja näkeekö sen vielä jostain? 🙂

Avatar

Mukava lukea ajatuksiasi jaksosta. Sattumalta katsoin tuon ja jäi vaivaamaan aika paljon samat asiat kuin itseäsi. Syömishäiriötä reviteltiin törkeästi ja mielestäni sillä tehtiin enemmän hallaa sh-sairastaville kuin hyötyä. 10 vuosien sh-historialla varustettuna koin sen erittäin ikävänä. Harmi ettei omia toiveitasi huomioitu editoinnissa enempää. Olisin mielelläni nähnyt elämästäsi aidon kuvauksen ja syömishäiriö olisi mielestäni ollut fiksumpi kuvata täysin parantuneen henkilön näkökulmasta. Normaali elämä kun on oikeasti mahdollinen myös meille. Kaikkea hyvää ja toivottavasti pystyt itsekin poistamaan ajankohtaisista laihduttamisen 🙂

Avatar

Minusta on hienoa että uskalsit mukaan ohjelmaan ja puhuit sinulle kipeistä asioista! Harmi että yksi ohjelma voi antaa ihmisestä niin vääristyneen kuvan ja vielä surullisempaa on se kuinka jotkut ihmiset saavat tyydytystä omaan surkeaan elämäänsä siitä että voivat pilkata ja arvostella toisia, ihmisiä joita eivät edes tunne.. Blogi on kuitenkin hyvä ja ehkäpä se antaa epäilijöille paremman kuvan siitä millainen ihminen todellisuudessa olet 🙂

Avatar

Moikka Emilia!

Olen katsonut Erilaiset äidit-jakson ja sitä kautta löysin myös blogisi, joka on oikein hyvä ja kuvaa realistisesti reaali ajassa nuoren naisen ajatuksia!

Olen sun kanssa saman ikäinen ja pystyn hyvin samaistumaan kirjoituksiisi. Teini-iässä silloinen poikaystäväni ihmetteli ruokahaluani, vaikkei se poikennut päivän energiansaanti suosituksista. Usein tahattomat kommentit jäivät kaivelemaan ja vaikuttivat itsetuntoon. Aloin vähentää ruokamääriä ja lopuksi skippasin lämpösen ruoan kokonaan. Laihduin yli 10 kg, eikä alkupainonikaan ollut yläkanttiin. Tuntin oloni hehkeäksi ja halutuksi – lähimmät ystävät näkivät asian toisen puolen. Lähipiiri huolestui syömättömyyttäni, mutta teini-ikäisen korviin poikaystävän kommentit kauniista ulkomuodosta ruokkivat jatkaan ruokalakkoa. Pian aloin oksentamaan tahattomasti. Paha olo oli fyysisesti ja päässä pyöri. Lisäsin hikiliikuntaa ja kilot ropisivat alaspäin. Luut alkoivat törröttämään ja mielestäni se oli vain hyvä juttu! Sitten erosimme ja syytä syömiseen ei enää ollut. Oksentaminen oli päivittäistä, eikä vähäinenkään ruoka enää imeytynyt. Liikuntaa lisäsin vielä vähän entisestään. Ja niin jatkui monta vuotta. Sitten löysin uuden miehen, joka suostutteli syömään ja koska en halunnut olla vaikea, yritin olla mieliksi. Paha olo käveli käsi kädessä. Kuitenkin aloin lisätä syömistä – halusin olla kätevä emäntä ja aloin laittaa ruokaa. Pään sisäinen ääni kuitenkin huuteli minulle ”läski, läski, ruma, läski…” Aloin olla ns. sinut asian kanssa, liikuntaa en vähentänyt, mutta mieheni ollessa kotona, söin jotta hän ei huolestuisi. Elin monta vuotta tässä loputtomassa kierteessä ja sitten tulin sattumalta raskaaksi, nyt olen viikolla 36. Olen lihonnut ja täynnä nestettä. Raskausaika on ollut painajaista, en ole nauttinut muuttuvasta ulkomuodosta tai kasvavasta mahasta. Häpeän liikkua tiukoissa vaatteissa. Eilen kävellessäni ulkona myötäilevä paita päällä, tuli keski-ikäinen pariskunta vastaan ja nainen totesi miehelleen: huh, tuota nuorten ylipainoa nykyään! Loppu illan käytin peilin edessä ja haaveilin tulevasta synnytyksestä. Vaikka vauva on ihana asia, tuleva treeni ja laihduttaminen ovat koko ajan kirkkaana mielessä. Vaikka haluaisinkin sanoa itselleni: Olen kaunis ja maha on ihana, niin syömishäiriö on asia, jonka kanssa tulee kamppailemaan varmasti koko loppu elämän.

Tsemppiä sinulle Emilia! Sinä olet kaunis!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä