Mun on paha olla

Olen nukkunut viimeksi kunnolla keväällä 2013. Kesällä aloin kärsiä raskauden myötä pahoista uniongelmista, jotka jatkuivat synnytykseen asti. Elokuussa 2013 syntyi rakas poikamme, jonka 10 kuukautta kestänyt huutaminen alkoi jo ensimmäisenä yönä. Itkin sairaalassa hoitajille haluavani kotiin, koska olin niin poikki kahden yön valvomisen jälkeen ja ajattelin, että vauvani ei vain pysty nukkumaan sairaalassa. Huutaminen kuitenkin jatkui ja muuttuikin koliikiksi. Kesällä 2014 se alkoi helpottaa. Yöllä kyllä heräiltiin ja huudettiin ja nukkuminen oli hankalaa, mutta koliikkipiirteet jäivät pois.

En kuitenkaan saanut vieläkään nukuttua. En saa unta ilman lääkkeitä ja lääkkeiden kanssakaan en saa levättyä. Kroppani on jäänyt kiinni koliikkiin ja pitää minua jatkuvasti valmiina kantamaan itkevää lasta ympäri kämppää. Ensin väsymys ilmeni unohteluna ja laiskuutena. Ei jaksanut tehdä mitään. Sitten se paheni ja muuttui itkuisuudeksi ja sekavuudeksi. En osannut huolehtia asioista ja kaikki jäi tekemättä, itkin ajatusta esimerkiksi edes neuvola-ajan varaamisesta. Sitten se taas muuttui. Olen väsynyt, vaikka nukkuisin 12 tuntia. Olen väsynyt vaikka en tekisi mitään. Kaikki itkettää, kaikki suututtaa. Välillä tunnen oloni niin turhaksi ja turraksi. Välillä ei enää jaksa edes itkeä. Oksettaa ja pää särkee, voin jatkuvasti pahoin ja fyysinen pahoinvointi tuntuu usein olevan kytköksissä henkiseen. Olen jo kauan tuntenut, että tämä ei ole enää vain väsymystä. Tai ehkä se onkin, mutta sille on oltava joku syy.

Keväällä hakeuduin hoitoon ongelmieni takia. Elokuulle sain lääkäriajan, jossa päätettiin, että pääsen psykiatrisen hoidon tarpeen arviointiin. Tähän sain ajan syyskuulle. Aika tuli postiluukusta samana päivänä kun ajan piti olla, kaksi tuntia sen jälkeen kun ajanvaraus oli jo mennyt. Soitin heti lapussa ilmoitettuun numeroon ja selitin tilanteen ja minulle varattiin uusi aika. Useiden kuukausien odotuksen jälkeen pääsin vihdoin lokakuun alussa puhumaan.

Lääkärit ovat heti sitä mieltä, että päässähän mulla vain on vikaa ja lykätään psykiatriselle. Psykiatrian puolelle avauslause on tunnetusti ”no mitäs mieltä sä olet näistä lääkkeistä”. Tuntuu, että kukaan ei halua auttaa ja selvittää, mikä mua oikeasti vaivaa. Olen googletellut kaikkea kilpirauhasen vajaatoiminnasta masennukseen ja diabetekseen, mutta ketään ei kiinnosta. Tuntuu, että nykyään ratkaisu kaikkien ihmisten ongelmiin on pumpata heidät niin sekaisin mielialalääkkeistä, etteivät he itsekään enää tiedä mitä tuntevat ja miksi. Ihan vain ettei tarvitsisi selvittää sitä pahan olon todellista syytä. Kysellään syömishäiriöstä ja traumaperäisestä stressihäiriöstä ja mä tyhmänä puhun niistä kun en saa muuten suutani auki. En osaa selittää tarpeeksi selkeästi, että tunnen, ettei tämä ole sitä samaa, mussa on jotain muuta vialla.

Tunnen olevani masentunut, mutta siihen ei ole mitään syytä. Välillä olen todella onnellinen ja voimia riittäisi vaikka mihin. Yhtäkkiä tulee joku vastaisku ja tuntuu, että kaikki romahtaa kasaan. Välillä olen elämäni kunnossa ja välillä makaan sängyssä pidellen mahaa ja päätä, kun en osaa päättää kumpi tuntuu pahemmalta, päänsärky vai pahoinvointi. Töiden tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömältä ja lasten hoitaminen raskaalta. Blogiin kirjoittaminen on tuntunut ärsyttävältä, koska en tahtoisi koko ajan vain valittaa ja samalla tuntuu oudolta esittää pirteää. Mä haluan tietää, mikä mua vaivaa. Mussa on pakko olla jotain fyysista vikaa, oon ihan varma siitä. Mutta miten voin ikinä saada siitä selvyyden, jos annan vain periksi ja syön niitä lääkkeitä? Mitä jos turrutan itseni ja kymmenen vuoden päästä havahdun siihen, että mua on kymmenen vuotta vain pidetty pimeässä, enkä ole edistynyt mihinkään. Mieleen tulee väkisin Aku Kopakkala ja masennuslääkekohu.

Mun on tosi paha olla ja olen selvästi masentunut, mutta mä tiedän, että olen masentunut sen takia, että mun on paha olla. Aina kun fyysiset oireet katoavat ja voin hyvin, olen myös henkisesti tosi onnellinen ja jaksan tehdä vaikka mitä. Miksi siis nykyään aina vaan yritetään lääkitä sitä masennusta sen sijaan, että selvitettäisiin syy sille masennukselle ja hoidettaisiin se pois? Tuntuu todella pelottavalta kirjoittaa tästä blogiin, kymmenilletuhansille ihmisille. Pelkään saavani leiman otsaan, pelkään että mut lokeroidaan. Mä olen ihan normaali nainen, jolla on asiat hyvin ja joka on suuren osan ajasta ihan onnellinen. Mulla on nyt vain elämässä raskas ajanjakso, jonka syytä en ole saanut selville. Nyt taitaa olla aika heittää luotto yhteiskuntaan pois ja varata aika yksityiselle lääkärille. Ehkä raha on sitten se ainut asia, jolla lääkärin voi saada oikeasti kuuntelemaan itseään.

Ja tässä onkin syy siihen, että kirjoitan tästä tänne, teille. Uskon, etten ole ainut tästä ongelmasta kärsivä. Kertokaa tietävät mulle, onko mulla oikeus vaatia fyysisiä testejä, eikä antaa vain naputtaa kaikkea menneisyyden psykologisten ongelmien piikkiin? Onko mulla oikeus vaatia tutkimuksia, joita lääkärit eivät halua tehdä? Vai onko se yksityinen oikeasti paras vaihtoehto? Ja kuinka kalliiksi esimerkiksi se kilpparin tutkiminen sitten yksityisellä tulee? Mä aina mietin, että nyt mä sanon ja teen ja vaadin, mutta paikanpäällä en uskalla sanoa mitään, vaan myötäilen vain ja ajattelen, että kyllä ne lääkärit tietää parhaiten. Nä on näitä hetkiä kun pitäisi oppia sanomaan asiat kasvotusten yhtä suoraan kuin sitten aina blogissa.

Kysymyksen kuitenkin herätessä; 2009 kesällä perhettämme kohdanneen tuhopolttoepisodin jälkeen sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön, joka laukaisi pelkotilani lukuisia asioita kohtaan. 

Kommentit

97 kommenttia
Avatar

Pakko kertoa minun kokemukseni, koska pystyn niin samaistumaan pahaan oloosi. Mikään ei tee niin hulluksi kuin se,ettei saa unta. Elämästä katoaa ilo, kun ei saa nauttia siitä tunteesta että pääsee pitkän päivän päätteeksi nukkumaan. Itselläni uniongelmat alkoivat toisen lapseni synnyttyä. Ensin valvoin lähes kolme vrk putkeen. Sain unilääkettä, joka teki olosta päivälläkin turran. Monesti herättyäni en tiennyt olinko nukkunut vai en. Kolmas lapseni syntyi ja uniongelmat jatkuivat. Epäilin että kroppani on niin jumissa että se ei rentoutunut edes sängyssä. Salilla käynnin jälkeen kun paikat olivat jumissa, (yleensä toisena yönä salikäynnin jälkeen) en saanut nukuttua juuri ollenkaan. Lopetin salilla käynnin ja aloitin koulun kun kolmas lapseni täytti 9kk. Sen jälkeen uni alkoi pikkuhiljaa maistumaan paremmin ja paremmin. Nykyään saan nukuttua hyvin! Luulen että salilla käynti oli liian raskasta keholleni joka oli synnyttänyt lyhyen ajan sisään useasti. Kävin säännöllisesti hyvällä hierojalla, joka hieroi erityisen hyvin lantion lihakset ja jalat, jotka menevät raskauden ja imetyksen aikana todella tukkoon.Lisäksi säännöllinen rytmi koulun ansiosta auttoi parantavasti asiaan.Tässä minun tarinani. Toivottavasti löydät syyn unettomuuteesi!

Avatar

Siis sulta ei oo otettu edes verikokeita? Se ei olisi lääkärillekään iso vaiva, koska siitä suoraan näkisi sitten kilpirauhasen tilanteen. Kun itse otin aikoinaan neuvolassa puheeksi masennusepäilyni, lääkäri pisti heti lähetteen verikokeisiin ja niinhän sieltä selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Toki sairastan myös vakavaa masennusta, mutta kilpparin tilanne omalta osaltaan vaikutti myös silloiseen mielentilaan ja jaksamiseen.

Kuulostaa ihan kauhealta, ettei siellä pääse perustutkimuksiin ja vain tuputetaan suoraan lääkkeitä. Toki itsekin olen saanut lääkkeet kouraan kahdesti aiemmin ja nytkin niitä tarjotellaan, mutta keskusteluapua ei saa, mutta olen kuitenkin aiemmin käynyt jonkinpituisia jaksoja juttelemassa psykiatrille ja terapiaakin on tarjottu.

Kovasti jaksamisia sulle ja toivottavasti saat apua nopeasti!

Avatar

Moikka! Olen ollut itse tilanteessa, kun mikään määrä unta ei riittänyt ja tuntui että koskaan se uni ei vieny sitä väsymystä kuitenkaan mukana.. Jäin sairauslomalle. Mikään ei kiinnostanut, itketti ja mietitytti mikä mulle oli tullut. Kaikki oli hyvin enkä keksinyt mitään syytä sille paskalle ololle. Menin lääkäriin missä yllättävää kyllä minut passitettiin psykiatrisen sairaanhoitajan puheille. Sairauslomasyyksi sain vakava-asteinen masennus?! En luottanut yhtään niihin lääkäreihin, koska en tuntenut pätkääkään olooni masentuneeksi. Tottahantoki ne tyrkytti masennuslääkkeitä :). Selvää säästöä… Eivät edes laittaneet käymään verikokeissa tms. Vaadin päästä verikokeisiin missä otettais myös kilpirauhasarvot. Sieltähän sitten loppujenlopuksi sian diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminta. Muutin muualle sain lääkkeet ja nyt kaikki taas hyvin! Pointtina tässä, että vaadi verikokeita ja ylipäätään että asia tutkitaan!!!

Avatar

Kilpirauhas tutkimukset on ihan perus tutkimus.. Ja somaattiset sairaudet tulisi aina poissulkea ennen kun aletaan epäillä psyykkistä vaivaa. Jokaisella potilaalla on oikeus vaatia kyseisiä tutkimuksia sillä ne olisi pitänyt tehdä ennen psykiatrian lähetettä. Suosittelisin menemään yksityiselle mutta hankkimaan ensin vakuutuksen joka korvaa yksityiset lääkärikäynnit.

Avatar

Mie oon kans melkein luovuttanut omien polvi- ja muiden nivelkipujen kanssa, kun lääkärit ei tunnu tekevän mitään. Yksityisellä kävin, ja siellä tutkittiin ainakin reuma, keliakia, tulehdusarvot ja kilpirauhanen verikokeilla, saattoi olla muutakin, mutta en enää muista. Verikokeet noihin kaikkiin ja lääkärikäynti maksoi noin 350e Terveystalolla. Olen käynyt myöhemmin kunnallisellakin, kun lääkäri halusi testata nuo uudestaan. Kannattaa ehdottomasti kysyä kunnalliselta myös aikaa, koska kyllä ne noihin verikokeisiin aika helposti ajan antaa, kun kysyy niitä heti aikaa varatessa.

Avatar

Todellakin voit vaatia! Mutta se vaatii sen, että avaat suusi siitä mitä tunnet. Mulla on itsellä aikalailla samoja oireita, unettomuus, kausittainen masennus ja ihmeellisiä kipuja. Ensimmäisen kerran kun menin lääkäriin, sain viikon sairasloman ja ssri-lääkityksen. Olin jo siinä vaiheessa itse niin sekaisin että en käsittänyt oikein mitä aloitan ja mihin se auttaa. Kuukauden päästä havahduin siihen että olin täysin tunteeton, mikään ei tuntunut miltään. Lopetin itsekseni lääkityksen, ja samassa kierteessä ollaan taas. Lääkärit haluaisivat määrätä lääkkeitä lääkkeiden perään, mutta mitään muuta apua ei löydy. Psykiatrinenkin maksaa jo opiskelijalle niin paljon ettei ole varaa lähteä kerran viikossa siellä ravaamaan. Tsempit sinne! Jos haluat vertaistukea, niin ota mielellään yhteyttä! (Ehkä vaan kaipaan itse vertaistukea XD) Äläkä suostu niihin lääkkeisiin, aivan järkyttävää kuraa! Kyllä me vielä parannutaan ilmankin! 🙂 ♡

Avatar

Huh. Lauran lisäksi moni muukin on puhunut tässä ketjussa masennuslääkkeistä tosi negatiiviseen sävyyn, ja mun on ihan pakko pistää lusikkani soppaan. Olen ensiksikin ihan samaa mieltä siitä, että Suomessa määrätään liikaa masennuslääkkeitä eikä niitä pitäisi koskaan määrätä vain alakuloisen mielialan, väsymyksen tai elämäntilanteesta johtuvan ahdistuksen takia. Eivät ne ole mitään vitamiinipillereitä, vaan LÄÄKKEITÄ. Niitä syödään koska on todella pakko. Syöpälääkkeetkin aiheuttavat hirveitä sivuoireita eivätkä useinkaan edes auta, mutta ei kukaan silti kyseenalaista niiden käyttöä syövän hoidossa.

Mä olen syönyt kolmea eri masennuslääkettä joka päivä jo vuosia, ja syön luultavasti loppuelämäni. Lääkkeet aiheuttavat mulle huimausta, päänsärkyä, lihaskramppeja, levottomuutta, univaikeuksia, voimakasta hikoilua ja tuota Lauran mainitsemaa henkistä turtumusta. Mä kuitenkin syön ne kiltisti joka päivä. Miksi? Koska se vaihtoehto on niin paljon pahempi. En mä syö lääkkeitä huvikseni, vaan koska mulla on vaikea psyykkinen sairaus – masennus – joka tappaa mut jos en pidä sitä kurissa lääkkeillä ja muulla hoidolla. Voin sanoa, että tämä ”järkyttävä kura” on pelastanut henkeni, enkä ole ainoa. On ihan hyvä kyseenalaistaa nykymaailman medikalisaatio, ja masennuslääkkeisiin liittyy paljon huonoja käytäntöjä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat sinänsä tarpeettomia tai vahingollisia. Hoitamaton masennus on kuolemansairaus!!! Älkää kieltäytykö hoidosta.

That said, Emilian tapauksessa masentuneisuus ei tosiaan vaikuttaisi olevan oireiden alkusyy vaan seuraus. Ehdottomasti olet oikeutettu täysiin tutkimuksiin ennen mitään psykiatrista diagnoosia. Kilpirauhasongelmat näkee yleensä ihan verikokeesta. Psykiatrit mun kokemuksen mukaan pyrkii usein menemään siitä, missä aita on matalin, joten kannattaa jo vastaanotolle mennessä tietoisesti muistuttaa itseään siitä, että pitää kiinni omista oikeuksista. Voimia ja jaksamista! Toivottavasti oireisiisi löytyy helposti korjattava syy. Ja muista, että väsymys ei ole laiskuutta eikä sitä tarvitse hävetä.

Avatar

Kiitos hienosta, avoimesta, rehellisestä kirjoituksesta!

Olen ammatiltani sairaanhoitaja. Taustalla vahva vuosien somaattinen kokemus ja viimevuosilta työ psykiatrian erikoissairaanhoidossa.

On ollut suututtavaa seurata vierestä, kuinka nykyään potilaat joutuvat lähes salaamaan tai ainakin pyytelemään anteeksi hyötymistään lääkityksestä. On totta, että monille lääkkeitä tarjotaan ”turhaan”, ”liikaa” tai ”ohi oikeiden syiden tutkimisen”, MUTTA on myös monia, jotka oikeasti lääkkeensä tarvisevat ja niistä hyötyvät!

Hienoa Kreeta, että kirjoitit asiasta tältä toiselta vaiennetulta kannalta!

Ja Emilia: olet oikeutettu somatiikan puolen kunnolliseen tutkimiseen ennen psyyken puolen diagnooseja ja lääkityksiä, jo ihan siitäkin syystä, että hoitamalla oiretta, mutta mahdollisesti jättämällä hoitamatta syytä, ei sinua kuntoon saada.

Tsemppiä ja kiitos rohkeasta kirjoituksesta!

Avatar

Musta tuntui tosi pahalta lukea tätä. Oon itse töissä mielenterveysalalla ja mun mielestä tuota liikaa lääkkeiden tuputtamista näkee aivan liikaa. On paljon helpompi vain antaa lääkkeitä kuin perehtyä niihin vaivan todellisiin syihin.

Avatar

Mulla oli muutama vuosi takaperin samankaltaisia ”ongelmia”. Sillon ei ollut vielä lapsia, mutta unettomuus vaivasi. Olin lähes 1,5vuotta nukkumatta kokonaisia öitä. Hiuksia alkoi pudota päästä, ja kaikki itketti. Menin yksityiselle (Pulssi) erikoislääkärille, multa otettiin kilpparitestit (2putkee verta maksoi sillon 96€) mistään ei löytyny mitään vikaa. Menin naistentautien erikoislääkärille ja vaatimalla vaadin saada selitystä vaivoihini, ja itkua pidätellen lähdin hänen vastaanotoltaan vain uusi e-pilleriresepti kädessäni. Hetken söin uusia pillereitä ja kaikki muuttui! Elämänilo (jos näin voi sanoa) palasi, aloin nukkumaan suhteellisen hyvin, hiukset suorastaan rehevöityvät. Kaikki oli siis kiinni hormooneista!!!
En tiedä tilannettasi, mutta tutki myös hormonaaliset ”ongelmat”. Mulla ne ei käyny mielessäkään silloin, mutta tästä viisaantuneena… 🙂
Tsemppiä!!!

Avatar

Mulla on ollut myös hormooneissa ”vikaa”. Aloitin ensin minipillerit joista sain melkein 10 kilon painon nousun, pääsäryn ja ihan tolkuttoman huonon olon, aina ennen menkkoja olin kuin ”kuollut”, oli myös todella pahoja supistuksia ja sain anemian, verikokeet muuten OK.
Näiden pillereiden jälkeen aloitin zoelyt ja huomattavasti paremmat aluksi ja paino alkoi tippua ropisemalla, kunnes alkoi taas väsymykset, pääsäryt ja rintakivut jne.
Viimein lopetin pillerit kesken ja ennen kuin menkat alkoivat alkoi pahoinvointi, vapina, päänsärky, sydämentykytys, huimaus ja meni jaloista tunto enkä saanut henkeä. Soitin miehen töistä katsomaan muksuja ja lähdin ensiapuun ja otettiin sydänfilmejä ja muita kokeita, no eihän niissä mitään ollut vaan sitten alkoi menkat ja oireet katosi. Mulla on ollut tosi kovat maha kivut ja menkat ei koskaan tuu joten nyt tesstaan ilman pillereitä loppuuko nämä vaivat vai pitääkö mennä muihin tutkimuksiin mutta ihan järkyttäviä oireita ollut jos pillereistä johtuu, välillä olisin ollut valmis lähtemään synnyttämäänkin! Toivotttavasti löydät missä kiikastaa!

Avatar

oot kyllä tosi rohkea! Arvostan. Osaan myös hyvin samaistua tunteisiisi ja ajatuksiisi. 🙂 voimia!

Avatar

Paras asiantuntija terveydestäsi olet sinä. Kukaan ei voi tietää paremmin terveydentilaasi! Lääkärit tietävät paljon muttei kaikkea 🙂 jos et saa hoitoa julkiselta puolelta , mene vain yksityiselle , koska terveydelle ei voi asettaa hintaa! Ole rohkea , tuo tunteesi ja paha olosi reippaasti esille 🙂

Avatar

No jo on. Perushuollon velvollisuus on tarjota apua tällaisessa tapauksessa. Jokaisella on oikeus hoitoon. Itse opiskelen sairaanhoitajaksi ja olen aikasemmalta ammatiltani lähihoitaja ja aina, AINA on painoitettu, että somaattiset ongelmat tulee selvittää (verikokeet, EKG ym). Ja aika outoa, että lääkkeitä vaan tyrkytetty, sillä masennuksen hoidossa on erittöin tärkeää myös keskusteluapu. Mene, ja vaadi otettavaksi verikokeet sun muut testit, jotta voidaan somaattiset sairaudet sulkea pois. Jos masennus todetaan, älä tyydy vaan lääkkeisiin vaan vaadi terapiaa. Tutkittu on, että terapia + masennuslääkitys on tehokasta.
Harmillinen tilanne, tsemppiä!

Avatar

hei!

Tuon tyyliset vaivat.. Hmm. Olen muutamaan otteeseen kuullut bipolar sairaudesta. Siis kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toisena ajankohtana elämä on ihanaa ja jaksaa tehdä vaikka, vietaa on paljon. Sitten taas toisena ajanjaksona elämä ei luista millään, masentaa ja on paha olla. Kannattaa toki tuotakin miettiä, mutta en haluaisi/usko että noin vakavasta asiasta on kyse. Tuotakin kun hoidetaan vaan lääkkeillä :/ tsemppiä ja jaksamista! Mie tsemppailen täällä ruudun toisella puolella kovasti. Olet ainut blogi jota muuten tällähetkellä seuraan 🙂

Avatar

Hei! Pakko kommentoida että kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kyllä kuuluu maanis ja depressiivisen kauden vaihtelut. Vaihtelut kuitenkin ovat pidemmällä aikavälillä tapahtuvia. Usein välissä on myös oireettomia kausia 🙂

Itse Emilia samojen ongelmien kanssa painineena niin noi fyysiset oireet kuuluu masennukseen, valitettavasti. Ja juuri se että sua ahdistaa tehdä perus arkisia juttuja voi jo aiheuttaa pahaa oloa. Onko sulla muita fyysisiä oireita? Hypetyreoosissa on paljon muitakin oireita ja lääkärit ei aloita lääkitystä vain kokeillakseen.. nimim. 5vuotta asiasta taistellut. Mutta sulla on todellakin oikeus vaatia ihan kunnallisella puolella verikokeisiin. Toi on kyllä Suomessa kamalaa että aikuisten psyykkisiin vaivoihin vastataan keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä sun muilla… pidä puolesi ja tiedä oikeutesi! Tsemppiä ♡

Avatar

Itselläni sama tunne. Vaikka nukkuisin 10 tuntia putkeen olen silti väsynyt. Joskus voimia on enemmän joskus taas voimat loppuu. Itse en ole puhunut väsymyksestäni kenellekkään, mutta tsemppiä sulle ja jaksamisia. 🙂
Itse valvon öisin, aamuisin, päivisin ja iltaisin. Mulla ei oo ketään ketä antais mun levätä. :/

Avatar

Hei! Vaadi verikokeita, vaadi että munuaiset ja kilppari arvot tutkitaan! Jos pää on kipeä, kannattaa neurologian ajasta ottaa puhetta myös.
Mulla todettiin aikoinaan vakava masennus ja se on ihan normaalia että heti dumpataan lääkkeitä kauhea kasa. Sitten alkoi terveys reistailla, alkoi tulla selittämättömiä kohtauksia, kipuja joihin lääkärit ei löytänyt syytä eikä kipulääkkeetkään auttaneet, tulisi pitkä lista jos kuvailisin kaikki oireet. Menin todella väsyneeksi, aloin nukkua päivät ja yöt. Lopulta kaikkien muiden oireiden lisäksi mulla räjähti pääkipu ihan henkseleistään irti eikä auttanut kiputippakaan lääkärissä tai mitkään piikit tai vastaavat kunnes tajuttiin itse, että jokin ylläpitää kaikkia oireita. Kaikki tuo johtunut siitä masennuslääkkeestä joka mulle määrättiin viisi vuotta sitten. Älä suostu niihin lääkkeisiin, ne auttoi muakin aluksi, mutta ovat tuhonneet mun elämää tekemällä musta ihan invalidisoituneen. Nyt mulal on menossa lääkkeen poisto, se oli tarkoitus tehdä viikossa (hengenvaarallista mutta pakollista kipujen takia). Lääkärit sanoi aikoinaan että tämä lääke ei aiheuta vieroitusoireita.. Kuinka kävikään, kolmantena päivänä ilman lääkettä kaikki puhe, kävely ym muuttuu ihan puuroksi, heitehuimaus on ihan järkyttävää. Joten kokemuksesta sanonn, älä ota masennuslääkkeitä. Et kuulosta masentuneelta, vaan tunnet olevasi varmana masentunut fyysisen kuntosi takia. Jos ei muu auta, yksityiselle kannattaa lopulta suosiolla mennä, nykyisin ei enää saa hoitoa ellei ole tukku rahaa millä maksaa, ja on enää harvoja lääkäreitä julkisella jotka oikeasti haluavat paneutua myös perusflunssaa vakavempiin asioihin. Oma kroppa tietää aina onko jokin vialla, kuuntele kehoas. Jos susta tuntuu että nyt on jokin vialla, vaadi niitä kokeita ja sano niille että nyt ei johdu psyykkeestä. Itseni leimattiin hulluksi ja kuvittelin olevinaan kaikki kivut, vaikak syy oli lääkkessä, jota ei voinut edes kutsua lääkkeeksi koska se pilasi mun elämästä monta vuotta.. Tsemppiä, tiedän mitän käyt läpi, mutta sun täytyy sitkeästi yrittää pitää puoles, muuten ei tuu mitään mistään..!

Avatar

Mitäpä jos kirjottaisit paperille kaikki sun oireet, millon niitä esiintyy ja muu tärkeä tieto ja varaisit yksityiselle lääkärille ajan?

Itsekin oon lääkärissä aina tommonen myöntyjä ja kun pääsen pois niin oven takana on heti semmonen olo, et just! Kun kirjottaisit kaikki paperille, niin sun ei tarvis suu vaahdossa miettiä, että muistitko nyt kaiken. Tärkeetä olis myös kuunnella tarkkaan niitä oireita ja kirjata ne mitä oikeesti tuntee. Ettei vahingossa tuu kirjattua sellaisia oireita mitä netissä on sanottu liittyvän johonkin tiettyyn sairauteen ja on miettinyt, et no joo kyllähän mä vähän hikoilenkin tai kyl mul välillä tuleekin röyhyjä ja sitten kirjoitat, että hikoiluttaa ja röyhyttää päivittäin 😀

Tsemppiä! 🙂

Avatar

Aina tulee sulkea pois muut sairaudet ennen kuin epälllään sairautta psyykkeen puolella. Sinulla on oikeus päästä tutkimuksiin julkisen terveydenhuollon puolelle.

Mielialan vaihtelut ja alakulo voivat myös liittyä väsymykseen, joka voi olla normaalia pienen lapsen /leikki-ikäisen vanhemmille.

Avatar

Mua masensi ja ahdisti muutama vuosi sitten, vaikkei syytä ollut. Kävin psykologilla, mutta sielläkin puheenaiheet loppui kesken. Sitten lääkäri totesi, ettei mun aivot vasn tuota serptoniinia tarpeeks. Sit söin vuoden lääkkeitä, että aivot alkaisi tuottamaan tarpeeksi. Jätin myös melkein kokonaan alkoholin ja ois kans elämäntapoi pitäny jo sillon muuttaa. Kuitenkin tämä auttoi. Nyt jos tulee huonofiilis ja alkaa stressattaa, että alkaako tää taas, niin täytyy vaa muistaa, että kaikilla on huonompia päiviä ja se on normaalia. 🙂 Pääpointtina kuitenkin se, että voihan se olla juuri jotain hormonaalistakin, niinkun mulla serotoniini.

Avatar

Ihan yhtä paskaa ne yksityislääkäritkin on, ei siellä kukaan mitään haluais tehdä eikä niitä kiinnosta kun oma perse:.

Avatar

Heippa Emilia, kirjoitin sulle vähän aikaa sitten sähköpostiakin (kylläkin eri asiasta). Mutta ajattelin kommentoida kyseiseen asiaan koska itsellä myös takana valvottuja öitä ja eri ongelmia kropan kanssa joille ei vielä 2,5-vuoden tutkimusten jälkeen ole selvää diagnoosia. Ihan alkuvaiheessa multa otettiin kasapäin labroja ja tehtiin muutama hoitovirhekkin. http://glmamma.blogspot.fi/2014/07/tutkimusten-alku-ja-hoitovirhe.html … Tuolloin myös sain virheellisen diagnoosin ja reseptin masennuslääkkeisiin väärin perustein. Mieli vaikuttaa kaikkeen kropassa ja ei ole mikään ihme että voit miten voit ihminen kun tarvitsee unta.. Mua on laajalti tutkittu ja tiedän muutamia konsteja joista voi olla hyötyä mielen hoitoon ilman lääkitystä. Suosittelen kokeilemaan ennen lääkityksen aloitusta. Esim. jo oikeiden rasvojen saanti on tärkeää ja pelkkä omega3 syönti voi saada melkoisen muutoksen mielen vointiin (niissä suuria eroja ja lupauksistaan huolimatta kaikista ei imeydy kehoon mitään tai sitten imeytyy vääriä määriä väärää tavaraa). Lukuisissa tutkimuksissa jo pelkän omega3 syöttö ”masentuneille” on poistanut usean masennusdiagnoosin ja tuonut avun, kuulostaa ehkä hullulta (niin mustakin aluksi kunnes tutkin aihetta).. Liikuntaa jo harrastatkin mikä hyvä! Mulla edelleen kyllä ailahtelee mieli iloisesta surulliseksi jonka uskon johtuvan hormonien sekavuudesta. Käy kurkkaamassa josko blogista irtois sulle jotain edes vertaistukea ja laita vaikka sähköpostia jos haluat vaihtaa enemmän kuulumisia. Sen voin sanoa heti alkuun että oikeus sulla on vähintäänkin labroihin! Ja mitä kilpirauhasen vajaatoimintaan tulee.. Kannattaa sitäkin aihetta enenmmän tutkia. Mulla olis siitäkin kauhee rotla kerrottavana koska sitä on myös epäilty tässä 6 eri lääkärin taholta kuitenkin tuloksetta. On myös tärkeää että ottavat molemmat labrat joista näkee kilpirauhasen arvot. yleensä otetaan vaan toinen ja se ei pois-sulje täysin sen mahdollista liika/vajaa toimintaa. Eli vaadi t3 ja t4 ottoa. Sitten on olemassa vielä joku kolmas labra jonka nimeä en nyt muista mutta silläkin on jokin osuus noissa kilpirauhas jutuissa. Tässä mielettömän hyvä pätkä aiheesta. http://areena.yle.fi/tv/2152917 Kannattaa ehdottomasti katsoa. Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti saat avun oloihisi! 🙂 -Elisa (glmamma.blogspot.com)

Avatar

Kuullostaa niin tutulta. Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sain myös pahat uniongelmat. Julkisella puolella ei osattu kyllä hoitaa ollenkaan. Siinä vaiheessa kun alettiin tyrkyttää lääkettä toisen päälle ja puhua bipolaarisesta (ei mitään järkeä), menin yksityiselle psykiatrian erikoislääkärille ja sain järkevää apua. Keskusteluterapiaan tosin pääsin kunnallisen kautta mikä plussaa, sekin vasta lähetteellä lääkärille polille. Hormonit vaikuttaa kyllä rajusti näihin asioihin! Hormonaalinen ehkäisy aiheutti pitkän ajan kuluttua synnytyksestä pahat uniongelmat uudestaan. Ja multa otettiin verikokeet kunnallisessa vasta kun itse pyysin, ei lääkäri itse edes ehdottanut. Masennuslääkkeistä sain vain hirveitä sivuoireita ja nekin aiheutti osaltansa unettomuutta liian kovan annostuksen takia. Tsemppiä! Ihme että olet edes jaksanut näin kauan ilman kummempaa apua! Mene ihmeessä sinne yksityiselle niin saat apua..

Avatar

Voimia. Kuullostaa kakssuuntaselta ja paniikkihäiriöltä.

Avatar

No eikä kuullosta kaksisuuntaiselta! Siihen liittyy paljon paljon muutakin kuin sitä, että ”välillä hyviä päiviä ja välillä huonoja”. En ainakaan tämän postauksen oireiden perusteella ajatellut asiaa yhtään.

Mutta Emilia, sulla on täysi oikeus vaatia perusverikokeita ja noilla oireilla saat kunnalliselta puolelta aivan varmasti lähetteen niihin! Kilppariarvot nyt on aivan ensimmäinen.

Kuinka tuttua sulle on ”erityisen herkkä ihminen”? Noin joka kymmenes suomalainen on tällainen ja voin kokemuksesta sanoa, että herkkänä sitä reagoi heti fyysisesti henkisiin oireisiin ja voi hyvänen aika, mitä kaikkea pelkästään STRESSI saa aikaan! Googletappa 🙂

Avatar

Korjaan, jopa joka viides on tällainen!

Avatar

Onko sulla ihmisiä joiden kanssa voisit keskustella asioista? Siitä mitä sun mielessä pyörii. Sun peloista yms. Onko sulla jotain ihmistä (isovanhemmat?) joka voisi vähän pidemmäksikin aikaa tulla auttamaan lasten kanssa tai sinä voisit mennä sinne lasten kanssa? Mä kirjoitin hetki sitten omassa blogissani oman itsensä kadottamisesta. Tilanne meillä on aivan erillainen, mutta itselläni auttoi ainakin jo paljon kun vaan puhuu ja puhuu asiasta sekä pieni irtiotto omasta arjesta. En tiedä onko mun kommentista sulle mitään apua, mutta mun neuvo on ehkä vaan puhua ja puhua. Tsemppiä! <3

Avatar

Moikka! Valmistun nyt juuri terveydenhoitajaksi, ja ensimmäisenä mulle tuli mieleen synnytyksen jälkeinen masennus. Ootko lukenut siitä? Siihen kuuluu olennaisena osana juuri tuo tunteiden myllerrys, eli välillä on kaikki hyvin ja toisena päivänä taas ei meinaa päästä sängynpohjalta ylös. Siihen ei ole välttämättä mitään järkiperäistä syytä. Ja se on yllättävän yleistä. Selitelläänhän sitä hormoniperäisillä vaihteluillakin, ja vaikka millä muulla. Sun pitäisi päästä nyt juttelemaan ammattilaisen kanssa, ikävä kyllä julkisella puolella on pitkät jonot, siitä voi syyttää aina resurssien puutetta. Lääkärille helpoin ratkaisu on tarjota resepti kouraan, koska psykologille voi joutua odottelemaan useamman kuukauden. Se on lääkärin tapa tarjota edes jotakin konkreettista. En kyllä silti ole lääkkeiden puolella ainoana hoitomuotona, ne helpottaa ehkä oireita, mutta ei poista taustalla olevaa syytä. Sä voit kyllä pyytää kilpirauhastesteihin jos susta oikeesti tuntuu, että sulla vois olla sen vajaatoiminta. Mutta aika usein kaikkea kyllä koitetaan selittää kilpirauhasen ongelmilla, mitkä ei sit kuitenkaan niiin yleisiä oo. Ja psyykkiset oireilut aiheuttaa myös fyysisiä oireita. Toivottavasti saat itsellesi oikeanlaista apua tuohon oloon! 🙂 tsemppiä, kaikki kääntyy varmasti parhain päin.

P.s. sun ei oo pakko julkasta tätä jos menee liian henkilökohtaseks 🙂

Avatar

todellakin vaadit sitä kilpirauhas arvojen testaamista! Itse samankaltaisia tuntemuksia kokeneena olen iloinen, että mulla on aikoinaan hommattu hyvä vakuutus, joka mahdollisti sen että menin suoraan yksityiselle, jossa sisätautien lääkäri tutki minut perusteellisesti. Kilppari ei mulla viotellut, mutta diagnoosiksi sain kroonisen väsymysoireyhtymän. Googleta tuosta ihmeessä. Oireyhtymä on melko tuntematon ja ”uusi” sairaus, josta johtuen kaikki lääkärit eivät edes usko sen olemassaoloon. Suosittelen käyntiä pätevällä sisätautien lääkärillä (tai infektio lääkäri). Tsemppiä!

Avatar

Tää kuullostaa niin tutulta.. Mulla oireet on vaan tullu jotain muuta kautta, mulla on monta vuotta ollu jo selkä kipeä ja sen takia päivittäinen päänsärky ja lihasjumi, nykyään oksettaa huimaa ja on muutenvaan paha olo. En oo myöskään nukkunut ties kuinka pitkään aikaan kunnolla, häröilen ja puhun unissaan enkä ikinä nuku sikeesti. Valmistuin vasta koulusta ja vika vuos koulussa meni niin etten päässyt sinne ajoissa koska oli pakko nukkua, nyt työttömänä sama, nukun vaikka kellon ympäri ja silti väsyttää. Eikä väsymys oo sitä että ois nukkunut liikaa vaan kun ei ikinä nuku oikeesti. Muisti reistailee, ahistaa jos on monta asiaa mitä pitäis muistaa, tuntuu et ois kokoajan unessa, paniikkihäiriöitä ja ahdistusta. Vatsakaan ei nykyään toimi koska mua ahistaa olla ihan missä vaan paikassa jos siellä ei ole vessaa ja sit se menee sekasin. Oon laihtunu ihan huomaamattani muutaman vuoden sisään aika paljon. Mulle määrättiin jo kesän alussa ahistus lääkkeet koska lääkäri mietti että jos saisin nukuttua niin nää lihas ongelmatkin hellittäis, kun ne lääkkeet alkaa nukuttaa, mutta samalla ne turrutti mun tunteet niin pahasti että kun mun poikaystävä meinas jättää mut nii mua ei edes kiinnostanut. Käytin niitä lääkkeitä vaan viikon yhdestä tapletista puolikkaan, jonka pitäisi vaikuttaa vaan siihen unen laatuun eikä hormooneihin mitenkään, oon kuitenkin niin pienikokoinen että ne vaikutti mulla tosi vahvasti. Luulen että tää masentuneisuus ja unettomuus johtuu tästä selästä ja siitä että mua sattuu kokoajan päähän mutta oon alkanut epäilee että jos se onkin ehkäisykapselista joka on ollu mulla kohta 2 vuotta. Mitkään pilleritkään ei sopinu vatsan takia niin luulen ettei tääkään. Mä voin vaan kuvitella kuinka rankkaa sulla on, jos on lähes samanlainen olo kun mulla ja sulla on vielä muitakin kenestä pitää huolehtia.. Se on niin turhauttavaa jankata kokoajan että sattuu johonkin ja mä en jaksa ja tuntuu ettei kukaan tajua oikeesti, sitkun ei jaksais jankata vaan yrittää olla pirteenä. mut mua auttaa se puhuminen oikeesti tosi paljon, käyn välillä moikkaa mun vanhaa terkkaria ja meen sille itkemään kun mua sattuu. Tuntuu että jotkut luulee että oon luulo sairas, nyt vihdoin oon pääsemässä fysiatrille taas kerran joulukuussa ja sitten varmaan toivottavasti selän magneettikuvaukseen. Se fysiatrikaan ei aluks uskonu mua siks en päässyt aikasemmin, käski vaan urheilla vähän lisää vaikka mä urheilen tosi paljon. Pakko myöntää et mä en oo lukenu sun blogia vaan joku oli jakanut tän facebookkiin ja eksyin sitä kautta lukemaan tän ja oli pakko kommentoida, mullekkin voi lähettää sähköpostia jos haluut jonkun randomin kelle avautua, mua se ainakin auttaa kun tuntuu ettei läheiset ihmiset oikeesti tajua.. toivon et säkin pääset tästä eroon, tsemppiä<3

Avatar

tottakai sulla on oikeus vaatia kunnollisia kokeita ja saada asiat selville. Mutta voin sanoo myös sen, että ei ne mielialalääkkeetkään pahasta oo. Itse söin niitä raskaudenjälkeiseen masennukseen noin puoli vuotta ja se auttoi vaikka en olis uskonu. Sit kun olo oli parempi niin vaan lopetin. Silloin pelkäsin että saan hullun maineen mutta nyt olen enää tyytyväinen että uskalsin hakea apua. Ja lääkitys vois myös auttaa nostamaan mielialaa minkä jälkeen lääkärin on myös helpompi saada selville oikea taudin syy.. Eihän se kovin järkevältä kuulostalla, mutta sillä tavoin toimii yllättävän moni.. Tsemppiä ja voimia ja toivottavasti saat selville mikä vaivaa!

Avatar

Ihan terveyskeskuksessakin sulla on oikeus vaatia verikokeet, josta selviää jos esim. Kilpirauhasessa jotain vikana. Ite kävin lääkärissä monesti, kun oli pahoja ahdistuskohtauksia. Ihan siis kunnan. Sanoin, että haluan verikokeet ja vaikkei lääkäri siitä innostunut koska hänen mielestään ”mun pitäisi vaan ottaa iisisti”. Kokeissa ei mitään poikkeavaa mutta oireet jatkui. Sanoin, että haluun päästä juttelee jollekkin. Parin kuukauden oottelun jlkeen pääsin terveysaseman psykologille. Mulla kävi varmaan mieletön tuuri, koska lääkäri oli superhyvä. Kävin muistaakseni 5 kertaa juttelemassa, ja nyt on mennyt vuosi, eikä mitään oireita enää ole. Tiiän, että se on tosi vaikeeta paikanpäällä vaatia lääkäriltä jotain, mutta se on oikeesti niiden työtä, ja sulla oikeus voida hyvin! Toivon, että saat apua jota mäkin sinnikkään yrittämisen jälkeen! Kliseeltä kuulostaa, mutta joku päivä säkin mietit noita tunteita vaan muistoina. Mä muistan sen epätoivon, kun tuntui ettei se kauhea olo koskaan lopu… Tsemppiä ja voimia ja itsevarmuutta sulle!<3

Avatar

Tuo jatkuva väsymys kuulostaa kyllä joko pahalta raudan puutokselta tai kilpparilta. Mutta nuo kivut, joille ei mitään kummempaa syytä löydy kuulostaa fibromyalgialta ja Wikipediassa ensimmäisenä lukee että fibromyalgia on kipu-uupumusoireyhtymä. Tiedän sen verran että on aikas harvinainen ja siksi lääkärit ei osaa ehkä edes ajatella asiaa….

Avatar

Moikka!

Oireesi täsmäävät täydellisen hyvin juuri siskollanikin diagnosoituun vakavaan masennukseen ja bipolaariseen mielialahäiriöön. http://www.bipoinfo.fi Nyt hänellä kartoitettaan elämäntavat kuntoon, uni/ravitsemus/liikunta/psykososiaalisuus/päihteettömyys ja lääkehoito kulkemaan rinnalle ja toipuminen on etenemässä hiljalleen. Ja hänkin on edelleen täysin normaali nainen, liian tunnollinen ja reipas. Stemppiä! 🙂

Avatar

Hei! Itse sairastin muutama kuukausi sitten pitkän kuumeflunssan, jonka jälkeen on jäänyt kummallisia oireita. Lämpöilyä ja kuumeilua on jatkuvasti ja aina kun lämpö nousee myös olotila huononee pahasti. Muut oireesi kuulostavat tutuilta, tolkuton väsymys, kuitenkin uni on katkonaista ja mikään unen määrä ei auta väsymykseen. Keskittymyskykyni on huonontunut ja opiskelu kärsii. Suurin ongelma on kuitenkin huonovointisuus, toistuvat kurkkukivut ym flunssan oireet. Olen myös rampannut terveyskeskuksessa ja yths:llä ja minua on tutkittu paljon: verikokeita, röntgeneitä, hammaslääkärin tarkastuksia, virtsakokeita, nieluviljelyitä yms. Ainoa hieman poikkeava arvo oli kilpirauhasarvoissa mutta yths:n lääkäri oli sitä mieltä että seurataan tilannetta puolen vuoden päästä. Käsittämätöntä että tällaista olotilaa olisi sitten siedettävä niin pitkään vielä. Löysin yksityisen lääkärin, endokrinologin, joka teetätti kilpirauhasarvot uudestaan + kilpirauhasen ultraäänen. Ultraääni oli normaali, veriarvot taas hieman pielessä joten kokeilumielessä tyroksiinilääkitys aloitettiin. Sain kuitenkin liikatoiminnan pahoja oireita jo alle viikon päästä lääkityksestä ja endokrinologilleni ei saanut enää aikoja eikä koko paikkakunnalla tai lähistöllä ole muita yksityisiä endokrinologeja, joten jouduin taas yths:n armoille. Nyt olen syönyt lääkitystä tosi pienellä annoksella muutaman viikon, tuntuu että osa oireista on helpottanut mutta flunssa- ja kuumekierteessä olen edelleen. Mikäli jatkokontrolleissa selviää että kilpirauhaslääke onkin ollut ratkaisu ongelmaani niin olen tyytyväinen että selvitin hyvän yksityisen lääkärin ja sain kokeilulääkityksen. Endokrinologin diagnoosin jälkeen yths:llä tai terveyskeskuksissa tuskin kyseenalaistetaan enää lääkitystä. Itsekin lääkäriopiskelijana suosittelen että listaisit oireitasi, seuraa yleisvointiasi (esim pulssi, verenpaine jos mahd., ruuminlämpö, vatsan toiminta jne) ja mene listasi kanssa hyvälle yksityiselle endokrinologille. Ehdottomasti kannattaa vaatia kilpirauhasarvoja ja esim. kortisoliarvoja. Ennen kaikkea kannattaa painottaa, että oma tuntemuksesi on se että jotain on pielessä, olo ei ole normaali. Ja vakuutuksen hankkimisesta olen samaa mieltä kuin joku muukin taisi jo kirjoittaa, sellainen kannattaa hankkia ennen kun alat käydä yksityisellä. Olen tämän sairastumiseni aikana käynyt yksityisillä erikoislääkäreillä ainakin kuusi kertaa ja joka kerta on n. 80-120 e +tutkimusmaksut. Tuntuu että nykyään terveyskeskuksissa ja yths:llä yritetään vain päästä mahd. nopeasti eroon ihmisistä ja masennusta ylidiagnosoidaan. Toivottavasti syy selviää ja tulet kuntoon mahd. pian!

Avatar

Mulla on täysin samat vaivat kun sulla! Päänsärky,pahoinvointi ja väsymys. Masennus todettu, kun olin 14 ja ahdistuneisuushäiriö vuosi sitten. Oksennan lähes päivittäin ja koko ajan tekisi mieli nukkua, myös päänsärky on päivittäinen vaiva. Musta on otettu verikokeet ja kun ne ovat kunnossa, ei ihmisessä sillloin ilmeisesti voi olla fyysisesti vikaa. Läheiseni ovat musta huolissaan ja jatkuvasti saa kuulla ”eihän tuollainen ole normaalia” ei munkaan mielestä, mutta olen käynyt jo niin monella lääkärillä, että on vaan pakko hyväksyä se, että tää johtuu henkisestä pahoinvoinnista. Aloitin vähän aikaa sitten terapian ja suosittelen sitä sullekkin, lääkkeitä olen käyttänyt kuusi vuotta ja nyt niitä ollaan lopettamassa, sillä en koe niistä olleen apua. Voimia ja toivottavasti kaikki selviää ja olosi paranee!

Avatar

Ainiin,sitä piti vielä sanoa, että jos sulle tarjotaan masennuslääkkeitä ja/tai rauhoittavia niin kannattaa jättää väliin. Niistä on aika vähän hyötyä, ne on usein kalliita ja niiden lopettaminen todella vaikeaa. Verikokeiden yms. Jälkeen jos ei syytä löydy, niin etsi itsellesi terapeutti, kela korvaa siitä suurimman osan. Masennus ja ahdistus voi johtua menneisyydessä tapahtuneista asioista, vaikka nykyään sulla onkin kaikki hyvin. Terapiassa keskitytään nimenomaan selvittämään masennuksen syy ja sitä kautta alkaa hoitamaan sitä

Avatar

Kuulostaa stressiperäiseltä, mikä onkin ärsyttävää. Itse kävin juuri labrassa tarkistuttamassa kilpirauhas arvot, hemoglobiinin ja sokerit. Odotin saavani vastaukseksi jotain muuta kuin minkä sen jo tiesin olevan. Mutta ei, stressiperäistä ja siihen on täysin looginen selitys: ruuhkavuodet. Kaksi pientä lasta, yöheräilyjä, kolmivuorotyö, oman ajan puute. Ja jos ajattelee sinun tilannetta, niin ihme jos et olisi stressaatunut, kun kaiken arjen pyörittämisen päälle joudut pitämään tietynlaista julkisuuskuvaa ja tsemppamaan jatkuvasti,. Stressi vaikuttaa niin monella eri tavalla, itse ainakin olen saanut aina jonkin voimakkaasti somaattisen oireen pahimmilla stressikausilla (esim ylioppilaskirjoitukset, opinnäytetyö). Ihmiskeho vaan reagoi niin yksilöllisesti kaikkeen. Ja uskon kirjoitustesi perusteella, että olet tunneihminen, niin sellaisilla (tai tällaisilla) monen pienen ja ison asian kasaantuminen voi muuttua todella kuormittavaksi ja silloin siihen on puututtava, ettei väsymys ota yliotetta. Mä lähtisin ehkä siitä, että poissuljet ne kilppariarvot ym ihan soittamalla terveyskeskukseen (tai yksityiselle) ja kertomalla oireesi ja vaadit päästä testeihin. Ne on kaikenlisäksi tosi halvat labrakokeet! Ja jos/kun saat poissuljettua fysiologiset syyt, kävisit juttelemassa ammattilaiselle. voisin ajatella, että hyötyisit esimerkiksi ratkaisukeskeisellä psykoterapeutilla käymisestä. Sieltä saisit varmasti hyviä stressinhallintavinkkejä ja ymmärrystä oloosi. Paljon tsemppiä ja toivottavasti olosi helpottaa! 🙂

T. Sairaanhoitaja

Avatar

Moi! Voisko tuo johtua hormonikierukasta? Olen kuullut siitä tulevan vastaavia oireita…

Avatar

Jos susta tuntuu ettet saa avattua suutasi lääkärikäynnillä niin kirjoita lappu minkä aiot lukea siellä tai näytä tää blogipostaus. 🙂

Avatar

Moikka 🙂 mulla itselläni on unettomuutta ollut jo vuosia, sain unilääkkeet ja en nuku niilläkään., tunsin oloni myös erittäin väsyneeksi ja ettei energia riitä mihinkään ja itkuherkkyytä ja ärtyneisyyttä yms.. Menin lääkärille ja vaadin kaiken maailman verikokeet, epäilin kilpirauhasen vajaatoimintaa. Selvisi kuitenkin että mua vaivasi niinkin helppohoitonen homma kun D-vitamiinin puute. Nyt olen syönyt D vitamiinilisää n 2kk ja olo on ihan toinen jo, kaikki oireet paitsi unettomuus kadonnut 🙂

Avatar

Ehottomasti kilpparikokeet (mahdollisimman aikaisin ja heti kun herännyt, n. Klo 7-8)
TSH sekä T4v, mielellään myös T3v.
Yksityiselle hyvälle lääkärille kannattaa mennä.

Itsellä oli tod näk. Vuosia diagnosoimaton vajaatoiminta. Elämä muuttu kun sain vihdoin lääkityksen.

Avatar

Kyllä on outoja lääkäreitä, kun ei määrätä mihinkään tutkimuksiin, siis perussellaisiin ekaks! Veri- ja virtsakokeet ja ekg esim. Multa on iteltäni otettu kahdestikin kilppariarvot, kun valitin väsymystä ja saamattomuutta. Mitään ei löytyny niistä, mutta toisella kertaa löytyi niinkin yksinkertainen asia kuin matala hemoglobiini! Ja eikös sulla muute ollu hb-arvojen kanssa jotain ongelmaa joskus? Anemiakin on siitä jännä, että se aiheuttaa sekä unettomuutta että kauheaa väsymystä. Ja päänsärky ja pahoinvointi voivat liittyä myös anemiaan, kehossahan ei ole tarpeeksi rautaa kuljettamaan happea. Ehdottomasti tutkimuksia, ennenkuin mitään lääkkeitä. Jaksamista sinulle!

Avatar

Moikka Emilia. Sulla on todellakin oikeus vaatia. Itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys siihen. Nuo sun oireet kuulostaa hyvinkin tutuilta. Ja vaikka verikokeet olisi ok niin voi silti sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Se ei ole vain siitä kiinni. Esimerkiksi minulla arvot olivat tuon viitearvon sisäpuolella mutta sain kuitenkin lääkityksen. Ja olo todella helpottanut. Rohkeasti vaan vaadit lääkäreiltä hoitoa ja testejä jotka kuuluvat sinulle. Sanon vielä sen että itsellenikin yritettiin tunkea niitä mieliala lääkkeitä mutta niitä en koskaan suostunut syömään koska tiesin että päässäni ei ole mitään vikaa. Tsemppiä ja voimia arkeen! Ja hyvää viikonloppua :)!

Avatar

Kannattaa mennä ensiks ihan perus verenkuvaan. Terveystalolla pääsee ainaki ilman lääkärin lähetettä labraan. Tosi moni sairaus voi aiheuttaa masennusta kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi. On olemassa myös sairaus nimeltä fibromyalgia, johon liittyy uupumus, väsymys ja masentuneisuus. Sen toteamiseksi ei kylläkään ole miteen testiä, mutta fibro tulee yleensä siinä vaiheessa kyseeseen kun mitään muuta ei löydetä. Mulle keliakia aiheutti vatsaoireiden lisäksi välillä tosi kovaa väsymystä, joten seki kannattaa tsekata. Kannattaa myös mun mielestä panostaa ja mennä yksityiselle, ne yleensä kuuntelee sua paremmin ja sieltä pääsee herkemmin eteenpäin tutkimuksiin. Tsemppiä!

Avatar

Minä sain apua niistä lääkkeistä. Sitten, kun olin lääkkeiden avulla saanut elämääni unta ja jonkinlaista mielialan paranemista, jaksoin oikeasti pohtia syitä alakuloon. Tosin kyllä minullakin ensin tarkastettiin ne kilpirauhasarvot, tehtiin hormonimääritykset yms. verikokeet. Anemiakin voi olla taustalla. Tuossa joku aikaisempi kommentoija puhui oireiden muistiin kirjoittamisesta, ja siitä on kyllä varmasti hyötyä lääkäriin mennessä. Kaikkea hyvää toivon sinulle elämääsi!

Avatar

Hei,

Oletko tutustunut sellaiseen sairauteen kuin fibromyalgia? Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun sain tarinasi luettua. Sairautta pidettiin ennen luulotautina, mutta nykyään on olemassa testejä, joilla se voidaan diagnosoida. 🙂

Avatar

Vois ehk olla kaksisuuntanen mielialahäiriö. Kun viittais siihen toi et välil on pirtee ja välil ei jaksa. Siihen kyllä lääkkeet auttaa ja kyl kannattaaki käyttää lääkkeitä koska mielisairaudetkin on sairauksia.

Avatar

Yksi tuttuni juoksi lääkäreissä ties kuinka kauan, kunnes joku fiksu lääkäri tajusi, että kyseessä oli 3v kestänyt synnytyksen jälkeinen masennus. Jonkun hormoonin (oksitosiini?) eritys ei ollut palautunut ennalleen synnytyksen jälkeen. Hän ei itse kokenut olleensa varsinaisesti masentunut. En muista, mitä kaikkia oireita hänellä oli.
Onkohan tätä tutkittu?

Avatar

Itsekkin ihmettelin aikanaan jatkuvaa väsymystäni ja saamattomuutta, kun välillä taas olin pirteä ja täynnä tarmoa! Löytyi sitten muiden syiden kautta sairaus endometrioosi minkä yksi oire on krooninen väsymys!

Avatar

Luin tätä autossa kännykällä ja voin kertoa, että tekstisi kosketti ja minulle tuli aidosti paha mieli sinun puolestasi. Nuo tunteet ovat varmasti kamalia! Toivon sinulle Emilia kovasti voimia ja jaksamista ja taistele, jos vain suinkin jaksat että saat asiasi kuntoon! <3 Olit rohkea kun jaoit tämän meidän kanssa, kiitos siitä, vaikka se oli varmasti vaikeaa. Toivottavasti se helpotti edes vähän.

Mitä mieltä Topias on tilanteestasi? Voisiko hän yrittää hankkia sinulle apua, jos voimavarasi eivät siihen riitä?

Itselläni on ollut kolme vakavaa masennusta, mutta selvisin niistä kaikista intensiivisen terapian ja masennuslääkkeiden voimin. Myös perheen ja Isimiehen tuki oli tärkeää. Nämä masunnusjaksot tapahtuivat siis ennen A-murun syntymää. Myös kilpparin vajaatoiminta löytyy. Se todettiin viimeisimmän masennuksen kanssa samassa yhteydessä kun otettiin verikokeita.

Jos koet että olet masentunut hakeudu psykologin vastaanotolle, vaikka yksityisesti jos et muuten pääse. Voit ottaa yhteyttä myös kaupunkinne mielenterveystoimistoon, siellä on yleensä mahdollista tavata lääkärikin, joka voisi määrätä lääkkeet terapian lisäksi.
Eniten tekstissäsi jäi harmittamaan se ettet saanut apua, vaan pelkkiä lääkkeitä tarjotaan. Suomen terveydenhuolto on siinä mielessä ihan pihalla masennuksen hoidosta, että moni lääkäri luulee pelkkien lääkkeiden auttavan. :/

Toivon kovasti voimia ja hyviä unia sinulle! 🙂

Avatar

Siskollani on teini-iästä lähtien ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö (bipolar) ja oireesi kuulostavat hyvinkin tutuilta. Oletko varma että kroppasi ei vain reagoi mielenterveyden tilaasi? Välillä henkisen puolen häiriöt ja ongelmat aiheuttavat fyysisiä oireita. Tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö on siitä viheliäinen mielenterveysongelma että aika usein juuri taustalla on käsittelemättömiä muita ongelmia kuten tuo trauma ja pikkuisesi koliikki. Nuo yhdessä ovat saattaneet laukaista tämänkin tilan. Ja oikein suututtaa kuulla etteivät lääkärit ole jo passittaneet sinua useisiin verokokeisiin ja tutkimuksiin. Siinä vaiheessa kun kerrot lääkärille että sinua masentaa näin paljon, ja muutenkin on veto totaalisen poissa, pitäisi alkaa hälytyskellot jo soida. Eihän tuollainen olotila mene itsekseen pois… 🙁 mene ihmeessä käymään yksityisellä ja kannattaisi ehkä harkita myös sitä psykiatriarista käyntiä vaikka se kamalalta kuulostaa. Jos siellä päässä sattuisi kunnollinen tutkija joka osaisi auttaa etsimään OIKEAN syyn olotilaasi. Siskolleni määrättiin heti kaikki verenkuvat ja tutkimukset kun hänet vihdoin romahdettuaan saatoin lääkärille. Sinä sentään rohkeasti puhut tästä, hän salasi kaiken ja jälki oli sen mukaista. Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen hän käyttää enää hyvin vähän lääkkeitä, mutta maanisia kausia ja masennuskausia tulee edelleen. Hanki Emilia ihmeessä hoitoa ajoissa, tarpeeksi pitkään jos jokin tauti/mielenterveys häiriö jyllää, niin lääkkeet saattavat olla loppuelämän käytössä. 🙁 kehoittaisin ottamaan lääkkeitä vastaan kuitenkin vasta kun tiedät mikä on vialla. Pelottaa ajatellakin että nykyään lääkärit määräävät noita nappeja ihan vaan varulta… Tsemppiä sinulle rutkasti, mahtavaa että osaat pyytää apua!!!

Avatar

Voi Emilia, todella hyvä kun kirjoitit aiheesta ja ehdottomasti sulla on oikeus vaatia hoitoa! En huomannut onko sulle jo joku vinkannut että kannattaa tarkistuttaa B12-vitamiiniarvot. En olisi ikinä uskonut mitä kaikkee se voi aiheuttaa ennen omaa kokemusta. Toista laista odottaessani melkeen kun salama kirkkaalta taivaalta, oloni suoraan sanottuna romahti. Olin niin järkyttävän väsynyt ja pahoinvoiva ja mieli oli koko ajan maassa ja tuntui ettei mistään voinut iloita. Muistan kun itkin asiaa neuvoatädille että mikä voi olla kun on tällasia tuntemuksia. Otettiin laajat labrakokeet ja selvis että tuo B12-vitamiiniarvo oli tosi olematon ja samoin rautavarastot oli loppu. Asia hoitui kahden viikon kuurilla jossa kävin joka päivä hoitajalla ottamassa piikin. Vauvan synnyttyä hän valvoi lähes vuoden ja tästä johtuva väsymys aiheutti jälleen ongelmaa että ei meinannut arvot kohota. Nyt täytyy lopun elämän käydä ottamassa kolmen kuukauden välein yksi piikki. Paljon tsemppiä sulle!

Avatar

Hei Emilia!
Rohkeasti kirjoitettu! Jäin päällimmäisenä miettimään, että onko se sitten maailmanloppu, vaikka sulla nyt masennus olisikin ilman mitään fyysistä syytä? Kun sulla on ollut tosi rankat viisi vuotta, kuten kirjoititkin ja olet joskus aikaisemminkin kirjoittanut niistä tuhopolttojutuista. Voisko olla, että nyt kun sulla vaan on turvallinen ja tasainen ajanjakso (koliikista ja pikkulapsiarjesta huolimatta!) niin nyt sulla on tilaa ”romahtaa” tai olla heikko? Kun elimistö ja ihmisen mieli on sellainen, että se tiukan paikan tullen kestää ja sitten kun helpottaa, stressi purkautuu? Kyselen kuitenkin samaa kuin muutkin, että onhan sulta otettu peruslabrat: kilppariarvot? En tiiä, oletko lukenut lisämunuaisten uupumuksesta? Se on vähän kiistelty diagnoosi ja sairaus eikä sitä kaikki lääkärit tunnista. Se liittyy kanssa pitkälliseen stressiin.
Joka tapauksessa tsemppiä sulle ja oikein paljon voimia jatkoon! Ja toivottavasti se hammashoitoasiakin alkaisi edetä. Valoa syksyyn!

Avatar

Eka kokeisiin ja jos mitään ei oo nii kokeile vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Aromaterapia ois varmaa kaikista parhain.. ja ku ottaa viel väh. 3krt peräkkäin. Länsimainen lääketiede ei hoida vaan vaimentaa kivun lääkkeillä ( myrkyillä enimmäkseen), mutta kiinalainen lääketiede hoitaa kokonaisvaltaisesti eli syy selvitetään ja sit aletaan hoitaa..

Avatar

Moikka, kuulostaapa ikävältä. Ootko kokeillu esim,akupunktiota? Se auttaa moneen, kerrot vaan hyvällä hoitajalle että mikä on ongelma ja akupunktiolla voidaan hoitaa monia juttuja. Myös esim.osteopaatti voi auttaa. Kannattaa kokeilla myös näitä lääkkeettömiä hoitomuotoja.. Niistä voi löytyä yllättävä apu! Toivottavasti joku apu/selitys löytyy!

Avatar

En nyt ihan ekana lähtisi spekuloimaan kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä, se että joskus masentaa ja joskus taas jaksaa ja on parempi olla ei kerro vielä siitä mitään. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mania jaksot on tosi erilaisia tähän verrattuna.

Sinuna vaatisin ihan ensiksi verikokeet yms että fyysiset sairaudet voitaisiin poissulkea ja jos psyykkisestä sairaudesta on kyse vaadi keskusteluapua! Lääkkeet auttaa joissain tapauksissa mutta terapia on yleensä tehokkaampaa.

T. Psykologi opiskelija

Avatar

Alalla työskentelevänsä olen kyllä samoilla linjoilla psykologi-opiskelijan kanssa tuon kaksisuuntaisen suhteen. Suosittelisin muiden tavoin myös noita peruslabroja ja fyysisten sairauksien poissulkemista. Jos mahdollista niin ota vakuutus sitä ennen ja käy yksityisellä lääkärillä. Hoito siellä valitettavasti usein huomattavasti julkista puolta parempaa ja paneutuvampaa.

Jos oireet eivät selity millään sairaudella ja kaipaat keskusteluapua tilanteesi kanssa, lähtisin miettimään terapian mahdollisuutta. Lääkkeisiin minäkin suhtauisin aika varauksella, etenkin kun esimerkiksi lievän ja keskivaikeaa masennuksen hoidossa lääkehoidolla ei ole todettu olevan merkittävää hyötyä. Hakeudu (yksityiselle) psykiatrille ja kerro terapiatoiveestasi. Tässä linkissä on tietoa Kelan korvaamasta terapiasta http://www.kela.fi/tyoikaisille_kuntoutuspsykoterapia . Lisäksi tarvitsisit terapeutin, joka on kelakelpoinen. Heitä löytää täältä http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/hae_psykoterapeuttia .

Kovasti tsemppiä sinulle! Toivottavasti saat tilanteeseesi juuri oikeanlaista apua pian! 🙂
Ps. Tätä kommenttia linkkeineen ei tarvitse julkaista, jos et halua. Lähinnä ajattelin ne sulle tiedoksi laittaa 🙂

Avatar

Moi,
Luin tekstin, mutta kaikkia kommetteja en jaksanut lukea kun niitä on niin paljon ja ne on niin pitkiä ettei keskittyminen riitä!
Mulla on kanssa menneisyydessä syömishäiriötä ja jos jonkinmoista traumaa. Iha lapsesta asti olen kärsinyt pahoista uniongelmista, on kokeiltu lääkeihoitoa yms, monia monia lääkkeitä eikä yksikään ole auttanut. Kilppari ei mua ainakaan vaivaa, se on tutkittu. Aina kun menee uuteen paikkaan juttelemaan ongelmista/ongelmasta, käännetään asia vanhoista traumoista johtuvaksi ja tiedän että se turhauttaa ihan hulluna. Itse tiedän että se, etten saa nukahdettua, nukuttua, nään valveunia, puhun unissani, kävelen unissani, nään painajaisia ja herään ennen aikoja, ei johdu jatkuvasti traumoistani. Masennus mullakin on aikoinaan diagnosoitu mutta se ei vaivaa enää.
Mutta nyt sitä piilomainontaa kehiin, sillä mä löysin itselleni avun, täysin lääkkeetön ja mulla toimiva. Nimittäin psykologinen vyöhyketerapia, siellä ei diagnosoida, ei määrätä lääkkeitä eikä käännetä kaikkea jonkun tietyn trauman syyksi, vaikka niilläkin on osuutensa. Siellä pengotaan koko elämä tähän päivään asti auki, pikkuhiljaa etsien syitä pahaan oloon yms. Aluksi tuntuu turhauttavalta puhua ja puhua, mutta sitten sitä alkaa itsekin ymmärtämään asiota jne. Ja kun ymmärtää, niin paha olo helpottuu. Oppii mm lopettamaan itsensä syyttelyn. Psykologisessa vyöhyketerapiassa on paljon juttelua ja fyysinen ”hoito” (kuulostaa härskille:D) ja modernissa sitten taas keskitytään tietääkseni enemmän fyysisiin ongelmiin.
Tästä tuskin kamalasti oli hyötyä, kun halusit saada tietoa noista fyysisistä kokeista jne, mutta ajattelin silti kertoa tästä vaihtoehdosta 🙂
Monet pitävät vyöhyketerapiaa hihhuli hommana, mutta tehdäänhän sitä myös koliikkivauvoille ja se auttaa. Ja minua se ainakin on auttanut, olen käynyt sielä itse jo useamman vuoden ja edelleen oivallan ja opin uutta itsestäni…

Avatar

<3 oliverilla oli refluksi ja sille tyypillisenä kaverina koliikki. Vuoteen en nukkunut ja ainakin puoli vuotta sen jälkeen pelkäsin iltoja, nukahtamista ja jokaista pikku itkua, Taasko se alkaa? Sitä vuoden valvominen jälkeen kun olisi saanut nukkua havahtui kunnolla siihen väsymykseen. Purin huonoa oloa parisuhteeseen ja ystäviin ja neuvolassa osasin vaan vastata kaiken olevan hyvin. Myöhemmin olen tajunnut, että olisin tarvinnut ulkopuolista apua joten suosittelen hakemaan, vaikka sitten rahalla. Mä olen ihan samaa mieltä tosta kuinka kaikki koitetaan hoitaa lääkkeillä.

Ei sua pidä leimata. Siinä missä nilkka voi nyrjähtää, voi mielikin ja oikeanlaisella hoidolla molemmat on korjattavissa.

Voimia <3

Avatar

Ja ylläolevan kommentin lailla mäkin koin että kaiken ollessa ohi oli tilaa romahtaa

Avatar

Yksityiselle ehdottomasti! Ensin kannattaa toki hankkia vakuutukset jotka sit korvaa nää yksityiset lääkärikäynnit. Tsemppiä kovasti <3

Avatar

Kehottaisin Emilia sua lukemaan Kaija Jaakkolan kirjan hormonitasapaino 🙂

Avatar

Hei. Kilpirauhas arvot voit tulkita helposti itse. Omaan terveyteen liittyvät verikokeet saat käydä ottamassa myös ilman lähetettä lääkäriltä. Huomioi, että yksi niistä arvoista tulee ottaa 8-10 välille, koska arvo vaihtelee päivän mukaan. Jos käyt julkisella puolella aamuajay menevät yleensä pidemmälle, ja yksityisellä erittäin kallista ottaa verikokeet ( n.40e per koe). Nyt on tullut uusi yksityinen labra city terveys. Itse kävin siellä verikokeissa. Minulla oli nuo kilppari kokeet plus perusverenkuva ja yhteensä maksoi kelan vähennyksen jälkeen 24 e. Kelan vähennyksen saa jos on lähete. Netistä näkee heidän hinnat. Se on jo aika usealla paikkakunnallakin. Ne lähettävät siis tulokset kotiin ja niistä näet jos arvot ovat vinksallaan. Arvot jotka poikkeavat suosituksista on valmiiksi alleviivattu ja paksunnettu joten niitä ei voi olla huomaamatta vaikka itsekkin katsoisi. Jos arvot ovat huonot kannattaa sitten soittaa yksityiselle lääkärille. Kannatan itse että ensin verikoe ja sitten se lääkäri jos epäilet kilpirauhas sairautta. Koska lääkäri ei voi sitä diagnosoida ilman verikokeita maksat yhden käynnin turhaan kun hän sinulle verikokeet määrää. Niinkuin itse tein. Yhteensä 100 e meni että sain terveen paperit. Huomasin vasta, että verikokeet olisi saanut ilman lähetettä.. Huomioi jos käyt kaupungin laboratoriossa esim.fimlab joudut maksamaan itse jos ei ole lähetettä. Niiden hinnasta en tiedä! Jaksamista ja vointia:)

Avatar

Olen itse aikanaan ollut psyk. polin asiakkaana, ihan kunnallisella puolella ja siellä on ihan rutiini, että ennen hoitosuhteen alkua tehdään laajat labrakokeet, joissa katsotaan mm kilpparit. Kannattaa selvittää vielä, miten on teidän kunnassa. Toisekseen, ei kukaan voi pakottaa sinua syömään lääkkeitä, vaan aina hoitosuhdetta aloittaessa on ensin arviointikäynti, jota ennen on labroissa jo käyty. Arviointikäynnillä on lääkäri paikalla, joka pyrkii tekemään diagnoosin tulkitsemalla labratuloksia, sekä erilaisilla psykologisilla testeillä. Lääkityksen tarvetta arvioidaan myös näillä käynneillä ja jos esimerkiksi sanot, että toistaiseksi haluat vaikka vain keskusteluapua, ei sinulle kirjoiteta reseptiä. 🙂
Ensisijaisesti siis neuvoisin sinua soittamaan oman kuntasi psyk polille ja kysymään, miten teidän kunnassa toimitaan hoitosuhteen aloituksen suhteen (lähinnä noiden labrojen kannalta). Todennäköisesti joudut hakemaan lähetteen psyk polin asiakkaaksi pääsyä varten ihan omalääkäriltä tk:sta, mutta sittenpä asioita saisi eteenpäin. Jos teidän kunnassa asiat hoidetaan jotenkin toisin, suosittelen kääntymään yksityisen puoleen, tosin käsittääkseni yksityiseltä voi laittaa lähetteen myös julkiselle puolelle testeihin. Ja viimeisimmän psyk poli lähetteen hain itse yksityiseltä ja nimenomaan psykiatriaan erikoistuneelta lääkäriltä. En usko, että keskusteluavustakaan mitään haittaa sinulle olisi, vaikka löytyisikin jokin fyysinen vaiva, jota alettaisiin lääkitsemään (esim ne kilpparit)
Hurjasti tsemppiä ja voimia sinulle ♡

Avatar

Mulle tuli ihan samanlaisia ongelmia ehkäsylaastarista. Lopetin käytön ja pikkuhiljaa kroppa sekä mieli palautui ennalleen. hetki meni ennenkuin tajusin oireiden johtuvan laastarista, muutam vuosi aikasemmin hirmonaalinen ehkäsy ei aiheuttanut mitään oireita. Tsemppiä Emilia ja toivon että syy löytyy jotta sitä päästään korjaamaan! <3

Avatar

Sulla on itsemääräämisoikeus hoitoosi liittyen. En jaksanut lukea muiden kommentteja, koska ajattelin, että sitten hukkaan ajatuksen, joka mielessäni nyt on, elikkä saatan kommentoida ihan sitä samaa kuin muutkin, mutta kommentoin nyt siltikin.

Joten sä saat vaatia hoitoa, se on sun oikeutesi. Seuraavalla lääkärin kerralla menet sinne ja sanot, että henkisesti paha olosi johtuu siitä pääosin, että sulla on fyysisesti paha olo ja haluat selvittää, mistä niitä pahoinvointikohtauksia tulee, mikä on niiden syy. Yksityisellä toki asiat saisi rullaamaan luultavasti nopeampaan, mutta ihan yleisimmistä verikokeistakin saatat joutua yksityisellä maksamaan monia, MONIA satoja euroja. Esimerkiksi itselläni yksityisellä puolella monia vuosia sitten seurattiin maksa-arvoja sen vuoksi, että söin lääkkeitä, joiden haittavaikutuksena on nostaa maksa-arvoja, niin muistaakseni yksi laboratoriokäynti tuli maksamaan 170€. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon sinun kokeeksi saattaisivat tulla maksamaan kun kokeiden avulla etsitään syytä pahoinvointiin. Lisäksi lääkärimaksutkin yksityisellä puolella saattavat olla luokkaa 60€ / 20min ja tosissaan, kun etsitään syytä, eikä se ole suoraan tiedossa (kuten tiedossa olisi esim poskiontelotulehdus tai keuhkoputkentulehdus, koska niiden tautien oireet ovat niin helppo todeta) niin tutkimisesi yksityisellä saattaisi tulla maksamaan TODELLA TODELLA paljon. Toki masennukseen ja muihin mielialaongelmiin saattaa sisältyä myös henkistä pahoinvointia ja se saattaa olla päällimmäisenä ajatuksena sinua hoitavalla lääkärillä: voit pahoin fyysisesti, koska voit pahoin henkisesti. Eli he saattavat ajatella asian täysin toisinpäin, kuin sinä olet sen olevan.

Tämän superpitkän romaanin tarkoituksena oli siis sanoa, että uskalla vaatia hoitoa kunnalliselta terveydenhuollolta. Ihan oikeesti VAADI! Koska sulla on oikeus siihen. Tsemppiä paljon paljon paljon, ei täällä ruudun takaa arvaa mitä koet läpi kun ”iloisella mielin” kirjottelet muita postauksia. <3

T: eräs hoitaja

Avatar

Okei… Nyt luin kommentit ja oli pakko tulla vielä uudestaan kommentoimaan. Musta on ihan äärimmäisen hullua, että täällä sakki tulee kommentoimaan sulle mitä sairauksia sulla voisi olla! Kaksisuuntainen mielialahäiriö, paniikkihäiriö, kilpirauhasen vajaatoiminta, vakava masennus, alhaiset rauta / b-vitamiini-arvot……!?!?! Siis okei, että kirjotat oireistasi tänne ja joku kokee ahaa-elämyksen, että mullahan oli oman sairauteni oireena just toi sama, on varmaan näiden kommentoijien mielessä, mutta ihan kiukku nousee kun näitä lukee. Ymmärrän kyllä, että ihmiset vain yrittävät auttaa mutta mielestäni tuollaisten diagnoosiin heittäminen kommenttiboksissa vaan lietsoo entisestään sun paniikkia terveydestäsi. Olihan siellä toki muutamia ihan fiksuja kommentteja mm. siitä, että yksityisten lääkärikäyntien kattava vakuutus olisi hyvä olla olemassa, mutta mun ammatillisesta näkökulmastani suurin osa kommenteista oli täysin omasta näkökannastaan katsottuja, joissa se kommentoijan oma sairaus on se ainut oikea mahdollisuus.

Lisäksi masennuslääkkeistä.. Kaikkien näiden kommenttien joukosta, joissa 80% haukkuivat masennuslääkkeet täysin maanrakoon ja kehottivat sua EHDOTTOMASTI olla ottamatta niitä löysin yhden ainoan järkevän kommentin. Jossa sanottiin, että masennuslääkkeet ovat hänen henkensä pelastava lääkitys. Itsekin olen sitä mieltä, että masennus ja mielialalääkkeitä määrätään Suomessa liian helposti, MUTTA, jokaisessa tapauksessa ne eivät ole turhia. Kommentoijista vain yksi oli uskaltautunut puoltamaan tätä kantaa.

Lisäksi masennus ja mielialalääkkeitä on aivan älyttömästi!!! Se, että yhden ihmisen masennuslääke ei sopinut juuri hänelle, ei tarkoita etteikö se sopisi sinulle tai etteikö eri lääkkeitä kokeilemalla kyseiselle ihmiselle löydettäisi oikeaa lääkettä. Hänellä on vain huono kokemus juuri siitä lääkkeestä ja on jättänyt asian siihen edes kokeilematta muita lääkkeitä. Sinä olet eri kuin kommentin lähettäjä ja esimerkiksi sama lääke saattaa toimia ja sopia teille täysin eri tavalla. Vähän niin kuin e-pillerit! Toisesta tulee ihan skitso kun sen syö Yazia, sitten kokeillaan Vreyaa, henkilö lihoa ihan silmissä, koska kyseinen pilleri aiheuttaa juuri hänen kehossaan valtavasti turvotusta, sitten kun hänelle kokeillaan mercilonia, se sopiikin. Toiselle taas ei sovi mercilon, mutta Vreya ei aiheuta haittavaikutuksia hänen kehossaan. Joten kehotan myös jättämään masennuslääkkeetovattäyttäskeidaa-kommentit myös omaan arvoonsa sillä nuo ovat vain tarinoita, joissa se lääke, jota he söivät, ei vain sopinut heille!

En tarkoita myöskään, että sä tarvitsisit masennuslääkkeitä ihan ehdottomasti, mutta minä täällä ruudun toisella puolella en voi sanoa sun oireita sen paremmin tuntematta että jätä lääkkeet syömättä! Sen päätöksen, tarvitsetko sä niitä vai et, tekee lääkäri, ei yksikään kommentoija. Mutta edelleenkin vain kehoitan sinua vaatimaan myös fyysisten oireidesi tutkimista perusteellisesti.

T: se sama hoitaja, joka kirjoitti edellisenkin kilometrikommentin… 😀

Avatar

Hurraa! Yhdyn täysin tähän fiksuun kommenttiin. On todellakin igan järjetöntä, että ihmiset tulee tänne ehdottelemaan diagnooseja Emilialle. Se ei auta tippaakaan, lisää vain pelkoa ja paniikkia. Emiliaa neuvoisin myös olemaan etsimättä nettitietoa sairauksista, etenkin keskustelupalstat kannattaa unohtaa täysin jos ei halua pian epäillä itsellään kaikkea mahdollista syövästä skitsofreniaan. Vaadi niitä perusverikokeita julkisella, sinulla on oikeus niihin. Toki yksityisellä kuunnellaan potilasta herkemmin, jos vain rahaa löytyy laittaa siihen.

Minäkin järkytyin siitä, kuinka lähes kaikki ehdottomasti kieltää aloittamasta mielialalääkityksiä ja että niistä ei oo muuta kuin haittaa. Itseni kohdalla elämää ei olis ilman noita lääkkeitä. Vaikka niistä nyt jotakin haittavaikutuksia tuleekin. Mut mieluummin napsin päivittäin muutaman pillerin ja elän kuin olen lääkkeettä ja kärsin anoreksia-masennus-ahdistussyövereissä siihen saakka että vien hengen itseltäni. Toki lääkkeet ei oo mikään ensisijainen hoitomuoto, terapia niiden rinnalla on ehdottoman tärkeää ja toki ne peruslabrakokeet pitää ottaa fyysisten sairauksien poissulkemiseksi.
Ja huom! Ihan yhtälailla kuin psyykenlääkkeet, myös muut lääkkeet aiheuttaa usein käyttäjilleen haittavaikutuksia. Silti niitä on syötävä, jotta pystyis elämään. Mielialalääkkeet ja mielen sairaudet on lääkkeitä ja sairauksia siinä missä kaikki muutkin. On tosi kurjaa, että terveydenhuoltojärjestelmäkin liian usein näkee ne täysin erillisinä asioina ja unohtaa, että me ihmiset ollaan kokonaisuuksia.

Haluaisin myös kysyä Emilialle samaa kuin joku muu jo kysyi. Oisko se niin hankala juttu, jos mitään fyysistä häikkää ei löydy ja masennus onkin se todennäköisin vaihtoehto? Toiset ihmiset vaan on alttiimpia mielen järkkymiselle, ei se vaadi sen suurempaa syytä. Eihän se kivaa oo tai helppoa hyväksyä, mut ei me voida itse valita herkkyytemme kohdetta. Toiselle puhkeaa herkemmim toisentyyppiset sairaudet ja oireenkuvat kuin toiselle. Toivottavasti syy sinun oireisiin löytyy, oli se sitten mikä tahansa! Tsemppiä.

Avatar

Tupla Hurraa! Meinasi jo epätoivo iskeä näitä kommentteja lukiessa, kun keittiöpsykologit ovat päässeet vauhtiin (anteeksi ilmaukseni :D) Mutta kyllä Laura kertoi jo täysin niin kuin asiat on, joten Emilia hyvä lue hänen kommenttinsa ajatuksella!

Avatar

Pakko sanoa, että oon kuuden vuoden aikana kokeillut neljää erilaista masennuslääkettä, eikä mistään ollut apua.

Avatar

Laitoin sulle viestin FB:n kautta! Olen ollut itse samanlaisessa tilanteessa esikoisen syntymän jälkeen. Toivottavasti saat apua mahdollisimman pian! <3

Avatar

Vooih, mun on piiitkään pitänyt vinkata sinulle ettå pitäiskö sun käydä tutkii sun kilpirauhasarvot. Mulla oli samanlaisia ongelmia, hirveä väsymys, itsensä piiskaaminen että jaksaa liikkua sekä pyörittää normiarkea. Ihottumaa, lapsettomuuta, palelua, kysta, hiustenlähtöä, hidas palautuminem liikunnasta yms. Jos et julkisella puolella pääse hoitoon niin hakeydu endokrinologian puolelle.

Avatar

Heippa! Kyllä tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö on hiukan erilainen, kuin kuvailemasi. Usein siinä ”masennus” ja ”hyvin menee” jaksot ovat tosi voimakkaita. Masennus vaiheen aikana moni joutuu sairaalaan sisään, jossa katkaistaan tämä vaihe.. Tsemppiä vaan kamalasti. Muista, että kaikkea, mitä netissä on, ei kannata heti linkittää itseensä. Kyllä on lääkäreiden tehtävä, velvollisuus auttaa sua niin et saat oikeanlaista apua. Psykologille juttelu saattaisi auttaa, mulle se toimii! Tsempit ja ihanaa viikonloppua!! 🙂

Avatar

Ehdotan myös, että otat paperin mukaan mihin listaat oireesi ja myös tukihenkilön mukaan ottoa kannattaa harkita. Itse koen myös lääkäreitä kohtaan jotain kummaa auktoriteettipelkoa ja on hyvin vaikea saada itseään kuulluksi. Itseltäni ei ole tutkittu mitään fyysisiä taustoja, sillä olin itse jo sitä mieltä, että olen masentunut hakeutuessani hoitoon. Nyt aloin kuitenkin miettimään olisiko tutkimukset silti tarpeen jo useita viikkoja kestäneiden kipujen takia, mutta ehkä tässä on kyse vain lihaksieni huonosta tilasta ja flunssasta… No olen kuitenkin silti sitä mieltä, että itse olen saanut apua tähän elämäni toiseen vakavaan masennusjaksoon lääkkeistä, mutta olen myös päässyt juttelemaan asioistani psykologille ja yhteisvaikutus on ollut huomattavasti suurempi kuin pelkillä lääkkeillä, joita söin kymmenen vuotta sitten. Myös omasta itsestä lähtenyt halu ja tahto ovat vaikuttaneet keskusteluavun toimivuuteen. Silloin edellisellä kerralla kokeilin keskusteluapua, mutta odotin silloin, että asiat ratkaistaan minulle, enkä ymmärtänyt kuinka suuren työn ja panostuksen se itseltä vaatii, sillä itse olet se ainoa ihminen joka voi asioitasi ratkaista. Fyysiset ja psyykkiset oireet voivat toimia vaikuttamalla toinen toisiinsa kummin päin vain ja se tulisi tietenkin aluksi selvittää kumpi on syynä näihin fyysisiin oireisiin. Itse olen huomannut psyykkisen puolen aiheuttavan jos jonkinlaisia fyysisiä oireita. Todella kamala kuulla, että tutkimuksien ja hoidon saaminen on noin hankalaa! Kiitän onneani oman kaupunkini toimivasta systeemistä tai sitten kohdalleni osuivat vain onnekkaasti juuri oikeat henkilöt. Ja haluan sanoa, että sekä oman masennuksen havaitsemisessa, että masentuneiden ihmisten ”arvostelemisessa” on erittäin vaarallista käyttää lausetta ”ettei ole mitään syytä olla masentunut”. Syyt eivät nimittäin ole aina siinä näkyvillä edes itselle.

Avatar

Niin ja en siis tarkoittanut kuulostaa siltä etteikö sinua tosiaan vaivaisi aivan todella jokin fyysinen vaiva, joka aiheuttaa nuo oireet. Korostan, että ota selvyys niihin! Pointtini oli vastata tähän negatiiviseen suhtautumiseen mielialalääkkeisiin. Niiden toimivuus on hyvin henkilökohtaista ja kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Kyse on joskus myös juuri oikean valmisteen löytämisestä ja tähän tarvitaan hoitohenkilökunnan ammattitaitoa ja riittäviä resursseja seurannalle. Oireesi kuulostavat kuitenkin niin tutuilta, että pidä avoin mieli psykiatriseen hoitoon jos fyysistä oireiden syytä ei löytyisikään.

Avatar

Hei Emilia!

Älä pelkää, että sulle lyödään leima otsaan. Päinvastoin, on TODELLA rohkeeta kertoa näistä jutuista tänne sun lukijoille. Se on vertaistukea sulle ja myös meille täällä ruudun toisella puolella :> Mun neuvo on, että varaat ajan lääkäriin ja kirjoitat paperille KAIKKI oireet, mistä oot viimeaikoina kärsinyt. Niin mä tein viimeviikolla. Varasin ajan lääkäriin järjettömän pelkoilun ja unettomien öiden jälkeen. Marssein sinne ja luin muistipaperilapustani KAIKKI oireeni. Päädyin sydänfilmiin ja verikokeisiin, sekä röntgeniin. Vaan mitään vikaa ei löytynyt, vieläkään. Mä jopa salaa toivoin lääkäriin mennessäni, että ”kumpa ne nyt löytäisi jotain. Ihan sama mitä, mutta jotain, joka selittäis mun käytöksen ja oireet” Joten mä tiedän, miltä susta tuntuu. Se on niin lannistava ja turruttava olo, kun tsemppaat itsesi lääkäriin, kerta toisensa jälkeen ja vastaus on aina sama; mene kotiin ja lepää. Sain nyt 8 päivän lääkekuurin ja toivon sydämeni pohjasta sen vihdoin auttavan.

Tsemppihalit sinne<3. Toivottavasti saat jonkun diagnoosin ja sun olo helpottais. Oot ihana ja rohkea ja ihan mun lempparibloggaaja!

<3. Jonna

Avatar

Kaksi kokemusta:

– Synnytyksen jälkeen iski raskaudenjälkeinen masennus. Kuukausia joista en muista mitään. Kävin jopa psykoosissa, koska en ollut nukkunut pariin viikkoon. Ratkaisu ei tullut psykiatrilta eikä mielialalääkkeistä, vaan gynekologilta ja estrogeeni-hoidosta. Hormonit olivat päin persettä. Viikko estrogeenigeelin käyttöä ja olin takaisin tässä maailmassa.

– Vuosia jatkunut vuoristorata väsymyksen kanssa. Kuulostaa samalta kuin sinun. Yksityiselle lääkärille joka viiterajojen sisällä olevista arvoista huolimatta määräsi koelääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Olen kuin eri ihminen. Lääkärikäynti noin 100e, labrat noin 50e ja näitä joutuu puolen vuoden sisällä käymään 2-3 kertaa minun tapauksessani ja sitten tietty voinnin mukaan.
Eri asia mistä löytää lääkärin joka kuuntelee oireita, ei niitä yksityiselläkään liiaksi ole… Oma lääkärini nyt pitkällä sairaslomalla :S

Tsemppiä!!

Avatar

Luettuani kommentteja tuli mieleeni, että onko teille tuttu asia hiljainen tulehdus? Tiedättehän, että Omega3+D vitamiineilla on merkittävä vaikutus myös mielialaan? Aivothan ovat pääasiassa rasvaa ja rasvahappotasapainolla on merkittävä vaikutus terveyteen. Nykyruokavalio on niin prosessoitua, että saamme liikaa tulehdsta edistävää Omega6:sta. Erityisesti lapsemme ovat vaaravyöhykkeessä. Kirjoitin aiheesta blogiini ja voin sanoa olon tasaantuneen huomattavasti käytettyäni kuukauden Balance öljyä. Myös vyöhyketerapiaa suosittelen. Tässä hiljaisesta tulehduksesta juttua http://aitiyrittaa.blogspot.fi/2014/10/hiljainen-tulehdus-rasvahapot.html?m=1

Avatar

Vaikka sulla olis mikä, psyykkinen tai fyysinen vaiva, niin kaikkein parhaimman avun saat kuitenkin psykoterapiasta. Hakeudut sinne psykiatriselle polille ja pyydät kirjoitamaan lähetteen Kelan osa?kustantamaan terapiaan. En ole säännöllisesti blogiasi lukenut enkä tiedä oletko jo käynyt kolmenvuoden terapian edellisiin asioihisi liittyen. Kolme vuotta olisi minimi, mitä kannattaa ajatella terapian toteuttamiseksi. Ehdottomasti paras apu!

Avatar

Lääkärin tulisi poissulkea somaattiset sairaudet ennen psyykkistä diagnoosia. Itse olen kyllä päässyt labraan kilpirauhaskokeeseen ihan vain soittamalla tk ajanvaraukseen. Ei siis tarvinnut käydä sh:lla tai lääkärillä. Eikai pelkän verikokeen saamiseksi tarvitse yksityiseen turvautua….tai ainakin toivon että näin ei ole.

Avatar

Samma häär..itestäni tuntuu etten oo 13v nukkunu ku koira unta vaan..nyt täst viidennestä lapsesta nukkunu erittäin huonosti..tämä vuoden ikäne ihana rakas mussukka sai kun saikin koliikin..muut minun muksut ei oo ollu koliikki muksuja..iltatähti huuteli kans sairaalassa ja itkin itekki siel et mikä babya vaivaa ku en oo ikinä kokenu vastaavaa..kotona sit baby oli vaan mun sylissä,nukku aina vaan 1-2h unet ja huutoa joka päivä..itekki sain itkeä joka hemmetin päivä ja ne kauheet mikreenit päälle..tuntu pahalta ku ei ollu aikaa isoitten lasten kans yhtää..onneks iskä oli suurin apu mut välil en jaksanut miestänikään kattoa ja kuunnella..välil oli päivät sekasin mietin mis ajas mennää ja unohtelin lasten ja omat esim.hammaslääk.menot yms..en jaksanu vieraita yhtään,enkä menny kyläilemään kenellekkään..käytii yhen kerran kahvil ni ei muutaku puoltuntii ni piti lähtee ku baby vaan huus..olin niin masentunu et ois tehny mieli tehä itsari..ajatus kävi siin mut en silti jättäis perhettäni..5kk kesti kauhee koliikki ja imetin sit 9kk ku hää oli niin ihana siin..nyt mei 1v1kk baby on nukkunu yöt heräämättä 3kk. mut silti heräilen viel yöllä jos hää pyörii pikkasenkaa tai uni älähys..vaik kaik hyvin ni taas tuntuu välil niin masentavalta,en käy juttelemas kenenkään kans enkä käytä mitään lääkkeitä..mie en oo vaan sellane luonneltaan et puhun omast elämäst jollekkii..tämmöseen on helpompi purkaa omat tunteet ku ei nää ihmistä livenä..

Avatar

Varaa aika mahdollisimman nopeasti Homeopaatille. Homeopaatit hoitavat ihmistä kokonaisvaltaisesti, kuunnellen ja ottavat varmasti tosissaan. Olen itse nuori äiti ja saanut homeopatiasta apua kaikkiin henkisiin ja fyysisiin ongelmiini. Käy rauhassa tutustumassa esim. Satu Järvilehdon sivuihin, kts.googlesta ”Satu Järvilehto”. Hän on kouluttautunut taitava homeopaatti pk-seudulta. Saat varmasti nopeasti ajan hänelle ja apua ongelmiisi. Suosittelen koko sydämestäni edes kokeilemaan. Homeopaattiset luonnonlääkkeet eivät aiheuta minkäänlaisia sivuoireita,ei riippuvuuksia tms. Tiedän monen ihmisen saaneen homeopatiasta avun. Tällaisia hoitomuotoja vain pidetään täysin ”uskomuslääkkeinä” mutta kun itse näin miten koliikkivauvani sai niistä avun, ja myös omat ongelmani hoituivat, en voi kun suositella. <3

Avatar

Onhan se ihan totta, että nämä kommentit takuulla lietsoo pelkoa ja paniikkiakin, mutta olettaisin että kaikilla ehdotuksia tekevillä oli takana ainoastaan huoli Emiliasta. Mitä nopeammin emilia hakeutuu hoitoon sen parempi hänelle, oli se syy huonoon oloon sitten psyykkinen tai fyysinen. Ja pitää nyt omaa näkökulmaa sen verran puolustaa, että bipolaarisia häiriöitä on eri asteisia, joista siltikin ihan syystä määrätään lääkkeet. Itse tiedän siskoni kautta että ilman lääkkeitä häntä ei enää olisi, psykoosi ei ollut kaukana. Hänelläkin on ollut niitä huonompia ja parempia lääkkeitä, kaikki ei toimi halutusti ja silloin niitä vaihdetaan. Asiantuntijan kanssa ja terapian ohella. Ja kuten sanoinkin, silti kannattaa ensin etsiä sitä oikeaa syytä, mistä olo johtuu, ennen kuin aletaan vaan popsimaan mielialalääkkeitä. Onhan niitä hyviä ja huonompia lääkäreitäkin, kaikilla ei ole intressejä tai rahkeita tutkia yhtä tarkkaan. Toivottavasti löydät ratkaisun Emilia!

Avatar

Vaadi ehdottomasti verikokeita! Olen samassa tilanteessa. Minulla on juuri vuoden täyttänyt tytär. Synnytyksen jälkeen minulla todettiin synnytyksen jälkeinen uupumus ja pääsin neuvolapsykologille. Muutaman käyntikerran jälkeen tunsin että asiat ovat hyvin ja uupumus on poissa. Väsymys ei kuitenkaan hävinnyt, fyysinen väsymys. Laihduin valtavasti. Minullakin on syömishäiriötausta ja ajattelin että tiedostamattamme taas kontrolloin itseäni. Yritin tietoisesti tarkkailla syömisiäni, varmistaa proteiinien saanti mahdollisimman hyvin. Ei apua, paino oli jumahtanut 47 kiloon mikä 170 senttiselle naiselle on aivan liian vähän. Koko ajan huimaa, tärisyttää, väsyttää, enkä jaksa keskittyä. Käyn töissä joten ongelma alkoi näkyä sielläkin. Fyysinen huono-olo alkoi muuttua myös henkiseksi pahoinvoinniksi. Neuvolassa naurettiin, olen muka onnekas kun pääsen raskauskiloista näin helposti. Soitin terveysasemalle joka luojan kiitos on ostopalvelu yksityiseltä ja minua viimein kuunneltiin. Pääsin verikokeisiin ja lääkärille. Tutkimukseni ovat edelleen kesken, mutta olen jo sentään jonossa ja saamassa apua. Masentunut en ole, en ainakaan vielä, mutta lääkäri myönsi suoraan että fyysisellä ja henkisellä terveydellä on suora yhteys. Fyysinen pahaolo voi muuttua henkiseksi. Soitapa uudelleen lääkäriin ja pyydä päästä verikokeisiin. Voimia! Et ole yksin! <3

Avatar

Hei Emilia,
Olet saanut valtavasti hienoja kommentteja, mutta halusin laittaa vielä omani,koska annan nyt vähän toisenlaisen näkökulman Sinulle. En valitettavasti voi käyttää tässä oikeita yhteystietojani ammattisuojani vuoksi, joten sinun ei halutessasi tietenkään tarvitse julkaista tätä kommenttia, eikä se ole minulle lainkaan tärkeääkään. Tärkeintä on saada kertoa Sinulle tämä:
Olen ammatiltani lääkäri, psykiatri. Olen myös äiti; kahden pienellä ikäerolla syntyneen pienen lapsen äiti. Olen mielenkiinnolla seurannut blogiasi, koska teen paljon työtä nuorten kanssa. Olen ihaillen seurannut sitä, miten suurella sydämellä ja sisukkuulla noin nuori nainen hoitaa noin haastavaa ”palettia” ; kahta pientä lasta, kotia ja parisuhdetta ja jaksaa vielä pitää huolta myös itsestään. Lisäksi tämä blogi-työsi on todella haastavaa ja sanoisinko että raakaa, koska tämä on niin julkista. Tämän kaiken lisäksi Sinulla on ollut nuoressa elämässäsi paljon koettelemuksia; enemmän kuin moni jaksaisi kantaa. Silti aina – aina puhut lapsistasi ja perheestäsi niin kauniisti ja arvostavasti, silloinkin kun olisi ihan inhimillistä päästä muutamakin kirosana. Kohtelet arvostavasti myös muita ihmisiä – ventovieraitakin. Näin ammattikielellä sanoisin Emilia, että tapahtui mitä hyvänsä, Sinulla on valtavasti voimavaroja, joiden avulla Sinä tulet selviytymään lopulta silloinkin, kun tuntuu että kaikki voimat ovat loppu. Minullakin on henk.koht kokemusta omasta lapsesta, joka ei ole eläissään nukkunut kunnolla koskaan. Se on erittäin rankkaa. Sinä olet kokenut tuon kaiken vielä kivisemmän polun kautta. Nuorimmaisesi koliikkiaika on blogisi kautta kuvautunut äärimmäisen rankkana – en lääkärinä enkä äitinä käsitä miten olette noin täysjärkisinä selvinneet sen yli. Psykiatrina tiedän kuitenkin pitkällä kokemuksella sanoa, että noin pitkällä jaksolla ilman kunnollista unta on välttämättäkin seuraamuksia. Sellainen jättää jälkensä. Kukaan ei Emilia selviydy tuollaisesta ” kolhiintumatta” – ei kukaan. Olet myös kirjoittanut saaneesi menneinä vuosina posttraumaattisen stressireaktio- diagnoosin. Sekään ei ole mikään pikkujuttu. Lisäksi Minuuttasi on koetellut syömishäiriö. Ihminen on kokonaisuus ja kaikella sillä mitä me koemme, tunnemme, pelkäämme, ajattelemme on vaikutusta siihen miten me fyysisesti ja psyykkisesti voimme. Siksi minua harmittaakin se sävy, miten lääketiede käsittelee ihmistä ”lokeroina”. Usein unohdetaan, että myös masennus on biologinen sairaus;jos ja kun oikean masennusdg:n saaneelta mitataan esim. täälläkin mainittuja aivojen serotoniini-tasoja, ovat ne lähes poikkeuksetta poskellaan. Tähän myös masennuksen lääkehoito perustuu; lääkityksen avulla nämä tasot normalisoidaan. Masennus-lääkityksen aloitus ei kuitenkaan ole tarpeen läheskään aina, oikeastaan sen merkitys on oleellinen vain vakavammissa tapauksissa. Sinun kohdallasi Emilia -mikäli kyseessä on maseenus- ei kyseessä ole missään tapauksessa ainakaan vakava masennus, koska vakavasti masentunut ihminen ei ole noin toimintakykyinen kuin Sinä olet.
Olen pahoillani lääkäri-kollegoideni puolesta siitä, että meissä lääkäreissä on valitettavan paljon sellaisia ”älykköjä”, joiden sosiaaliset taidot eivät ole älyn kanssa samalla tasolla. Eli valitettavan paljon potilaat joutuvat kestämään kaikenlaisia töksäyttelyjä. Sinulla on toki oikeus pyytää itsellesi esim.labrakokeita ja ilman muuta ne kuuluisivat lääkärin tehtävään katsoa jo ihan alkuvaiheessa. Sinun tapauksessasi en kuitenkaan usko, että kyseessä voisi mitenkään olla kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) ,koska silloin esim. noin hurja painonpudotus ei olisi onnistunut. Thyroxin-lääkitys (jota hypotyreoosissa käytetään) on ns. piriste eli siitä saa hyvän olon, vaikka ei hypotyreoosia sairastaisikaan. Hypotyreoosi on valitettavasti Suomessa myös ylidiagnosoitu sairaus. Kertomuksesi perusteella en myöskään heti epäilisi mitään muitakaan somaattisia (fyysisiä) sairauksia ,koska niissä ei ole tyypillistä että toimintakyky noin paljon vaihtelee ollen välillä tarmokas ja normaali.
Sen sijaan ajattelen Emilia, että tilanteesi ja oireilusi on kovinkin luonnollinen ja tavallinen seuraamus ja reaktio kovin epätavalliseen, äärimmäisen kuormittavaan ja pitkälliseen tilanteeseen (yli vuoden kestänyt unen puute). Noin pitkä unen puute selittää heittämällä kaikki nuo oireesi ja tuntemuksesi. Ajattelen ehdottomasti niin päin, että olisi paljon huolestuttavampaa ja epätavallisempaa,jos et oireilisi mitenkään tuollaisen ajanjakson jälkeen! Sanotaanko vaikka niin, että kirjoituksesi ei siksi yllättänyt minua lainkaan. Oletko koskaan kuullut sanontaa,että sodassa ei ole masentuneita? Tämä tarkoittaa sitä, että kun ihminen joutuu kovaan stressitilanteeseen ( kuten sinä nuorimmaisesi koliikissa)hän ei ”ehdi masentua” koska kaikki voimat menevät hengissä pysymisen taisteluun. Vasta kun ”sota” on ohi, tulee reaktio- ja se usein yllättää voimakkuudellaan. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, näin me ihmiset toimimme- ja näin sen kuuluukin mennä.
Neuvoisin siis Sinua nyt hakeutumaan uudestaan omalääkärille (tiesithän että saat perusterv.huollossa valita itse omalääkärisi nykyään- tämä on laissa), eli älä ota sellaista kenen kanssa ei synkkaa! Sitten pyydät lähetteen kattaviin peruslabroihin lähinnä poissulkumielessä (älä mene tämän vuoksi yksityiselle,koska itsekin siellä työskennelleenä tiedän, että siellä saat kyllä mitä tilaat,mutta bisness is bisness, eli luotettavaa dg:a ja hoitoahan yksityinen ei todellakaan takaa, siellä puhuu raha paljon lääkärin etiikkaa enemmän valitettavasti ). Sitten mietitte omalääkärin kanssa rauhassa miten uniongelmasi (joka on vakava), hoidetaan! Tämä on ENSISIJAISTA, mikään muu ei tule korjaantumaan ennen kuin Sinun unesi saadaan kuntoon. Mikäli omalääkäri ei osaa hoitaa asiaa, hän laittaa Sinulle lähetteen eteenpäin. Jos lähete on psykiatrialle, tule avoimin mielin;suurin osa psykiatrialla työskentelevistä on ammattilaisia isolla A:lla ja heidän päätehtävänsä on nimenomaan kuunnella potilasta – ja saada asiasi järjestymään. Muista, että meistä kukaan ei ole elämässään suojassa näiltä asioilta;kenelle tahansa voi tapahtua unta ja mieltä järisyttäviä asioita ja on vain fiksuuden,herkkyyden ja inhimillisyyden merkki reagoida niihin, kuten Sinä olet reagoinut.
Toivon, että kirjeestäni on Sinulle hyötyä ja saat voimia hoitaa itsesi kuntoon. Sinä olet Maailman Tärkein Ihminen kahdelle pienelle ihmisen alulle, mutta ennen kaikkea muista että Olet Maailman Tärkein Ihminen itsellesi. Vain muistamalla sen, voit olla läsnä myös muille. Kuten jo sanoin, Olet todella vahva nuori nainen – olen varma että kaikki järjestyy, kunhan asiat etenevät oikeassa järjestyksessä ja mittasuhteissa. Älä pelkää tarttua niihin ,ne kyllä kantavat Sinua. Muista, ettet ylitä omia voimiasi ja anna itsellesi oikeus olla myös heikko, huono ja väsynyt – niin me kaikki muutkin olemme.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää Emilia ja ajankohtaisesti ja ennenkaikkea toivon Sinulle HYVÄÄ UNTA :)!

Avatar

Hellou! Kuulostaa täysin luonnolliselta reaktiolta, eli uupumiselta. Itsellä samantyyppinen tilanne, eli 3-v esikoinen on vasta nyt alkanut nukkua öitä huutamatta. Huutaa tosin paljon vielä päiväsaikaankin. Alkuaikoina nukuin vain muutaman tunnin yössä monen syyn vuoksi ja parin vuoden kuluttua aloin olla aika huonossa kunnossa. Ihmisen terveys ei vaan jaksa kaikkea. Juniori on samanikäinen kuin teidänkin ja hän on ollut helppo lapsi, tosin nykyään todella kovaääninen ja lujatahtoinen.

Olen ”lääkinnyt” itseäni reiluilla vitamiiniannoksilla ja parhaaksi olen todennut ubikinoni eli Q10, 200 mg päivässä. Sillä jaksaa, mutta ei kuitenkaan kodin siivoukseen pureutua pahemmin. Itselläni ei ole ollut tukiverkostoja, jotka olen todennut äärettömän tärkeiksi. Kannattaa yrittää saada lapsia paljon hoitoon, koska jos hoitaja on mukana kotona, on vastuu ja hommat kuitenkin sinulla.

Itselläni on myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Arvot ovat aina olleet hyvät, mutta oireita on. Menin suositellulle kilpirauhaslääkärille Antti Virkamäelle Töölön Mehiläiseen Helsingissä ja hän oireita kuunneltuaan antoi heti thyroxin-koelääkityksen. Eli hän kuuntelee oireita, ei arvoja, kuten miltei kaikki muut Suomen lääkärit. Eli kannattaa mennä vain ja ainoastaan hänelle. On sadoittain kertomuksia ihmisistä, jotka ovat käyneet kymmenelläkin lääkärillä, mutta aina on sanottu, että päässä on vain vikaa. Lopuksi ovat kuitenkin löytäneet Virkamäen tai jonkun muun vastaavaan lääkärin, joita ei siis ole monia Suomessa. Itse asiassa kilpirauhassairaudet aiheuttavat masennusta ja muuta pääongelmaa.

Sitten viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on mielenterveyslääkäreidenkin neuvo käyttää D-vitamiinia reilunkokoisia annoksia eli noin 100 mikroa päivässä. Pienemmät annokset eivät auta. Sama koskee E-epaa. Tohtori Tolosen http://www.tritolonen.fi löytyy erittäin kattavasti neuvoja kaikenlaisiin terveyden ongelmiin, joita voi hoitaa monesti pelkillä lisäravinteilla. Itse olen hoitanut itsenäni juuri noiden neuvojen turvin.

Turku näyttää olevan todellakin retuperällä kaiken hoidon suhteen. Ensin hammasasiat ja nyt ihan perustervydenhuolto. Voisitko käydä lääkärillä muussa kunnassa?

Toivon sydämestäni sinulle hyvää ja tervettä tulevaisuutta. Ota härkää sarvista ja tee kaikkesi terveytesi eteen. Ei siihen muut puutu.

Avatar

Moikka! Mun on pakko kommentoida nyt tähän. Mun veljellä jatku pitkään turhanlainen kuumeilu ja kipeys, se jatkui ja jatkui, myös koko poika oli muuttunut poissaolevaksi, väsyneeksi, masentuneeksi. Muuten niin aktiivinen urheilua harrastava poika makasi kotona itkien ja surren kuinka elämä on kamalaa. Kouluarvosanat lähtivät laskemaan kuin lehmänhäntä. Verikokeissa kilppariarvot olivat vain ihan hiukan normaalin alapuoella, mikä tietenkin oli huonoin mahdollinen tilanne; veljen henkinen kantti huononi ja samalla koko perheen välille oli kasvanut rako. Puolen vuoden testikierteen jälkeen lääkärit myöntyivät antamaan lääkettä kokeiluksi kotiin. Muutama päivä lääkityksen aloittamisen jälkeen poika oli jo ennallaan! Nyt vuosi kilpirauhasen vajaatoiminta-diagnoosista eteenpäin olo on siskona huojentunut, koska pitkä taistelu on ohi ja veljellä asiat kunnossa! Jokapäivänen lääkitys on pelastus koko perheelle, tietenkin suurin pelastus veljelleni, jonka elämä on taas yhtä energistä ja innokasta kuin 17-vuotiaan pojan elämän täytyykin. Pakko oli tämäkin kokemus nyt kirjoittaa, kun tämän tekstisi luin! Rohkea olet kun avaudut aiheesta ja todellakin sinulla on oikeudet verikokeeseen josta kilppariarvot selviävät helposti! Samanlaisia oireita on sinulla kuin vuodentakaisella veljelläni, tietenkään eihän tämäkään takaa sitä että vika olisi kilpirauhasarvoissa. Tsemppiä jatkoon!

Avatar

Hei Emilia! Ensiksi haluan kiittää sua inspiroivasta ja kauniisti toteutetusta blogista! Kuvaat kauniisti lapsiasi ja pidän siitä että uskallat kirjoittaa myös vaikeistakin asioista. Tuohon viimeiseen kirjoitukseesi; Voin sanoa että se kosketti minua kovasti, olen myös itse käynyt läpi saman tapaista. Ilman muuta sinulla on oikeus vaatia kaikki kilpparitutkimukset ym. Mulle itselleni on myös tehty sellainen kahteenkin otteeseen, samoin otettu muut laajat verikokeet. Syyn oli ensimmäisen kerran valtava väsymys ja vetämättömyys poikiemme ollessa pieniä, ja nyt uudemman kerran tämän vuoden alussa kun mulla oli hirveästi outoja fyysisiä oireita ja jaksamattomuutta. Kävin myös lähes jatkuvan huimauksen vuoksi asentohuimaustesteissä ja jopa sydänfilmissä. Kaikki oli kuitenkin ok. Itsellä alkoi mieliala romahtaa lopulta ihan yllättäen ja fyysiset oireet pahenivat rajuiksi panikkikohtauksisksi ja jatkuvaksi hengenahdistuksesksi. Tulos oli keskivaikea masennusepäily+ahdistuneisuushäiriö+pitkään jatkuut uupumus lasten valvomisten ym. takia. Sekava soppa siis kaikkea, ihan varsinaista masennusta ei siis mulle diagnosoitu ja hyvä niin. Mulle aloitettiin melko pian säännöllinen lääke (SSRI = serotoniiniin vaikuttava lääke, eli tavallaan ”luonnonmukainen”) ja itse sitä myös ehdotomasti halusin koska fakta on että en olisi selvinnyt muutoin ylös siitä olosta. Pelkäsin kyllä että mitä jos se ei sovikaan (niissä kun vaikuttamisaika pari viikkoa ja aluksi oireet pahenevat ennen kuin helpottuvat) ja entä jos muutun eri ihmiseksi, lähes turraksi tunnemaailmaltani. Kolme viikkoa olikin aika helvetillistä, kun lääke vain pahensi oireita, mummo hoiti lapset (nyt 3v. & 5v. pojat) päivisin ja mieheni iltaisin ja öisin. Mä sain lähes jatkuvia paniikkikohtauksia ja jatkuvasti huimasi, ja koko maailma tuntui epätodelliselta. Mut, sitten tuli ensimmäinen pilkahdus kun kuuntelin radiota ja huomasin vaan laulavani mukana ja hymyileväni! Siitä meni taas aikaa ja vähitellen hengenahdistus helpotti, paniikkikohtaukset harvenivat ja sain voimia. Pahimmassa vaiheessahan mua myös väsytti k o k o ajan, ja hengästyin (!) jos ripustin pyykit narulle. Jopa liikkuminen tuntui jotenkin kankealta. Huomasin oloni muuttuvan ketterämmäksi ja hymy palasi! Sitten löysin huumorintajun, sen jälkeen huomasin kuinka kaunis luonto onkaan ja kuinka suloisia mun lapset! Hoitovapaa loppui ja sain sen jälkeen sairaslomaa yhteensä neljä kuukautta. Joka kuukausi elämä on ikäänkuin avautunut ja vointi kohentunut hirveästi! Olen ihan eri ihminen kuin vuosi sitten. Siis sama kuin ennenkin, mutta kuin elämäni kunnossa! Lääke on onneksi sopinut todella hyvin, tunnemaailmani ei ole turtunut. Sen se kuitenkin (onneksi) tekee että se muodostaa itselleni kuin ”suojakalvon” vaikeisiin tilanteisiin, jotta en romahda niistä ja vaivu paniikkikohtaukseen. Olen myös ollut onnekas, kun olen saanut psyk.sairaanhoitajan jonka luona käyn edelleenkin harvakseltaan puhumassa. Se on opettanut todella paljon itsetuntemusta ja kaiken kaikkiaan tämä aika on koitunut itselle jopa hyväksi. Näin jälkeenpäin tajuan että ne omat fyysiset oireeni (voimakas huimaus, sydämentykytykset, nopeas syke, valtava väsymys ja turta olo, pääkipu, tinnitys ja suhina korvissa) liittyivät henkiseen pahoinvointiin, toki myös univelkaa itselläni oli järjetön määrä. Koska nyt mua ei huimaa enää juuri ollenkaan, pääkipua on harvoin, sydämentykytykset ovat loppuneet, korvissa ei juurikaan enää tinnitä, olen liikkeissäni nopeampi ja jaksan kaikkea paremmin. Pinnakin on pidempi. Eli, haluan sanoa siis että masennus ym. voi todellakin aiheuttaa lukuisan joukon ihan todellisia fyysisiä oireita (minullakin syke oli siis todella välillä lähes 100). Mutta välttämättä sinun tapauksessa ei ole silti kyse siitä. Toivon sulle jaksamista ja uskallusta puhua suoraan lääkäreille toiveista ja ajatuksistasi. <3

Avatar

kilpirauhasen vajaatoiminta itsessään aiheuttaa masennusta/sen oireita. Mä menin kolme vuotta sitten valittaan työterveyteen väsymyksestä. ihme kyllä ottivat heti kilpirauhaskokeet. Näyttivät, että ovat viite arvojen ulkopuolella ja otettiin pari uusinta koetta, mutta ei ne siitä miksikään muuttuneet, joten sain Thyroxin lääkkeen kokeiluun. Kolme vuotta söin sitä kiltisti, välillä yritettiin nostaa mutta tuli rytmihäiriöitä jne. edelleen mulla on kolmen vuoden takaiset oireet, väsymys, alotekyvyttömyys, hidas aineenvaihdunta, paino nousee, tukka lähtee, kylmä, kuiva iho jne.. varasinpa sit yksityiselle lääkärille ajan ja nyt on asiat lähtenyt rullaamaan, kohta saan lio lääkityksen thyroxinin rinnalle. mutta helsinkiin asti joudun menemään, ennenkuin löysin asiantuntevan lääkärin (asun itse pirkanmaalla) voin pistää sulle lääkäri suositusta, jos kiinnostaa! 🙂 tässä en yleisesti viitsi sitä kirjottaa koska valvira ”jahtaa” vaihtoehto lääkäreitä :/

Avatar

Moi. Suosittelisin sua hakeutuun funktionaalisen lääketieteen harjoittajalle. Se on lääketiedettä, jossa potilasta katsotaan kokonaisuutena eikä hoideta vain yhtä oiretta. Paljon voimia tilanteeseesi!

Avatar

Paljon voimia sulle! Vaadi tiukasti lääkärissä pääsyä verikokeisiin! Väsymyksen takia mulla on testattu kilpirauhasarvot, sokeri, keliakia jne.. riippuu varmaan myös lääkäristä et miten vakavasti potilaan ottaa, mut nää kaikki hoitunu kunnallisella mulla. Mun allapäisyys ja väsymys ratkes niinkin helpolla ,kun rautakuurilla ja e-pillerien lopettamisella. Nyt ihmetyttääkin, miten sitä ennen itki lähes joka ilta ja nyt aniharvoin! Asioilla on onneksi tapana mennä parhain päin, kunhan toivosta ei luovu 🙂

Avatar

Mulla oli lähes samantapaisia oireita, johtuen sitten vain psyykkeestäni joka oli vain heikolla. no siitä selvisin hiljalleen lapst hoidossa itse töissä ja se tuli kuitenkin aina uudestaan. tunsin että sisälläni on möykky joka voi viedä mut joskus tosia vaikeaa tilanteeseen. Hakeuduin itse terapiaan ilman mitään tk välikäsiä – onhan se tyyristä mutta vuoden sisällä 10 krt teki jo ihmeitä. valmistuin Minäksi. Tiedän että kaikki mun oudot kivut ja säryt etenkin rinnassa ja mahassa johtui yksinkertaisesti henkisestä huonosta hyvinvoinnista. kuitenkin olet nuori äiti se on haastavaa minuudenkin kanssa. olin itsekin 19-21 v kun sain kaksi lasta. Nyt olen 26-vuotias ja tasapanoisempi sekä hyvin voiva – toki helpottaa kun lapsetkin on isompia.

Avatar

Kuulostaa tutulta. Tosi tutulta. Vaadi niitä testejä! Kyllä ne on tärkeintä ottaa ensin.

Yleensä paha olo lähtee jostakin. Ei se vaan tule ja ole hoidettavissa lääkkeillä. Se syy on tärkein selvittää. Oli se sitten fyysinen tai psyykkinen. Parempaa oloa <3

Avatar

Väsymys voi myös laukaista masennuksen. Kannattaa kyllä väkisin vaan repiä apua joltakulta. En tiedä mitä ite ajattelet, mutta seurakunnilla ainakin on myös auttavia ammattilaisia, ja useimmiten he ovat todella ymmärtäväisiä! 🙂 Joista sielä Turun suunnalla olevista onkin pakko mainita Turun Hopeseurakunta ja Raision Vapaaseurakunta. Aivan älyttömän ihanaa porukkaa!

Avatar

Outoa, että et pääse verikokeeseen missä otettaisiin kilpirauhasarvot. Itse menin pari viikkoa sitten YTHS:lle lääkärin vastaanotolle ihan muissa asioissa, mutta siellä sitten otin puheeksi väsyneisyyden, palelun yms. ja itse olin miettinyt kilpirauhasen vajaatoimintaa. Muuta ei tarvittu, kun lääkäri kirjoitti minulle lähetteen laboratorioon verikokeeseen. Nyt sitten vielä pari viikoa odotellaan tuloksia ja siinä se. Onko suvussasi kilpirauhasen vajaatoimintaa? Se nimittäin on jokseenkin kai perinnöllinen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä