Tahdotko tänne bloggaamaan?

Viikonloppuna näitä ”loma-ajan” postauksia ajastaessani tuli tosiaan kirjoiteltua ylös näitä lyhkäisempiä postausideoita, joita tuossa mun pitkässä listassa odottelee ja tässä olisi niistä taas yksi, joka on tällä kertaa bloggaajille suunnattu.

Tiedän olevani aivan hirvittävän onnekas, kun olen onnistunut ponkaisemaan blogini pinnalle ja saavuttamaan vahvan aseman blogimaailmassa. Tottakai olen tehnyt ihan hirveästi töitä kaiken tämän eteen, mutta kyllä siihen tarvitaan välillä myös hitunen sitä onnea, koska voi riittää, että juuri se yksi oikea ihminen sattuu löytämään blogisi ja näkee siinä sitä jotain. Suomessa on paljon ihania blogeja ja taitavia bloggaajia ja haluan osaltani auttaa niin lukijoitani löytämään uusia blogeja, kuin muita bloggaajia saamaan uusia lukijoita.

Nyt tahtoisinkin tarjota yhdelle bloggaajalle mahdollisuuden kirjoittaa ns ”vieraskynä” -postauksen blogiini. Suunnittele siis, mistä kirjoittaisit, mikä olisi sellainen aihe, joka esittelisi hyvin kirjoittajan taitojasi tälle yleisölle ja saisi ihmiset klikkaamaan blogiisi. Kerro lyhyesti, mistä kirjoittaisit, jos juuri sinut valitaan ja muista laittaa tietenkin mukaan blogisi osoite ja sähköpostisi. Aikaa osallistua mukaan ”hakuun” on 6.4.2015 asti.

Kaikista positiivisista mahdollisuuksista huolimatta otathan huomioon myös sen, että kymmenille tuhansille ihmisille kirjoittaessa voi tulla myös sitä negatiivista palautetta. Kannattaa harkita osallistumista, jos tuntuu siltä, että keskustelupalstojen mahdolliset hölmöydet vaikuttavat sinuun.

Kommentit

38 kommenttia
Avatar

Vieraskynäjutut on kiinnostaneet mua aina, mutta näköjään aiheen keksiminen onkin hankalampi juttu. Kirjoittaisin kuitenkin varmasti jollain tavoin avoimen pläjäyksen vanhemmuuden eri tunteista ja siitä, miten paljon lapset ovat kasvattaneet mua. Eilen kirjoitin omaan blogiin siitä, miten ennen lapsia tunsin kyllä kaikki teoriat, mutta miten ne kaikki murtui haastavamman lapsen kanssa. Jatkaisin varmaan sillä teemalla. Kuinka sitä voi kyllä lukea ja opiskella, mutta mikään ei siltikään valmista siihen, mitä omien lastensa kanssa käy läpi. Ja se on vaan hyvä se.

Avatar

Oletpas ihana, kun järjestät tällaisen mahdollisuuden.
Ehdottomasti lähden ´´kokeilemaan kepillä jäätä”
Itse kirjoittaisin vieraskynänä omista kokemuksistani siitä, kun tuleekin yllättäen 16-vuotiaana raskaaksi, jää opiskelut kesken ja millaista on ollut palata jatkamaan niitä opintoja kahden vuoden tauon jälkeen täysin uuden luokan ja elämäntilanteen kanssa 🙂 Kirjoittaisin siis tuntemuksista, ajatuksista, millaista on todellisuudessa ollut (varsinkin siltä kantilta kun melkein kaikki on nuorempia ja olen ainoa äiti luokallani), miten muut (oppilaat ja opettajat) ottivat vastaan ja mitä vinkkejä antaisin muille samassa tilanteessa oleville 🙂

Oma blogini löytyy osoitteesta: http://parempiayhdes.blogspot.fi/
S-posti: [email protected]

Avatar

Tämä tilaisuus kiinnostaisi minua enemmän kuin paljon. Minulla on uusi blogi nimeltä Salla time, jossa nyt vauvajuttuja olen käsitellyt, kun se on mulle tätä päivää. Jos mulla olis paljon onnea, ja mut valittais, voisin kirjoittaa omasta kokemuksestani ja siis omasta näkökulmastani aiheesta äidin eri pelot lapsen ollessa vauva. Joka tapauksessa kiitos mielenkiintoisesta blogista!

Avatar

Olisi ihana kirjoittaa perheensisäisestä adoptiosta. Siitä miten sen homman saa alulle, jos haluaa aviopuolison lapsen adoptoida, siitä kuinka prosessi etenee ja mitä kaikkea prosessin aikana tapahtuu. Meidän perhe sen kävi juuri läpi, kun mies adoptoi minun poikani. Siitä asiasta puhutaan liian vähän ja monia pelottaa, että miten asiat etenee. Kannustaisin ihmisiä käymään prosessin läpi jos sitä oikeasti haluaa.

Avatar

Tämäpä olisi mielenkiintoinen aihe!!

Avatar

Hei tosi hyvä idea!

Itse kirjoittaisin vieraskynänä arjesta kahden lapsen kanssa ja sen haasteista ja iloista. Toisin rehellisen kuvan kahden pienen lapsen äitinä ja en pelkäisi kirjottaa myös niitä arjen haastavampia puolia, unohtamatta kuitenkaan onnen hetkiä.

http://raskauteni.blogspot.fi
miia.sarpola(at)gmail.com

Avatar

Olen 30+ kolmen lapsen äiti. Aloitin Kauniskaikuu-blogini kirjoittamisen omanmielen piristykseksi reilu kuukausi sitten, kun jäin pidemmälle sairauslomalle uupumuksen takia. Kirjoittaisin millaista on pyörittää kolmen pienen lapsen kotitaloutta, keskimmäisen lapsen ollessa vaikeasti kuulovammainen, palata usean kotiäitiysvuoden jälkeen takaisin töihin, saada ylennys esimiestehtäviin ja siinä samalla valmistautua lapsen päänalueen leikkaukseen. Millaista elämä on, kun käsissä on liian monet langat ja mitä sitten, kun langat napsahtavat poikki.

Avatar

Mä kirjoittaisin varmaan kaksosäitiydestä, koska se kaksosten kanssa eläminen jaksaa hämmästyttää – ja huvittaa ja raivostuttaa – mua itseäni aina vaan. Siitä mä kirjoitan kyllä omassa blogissakin vaikka toki paljon myös vanhemmuudesta ja elämästä yleensä.

Avatar

Tämä olisi todella hieno tilaisuus! Itse kirjoittaisin siitä, kun pääsin opiskelemaan eläintenhoitajaksi unelmieni kouluun ja sormia napauttamalla se kaikki unelma romuttui koulukiusaamisen vuoksi, johon kukaan ei puuttunut ja olin vähällä menettää mielenterveyteni. Oma blogini löytyy täältä http://vuonna2014.blogspot.fi/

Avatar

Mä kirjoittaisin varmaan kaksosäitiydestä, koska se kaksosten kanssa eläminen jaksaa hämmästyttää – ja huvittaa ja raivostuttaa – mua joka päivä. Omassa blogissakin kirjoitan kaksosista, mutta siellä on toki myös paljon vanhemmuutta ja elämän ihmettelyä yleensä.

Avatar

Ompa ihana tilaisuus 🙂 itse kirjottaisin siitä millaista on joutua kiusatuksi ja syrjityksi ja 6 -vuotiaana. Ja kuinka aikuiset eivät usko sitä mitä kerrot, kun eihän tuan ikäiset voi kohdella muita tolla tavoin. Ja kuinka pahat arvet se on jättänyt muhun itseeni ja millaista on kärsiä masennuksesta ja läheisten menettämisen tunne on tutumpi, kuin se ilon ja onnillisuuden tunne. Ja kuinka ei voi luottaa kehenkään vieraampaan ihmiseen jolla ei ole vaitiolovelvollisuutta. Ja kuinka ilman itkemistä en selviä tästä aiheesta kun kirjoitan/puhun jollekin.

Oma blogi löytyy osoitteesta
http://Www.marikahokkanen.blogspot.com
S-posti : [email protected]

Avatar

Hieno idis! Haluaisin osallistua! Kirjoittaisin suurperheen arjesta jota joka ikinen päiväni on. Meiltä löytyy myös eksoottinen lisä kun lasten isä on kenialainen eli lapset ovat puolet suomi ja kenia. Vanhin lapsi on ekaluokkalainen ja nuorin puolivuotias.

Avatar

Oi, mikä hieno tilaisuus! Kirjoitan melko tuoretta anonyymiä blogia (http://tatakoonainutkertainen-a.blogspot.fi) ja toivoisin suurempaa lukijakuntaa – niin hyvässä kuin pahassakin. Anonyymisyys tuo turvan kaikille henkilökohtaisille asioille, joita paljastan tai olen paljastanut ja kirjotan avoimemmin, kun en ole kaikkien paikannettavissa. (Siksi kommenttinikin vain a, mutta spostista näet todellisen nimeni, blogini sposti on [email protected])

Jos saisin yhden ainokaisen postauksen, niin haluaisin käyttää sen tärkeällä ja niinkin kevyellä aiheella kuin masennus. Asiasta vaietaan aina, puhutaan vain jos on pakko – yleensä liian myöhään. Masennus ei ole helppoa, kenenkään kannalta, ja siksi koen tärkeänä tuoda esille masennusta eri näkökulmista. Haluan kertoa omasta kokemuksestani ja kirjoittaa rohkeisevia tekstejä niin masentuneelle, vanhemmille kuin ystävillekin. Nämä tekstit tarvitsevat lukijoita!

Avatar

Oho…nämä aiheet taisivatkin painottua äitiyteen…. 😀

Avatar

Moi Emilia!

Olisi ihan mahtavaa päästä kirjoittelemaan vieraana tänne blogiisi. Kerkesin ajatella tätä ehkä sekunnin? Ajatus siitä mistä kirjoittaisin tälläisen mahdollisuuden sattuessa tuli kirkkaana mieleen.

Tyttäreni syntyi joulukuussa 2014. Se päivä oli torstai, pääsimme kotiin sairaalasta muutaman päivän sairaalassa olomme jälkeen sunnuntaina. Olimme odottaneet, että pääsemme nukuttamaan tytärtämme pinnasänkyynsä jonka olimme jo valmiiksi kuukausia aikaisemmin hänelle pedanneet. Pinnasängyssä oli silitetyt lakanat ja unipupu odotti pientä tuhisijaa viereensä.
Oli ihana tuoda tytär kotiin, kotona tuoksui tuore pulla jonka onnellinen mummi oli meille samana päivänä leiponut. Se oli ensimmäinen päivämme perheenä omassa kodissamme. Kotona oleminen oli helppoa ja luonnollista, se ei ollutkaan niin pelottavaa kun aluksi pelkäsin. Pärjäsimme sen pienen kanssa ilman sitä ammattitaitoista henkilökuntaa joka oli kanssamme ensimmäiset päivät hyörinyt.

Kaikki muuttui sekunnissa, sekunnissa joka on elämäni hirvein ja pelottavin. Olimme menossa nukkumaan, kun tapahtui jotain täysin odottamatonta. Vauvamme valahti elottomaksi. En voinut, kun huutaa apua samalla, kun mieheni soitti apua. Soitimme hätäkeskukseen kahdesti koska avun saaminen paikalle kesti liian kauan jopa 4 elämäni pisintä minuuttia. Olin vakuuttunut että olin odottanut ambulanssia jo kymmeniä minuutteja! Apu saapui paikalle ja ambulanssin valot vilkkuen lähdimme takaisin sairaalaan. Tyttö virkosi ja jäimme vielä muutamaksi päiväksi sairaalaan tarkkailuun. Ensimmäisenä yönä isä ei saanut jäädä kanssamme ja toisen yön tullessa sanoin etten yksin kestäisi sitä..

Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa kuinka paljon pelkäsin. Pelkäsin vielä pitkään tulevia iltoja, pelkäsin että se uusisi, pelkäsin menettäväni sen kaikkein rakkaimman.

Tapahtumat silloin oli elämäni kamalimmat. Olen entistä kiitollisempi ja onnellisempi tuosta omasta pienestä tyttärestäni. Kuiskasin sille silloin sairaalassa pyynnön saada olla vielä äiti, saan sitä olla edelleen.

Avatar

Noora mikä on sun blogin nimi haluisin lukea sitä. Siis toi mitä teille on käyny on hirveetä mutta loppujen lopuksi jotenkin liikuttavaa.

Avatar

Tämä olisi loistava tilaisuus. Itse olen pitänyt blogia vasta puoli vuotta, eli ole aika uusi ja lukijoita blogillani on vasta vähän. Blogini myös hakee vielä itseään, mutta sisältö on profiloitunut aikalailla teini-ikäisen tytön ja pienen vauvan kasvattamiseen. Jos saisin tilaisuuden olla vieraileva kirjoittaja, kirjottaisin varmaan äidin ja teinin yhteentörmäyksestä taikka vauvan ja teinin yhteydestä, kuinka heidän sisaruus näkyy ja mitä muutoksia teinissä on havaittavissa.

Blogini löytyy osoitteesta:
http://natsimutsi.blogspot.fi

Avatar

Kirjoittaisin siitä mitä on olla aina ulkopuolinen, 3 vuotiaasta lähtien kiusattu, koulupsykologilla käymiset, fyysiset oireilut, opettajan kiusattavana, miten löysin ne minulle oikeat ystävät, miten selvisin vahvana koko sen ajan! Miten ne kiusaajat katuvat nyt ja ajattelevat minua ihanana ihmisenä joita ei helposti löydä! Miten silloin aikoinaan mietin elämääni, ja vain päätin, että en anna itseni masentua tai jäädä kotiin, että olen jotain suurempaa kuin kiusaajani! Miten kuitenkin se pieni ääni joka kertoo ettet riitä täytyy vaientaa päivittäin! Kertoisin minun tarinani….

Avatar

Kirjottaisin ikäisteni ’vaikeuksista’ kavereiden asettamista vaatimuksista ja säännöistä. Ja siitä kuinka helposti nykyajan lapset ja nuoret saavat huora -nimityksen.

Avatar

Kirjoittaisin siitä millaista oli tulla äidiksi 16vuotiaana elämästä mitään tietämättömänä rääväsuuna, hitaasta ja vaikeasta matkastani huolehtivaiseksi kotiäidiksi, matka oli pitkä ja erittäin kuoppainen, se sisälsi paljon vastoinkäymisiä jotka toivat minut viimein tähän pisteeseen jossa olen nyt. Naimisissa oleva 22vuotias kahden tytön äiti. Olisi mahtavaa saada tälläinen tilaisuus, olen avoin enkä pelkää negatiivistakaan palautetta. Siinä lyhykäisyydessään, blogini osoite on: http://littlemoregirlythings.blogspot.fi ja sähköposti: [email protected]

Avatar

mun oma blogi on nyt hetkellisesti ollut tauolla, mutta olisi aiiivan loistavaa palata takaisin just tällä tavalla.
Kirjottaisin ehdottomasti kirjotuksen siitä mitä käy kun viiden alle kouluikäisen lapsen äiti vaan väsyy ja miten sieltä noustaan takaisin ylös elävien kirjoihin.
Minusta siitä väsymyksestä ja tuskasta mitä tämänkaltainen uupumus tuo niin siitä puhutaan täysin rehellisesti aivan liian vähän. Olisin todella kiitollinen jos saisin sen mahdollisuuden.

http://ihantotta.blogspot.fi

Avatar

Moikka!
Mä lähtisin kirjottamaan vieras postauksena esikoiseni ADHD:sta ja sen tuomista vaikeuksista jotka vaikuttavat pienempiin sisariin ja niistä onnellisuuden ja riemun hetkistä joita me perheemme kanssa haalimme. Meillä siis menoa riittää hyvässä ja pahassa

Avatar

Heips. Jos saisin niin hienon tilaisuuden, että saisin kirjoittaa vieraspostauksen blogiisi, niin kirjoittaisin kotiäidin yksinäisyydestä. Miten yhtäkkiä mies saikin töitä, ja jäin äkisti yksin kotiin reilu 4kk vauvan kanssa. Mies oli ollut jo yli vuoden työttömänä, joten kyllähän se vähän mullistaa elämää, kun toinen ei olekaan koko ajan tukemassa ja auttamassa.

http://roksupoksunelamaa.blogspot.fi/

Avatar

Vierailevana tähtenä kirjoittaminen on aina kiehtonut mua! Oma blogini on senverran pieni, ettei näyttökerrat yletä edes tuhanteen, joten tuntuisi mahtavalta kirjoittaa kymmenille tuhansille 🙂

Kirjoittaisin lapsettomuudesta, vapaaehtoisesta sellaisesta. Siitä, että on okei olla haluamatta. Se ei tee kenestäkään erilaista, suvun mustaa lammasta, itsekästä tai ihmissaastaa. Kertoisin omista kokemuksistani, niin hyvistä kuin huonoistakin. Miten perheeni reagoi? Miten päädyimme tähän päätökseen? Miten turvaan tulevaisuuteni?

En menisi sanomaan, että aihe on tabu, mutta vapaaehtoista lapsettomuutta paheksutaan edelleen. Haluan rohkaista muita samassa tilanteessa olevia ja auttaa muita ymmärtämään mitä se pitää sisällään, sillä vapaaehtoinen lapsettomuus ei tarkoita missään nimessä lapsivihaa.

Avatar

Minä tulin tarjoamaan vieraskynäilyn aiheeksi tällä kertaa jotain muuta kuin mielipidekirjoitusta. Voisin siis tehdä postauksen pienten lasten kanssa toteutettavista askarteluista ajatuksella, mitä voi tehdä yhdessä taaperoikäisenkin lapsen kanssa. Monet eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että yllättävän pientenkin kanssa voi jo puuhastella yhteisiä askarteluja ja silloin, kun ulkona sataa vettä kaatamalla ja kaikki kiva on jo tehty, voi uusi tekeminen pelastaa ainakin osan päivää.

Blogini löytyy täältä http://tipulassa.blogspot.fi/ ja viimeisin postaukseni askarteluteemalla on tällainen: http://tipulassa.blogspot.fi/2015/03/askartele-paasiaismunia-taaperon-kanssa.html 🙂

Avatar

Moikka! Ihanaa, että olet päättänyt antaa pienemmille blogeille tällaisen mahdollisuuden 🙂

Täällä aika moni kirjoittaisi perhe-elämästä/lapsista/äitiyden monipuolisuudesta – minulla ei ole kokemusta vielä moisesta joten oma aiheeni olisi seuraavanlainen;

Haluaisin kirjoittaa ns ”selviytymistarinan” elämän äkillisistä, yllättävistä ja myös tavallisista koettelemuksista. Näitä on mm. Avomiehen sairastuminen syöpään (josta siis onneksi parani), paniikki- ja ahdistuneisuushäiriön diagnosointi, koti-ikävä turusta joensuuhun… Kaikista koettelemuksista, niin pienistä kuin suurista, olen kuitenkin selvinnyt ja jaksan olla positiivinen, iloinen ja elämänjanoinen. Olen menossa jopa naimisiin kesällä 2016. <3

Avatar

Oon kovasti yrittänyt alkaa kirjoittaa omaa blogia, koska tiedän että mulla on kohtalotovereita ja netissä ei kauheasti ole verraistukea tilanteessani oleville. (Tai ainakaan etsintäyrityksistä huolimatta en ole itse löytänyt). Lyhyesti kerrottuna minulla siis löydettiin 20-vuotiaana kasvain munasarjasta. Kasvain oli jo niin suuri, että munasarja jouduttiin poistamaan, ja lääkärit antoivat hyvin epämääräiset lupaukset lapsiensaannista. Olimme seurustelleet mieheni kanssa vasta alle puoli vuotta, mutta päätimme silti yrittää heti lasta. Tulinkin lähes heti raskaaksi, mutta ensimäisessä ultrassa selvisi, että raskaus oli mennyt kesken. Jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen, jonka jälkeen tulin taas parin kuukauden päästä raskaaksi. Nyt meillä on ihana pikku prinsessa, josta olen ikionnellinen. Raskauden aikana rakenneultrassa minun toisestakin, ainoasta, munasarjasta löydettiin myös kasvain joka leikattiin heti raskauden jälkeen. Osa munasarjaa saatiin pelastettua, mutta kudos oli ”rakkulaista”. Takeita ei ole, alkaako munasarja toimimaan ollenkaan, saanko enempää lapsia, vaihevuodet saatan kokea jo alle kolmikymppisenä.
Kaikenlisäksi olemme kesällä aloittamassa talon rakentamisen, ja tiedän että se tulee koettelemaan parisuhdetta etenkin pienen lapsen kanssa. Blogi olisi minulle ehkäpä pakokeino arjen hälinästä, ja keino purkaa omia tunteita sanoiksi, koska olen kovin huono puhumaan. Tällähetkellä kirjoitan vain päiväkirjaa.

[email protected]

Avatar

Äh yritin jo kerran kommentoida tähän, mutta se ilmeisesti katosi ilmeisesti jonnekin bittiavaruuteen kun sitä ei täällä näy. 🙂

Tämä on todella hyvä ja kiinnostava idea! 🙂 Jos saisin vieraskynäillä blogissasi, mitä olen lukenut todella kauan, ja silloin vain haaveillut bloggaamisesta, niin kirjoittaisin blogini teeman mukaisesti postauksen erilaisen äidin arjesta ja siitä ettei vaikeavammaisuuteni vaikuta äitiyteeni mitenkään. Blogissani olen kirjoittanut vammaisuudesta ja äitiydestä mielipidepostauksen muodossa, (http://kunaitikelaa.blogspot.fi/2015/03/me-vammaiset-aidit-olemme-tavallisia.html) mutta nyt kirjoittaisin postauksen siitä miten me pärjäämme, miten meidän päivä sujuu meidän päivä -postauksen tyyliin. Olen toki näitäkin kirjoittanut blogissani, mutta se on vielä niin alkuteijöissään, joten koen että sinun blogisi kautta pääsisin oikomaan monia ennakkoluuloja, mitä vammaisista vanhemmista on – me olemme samanlaisia kuin muutkin! Minua on katsottu kieroon monesti ja katsotaan vieläkin ja esimerkiksi kykyäni imettää on epäilty koska en kävele. Meitä on moneksi. 🙂

Blogi: http://kaksplus.fi/blogit/blogi/kunaitikelaa/
Sähkäri: [email protected]

Ihanaa pääsiäistä! 🙂

Avatar

Tämä ois kyllä huikee tilaisuus, jännittävää! 🙂 Mä mietin tässä pari päivää mikä olisi sellainen aihe, joka sopisi tähän tarkoitukseen. Niin paljon olet saanut hyviä, vakaviakin aiheita että valinta tuskin tulee olemaan helppo. Jokatapauksessa itse lähtisin pohtimaan kasvatuksen merkitystä ja sitä, miten kauaskantoiset vaikutukset meidän vanhempien arkipäiväisillä teoilla on lapsiimme, lapsuus kun oikeastaan vaikuttaa koko loppuelämään, aikuisenakin peilataan sitä lapsuutta. Paljon pohdin omia kasvatustapojani ja kasvatusta yleensäkin ja siksipä tällainen aihe pompsahti päähäni! Kirjoittaisin omia kokemuksiani ja pohtisin sitä kautta käyttäytymistäni kun itse olen äitinä tässä tärkeässä tehtävässä. Kuulostipas jotenkin laimealla kun sen kirjoitin nyt tähän, mutta hyviä ajatuksia mulla jo muhii aiheesta 😀

http://hulivilini.blogspot.fi
[email protected]

Avatar

Kirjoittaisin jotakin, joka ehkä vastaisi johonkin näistä kysymyksistä. Missä suositellaan vaatteita esiteineille? Tai pohtisin sitä miten ja missä iässä lapsille pitää alkaa puhua murrosiästä, seksistä ja huumeista. Vai pitääkö niistä edes puhua? Minkä ikäisenä lapset saa laittaa keskenään uimaan? Mikä on 12 -vuotiaan sovelias pukukoodi koulun diskoon? Entä elokuviin isolle kirkolle, Helsinkiin, niin kuin meidän kylällä on tapana sanoa? Saako 13 -vuotis syntymäpäiville vielä tehdä tietovisan tai ongintaa? Kuinka paljon rahaa lapsi tarvitsee omaan käyttöön? Minkä ikäinen lapsi saa mennä kylille hengailemaan ilman selkeää syytä tai ohjelmaa? Missä menee holhoamisen ja huolehtimisen rajat? Traumatisoituuko lapsuus, jos lapsella ei ole omaa huonetta? Mikä on kymmenvuotiaalle kohtuullinen määrä kotitöitä? Minkä ikäinen lapsi pesee hampaansa itse? Kuuluuko vanhempien puuttua lapsen ystävyyssuhteisiin, jos niin miten ja kuinka paljon? Entä miten äitiys muuttuu lasten vanhetessa? Entä parisuhde? Kuka vanhempia kasvattaa?

Avatar

Arjesta neljän pienen lapsen kanssa. Vanhin täyttää parin viikon päästä neljä ja nuorin on nyt puolitoista kuukautta. Välillä tuntuu, että meillä asuu kaksi uhmaikäistä, yksi mustasukkainen ja yksi imetettävä. Elämä on melkoista taiteilua ja tasapainottelua. Usein on riittämätön olo.

Avatar

Mä kirjottaisin vähän erilaisesta aiheesta mihin tässä blogissa on ehkä totuttu. Mulla ei oo lapsia ja oon muutenkin aika tavallinen nuorinainen. Kirjottaisin kuitenkin omasta elämästäni ns. inttileskenä, ehkä tulevana rauhanturvaajan vaimona. Miten tää muutos, joka on todella monille suomalaisille tyttöystäville tuttu, on vaikuttanu mun arkeen ja meidän parisuhteeseen ja minkälaiset mun tuntemukset muutenkin on tällä hetkellä tähän uuteen arkeen uusien opintojen ja uuden elämäntilanteen kanssa… Uskoisin, että vaikka tääkin on enemmän mammablogi, niin on myös monia tossa tilanteessa olevia 🙂 Tässä mun parin ekan kuukauden jälkeistä pohdintaa: http://lifestylebyemma.blogspot.fi/2015/03/ensimmaiset-kaksi-kuukautta.html

Avatar

Hei! Minä kirjoitan pääasiassa parisuhdeblogia, mutta silloin tällöin kirjoitan myös Afrikan lasten tilanteesta. Muutama vuosi takaperin löysin elämälleni tarkoituksen, kun lähdin vapaaehtoistyöhön Afrikkaan. Sen jälkeen päätin opiskella itseni sairaanhoitajaksi, jotta voisin tulevaisuudessa auttaa mahdollisimman paljon kehitysmaissa. Kaikkia Afrikan lapsia en yksin pysty pelastamaan, mutta jos jokainen auttaisi edes ihan hiiren verran, saataisiin jo useille lapsille parempi elämä. Blogisi vieraana haluaisin siis kirjoittaa siitä millaista köyhän lapsen elämä Afrikassa on. Haluaisin antaa Afrikan lasten äänet kuuluviin. Minusta on väärin, jos Suomessa tai muissa länsimaissa lapsi pahoinpidellään, se ylittää välittömästi mediaseksikkyyden rajan, kun todellisuudessa lapsia raiskataan Afrikassa päivittäin ja päivittäin useita lapsia kuolee nälkään, eikä kukaan tunnu välittävän. Minusta jokainen lapsi on yhtä arvokas; asui hän Suomessa tai Afrikassa ja olipa sitten musta tai valkoinen. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus elämään ja oikeus tulla kuulluksi. Kukaan ei halua nähdä pientä lasta huutavan kurkku suorana helvetinmoisissa kivuissa tuskan hiestä märkänä, kun kipulääkettä ei ole varaa ostaa. Vasta sen jälkeen, kun katsoin nälkään kuolevaa lasta suoraan tämän kuopalla oleviin kuihtuneisiin silmiin tiedän mitä suru on.

http://kukapelkaapallinaamaa.blogspot.fi

Avatar

Oon 20v nuori nainen Helsingistä 24viikolla raskaana ja blogini juju on se, että blogia kirjoittaakin ns vauva itse! Eli kaikki arjen tapahtumat, neuvolakäynnit sun muut kuvataakin sikiön omasta näkökulmasta. Raskauden jälkeen blogi jatkuu samanlaisena eli lifestyle blogi, mutta kertojana vauva. Jotain erilaista siis!

”Mun äiti kerto just mulle et mulla vois olla mahollisuus tulla kirjottamaan mun elämästä muillekkin ku vaan ukille ja mummille, joten tottakai tartun tilaisuuteen ja täällä mä nyt oon! Jos mä pääsisin kirjottaa tänne sun sivulle niin tekisin varmaan esittelypostauksen ittestäni ja mun perheestä ja mitä meille sil hetkel kuuluu. Koittaisin myös varmaa olla vähän hauska et saisin ees yhen lukijan napattuu mun blogiin sitä kautta! Tietenki se aiheuttaa mulle suorituspaineita, mutta kyl mä handlaisin sen varmasti aika hyvin!

Nyt mun on kuitenki pakko mennä nukkumaan! Oon ihan puhki ku oon potkinu äitii kokopäivän minkä kerkeen ja keskittyny kaikkiin mahollisiin äänii mitä oon kuullu, koska tälläviikolla mä rupesin kuulemaan ekaa kertaa! Okei mä poikkesin vähän aiheesta, anteeks näin käy aina ku pääsen vauhtiin. Nyt mä meen nukkumaan, öitä”

-Halinalle

http://www.vauvanmaailma.blogspot.com

Avatar

Hei! Oon siitä asti tällasesta tilaisuudesta haaveillut kun bloggaamisen aloitin! Olen siis 16-vuotias (kesällä 17) äiti pienelle 1,5v Sannille. Sannin isä/miun avopuoliso on mukana meidän elämässä. Tulin raskaaksi 14-vuotiaana ja haluaisin jakaa meidän tarinan ihmisille, ja osoittaa että on olemassa vielä niitä teini-isejäkin ja että ei saa tuomita ihmisiä, ennenkuin tietää koko tarinan.

Sain yllättävän vähän negatiivista palautetta raskaudesta, mutta olen nähnyt myös niitä, joita ihmiset vain pilkkaavat ja haukkuvat eivätkä usko, että nuoresta tytöstäkin voi kasvaa hyvä äiti.
En myöskään lopettanut opintoja kesken, vaan kävin 9.lk kotoa käsin vauvan kanssa ja nyt olen lukiossa.

Tämän vuoden puolella olen saanut ”diagnoosit” paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta sekä lievästä masennuksesta. Mutta ne eivät johdu lapsesta vaan kaikesta muusta. Mulle silti sanotaan joka paikassa, että kukaan ei ole huolissaan mun ja lapsen vuorovaikutuksesta vaan huolissaan ollaan pelkästä mun omasta jaksamisesta.

Haluaisin siis jakaa meidän tarinan nuoresta tytöstä josta kasvoi paras äiti lapselleen ja siitä, kuinka alipainoisuus ja muut sairaudet eivät saa valtaa vaikuttaa äidin ja lapsen väliseen suhteeseen.

http://sarasofiias.blogspot.fi
[email protected]

Avatar

Oho! Jäin pohtimaan niin kovasti, että mistä kirjottaisin, että unohdin melkein koko jutun. Miula ei ehkä olisi mitään suurta tarinaa annettavanani, enkä ehkä jaksaisi olla niin kauhean totinen ja vakavakaan. Mietin jotain mikä kuvaisi miun oman blogin sisältöä ja minua. Päädyin pohdinnoissani siihen, että bloggaisin mielelläni nimeni tarinasta ja alkuperästä (Paprika). Tai kuinka minusta tuli tämän niminen ja miksi. En ole vielä aiheesta kirjoittanut omaankaan blogiin kertaakaan (ainakaan muistaakseni) ja se on ollut suunnitelmissa. Minulle se on sillä tavalla iso juttu, koska se on niin henkilökohtainen homma, jota en kauheasti mainosta joka paikassa ja joskus ajattelin, että en halua ihmisten tietävän tarinaa asian takana. Nyt hiukan vanhempana en kuitenkaan koe, että siinä olisi enää mitään salattavaa, sillä olen tyytyväinen itseeni näin. 🙂 Hieno idea tämä mahdollisuus 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä