Pohdintaa treenaamisesta

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Monille ihmisille treenaaminen on intohimo; asia jota ei tarvitse miettiä sen enempää vaan se tulee luonnostaan. Mutta vielä useammalle treenaaminen on pakkopullaa ja laihduttaminen tuntuu vaikealta, koska itseä on hankala saada ylös sohvalta. Mä olen vähän siitä välistä. Vihaan juoksemista, ainakin yksin. Kaverin kanssa se on ihan hauskaa, mutta mulla ei oikein ole juoksukavereita ja kuluneen vuoden aikana olenkin käynyt lenkillä 3-4 kertaa. Ennen kuntosalikin oli täyttä pakkopullaa ja menin sinne vain sen takia, että halusin laihtua. Pikkuhiljaa siitä muotoutui rutiini, seuraavaksi jo intohimo. Nykyään nautin salitreenistä ja odotan innoissani pääsyä crosstrainerille ja jalkaprässiin.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vaikka nautinkin nykyään treenaamisesta, ei se silti tarkoita sitä, että treenaaminen olisi minulle elämäntapa. Joudun yhä tekemään usein töitä saadakseni itseni lähtemään salille, eikä inspistä aina vaan riitä. Salitreenaaminen on mulle nyt paras vaihtoehto pääasialliseen treeniin, mutta piristän sitä mm. jalkapallolla. Olen aina nauttinut enemmän joukkuelajeista ja muista liikuntaharrastuksista kuin salilla treenaamisesta, mutta aikuisena aikaa ei enää vain ole samalla tavalla kuin ennen. Teininä kävin viikon aikana 4 kertaa ratsastamassa, 3 kertaa futistreeneissä, 2 kertaa tanssitreeneissä ja 2 kertaa valmentamassa futista. Noin kahtena päivänä viikossa otin kauhean kassillisen treenikamoja mukaan kouluun, vaihdoin viimeisen tunnin jälkeen vaatteet vessassa ja ajoin skootterillani tallille, hoidin hevosen ja kävin ratsastamassa, suuntasin tanssitunnille jota ennen laitoin tekstarin joukkueenjohtajille ja kanssavalmentajalle päivän lämmittelyistä ja tanssitunnin jälkeen tulin vähän myöhässä vetämään treenit, joiden jälkeen ajoin tukka hulmuten omiin futistreeneihin, joiden jälkeen menin kotiin suihkuun, syömään ja nukkumaan. Aikaa ei ollut muulle, mutta nautin kaikesta! Olen aina rakastanut liikuntaa kaikissa muodoissa ja olisi ihanaa löytää aikuisille sopivia vaihtoehtoja muunmuassa tanssille ja ratsastukselle, joista jouduin luopumaan. Futista pelaan edelleen, mutta rennosti.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Olen nauttinut tässä vuosien varrella myös kuntonyrkkeilystä, lentopallosta, käsipallosta, sulkapallosta, erilaisista tansseista, joogasta ja monesta muusta lajista. Voisi kai sanoa, että olen melko kaikkiruokainen treenin suhteen! Kiinnostaisi kovasti kokeilla myös paljon puhuttua tankotanssia ja oikeastaan kaikkea mahdollista, mutta näin aikuisena olen ehkä vähän arempi lähtemään uusiin harrastuksiin. Tätä tahtoisin parantaa ja voisinkin oikeastaan tässä nyt päättää, että ensi kesään mennessä löydän itselleni jonkun uuden (tai vanhan) harrastuksen.

Otin ennen ehkä kaiken vähän liian vakavasti ja juurikin se futis vei todella paljon aikaa. Futis kuitenkin teki tehtävänsä ja rikkoi polveni, joka on kahden leikkauksen jälkeen mennyt osittain vain huonommaksi ja vaikka tämä on hidastanut ja haitannut paljon elämää, on se myös antanut minulle paljon, sillä opin tuntemaan omat rajani ja tekemään muutakin kuin huhkimaan treeneissä. Nuorena en joutunut ikinä ajattelemaan mitään syömistä ja olen aina rakastanut herkutella, mutta se ei näkynyt missään, koska liikuin niin absurdin paljon. Sitten kun polvi meni sököksi niin kilot kasaantuivatkin aivan eri tavalla ja olen joutunut ottamaan treenaamiseen aivan erilaisen näkökulman. Mutta kuten sanottua, olen onneksi ohittanut sen pahimman pakkopullavaiheen ja nyt osaan liikkua myös ihan siitä liikunnan ilosta. Pääsääntöisesti kaikki liikkumiseni tulee liikkumisen ilosta, sillä jos ei huvita lähteä salille, en lähde.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Laihdutuksen lisäksi treenaamisesta on tullut mulle taas pitkästä aikaa nuoruusvuosien jälkeen tärkeä tapa purkaa agressioita ja stressiä, sekä jaksaa paremmin arjessa. Nuorena purin agressiot kentällä, nyt puran ne salilla. Noin kaksikymmentä kiloa kevyempänä on muutenkin nyt helpompi nauttia liikunnasta ja suhtautua siihen oikealla tavalla. Sain treenaamisen alkuun sillä päättäväisyydellä pudottaa kaikki ylimääräiset kilot, mutta nyt liikun noin 50% ajasta koska haluan, ja 50% päästäkseni tavoitteeseni. Kuten tästä höpinästä huomaa, treenaaminen on aina ollut osa elämääni ja sillä on mulle monia merkityksiä, joiden järjestys vaihtelee oman elämäntilanteen mukaan. Tällä hetkellä mulle on tärkeää päästä tavoitteeseeni unelmavartalon suhteen ja todistaa itselleni, että pystyn siihen. Tiedän pystyväni, mutta tässä kohtaa tuntuu vain, että kaipaan vielä jotain ekstratsemppiä. En sitten tiedä, että tulisiko se uudesta lajista, personal trainerista, treenikaverista, uudesta soittolistasta vai mistä, mutta jotain puuttuu. Loistavia lyhytaikaisia tsemppikeinoja tiedän paljon ja niistäkin tulee oma postauksensa, mutta tämä oma lisäboosti on tällä hetkellä mun ajankohtaisin treenihaaste. Tekemällä oppii, joten ei muuta kuin treenaamaan!

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Pipo – Fight back / Toppi, huppari ja housut – Casall (kuvauslainassa) / Kengät – Puma / Urheiluliivit – Ginatricot (kuvauslainassa) / Takki – Lindex (kuvauslainassa)

 

Ps. En uskalla laskea montako kertaa tässä postauksessa mainitsen sanan treeni/treenata eri muodoissa….

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

Ei nyt varsinaisesti liity tähän postauksen aiheeseen, mutta oletpas sä kaunis! Ihan mielettömän upeita kuvia! 🙂 Inspiroivia!

Avatar

WOHOO oot upee!
Mä lähden sun treenikaveriksi ainakin tanssimaan (tangollekin) vaikka heti!!

Avatar

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tankotanssia, ihan paras laji! Vaikka aluksi voi tuntua ettei kehity yhtään, mutta kun vauhtiin pääsee niin uusia temppuja oppii vauhdilla. Ja jos oikein innostuu, niin kotona harjoittelukin onnistuu hyvin, tankoja saa netistä tilattua ja youtube on opetusvideoita täynnä. 😀
Huoh, voisin läpättää aiheesta pitkät pätkät, mutta tosiaan siitä vaan tuntia varaamaan. 😉

Avatar

Mä oon ainakin ihan innoissani tästä sun uudesta blogista ! Itselläni menossa nyt hurja painonpudotus buumi ja toivon että saan täältä sun blogista lisää puhtia ja motivaatiota jatkaa kovempaa eteenpäin. Tähtäimessä se ghetto booty 2015 😉

Avatar

Sun blogia lukememalla saaa paljon motivaatiota jatkaa itsekkin treenaamista. Ja suosittelen todellekin tankotanssia! Se on hauskaaa ja myös samalla tosi rankkaa. Lihakset ovat varmasti kipeät tunnin jälkeen. Itse kävin turussa Tainan Kovalaisen kursseilla ja voin suositella!

Avatar

JESJESJES! Oon iha mehuissa tästä uudesta blogista 🙂 Oon lukenut Mutsis on- blogia jo pitkään, mutta eniten mua on siellä kiinnostanut just nää treeniasiat. Itsellä ei ole vielä lapsia eikä ole varmaan tulossakaan vielä moneen vuoteen, joten nyt pystyn lukemaan enemmän niitä asioita jotka koskettaa mua 🙂 Kiitos!

Avatar

Mulla on ollut kausia, jolloin liikuin jotta laihdun. Saavutin tietyn painon ja viihdyn siinä painossa niin hyvin (vaikkakin en ole tikku laiha, mutta olen vahva ja näin käy joka dieetin jälkeen että tähän yhteen kg se jää ja tässä on hyvä just tässä) että nyt pyrin pitämää itseni tässä koossa/kunnossa.

Olen ressanut että hitto ku mä en kerkee itseäni treenata (koska se tuntuu olevan muotia) ja syödä huippu kuntoon. Ei mua niin paljon se kiinosta että jaksaisin sen ajan jostai etsiä. Olen itselleni käsitellyt asian siten että pidän huolta siitä mitä syön jotta ne hyväksi havaitut minulle sopivat ruoka tottumukset pysyisi. Liikun sännöllisesti lenkkeilemällä ja lihaskuntoa pidän yllä kotijumpalla sillä pidän erittäin tärkeänä että korsettini on vahva – se tukee myös ratsastustani.

Kuntosali ”kuuri” houkuttelee silloin tällöin, mutta olen aloittanut aktiivisesti uudestaa ratsastus harrastuksen ja tehnyt päätöksen että siihen haluan kuluttaa sen vapaa ajan mikä minulla on perheen pyörittämisen lisäksi. Olen myös halunnut ettei arkeni ole täynnä menoja joten ”tehdään mitä halutaan” aikaa on järjestetty tarkoituksella (2 arkipäivää viikossa jolloin ei ole mitään säännöllisiä menoja vielä kun lapset ei harrasta mitään aikataulullisia juttuja) 🙂

Kotijumpat voi onneksi tehdä kotona (kahvakuula mikä pieni apuväline ja mikä vaikutus <3 ) ja 5v ja 7v lapset on jo hyvää lenkkiseuraa etenkin näinä pimenevinä iltoina. Pienikin lenkki yksin on vastemielinen.

Toivon että kun pidän liikunnan osana elämää/arkea niin teen sitä vielä tulevaiduusessakin. Ehkä vielä joskus menen taas salille, muttei se nyt houkuta. Juoksu on yksi lajini, mutta sain puolimaratonin nyt virallistettua (se vain on ollut aikaasaamattomutta että se tuli vasta nyt) ja nyt voin kuluttaa energiaa/pitää kuntoa yllä muullakin kun juoksulla kun enään tavoitteet ei ole tietty nopeus ja km. Liikun miten vaa kunhan liikkuessa tulee hiki ja hengästyy tai ei tarvi aina edes hengästyä. Joskus se vain on 12km kävely ystävän kanssa ja olo on reipas senkin jälkeen.

Olen sitä mieltä myös että se on harrastus se että haluaa pitää hyvässä timmissä kunnossa. Kyllä se on harrastus että haluaa muovata kroppaa sillä se varmasti vie niin paljon aikaa ja siihen täytyy olla intohimo niin kuin harrastuksiin yleensä on.

Avatar

Jos jonkin kuntoiluvälineen aiot kotiin hankkia, niin suosittelen lämpimästi kahvakuulaa. Itse käytän 8kg kuulaa, joka on tosi monikäyttöinen. Syvät kyykyt kuulan kanssa saa pepun varmasti kipeäksi. Askelkyykyistä puhumattakaan. Käsille sopivankokoinen kuula on itselläni 6 kg. Sitä kun nostelee, on allit hellänä. 🙂

Avatar

Heippa! Vaikutat tosi positiiviselta ja iloiselta ihmiseltä 🙂 Mutta unelmavartaloon pääseminen kuulostaa mun korvaan jotenkin vähän huonolta tavoitteelta. Sun keho on sun, etkä muussa tule olemaan ikinä, olet siinä jo valmiiksi! Joten jonkun tietyn rasvaprosentin tai vaakalukeman tavoittelu (miksi, ketä varten?) kuulostaa vaan pakkomielteiseltä ja aika epätärkeältä. Olet jo hoikka, eikä treenaamiselle ja laihdutuskuurille ole mitään terveydellistä tarvetta (ainakaan enää). Mikäli elämäntavat on ollu sellaset, että niihin on kaivannut muutosta, tärkeintä olisi sitten opetella elämäntyyli ja ruokavalio, jonka jaksaa ja pystyy ylläpitämään 🙂 Mä en oikeen tiedä, milloin proteiinijauheiden syömisestä ja jatkuvasta ruoka-aineiden kieltämisestä tuli trendikästä ja normaalia? Ja elämäntapa? (Anoreksiakin voi olla elämäntapa.) Ihan kuin koko fitness-touhu ois joku lahko, missä on säännöt ja ryhmäkuri, ja säännöistä poikkeavia lahkolaisia rangaistaan huonolla omatunnolla, syyllisyydellä ja tunteella, että on huono tai laiska ihminen. Vähän koko treenaamisen trendikkyys ja hyväksyttävyys painostaa ja syyllistää niitä, jotka eivät sopeudu siihen malliin. Enää ei riitä että on laiha, pitää olla myös lihaksikas.
Liikunnasta saa toki nauttia, mutta kannattaa arvioida, miksi se tuottaa ”hyvää oloa”. Siksikö, että tuntee, että on yhteiskunnallisesti hyväksytty, trendikäs onnistuja, itsekuria omaava piiskuri, kuuma ja haluttu beibe, normien mukainen, vai siksi, että on ylpeä kehostaan ja sen kyvyistä ja sen toimivuudesta? Muista, olet hyvä juuri tuollaisena <3 Iloa liikuntaan!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä