Nuorena äidiksi tulemisen haasteet

Äidiksi tuleminen muuttaa aina paljon asioita, mutta mielestäni asiat muuttuvat vielä enemmän silloin, kun tulet nuorena äidiksi. Liittyy ehkä suurilta osin siihen, että nuorena se kaveripiirikin on nuorempi ja kun vauva-asiat eivät ole muille ajankohtaisia, oma elämä saattaa muuttua täysin ja välillä sitä tuntee olonsa todella yksinäiseksi. Onneksi nuorena äidiksi tulemisessa on niin paljon hyvää, että haasteet unohtuvat, mutta nyt ajattelin kuitenkin koota niitä asioita, jotka mielestäni tuovat haasteita nuoren äidin elämään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun tulet nuorena äidiksi, moni asia tosiaan muuttuu, oli raskaus sitten suunniteltu tai ei. Elämäntyyli luonnollisesti vaihtuu perhekeskeisempään, rahat menevät vähän eri kohteisiin ja kaikesta alkaa ajatella eri tavalla. Moni ihminen sanoo, että osaa kuvitella miltä äitiys tuntuu, mutta ei sitä oikeasti voi osata. Sä voit arvailla ja pohtia, mutta kukaan muu kuin äiti ei voi tietää, miltä se tuntuu olla äiti. Mikään noista muutoksista ei tunnu pahalta ja välillä ihmetyttää, kun joku harmittelee sitä, ettet voi enää mennä ja tulla miten lystää. Niin, et voikaan, mutta mitä sitten? Äitiys on elämän tärkein asia ja lasten eteen tekee kaikkensa. Lapset tulevat aina ensin ja kaikki muu sen jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka äitiyden myötä lapset vaihtuvat elämän kärkipisteeksi, ei muut tärkeät jutut katoa mihinkään. Kaverit, harrastukset ja hauskanpito on edelleen yhtä tärkeää, eikä se lapsi niistä kärsi. Viimeksi eilen illalla käytiin kavereiden kanssa pelaamassa pari tuntia lentopalloa ja lapset olivat nätisti mukana, Nomppu nukkui rattaissa ja Ava katseli padilta elokuvaa ja välillä pelasi meidän kanssa. Elävä todiste siitä, että lasten saamisen ei tarvitse vaikuttaa negatiivisesti ystävyyssuhteisiin. Aina kun Ava juoksi kentälle niin kaikki lopettivat lentiksen ja alkoivat heitellä Avan prinsessapalloa. Vaikka meillä on säilynyt kummallakin onneksi paljon näitä hyviä ystäviä, jotka tahtoo viettää aikaa myös meidän lasten kanssa, eikä ajattele meidän elämänmuutoksista negatiivisesti, on osa ystävyyssuhteista muuttunut paljon tai kadonnut kokonaan. Tämä onkin mun mielestä se harmittavin ja isoin juttu äidiksi tullessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monen lapsettoman tuntuu olevan hankala ymmärtää, että vaikka lapset on nyt meille se tärkein asia niin ei ystävät ole yhtään vähemmän tärkeitä kuin ennen. Ihan yhtä paljon mekin varsinkin nuorena lapsiperheenä kaivataan sitä hengailua kavereiden kanssa ja yhteisiä juttuja. Sekä lasten kanssa, että ihan vaan kavereiden kesken. Esikoisen synnyttyä yhtäkkiä kävikin niin, että kun ennen tehtiin kaikkea yhdessä, niin nyt me vaan katseltiin kotona Facebookista, että jaa taas noi meni tonne ja sinne ja teki sitä ja tätä. Jotenkin kun tulet vanhemmaksi, sinua ei enää pyydetä välttämättä samalla tavalla mukaan. Ajatellaan, että ei ne kuitenkaan pääse kun on ne lapset. Niin ehkä ei pääsekään,  mutta usein pääsee ja olisi se silti kiva kysyä. Kyllä mulle ainakin tulee edelleen paha mieli joka kerta kun ei pyydetäkään mukaan mihinkään, kun on ne lapset. Tosin sellaisia tilanteita ei kauheasti enää tule, koska sellaiset ystävät on jäänyt suurilta osin matkasta pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen haasten äitiyden ja nuoren iän yhtälössä on se, ettei sinua oteta vakavasti. Moni taho tuntuu ajattelevan, että nuori äiti ei voi osata mitään, eikä se tiedä mistään mitään. Vaikkakin mun kokemusten mukaan pikemminkin ne vasta myöhemmällä iällä äidiksi tulleet ovat usein enemmän peukalo keskellä kämmentä monen asian kanssa. Mä en ole ikinä kokenut tarvitsevani apua äitiyden kanssa. Esikoisen synnyttyä sairaalassa näytettiin miten vauvaa kuuluu hoitaa ja sillä selvä. Äitiys tulee mulle ainakin luonnostaan, enkä koe missään muussa asiassa olevani yhtä itsevarma. Valitettavasti vain kaikki eivät näe sitä samalla tavalla. Sairaalassa kiitin hoitajia avusta ensimmäisen vaipanvaihdoin kanssa, nyt tiesin, miten sitä vastasyntynyttä käännellään ja osasin kyllä oman lapseni hoitaa. Kuitenkin sen 5 päivän aikana, jotka jouduin sairaalassa olemaan, minua vahdittiin ja valvottiin jatkuvasti. Huoneessani ravattiin koko ajan kysymässä olenko syöttänyt ja vaihtanut ja putsannut ja syöttänyt ja vaihtanut vaipan. Mitään en olisi saanut itse tehdä, vaan aina piti jonkun änkeä tuijottamaan vierestä ja tekemään puolestani, että katsopa sinä nyt vaan siinä kun minä näytän miten tämä tehdään. En pyytänyt kertaakaan apua, koska kaikki sujui hienosti, mutta se jatkuva valvonta sai oloni tuntumaan todella ahdistavalta, koska ei muita äitejä vahdittu samalla tavalla. Etenkin kun se ei ollut mitään kovin lämminhenkistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neuvolaan mennessä en jännittänyt, koska tiesin äitiysneuvolan terveydenhoitajani olevan aivan ihana. Hän ei ikinä aliarvioinut minua ja tuntemuksiani, vaan tuki ja auttoi tarvittaessa ja sai oloni tuntumaan hyvältä. Kun ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen tuli aika vaihtaa lastenneuvolan puolelle, jännitin hirveästi vastaanottoa, koska olin lukenut kokemuksia muilta nuorilta äideiltä ja hirveän monella oli neuvolassa tuputtavia, kyseenalaistavia ja aliarvioivia terveydenhoitajia. Jännitin kuitenkin ihan turhaan, sillä taas saatiin ihana neuvolatäti! Ja Turkuun muuttaessa käytiin läpi sama jännitys, mutta taas kerran, meidän neuvolatäti on todella mukava ja kaikinpuolin asiallinen. Mulle on tosiaan osunut suosiollinen arpaonni neuvolan kanssa, mutta halusin ottaa tämänkin kohdan esiin, koska kuuntelen niin usein ystävieni valitusta siitä, miten neuvolakäyntejä odotetaan aina kauhulla neuvolatätien takia, jotka kohtelevat sinua kuin aivokuollutta, koska olet nuori.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raha on tietenkin nuorena äidiksi tullessa yksi suuri haaste. Esimerkkinä itseni, tulin raskaaksi e-pillereiden läpi abivuonna. En ollut tehnyt kesätöiden lisäksi tietenkään muita töitä, koska olin vielä koulussa, enkä voinut alkaa äkkiä etsiä töitä, koska makasin vain sairaalassa. Ja jos sinulla ei ole palkkatuloja, saat tietenkin minimiäitiyspäivärahan. Suurinpiirtein hurjat 450 euroa kuukaudessa. Lapsilisää se satanen siihen päälle. Ikinä en lähtisi tietentahtoen tekemään lapsia tuollaisen summan varaan, mutta ihan hyvin me silti pärjättiin, vaikkakin senttejä laskien. Hoitoraha on vielä vähän pienempi, mutta joissain kunnissa on siihen päälle kuntalisä. Liedossakin oli, mutta täällä Turussa ei. Ennen kun sain bloggaamisesta työn, elo oli tosi tiukkaa, sillä tolla rahalla ei hirveästi kiljuta riemusta. Siksi yritänkin aina sanoa kaikille, että lapset kannattaa tehdä vasta sitten, kun sinulla on vakaa taloudellinen tilanne tai ainakin se työpaikka. Onneksi kuitenkin pienelläkin rahalla voi olla onnellinen ja aina kaikki jotenkin onnistuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdallani haasteeksi muotoutui myös läheisten suhtautuminen. Siinä kohtaa kun olet itse päässyt alkujärkytyksen yli ja alkanut pikkuhiljaa tottua ajatukseen ja jopa iloita raskaudesta niin ei tunnu hirveän kivalta, kun läheisten reaktio onkin niin negatiivinen. Ainoat suht positiiviset reaktiot tulivat isältäni ja isoäidiltäni. En uskaltanut edes itse kertoa iskälle, vaan hän sai kuulla äitiltä ja soitti sitten minulle ja sanoi vain, että he ovat tukenani, mitä ikinä haluan tehdä ja kaikki onnistuu kyllä. Iskä oli ainut ihminen, joka ei ikinä puhunut abortin mahdollisuudesta. Tosin iskällä onkin jo enemmän ikää ja tuntui vähemmän pelottavalta tulla isoisäksi, äiti kun sitten taas oli vasta 39 kun tulin raskaaksi. Isoäitini puolestaan sanoi, että aina tähän maailmaan mahtuu yksi lapsi lisää. Muiden reaktioita kuitenkin pehmensi vähän se, että raskaudestani tuli pian niin raskas, että kaikkien oli vain pakko olla tukena ja ottaa vuoroja kuskaillessa minua sairaalaan ja päivystykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Millaisia haasteita muut äidit ovat kohdanneet äitiyden myötä?

Kiinnostaisiko teitä postaus myös nuorena äidiksi tulemisen hyvistä puolista?

Kommentit

57 kommenttia
Avatar

Haluan kiittää sinua että kirjoitat nuorena äitinä olemisesta.

Minustakin tuli melkein äiti liian nuorena. Raskauteni pituutta oli vaikea määritellä, koska en itsekkään ollut kovin tietoinen asiasta. Ehdin varata ajan terveydenhoitajalle, jonka kanssa olisin ensin puhunut asiasta. En tosiaan tiennyt muuta kenelle kertoa. Kuitenkin keskenmeno tuli yllättäen eräänä sunnuntai aamuna. Sitä kuulema tapahtuu monille, ihan tietämättäänkin.

Halusin vain sanoa että kiitos. Jotenkin on teraupeuttista lukea miten hyvin teillä siellä menee ja että kaikki on vastoinkäymisistä huolimatta hyvin. Kaikkea hyvää 🙂

Avatar

Mahtava ja kattava teksti! Itse opiskelen ja olen nyt viikoilla 10 raskaana. Saan siis minimiäitiyspäivärahan, mutta miksi me ei pärjättäisi koska mieheni on vakituisessa työssä? Ostimme juuri asunnon eikä meitä ainakaan huoleta ettemmekö pärjäisi. Rahat täytyy käyttää viisaasti ja lopettaa turha ostelu! 🙂

Avatar

Poikani neuvolatäti puhui minulle ”sinun kaltaisista” äideistä. ”On olemassa tämmöisiä kerhoja, ettet ole yksin ja saisit apua” Luulin hänen tarkoittavan yksinhuoltajuutta. Tää täti oli tosi holhoava, mutta mukava. Pojan puolvuotis neuvola sattui syntymäpäivälleni ja mainitsin, että tänään onkin synttärit. ”Ai, paljonko tulee täyteen, 17v? Tuijotin tätiä hetken ja naurahdin. Voi kun tulisikin. Täytin 23 tuona päivänä ja tädin ilme oli melkoinen. Hän oli luullut minua koko ajan teiniäidiksi 😀 Asenne vähän muuttui ja en ollutkaan enää niin avuttoman oloinen, vaikken ole koskaan apua neuvolasta tarvinnut 😀

Avatar

Halusin tulla kommentoimaan ja jakamaan myös oman kokemukseni näin nuorena äidiksi tulleen ystävänä vai voisiko jo sanoa että entisenä ystävänä, sillä siitä on kohta vuosi kun olemme viimeksi nähneet. Ystäväni kun kertoi raskaudestaan minulle olin suoraan sanoen ainut, joka tuki ja kannusti häntä päätöksessään pitää lapsi. Eräskin ”hyvä” ystävä oli suoraan sanonut ystävälleni, että ”niin kai sä teet abortin?” raskauden edetessä huomasin, että hänen puolelta yhteydenpito loppui. Minä jaksoin soitella ja sopia tapaamisia, mutta pian sainkin huomata, että ystävyys oli muuttunut yksipuoliseksi. Lopulta omatkin yhteydenotot vähenivät, sillä ajattelin, ettei tätä ystävyydeksi voi kutsua, kun toinen vaan pitää yhteyttä. Ymmärsin myös hyvin sen, että varmasti ystäväni ajatukset pyörivät paljolti pian muuttuvassa elämäntilanteessa. Lapsi syntyi viime vuoden kesäkuussa, lapsen näin vasta hänen ollessaan 2kk. Kysyin häneltä silloin suoraan, että mikä hänellä on kun ei kenenkään ole pitänyt yhteyttä. En saanut oikein mitään vastausta. Itse muutin opiskeluiden takia toiselle paikkakunnalle elokuussa, minkä ystävänikin hyvin tiesi. Päätökseni olla pitämättä yhteyttä sen aikaa, että ystäväni edes kerran ottaisi minuun ensiksi yhteyttä onkin nyt tosiaan siinä tilanteessa, että viimeksi jouluna olen saanut hyvät joulun toivotukset! Minun ja ystäväni yhteinen ystävä on pyydellyt ystäväämme tapaamisiin, kun minua ei ole enää huvittanut. Häntä on pyydetty niin alkoholipitoisiin tapaamisiin kuin alkoholittomiin mm. Ystävämme babyshowereihin. Hän ei ole tullut, selitykset ovat olleet todella outoja ja voin melkein 100% sanoa, että valheita ne ovat olleet. Emme todellakaan tiedä, että mikä ystävällemme on tullut. Sanoisin, että kaikkemme olemme yrittäneet, mutta ei kun ei. Minusta tuntuu, että yhteinen ystävämmekään ei taida enää huvittaa ottaa yhteyttä, hänkin on yrittänyt niin monesti. Halusin vaan tuoda näin lapsettoman ystävän näkökulmankin, että ei se aina niin mene, että lapsettoman ystävät hylkäävät lapsen saaneen, vaikka melko useasti näinkin taitaa käydä!

Avatar

Oho, tulipahan laitettua kommenttini vahingossa ikinuoren kommenttiin vastauksena 😀

Avatar

Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että ystäväsi kärsii (synnytyksen jälkeisestä) masennuksesta. Se voi tosiaan alkaa jo raskausaikana ja jos siihen ei saa apua, niin se voi pahentua synnytyksen jälkeen.

Avatar

Miksi et hakenut toimeentulotukea äitiyspäivärahan ja lapsilisän lisäksi?

Avatar

Olet ihana <3

Avatar

Inhoan sitä miten asennoituneesti olet usein kirjoittanut blogissa vanhemmista äideistä 🙁 Olisi kiinnostavaa kuulla mihin kantasi perustuu? Oma äitini oli 39 kun sai minut ja olen silti saanut häneltä parhaat mahdolliset eväät elämään.

Avatar

Mua huvitti tai pikemminkin ärsytti sairaalassa synnytyksen jlk kuinka en saanut ollenkaan tukea tai avustusta. Olen 30+ ja yksin lapsen saanut (toivottu). Tuntui, että sairaalassa kätilöt vaan huikkasivat ovelta, että täällähän menee hienosti ja en suoraan sanottuna osannut edes pyytää apua. Vauvanhoito oli kyllä minullekin helppoa ja luontevaa heti ja olin hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta imetys oli hankalaa, eikä lapsi meinannut juoda, ei tissistä ei pullosta. Joka tapauksessa pointi oli se, että viereisessä loossissa sairaalassa ravattiin koko ajan tarjoamassa apua särkylääkettä ym ym ja minä sain olla oman onneni nojassa. En tänä päivänäkään tiedä miksi näin, mutta jollain kumman tavalla tunsin, ettei minua huomioitu tarpeeksi vaikka ihan yhtälailla jelppiä tarvitsee 30+ äiti kun 19v 🙂

Avatar

Hyvä kirjoitus! Nimim. Poikani neuvolatäti kuvaama neuvolatädin kommentti ”sinunlaisistasi äideistä”, on niin raivostuttava. Olitpa yh tai nuori äiti, tai mitä tahansa, on niin väärin että ihmisiä kategorisoidaan tiettyyn ryhmään kuuluviksi ja heitä aletaan kohdella sen mukaisesti.. Eli sen, mikä on kulttuurinen oletus ko. Ryhmästä. Kumpa kaikki muistaisi, että me ollaan jokainen yksilöitä ja erilaisia, huolimatta iästä tai muista elämäntilanteeseen liittyvistä asioista 🙂

Avatar

Ups, nimimerkki olikin ikinuori 🙂

Avatar

Kiinnostaa postaus hyvistä puolista! 🙂

Avatar

Eikö minimi äitiysraha ole n.24e / päivä ? Se kerrottuna 24 on hieman enemmän kuin mainitsemasi 450e. Näin ainakin kelan laskurin perusteella.

Ja se etteikö muka pärjäisi jos ei ole töissä on huuhaata. Todella moni on työtön ja pärjää silti vaikka saisi minimäärän äitiysrahaa. Jos tuntuu ettei rahat riitä niin sitten mennään sossun luukulle. Itse olen hyvin pärjännyt lapsen ja miehen kanssa vaikka me molemmat ollaan työttömiä eikä kyllä olla koskaan käyty sossun luukulla. Menoja vaan karsitaan niin että pärjätään. Ei sitä vauvaa kiinnosta onko sillä päällä 20e body vai 2e body. Alestakin löytää itselle paljon kaikkea. Ja ihan tosissaan kun ajattelee niin on olemassa paljon ”halpaa huvia” piknik, leffailta kotona, pizzan tekeminen kotona, spa ilta tyttökavereiden kanssa jonkun kotona… Ei aina tarvitse kaikki olla verrattavissa 2vk Thaimaan matkaan. Se on ihan omasta asenteesta kiinni pärjääkö rahallisesti. Itsetehty ruokakin on paljon parempaa kuin eines hötöt ja kun sitä kotiruokaa syö ja säästää rahaa niin voi köydä joskus ulkona kokoonpanolla isi ja äiti syömässä. Lisään vielä tuohon ei kaikkea tarvitse ostaa uutena että myös halvallakin voi löytää hyvät vaunut vauvalle ja ihan uutena. Otse maksoin 300e vaunuista ja tosi tyytyväinen oon ollut vaikka ei olekaan Emmaljungat.

Avatar

Äitiyspäivärahastakin joutuu maksamaan verot, joten käteen jäävä osuus minimillä on juurikin tuo 450e, jos Kela veroittaa 20%

Avatar

Niin ja kun siitä otetaan verot pois niin se on aikalailla tuo 450 ;). Mee muualle pätemään 😀

Avatar

Miksi ette ole ottaneet valtion apua vastaan? Toimeentulotuki kuuluu kaikille, joiden tulot jäävät normien alle. Turhaan sitä kitkuttelee, kun valtio kerrankin tarjoaa auttavaa kättänsä 🙂

Avatar

Miksi ihmeessä tulee aina näitä ”mee muualle pätemää” kommentteja ? En tiennyt paljon veroja joutuu maksamaan. Eikö ihminen saa olla väärässä ? :0 Onko siinä joku kiinteä verosumma vai määräytyykö oman veroprosentin mukaan ?

Avatar

Sekin on vähän eri asia, että onko vauvan tarvikkeiden lisäksi hankittava myös oma koti ja sen tarvikkeet, kuten moni nuoren äidiksi tullut joutuu tekemään. Jos on jo asunto mööpeleineen ja ehkä aiemmista töistä rahaa hiukan säästössä, on vaikka työtön äiti aluksi taloudellisesti ihan eri asemassa kuin hyvin nuoret vanhemmmat.

Avatar

Ja on kiinteä toi veroprossa.

Avatar

Verot pois tuosta rahasta nii ei siitä paljoo enää jää.

Avatar

Olipa hieno kirjoitus! Olen itse pian 20-vuotias, raskaana viikolla 32 ja koen täsmälleen samoja asioita. Kaverit eivät enää pyydä mukaan minnekään ja kuvittelevat ettei mihinkään pysty kun on raskaana. Vaikkei lapsi ollutkaan alunperin suunniteltu, sillä mies lähti heinäkuussa armeijaan, ollaan silti tästä pienestä ihmisestä maailman onnellisimpia. Toivottavasti ystävätkin vielä ymmärtävät ettei elämä siihen lopukaan vaikka lapsi on tulossa…. Ihailen sun tapaasi kirjoittaa asioista rehellisesti ja suoraan 🙂 ne kannustavat itseäkin!

Avatar

Ehdottomasti juttu myös hyvistä puolista 🙂

Avatar

olis tosi kiva kuulla toi nuorena äidiksi tulemisen hyvät puolet/edut

Avatar

Mä sain lapsen kun olin 20 ja en kokenut siinä oikeastaan mitään hankalaa tai negatiivista miltään osin. Olin ollut töissä joten tuet olivat sen mukaiset, miehellä vakiduuni ja muutenkin kaikki kunnossa. En tosin tiedä luetaanko mua ihan tähän ”the” nuori äiti kastiin juuri sen takia että meidän elämäntilanne oli jo tosi vakaa, mutta koska olin vaan 20 niin kyllä mä kuvittelen olleeni nuori äiti ainakin ikäni puolesta 😀 Mulla ei äitiys katkaissut sitä nuoruutta oikeastaan mitenkään ja mun muutama ystäväkin sai lapsen samaan aikaan joten mulle ainakin lasku äitiyteen oli pehmeä. Meidän sairaalassa ei lainkaan tuomittu, kätilö kehui että oon nainen parhaassa iässä saamaan lapsen ja kun hoidin vauvaa totesivat vain että olen ihanan luonnollinen hänen kanssaan, enkä kyllä yhtään ihmettele kun olen ollut niin paljon tekemisissä vauvojen kanssa, mun kaikki viisi sisarusta ovat mua yli 10 vuotta nuorempia joten vauvat on hyvinkin tuttuja tapauksia. 😀

Avatar

Itse en ole ihan samaan kategoriaan joutunut nuoren iän vuoksi (no sain esikoisen 22v.), mutta olen sairaanhoitaja ja kätilöt sitten synnytysosastolla vauvan synnyttyä vaan huikkasivat kun piti vauvan aamupesuja tehdä, että ”sä varmaan osaatkin kun oot sairaanhoitaja”.. joo no en oo ikinä ennen vastasyntynyttä pitänyt ees sylissä, että jos voisit vaikka näyttää.. 😀

Avatar

Kelan tuistahan lähtee vähintään sw 20% veroja, eli päässälaskien tuo 450 €/kk aika realistinen äitiyspäiväraha jos ei ole ollut tuloja. Ja sunnultailtahan kyseistä rahaa ei saa.

Avatar

Kiinnostaa ehdottomasti myös hyvien puolien postaus 🙂

Avatar

Raskaana olevan ajatukset, ja sitä myöten myös puheet, suuntautuvat tulevaan perheenlisäykseen. Ja kun vauva on syntynyt -no- ainahan se on mielessä. Ja puheissa.

Lapseton ei aina jaksa jutella vauvasta, tulevasta tai olevasta. Eikä kaikista ole enää mukavaa mennä kahville, kun lapsi tarpeiden keskeyttää jutun jatkuvasti. Että heitellään sitä barbipalloa, vaikka pelata piti. Niin se vain on.

Se on vähän sama, kuin ystäväsi hankkisi itselleen ihanan ja rakkaan koiran. Tai kissan. Tai vaikka marsun. Ja sinua ei voisi vähempää elukka kiinnostaa. Ja tuo ”puppe” kulkisi mukana kaikkialle, olisi aina puheissa. Ja jos ei mukana, niin ainakin olisi jo kiire kotiin pupen luo. Syöttämään tai kampaamaan.

Lapsen saanti muuttaa jotain pysyvästi. Myös ystävyysssuhteissa. Joskus ne toimii sen jälkeen, joskus ei. Toisinaan löytyy uusia ystäviä, uusia tapoja viettää aikaa ja nauttia siitä. Toisinaan ystävyyssuhteet muuttuisivat ilman sitä lastakin. Lukion jälkeen lähdetään opiskelemaan ja yht äkkiä huomataan, että ne ”aina ystäviä” ihmiset ovat vain hävinneet jonnekin. Milloin tapasinkaan viimeksi lukiokavereitani? Elämään tulee uusia tuulia, uusia värejä ja niin se vaan menee.

Avatar

Tee ehdottomasti postaus hyvistä puolista! 🙂

Avatar

Itse koin nuorena äitinä juurikin tuota ettei mua otettu tosissaan.

Tosin itse oli nippa nappa 16v kun synnytin vuonna.1994 joten eipä kuulu muutoksia tapahtuneen tässäkään ajassa. 🙂

Tällä hetkellä kukaan tuntematon ei taas usko että mulla on noinkin vanha(kohta 20v lapsi) että näin tällä kertas. 😀

Avatar

Hieno, pohdiskeleva kirjoitus! Kirjoita vaan hyvistä puolista myös!

Avatar

Mä synnytin tossa melkein vuosi sitten ja mulla oli ihan mahtava synnäri! Mulle sanottiin, että olin niinkuin uudelleen synnyttäjä ja kehuivat sitä kuinka luonnollisesti olin pojan kanssa. Neuvolassa on ollut todella mukava täti, joka ei kertaakaan ole aliarvioinut mua. Oikeestaan kyselee multa kuinka me ollaan tehty ja kuinka pitäisi tehdä, koska meidän pojalla on vakava sydänvika. Läheiset ja kaikki kaverit on olleet tosi vahvasti läsnä raskausajan ja sen jälkeen, kun poika syntyi. Mulla ei ole valittamista!

Mutta nyt kun haaveilen toisesta lapsesta, niin olen saanut hieman outoja kommentteja. ”Joko nyt? Sähän olet vielä niin nuori ja samoin poika. Sun kannattaisi nyt keskittyä työhön ja harrastuksiin, kun on yksi lapsi.” Jne. Mä oon haaveillut isosta perheesti, joten miksi en sitä voisi myös havitella?

Avatar

Niin ja ikää nyt semmonen 21 vuotta.

Avatar

Nyt on pakko ekaa kertaa kommentoida vaikka pitkääb olen blogia lukenut! Ihanaa että kirjoitat tästä asiasta, itse olen 21v ja kuukausi sitten sain esikoisen, maailman ihanimman tytön <3 mua harmitti niin paljon kun olin raskaana ku kaverit eivät enää pyytäneet mihinkään, luulivat että kun on raskaana niin ei voi. Nyt ei enää harmita vaikka eivät pyydä, kaikki mitä tarvitsen löytyy kotoa! Kyllä ne oikeay ystävät vierellä pysyy, jos hylkäävät nii antaa hylätä, ne eivät tiedä mitä menettää! 🙂 oikein hyvää kesän loppua teiän perheelle!

Avatar

Mulla särähti korvaan tämä ”Vaikkakin mun kokemusten mukaan pikemminkin ne vasta myöhemmällä iällä äidiksi tulleet ovat usein enemmän peukalo keskellä kämmentä monen asian kanssa.”

Tietysti tämä on oma kokemuksesi, mutta tulee vaikutelma että olet niitä äitejä, jotka valittaa kun joku moittii nuoria äitejä, mutta samalla mollaa itse vanhempia äitejä.

Hyvä äitiys tulee aivan muista asioista kuin siitä onko äidin ikä 20 vai 30.

Emilia Huttunen

Tuo oli huonosti muotoiltu, pahoitteluni 🙂 tarkoitin sitä, että usein nuoret äidit ovat juuri niitä itsevarmempia, kun taas usein vanhemmalla iällä äidiksi tulleilla on takana esimerkiksi lapsettomuutta ja vuosien yrityksen jälkeen olo voi olla todella epäilevä ja tahtoo ottaa kaiken varman päälle 🙂 joissain asioissa toi on tietenkin nuorten äitien puolella huono juttu, koska joskus nuoret äidit on liiankin itsevarmoja ja kuvittelee tietävänsä kaiken, kun taas vanhemmat äidit pyytävät mieluummin apua.

Avatar

Ja sitä jos miettii paljon kotihoidon tuelle jää? Ei oo palon rahaa äitien olla kotona sillä noin reilu 200e mikä menee kuitenkin laskuihin. Että sinä blogistasi tienaava, täällä kerrot kun tulosi ovat kuitenkin erilaiset kuin niiden jotka ovat oikeasti teini-äitejä.. Ei sinullakaan olisi varaa kahteen lapseen jos olisit tavan duunari. Ainiin. Eihän sinulla ole ammattia 🙂 meinasitko vielä 40v blogata?

Emilia Huttunen

Kuka pissi sun aamumuroihin? 😀 haha, illan naurut

Avatar

”Ei sinullakaan olisi varaa kahteen lapseen”, siis MITÄ. 😀

Avatar

Duunareilla ei oo varaa kahteen lapseen? 😀 Kovasti Suomessa on perheitä joissa on kaksi lasta tai enemmän.

Avatar

Meillä kaksi lasta, toinen 6kk ja toinen 1vja10kk, mies ja minä molemmat kotona ja paremmin pärjätty ku silloin ku mies oli töissä, että näin.

Avatar

Hehee. Ihan pakko tulla ”tavan duunarina” pätemään, että jos ei mun ja miehen duunaripalkoilla elättäis kahta lasta ni MITÄ 😀 en sit varmaa hankkis ensimmäistäkään koska sen yhdenki kulut kasvaa iän myötä. Ja niin, toi ammatti-asia. Me tehään miehen kanssa saman alan hommia ja ”samalta viivalta”, mulla kolmet paperit ja miehellä ei mitään koulupapereita. Silti tienaa enemmän, koska kokemus. Joten. Hmm. Mietippä hetki näitä duunari juttuja 😉

Avatar

Hyvin kirjoitettu! Itse olen rv 38+5 raskaana ja olen huomannut että tässä loppu vaiheessa kaikki ne kaverit ovat lähteneet ja enään tulee vaan jonkun facebookin välityksellä juteltua uusien mamma kavereiden kanssa joista kukaan ei asu edes samalla paikkakunnalla. Olo on kyllä kotona todella yksinäinen mutta olen myös jotenkin onnellinen että lapseni isä ei ole nyt töissä joten hän on kanssani kotona. Huomaa näissä elämän muutos tilanteissa kuka on oikea ystävä ja kuka ei haluakkaan olla enään tekemisissä kun jotain muuttuu. Mutta itselleni tämä lapsi on paljon tärkeämpi kuin yksikään kaveri. Ikää minulla siis 19 ja kuulun näihin teini äiteihin 😉 mieluusti lukisin myös hyvät puolet näistä! Olet mahtava blogaaja ja olen saanut sinun treeni postauksesta todella hyvät motivaatiot päästä omista liika kiloista eroon kunhan on sen aika! 🙂 go emilia!:) älä välitä näistä jotka ovat herneet jostain nokkaansa vetänyt, sä olet aivan mahtava! 🙂

Avatar

Minä olen myös nuori äiti, olen 20 vuotias ja sain rakkaan esikoiseni 3 viikkoa sitten. Raskaus tuli minulle ja poikaystävälleni yllätyksenä ja olin jo niin pitkällä ettei abortti olisi ollut enään mahdollinen, onneksi! Alku shokki olisi siihen meidät todennäköisesti ajanut. Raskausaikanani osa ystävistäni harmitteli tilannettani joka tuntui pahalta. Suurin osa kuitenkin alku järkytyksen jälkeen olivat innoissaan ja odottivat lasta lähes yhtä innokkaasti kuin minäkin. Olen onnekas, että omistan ystäviä jotka raskauden aikanakin pyysivät minua ulos, kysyivät vointia jne. Nyt kun lapsi on syntynyt, on minut edelleen kutsuttu mukaan kaikennäköiseen ystävieni järkkäämiin iltoihin. En ole vielä päässyt, eikä hinkukaan ole ollut. Nautin kotona olemisesta. Mutta pidemmälle tähtäimelle on menoja jo sovittuna. Itselläni ei ole mitään negatiivistä sanottavaa siitä, että lapsen myötä minut oltaisiin unohdettu. Päinvastoin, he ovat onnellisia puolestani ja haluavat olla myös lapsen elämässä mahdollisimman paljon. 🙂 Olet Emilia todella persoonallinen, kaunis nuori nainen ja äiti. Inspiroit minua todella paljon olemaan äiti, ketä ei lapset rajoita tekemään normaaleja arkisia asioita/harrastuksia. Miksipä lapset eivät voisi kulkea mukana. 🙂 <3 Hyvää loppu kesää teidän koko perheelle!

Avatar

Jotenkin outoa lukea, että sinua on vahdattu kun taas minusta tuntuu että saan tehdä kaiken aivan itse ja kukaan ei ole hösläämässä 😀 Oletin kyllä 17-vuotiaan äidin olevan enemmänkin silmätikkuna, mutta huoneessani oleva 20 äiti on itseasiassa pahemmin silmän alla 😀

Avatar

Mihinhän tutkimukseen tuo perustuu, että (pitkään) lapsettomuudesta kärsineet (vanhemmat) ihmiset, ovat vanhemmuudessa epävarmoja?

Avatar

Nautitko ku takerrut yksittäisiin lauseisiin? Omaa kokemusta/näkemystä ei saa sanoa etteivät kaltaisesti mielensäpahoittajat ja tapaloukkaantujat ala itkemään

Avatar

Hei, kiinnostava kirjoitus. Kiinnostaisi tietää, mitä tarkoitat nuorella äidillä? Olen huomannut, että jokaisella on oma käsitys siitä, minkä ikäisenä on nuori äidiksi.:) kiinnostaisi kirjoitus hyvistä puolista!

Avatar

Rapiat 6v sitten 19v sain ainokaiseni joka kohta aloittaa eskarin. Minulla oli silloin juuri yo-lakki saatuna kun tulin raskaaksi ja tulot tietty nollassa. Mutta vauvakuume oli huipussaan ja olin löytänyt sellaisen miehen rinnalleni jonka kanssa menin naimisiin sinä kesänä, ja vauva oli unelmien täyttymys. Ei välttämättä kaikille, kyllä sain kommenttia kuulla että opiskelut jää yms. Näiden vuosien aikana olen opiskellut amk-tutkinnon ja olen vakityössä. Edelleen olen naimisissa samaisen miehen kanssa ja nyt ne epäilijät odottaa perheenlisäystä herkeämättä,kun olen kuulemma JO 26v. Mutta näin on hyvä, vauva silloin alle 20 v tuntui oikealta hetkeltä itselleni enkä välittänyt muiden mielipiteistä. Ja nyt on loistavaa kun saan seurata poikani kasvua ja olen itse suht.nuori vielä ja joidenkin vuosien päästä se toinenkin on vielä haaveissa mutta kaikki ajallaan. Olen aikanaan 15v kirjoittanut päiväkirjaan asioita joita haaveilin 25v itselläni olevan. Ne olivat tietysti aviomies,lapsi,ammatti/työpaikka,oma talo ja koira 🙂 kun löysin kyseisen päiväkirjan tavaroistani,tippa tuli linssiin.minä olen nämä asiat saanut.

Avatar

Mä haluaisin tuoda tähän sen lapsettoman ystävän näkökulman. Mun paras ystävä tuli raskaaksi 22-vuotiaana ja olin ikionnellinen hänen puolestaan. Elämäntilanteet meillä oli erilaiset, mutta kyllä mä pyrin pitäään ystävyyttä yllä ja järkätä tapaamisia. Kaveria ei vaan kiinnostanut. Ei vastaillut puhelimeen enää, ainoastaan jos oli yksin kotona ja oli tylsää. Joskus saatettiin sopia, että tavataan, mutta kaveri teki oharit. Pari kertaa kysyin syytä muuttuneelle käytökselle ja vastaus oli joko ”sua ei yhtän kiinnosta, että meille tulee vauva” tai ”mä oon kyllästyny siihen että aina pitää jauhaa vauvaan liittyvistä asioista”. Ikinä ei ollut hyvä. Jos kysyin raskaudesta, oli se väärin ja jos kysyin mitä muuten kuuluu, sivuutin raskauden hänen mielestään kokonaan. Samantyylinen käytös jatkuu edelleen,ja tämä heidän esikoisensa on nyt 3v. Olen esikoisen kummi, joten ”on pakko” ylläpitää näitä välejä vaikka on selvää, ettei ystävääni enää seurani kiinnosta. Kummilapseni on ihana, mutta on turhauttavaa roikkua toisten elämässä mukana. Multa ei näiden lähes 4 vuoden aikana ole kuin muutama kerta kysytty, että mitä mulle kuuluu. Kuulostan varmaan katkeralta, ja sitä vähän olenkin.

Avatar

Mahtava kirjoitus taas kerran! 🙂 Itse olen pian 19-vuotias ja viimeisilläni raskaana. Sain silti keväällä yo-lakin päähäni, vaikka raskaus olikin alusta asti hyvin haastava. Tällä hetkellä ystäväni suhtautuvat raskauteeni innolla, mistä yllätyin toden teolla, koska kuvittelin jääväni porukan ulkopuolelle. He käyvät melkein päivittäin minun ja avomieheni luona, tuovat tulevalle pienokaiselle bodyja, housuja, leluja ja milloin mitäkin. He soittelevat ja laittavat viestiä aivan kuten ennenkin. He kyselevät vointiani ja haluavat aina kuulla kaiken neuvolakäynneistäni. 🙂 välillä jopa tuntuu, että minä itse haluaisin puhua välillä muustakin kuin vauvoista, vaikka tietenkin kovin innolla jo odotan pikkuisen syntymää. ♡ tietenkään en tiedä heidän reaktiotaan silloin, kun vauva oikeasti syntyy, mutta tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi siitä, kuinka välittäviä ja rakastavia ystäviä mulla oikein onkaan! ♡ ja myöskään minun raskauteni ei ollut suunniteltu, vaan tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta

Avatar

Mitä tulee tuohon ystävyyteen niin vauvan tulo taitaa olla niitä yksiä seikkoja joissa ystävyys punnitaan. Ehkä on hyväkin että huonot karsiutuu pois.

Äitiyskin voi muuttaa ihmistä. Mun yhdestä kaverista huomasi että kun hän sai lapsen niin mun seura ei niin kelvannutkaan. Tuli olo että mua pidetään tyhmänä ja en tiedä elämästä mitään kun mulla ei ole lasta. Noh, tämä vaihe meni ohi kylläkin hänen kohdallaan kun vauva hieman kasvoi 😀

Avatar

Itse sain esikoiseni 20-vuotiaana. Rankinta on ehkä se, että tuntuu, ettei ”saa” olla iloinen lapsesta ja aiemmin raskaudesta. Yhtään onnitteluja en muista saaneeni, kun kerroin raskaudesta lähipiirille. Ei nyt mitään kovin negatiivistakaan, mutta lähinnä sellaisia oho, oletko tosissasi, aiotko pitää sen jne… Tosi kannustavaa. Kavereiden kanssa ollessa tuntuu, ettei lapsesta kannata hirveästi jutella, koska en halua olla se joka puhuu vain lapsesta.

Olisi jotenkin paljon helpompaa olla se kolmekymppinen äiti, jonka ystävät ovat samassa tilanteessa. Nyt ei oikein ole minkäänlaista vertaistukea, ja kaveripiirissä on vain yksi äiti minun lisäkseni.

Avatar

Hei!
Pakko kommentoida, että koen tän ”nuori äiti” käsitteen myös paljon sidonnaisena siihen minkälainen kaveri/ystävä/lähipiiri on. Mä oon 24-vuotias ja esikoisen laskettu aika muutaman viikon päästä. Mun lähipiirissä kenelläkään ei ole vielä lapsia, ei ystävillä eikä mun serkuilla eikä kellään. Kaverit viettää vielä railakasta sinkkuelämää ja opiskelee kun mä taas menin naimisiin puol vuotta sitten ja oon ainoa vakiintunut koko ystäväporukasta.Suvussa on taas ollu tapana opiskella ensin 100 vuotta ja seurustella 10 vuotta ennen sen suurempia sitoutumuksia joten mun isovanhemmille on tulossa ensimmäinen lapsenlapsen lapsi. Mun äidillä on vielä ”pienet” lapset 8 ja 11 v joten heistä tulee täti ja setä kovin nuorella iällä. Tässä valossa itekkin koen ja varmaan luokittelen itseni nuoreksi äidiksi. Olen kohdannut esim suvun osalta ennakkoluuloja, mutta itse olin varma lapsen hankinnasta ja meidän lapsi ei ollut mikään vahinko vaikka niin moni luulee. Ystävistä suurin osa on mulla edelleen vaikka pari on selkeesti hylännyt kokonaan raskauden myötä. Muut tutut ja kaverit on jääneet lähes kokonaan keitä tuli aina tavattua yöelämän merkeissä. Tärkeimmät ovat lähellä vieläkin ja ollaan sujuvasti onnistuttu yhdistämään vauvakeskustelut ja uusimmat juorut ja jutut. Innokkaita kummitätiehdokkaita on vähän liiankin monta vaikka kaikilla muilla vauva-asiat on vielä valovuosien päässä. Siksi vauvakutsutkin järjestetään ilman mitään piltinmaistajaisia, ihan vaan pelkän yhdessä olon ja ruuan merkeissä !
Mutta siis tiivistettynä, tää nuori äiti kokemus on varmaan jokaiselle omakohtainen riippuen elämäntilanteesta ja lähipiiristä, koulutuksesta yms. 🙂

Avatar

Ja tähän vielä, että me ollaan miehen kanssa ”perusduunareita”! Tuntuu, että monen mielestä meillä olisi pitänyt olla korkeakoulututkinnot ja omakotitalo ennen lasten hankintaa… Mutta jokainen tavallaan, eikö?
En ainakaa koe olevani yhtään sen vähemmän onnellinen kuin toisin valitsevat jotka päättää odottaa lasten hankintaa, päin vastoin !

Avatar

Mun on pakko sanoa tohon raha-asiaan sen verran, että jos on tottunu elämään opintotuella eli ettei koskaan oo ollu rahaa juuri enempää, mitä on oikeesti tarvinu, niin ei se minimiäitiyspäivärahalla eläminenkään oo mitenkään vaikeaa. Me hankittiin lapsi silleen, ettei kumpikaan ollut vielä valmistunut, opintojen loppusuoralla kuitenkin, ja aivan hyvin ollaan pärjätty vaikka lapsi syntykin keskosena ja siitä aiheutu vielä muitakin ongelmia. Rahaa on menny sairaalakuluihin ihan hirveästi, mutta en oo kokenu, että jostain muusta ois joutunu tinkimään rahan takia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä