Miten tässä näin kävi?

Lokakuussa täällä aloitti intoa puhkuva, joka päivä treenaava ja hyvinvoinnista innostunut bloggaaja. Suunnitelmat olivat suuret ja alku lupaava, joten miten tässä nyt näin kävi? Sitä puidaan nyt.

Syksy alkoi minun osaltani aika surkeasti, kun sairastuin ja flunssaputki jatkuikin tauotta puoli vuotta. En päässyt treenaamaan ja pikkuhiljaa postausaiheet loppuivat kesken. Kun ei päässyt ikinä salille, ei jaksanut enää syömisetkään kiinnostaa. Siihen masikseen sitten tulikin vedettyä herkkuja aivan järkyttävät määrät. Perusruokavalioni on edelleen todella terveellinen, mutta en ole millään pääsyt irti tästä herkuttelukierteestä. Hyväkuntoisesta treenibloggaajasta olenkin nyt puolessa vuodessa muuttunut pulskaksi laiskuriksi, sillä eihän terveellisestä ruoasta ole mitään hyötyä, jos ruokailujen välissä vetää suklaata, lettuja ja pullaa, valehtelematta joka päivä.

Voin tällä hetkellä todella huonosti. Puolen vuoden sairastelun jälkeen treenaamista on ollut todella vaikea aloittaa uudestaan, mutta suurin ongelmani on kyllä tämä herkuttelu. En ymmärrä, mikä minua vaivaa, koska ei mulla ole mitään ongelmaa ruoan kanssa; syön monipuolisesti kasviksia, kanaa ja kalaa, mutta en syö turhia hiilareita ja välttelen viljoja, koska ne eivät sovi. Tuntuu vaan, etten pääse ikinä irti tästä jatkuvasta sokerin himosta. Sokeri ja herkuttelu tekee oloni fyysisestikin todella kurjaksi, mutta silti en vain saa tätä loppumaan.

Suunnitelmani on nyt pyrkiä unohtamaan kaikki ja laihduttaa samalla tavalla kun alunperin laihdutin ne 20 kiloa, eli maalaisjärjellä ja rauhassa. Olen nimittäin nyt lihonut 10 kiloa takaisin…. Tunnen oloni todella masentuneeksi, pettyneeksi ja noloksi. Häpeän tätä lihomista ja vartaloani, enkä ole tähän mennessä kehdannut täällä tunnustaa, miten minulle on käynyt. Etenkin kun olen niin monta kertaa aloittanut nyt laihduttamisen uudestaan ja joka kerta epäonnistunut täysin ennen kuin olen edes päässyt vauhtiin.

Kuva 1 (15.4.2015 23-38)

Kaikki vaatteeni ovat jääneet taas pieniksi, enkä tunne oloani hyväksi missään asussa. Salille mennessäkin nolottaa, kun tuntuu että kaikki katsovat huonosti istuvia vaatteitani. Tiedän, että se on vain omassa päässäni, mutta tämä lihominen on vetänyt itsetuntoni ihan nollille. Olin jo niin pitkään tyytyväinen omassa kehossani, että tuntuu todella vieraalta olla yhtäkkiä näin epävarma. Aina välillä mietin, että haluanko edes laihduttaa kun koko ajatuksen miettiminen on niin ahdistavaa. Silloin tällöin tunnen oloni ihan hyväksi vartalossani, mutta suurimman osan ajasta vaan itkettää edes nähdä itseni peilistä. Itkemällä asia ei parane, joten pakko tässä on jotenkin saada itseään niskasta kiinni.

Nyt mulla on elämäntilanne kuitenkin muuttunut todella paljon. Molemmat lapset ovat osa-aikaisesti hoidossa ja kevään ennakkotehtävät on tehty ja nyt saan käyttää enemmän aikaa blogeihin. Tästä lähtien on virallisesti kaikki tekosyyt loppu. Tällä viikolla olen käynyt cyclingissa ja joogassa (kuvat eiliseltä joogatunnilta) ja se on kai jo ihan hyvin näin alkuun. Nyt kun kissa on pöydällä ja tiedätte, mitä minulle on täällä kulissien takana tapahtunut, voin ottaa tämän laihduttamisen osaksi blogia. Ehkä olen pitänyt liian korkeaa tasoa ja ajatellut, ettei minulla ole mitään kirjoittamisen arvoista tänne. Nyt kuitenkin tajuan, että jos ei ole kirjoitettavaa treeneistä, voin sitten ihan rehellisesti kirjoittaa siitä treenaamattomuudesta. Toivon kuitenkin todella, että pystyn jatkossa treenaamaan kunnolla, mutta en oikein luota itseeni. Olen niin kauan taas yrittänyt aloittaa laihduttamisen, että olen tainnut jo vähän luovuttaa… Tällainen pieni julkinen paine voi tehdä ihan hyvää, kun nyt on joku joka odottaa kuulevansa projektistani. Joten! Toivottavasti jaksatte uudestaan kiinnostua höpinöistäni, enkä ole karkottanut kaikkia lukijoita tällä hiljaisuudella. Nyt on täydellinen kohta kertoa omia vinkkejä ja toivoa postauksia. Jos uskallan niin voisin seuraavaksi alkaa koota ennen-jälkeen-ennen-jälkeen -sarjaa tästä painonvaihtelusta.

Treeniblogista laihdutusblogiin. Toivottavasti nyt onnistuu <3 

Kommentit

26 kommenttia
Avatar

Vau, tosi rohkeaa uskaltaa myöntää tollainen tänne blogin puolelle. Itsellä ihan sama ongelma. Aiemmin laihdutin tuskalla ja hiellä pois 28 kg ja viime keväisen siitepölykauden aikana en voinut liikkua ollenkaan, koska olin niin tukossa ja siitä alkoi laiskuus. Myös uuden parisuhteen myötä tuli herkuteltua ja nyt vaaka näyttää 14kg enemmän kuin viime keväänä. Pitäisi varmaan itsekin postata aiheesta niin tulisi tehtyä oikeasti asialle jotain.

Olet upea minkä painoisena tahansa! Sinun jutut ovat aina mieltä kohottavia ja tsemppaan sinua täällä ruudun takana.

Avatar

Voi Emilia!!! Tuo teksti vois olla täysin mun kirjoittama! Minulla on juuri sama tilanne.. Paitsi että liikkumattomuus ja laihdutusyritys on jatkunut jo vuoden verran ja kiloja tullut vajaan kahden vuoden aikana 20.. Aluksi sitä oli sokea itselleen eikä halunnut myöntää, sitten kun sen lihomisen huomas niin ajatteli että ihan sama, turha edes yrittää. Siis silloin 2 vuotta sitte olin iloinen, tyytyväinen itseeni, pirteä ja jaksoin liikkua. Painoin n. 60-62. Tällä hetkellä en todellakaan ole tyytyväinen itseeni, yritän päästä laihduttamiseen kiinni ja minulta puuttuu liikunnan tuoma virkeys. Painan lähes 85kg.. Mutta tällä hetkellä on olo että vielä minä nousen ja sokerikierteestä pääsen joku päivä eroon!
Toivottavasti edes se lohduttaa ettet ole tilanteessa yksin 🙂 tsemppiä!

Avatar

Meillä on ollut täsmälleen sama tilanne ja sama paino kaksi vuotta sitten ja nykyinenkin paino täsmää 😀 Tsemppiä kilojen pudotukseen!

Avatar

Mie en ainakaan ole kadonnut täältä mihinkään! Edelleen kiinnostaa lukea tätä sinun treeni/laihdutusblogia ja innolla odotan josko nyt pääsisit vauhtiin <3 paljon tsemppiä treenaamiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Tiedän että pystyt siihen, kunhan et anna stressille valtaa 🙂

Mie oon muuten sinun blogien inspiroimana alkanut käymään lenkillä ja vähentänyt herkuttelua! Tähän mennessä pienillä muutoksilla -15kg puolessa vuodessa. Vielä olisi paljon matkaa tavoitteeseen mutta olen kyllä tähänkin jo tyytyväinen. Kiitos siis ispiraation lähteelle <3

Avatar

Tiedän niin tuon tunteen! Olen itse aivan samassa jamassa, taas. Aloitin todella surkeasta kunnosta 2012 ja onnistuinkin vuodessa pudottamaan 20 kiloa. Sehän oli helppoa.
Mutta siihenpä se helppous loppui, kun oli aika pitää yllä saatuja tuloksia. Olen lihonut useamman kerran vähintään sen viisi kiloa ja viimeisimmän kerran lihosin noin 8 kiloa siitä, mihin hienoimmalla suorituksellani olin päässyt.
En tiedä mistä kiikastaa, kun tietää, miten pitää syödä ja liikkua, mutta ei. Aina vaan otetaan takapakkia, juurikin kaikenmaailman napsimisten takia. Pääsiäiskarkkeja, croissanttia mummolassa, kanahamppari shoppailukierroksella, kakkukahvit kaverin kanssa kaupungilla jne. Toivottavasti sä pääset nyt uuteen alkuun ja mä voin käydä täältä hakemassa motivaatiota omaan touhuuni! 🙂
Tsemppiä!

Avatar

Kuulostaa tutulta. Motivaatio on karannut jonnekin huis hiitee,sillo ku alotin bloggaamaan nii salikåyntejä oli aina 3 ja tykkäsin siitä. Nyt ei kiinnosta pätkääkää ja olo on ku pullataikinalla :/ 😀

Avatar

Mulla on ihan sama ongelma! Inhoan mun kehoa ja jokasta makkaraa ja ylimäärästä kiloa, mutta silti löydän itteni uuestaan ja uuestaan karkkihyllyltä. Oon liittyny kaikkiin facen ilmasiin laihdutus juttuihin mut motivaatiota ei löydy YHTÄÄN. Oon yrittänu miettiä järkeviä syitä miks laihduttaa, mutta sekään ei auta.

Avatar

Kiitos rehellisestä postauksestasi. Sait mut tuntemaan etten ole ainoa ihminen jolle käy aina noin. Mutta hei, sulla ei oo mitään hävettävää, suunta on aina ylöspäin! Ja tiedän että sulla on kyllä asenne kohdallaan (blogejasi lukeneena) 🙂
Minulla on pitkä historia harrastuksia takana, mutta viimevuodet olen lähinnä ”possuttanut”. Saan n. 2-3kertaa vuodessa jonkun innostuksen et hei nyt pistetään ruokavalio ja elämä kuntoon, mutta yhtä pian se lopahtaa kuin alkaa. Olen tuntenut itseni niin aikaasaamattomaksi haluttomaksi syöttösiaksi, että huh huh! 😀 Minulla ei ole ylipainoa, paino heittelee 2-3kiloa aina riippuen syömisistäni. Mutta kunto on TODELLA huono. Viimeisen vuoden verran olen syönyt ihan mitä lystää. Herkkuja, roskaruokaa, limsaa, kaikkea mahdollista. Ajattelen aina että ”no jos mä sit ens maanantaina alotan uuden elämän”.
Minulla ei ole kavereita, jotka voisivat tulla salille tsemppaamaan tai jotka voisivat kannustaa ruokavalion suhteen.
Hommasin helmikuussa salikortin Turun Elixiaan toiveena vihdoin ja viimein saada elämä reilaan! Aloitinkin jo käymisen ja into ei ole hävinnyt, mitä nyt tuossa olin kuukauden influenssassa ja treenikiellossa, ehdin treenata 2viikkoa ja sain uuden flunssas ja treenikiellon. Mutta halu elämänmuutokseen on kova! En halua missään nimessä miksikään fitness-bodaajaksi mutta…. olis kiva kävellä töissä portaita ilman että hengästyy 😀
Ainiin ja Elixiassa olisi niitä tuntejakin vaikka kuinka paljon, mutta en niillekkään uskalla yksin lähteä.

Tsemppiä sulle, älä lannistu! :)) jos kaipaat vertaistukea herkkuhimoihisi niin ota yhteyttä :”D miten se voikin olla niin vaikeaa vaikka olisi syönyt juuri täyden annoksen ruokaa niin silti alkaa heti tekemään mieli suklaata tms?!

Avatar

Näin sut eilen joogassa ja ajattelin että onpa sulla kiva kroppa! Sporttisen ja naisellisen näköinen 🙂 eli ei varmasti muut salilla kävijät katso arvostellen. En yleensä kommentoi mitään mutta nyt oli pakko kun oli tää hauska sattuma että postasit sen jälkeen kun olin just nähnyt sut salilla 😀 tsemppiä!

Avatar

Tuo teksti olia voinut olla munkin suusta! Tiedän tunteen ja siitä ei noin vaan pääse yli ennenku jotain konkreettista tulosta alkaa näkyä! Kaikki ruoka ja herkut vaan on niin hyviä! 😀 Tsemppiä kierteestä irroittautumiseen ja reeneihin! 🙂 You can do it!!

Avatar

Mä oon saanut suurta helpotusta kehokuurista. Oon nyt ollut kuurilla kohta neljä viikko. Makeanhimo ei oo läheskään niin kova ja kilojakin on karissut yli 6 kiloa kolmeessa viikossa. Aloituspainoni oli ihan normaali. Kirjoittelen aineesta myös omassa blogissani http://hikinenmutsi.blogspot.fi

Jos sua kiinnostaa lähteä kokeilemaan niin voin kertoa sulle enemmän. Kuurin tavoitteena siis puhdistaa kehoa ja vaikuttaa hormonitasapainoon, mikä on usein se suurin syy esim. makeanhimolle. Kun kroppa on ns. balanssissa se ei kaipaa edes sitä maeaa samalla tavalla.

Avatar

Hep täällä samaa ongelmaa.. Tai oon laihduttanut 30kg, paino on kyllä jäänyt tähän about 55kg pienillä heitoilla mutta tää mässymaha -.- eijjumalauta, ihan älytöntä miten erilainen keskivartalo voi olla kun treenaa ja syö puhtaasti ja kun mättää paskaa eikä tee mitään, vaikka paino ei liikahtaisikaan mihinkään.
Ootko ajatellut että ottaisit vapaammin niitä hiilareita ruokavalioon? Mulla auttoi hyvin sokerisiin mielitekoihin se että syö hitaita hiilareita täysjyvätuotteista vaan ihan reippaalla kädellä.
Useinhan jos on kovin matalat hiilarit+matalat kalorit niin keho ilmoittelee siitä evääntarpeesta noilla mieliteoilla.
Tsemppiä projektiin!

Avatar

Hei. Asun Kanadassa ja täällä mehustus on ollut jo jonkin aikaa iso juttu ja olen lukenut blogeista että se on rantautunut nyt Suomeenkin. Kun huomaan itselläni että makeaa tekee joka päivä mieli eli olen sokerikoukussa niin pidän riippuen 3-10 päivän mittaisia mehupaastoja jolla kyllä hyvin lähtee tuo sokerikierre ja ehkä siitä saisi myös puhtia laihduttamiseenkin. Jos ei mehustuksesta innostu niin muutkin paastot tietenkin auttavat pääsemään sokerikoukusta eroon.
Tsemppiä kesään.

Avatar

Tälläiseen ”jojotteluun” pystyy varmasti moni samaistumaan, minä ainakin! En ymmärrä miten sitä antaa itsensä pullahtaa aina, vaikka tietää kuinka kovan työn on tehnyt ja miten pitäisi syödä.. Se syöminen on mulle aina ongelma sitten kun oon saanut itseni timmiksi, niiiin raivostuttavaa! Toivon, että tämä kerta on kohdallani erilainen, sillä tossa vieressä on ollut monta päivää karkkikippo ja avattu keksirasia, enkä oo syönyt yhtäkään! Tsemppiä paljon ja vaikka tämä onkin ikävää, niiin toisaalta niin sitä elämää itseään!

Avatar

Hei Emilia! Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät oman hyvän olon takaisin. Kiloista viis, oma hyväolo on pääasia ja se että viihtyy omassa kehossaan, älä siis turhaan stressaa vaa’an lukemasta. Täällä tosiaan itse samassa porjektissa mukana (vielä on matkaa bikinivartaloon itselläni) ja vaaka kiellossa juuri sen vuoksi että muuten siitä painosta alkaa vaan liikaan stressaamaan. Oma peilikuva, muiden kommentit sekä mittanauha parhaat kaverit hyvän olon etsintään! 🙂

Avatar

Paljon voimia! Ihailtavaa että uskallat ottaa asian puheeksi. Olet rohkea 🙂

Avatar

Muistathan, että sinäkin olet ”vain” ihminen, etkä saisi olla liian ankara itsellesi. Blogiasi seuranneena voin täydestä sydämestä sanoa, että olet kaunis, upea ja sinnikäs ihminen ihan omassa arjessasi ja huolet sekä ongelmat niin pieninä kuin suurina ovat vain inhimillisyyttä joka tekee sinusta erityisen. Saavutat ihmisenä ja äitinä koko ajan huomaamattasikaan. Elämä on elämistä, ei täydellisyyden tavoittelua. Julkisuus on varmasti kaikessa palkitsevuudessaan myös raskasta, muiden mielipiteillä ei saisi olla väliä, tätä opettelen vielä itsekin. Sinä olet huippu! Terveisin toinen nuori äiti.

Avatar

En voi taata että auttaa mutta kokeile makeanhimoom kromitabletteja mitä saa apteekista! Mä oon kanssa kamala sokerihiiri ja aluks kun niitä veteli, tuntuu että ei auta kyllä.. Aluks veteli niitä päivittäin, ja nyt about kerran viikossa ni ei tee mieli melkeempä yhtään herkkuja. Aluksi oli niin että teki mieli samallalailla kuin ennenkin, mutta ähky tuli nopeasti kaikelle nameille. Nyt aina välillä huomaa että on saattanu mennä kolmekin viikkoa ilman nameja! Tsemppiä treenaamiseen, hyvin se menee!

Avatar

I feel you!
Kamala sokerikoukku päällä, treenaamiseen ei mitään inspistä, kiloja .. no on niitäkin tullut. Ruokavalio noin muuten on terveellinen. Terveydellisistä syistä syön VHH painotteisesti. Mut ne herkut. Syön niitä jopa joskus salaa. 🙁 Nyt oon yrittäny ottaa itteeni niskasta kiinni. Treenaamattomuus, kunnon huononeminen ja löystyminen aiheuttaa jo masennuksen kaltaista oloa. Kevät aurinko on tuonut sen verran inspistä, et oon päässyt käymään muutaman kerran lenkillä.. vielä pitäis saada jotain muutakin mukaan.

Toivottavasti kirjoittelet paljon täällä blogissa. Vaikka olen n. 10 vuotta sinua vanhempi, saan kirjoituksistasi paljon iloista mieltä ja inspistä! 🙂 Tsemppiä!

Avatar

Ymmärrän tilennettasi todella hyvin. Mulla meni pitkään todella hyvin, laihduin yli kymmenen kiloa ja söin todella hyvin ja monipuolisesti. Sitten yht´äkkiä jotain tapahtui joka sai minut pois raiteilta. Aloin ahmimaan joka päivä ja minulle muodostui todella paha sokeririippuvuus. Joka päivä sanoin itselleni että huomenna sitten lopetan mutta kun se huominen tuli ja vieroitusoireet, menin suoraa tietä kauppaan ja ostin kaikkea sokerista ja vedin kaikki. Kuntoileminen oli vaikeaa koska keho ei voinut hyvin ja lihoin lyhyessä ajassa 4-5kg. Nyt olen pari päivää ollut ilman sokeria ja alkaa vieroitusoireetkin kadota. Tarkoitus olisi myös pian aloittaa kuntoileminen uudestaan kunhan saan kehon tasapainoon. Kyllä me tästä selvitään! Itselleni on tärkeää että en mene dieetille vaan parannan tapojani yksi asia kerrallaan ja kehoa kuunnellen. Jos kiristän ruokavaliotani liikaa rupean jossain vaiheessa ahmimaan. Paljon voimia sulle! 🙂

Avatar

Miten tutulta kuulostaakaan, itse jotenki muka huomaamattani keräsin kiloja useamman vuoden. Nyt olen todella herännyt tilanteeseen, mennyt salille ja muuttanut elämää, mutta erityisesti vanhojen tuttujen näkeminen/tapaaminen hävettää. He kuitenkin muistavat minut lähemmäs 20 kiloa kevyempänä. Tsemppiä siis sinne ja kiitos tekstistä. Ihanaa saada todiste, etten ole yksin ajatusteni kanssa 🙂

Avatar

Tämä oli kyllä paras teksti tässä blogissa ja koko genressä aikoihin 🙂 suurin osa meistä ihan tavallisista naisista kamppailee juurikin sen kanssa että saisi liikunnan ja terveelliset ruokailutottomukset yhdistettyä kiireisen arjen pyörittämisen kanssa. Monissa fitness-aiheisessa blogissa bloggaajan elämä pyörii ihan eri tavalla treenaamisen ympärillä kuin omassa arjessa olisi koskaan mahdollisuus, ja niitä lukiessa tuntee väkisinkin alemmuutta omista elintavoistaan. Virkistävää lukea siis myös näistä haasteista ja takapakeista, ne kun kuuluvat useimpien meistä arkeen. Toivottavasti jatkat tällä rehellisellä linjalla, itsellä alkaa ainakin tulla jo vähän korvista kaikki hehkutus kuinka hienosti bloggaaja on taas treenannut ja syönyt kun itsellä se ei aina suju niinkuin strömsössä 😀

Avatar

Ikävä kuulla, mutta uskon, että pystyt taas saamaan hyvän tsempin päälle!:) Mä olen myös hirveä herkkuperse ja välillä jää kamala ”kierre” päälle. Toisinaan se on helpompi katkaista ja välillä tuntuu aivan kamalan vaikealta. Pidän yleensä jääkaapissa ananas light limpparia, jota annan itselleni luvan juoda. Alku on vaikein, sitten alkaa hekpottaa ja herkkuja ei enää niin tee mieli.

Avatar

Hei!
Minäkin suosittelen kokeilemaan kromitabletteja, niitä saa vaikka Prismasta tai cittarista. Alkuun kannattaa ottaa ihan kunnon annos, muutama tabletti päivässä esim viikon ajan, sitten jatkaa yhdellä tabletilla päivässä. Tehokas konsti mutta ainakin itsellä tuli sivutuotteena lisääntynyt pissahätä, mikä on siis ihan normaalia mutta rasittavaa:D
-Lotta-

Avatar

Niin siis kromitabletteja kannattaa kokeilla makeanhimoon!:D

Avatar

Yksi suklaaholisti lisää ilmottautuu! Ja ihan samat fiilikset oman kropan suhteen. Oon 5 vuodessa lihonut noin 10 kg ja tuntuu, etten pääse tästä herkuttelukierteestä pois. Tähän astinen ennätykseni on ollut viikko ilman suklaata tai jäätelöä. Sitä on vain saatava, kun se himo tulee. Ja se tulee päivittäin. Olen yrittänyt korvata herkkuja ”terveellisimmillä” jutuilla esim. Pähkinöillä, mutta saan useimmista pähkinöistä allergisia oireita. Ja kuivatut hedelmät maistuu pahalta. Paitsi, jos ne on kuorrutettu suklaalla tai jogurtilla. Olen yrittänyt muistella, mistä tämä kierre alkoi ja ensimmäisenä muistan vain ajan, kun muutin silloisen poikaystävän kans yhteen. Eka yhteenmuutto ahdisti niin paljon, että aloin syödä salaa. Erokin ehti tulla vuosi sitten, mutta sekään ei lopettanut sokerinhimoa.

Nyt kevään aikaan, kun kaikki laihduttaa ja stressaa omasta kropasta, niin itseä lähinnä ahdistaa ajatuskin, että kesällä pitää vähentää vaatetusta. Myös koko tämä valloillaan oleva fitness-buumi on alkanut ahdistaa, koska kaikki hokevat sitä ja miettivät, mitä syövät ja tuntuu, että minua katsotaan tuomitsevasti, kun en ole jutussa mukana ja olen sen näköinen, kuin olen. Tulee olo, että kaikki katsoo ja ajattelee ”Kyllä tuonkin pitäisi jo jotakin tehä itelleen”. Olen yrittänyt liikkua ja jumpata ja onneksi on koira, joka pakottaa lenkille. Mutta sitten illalla tai vapaapäivinä, kun ei ole mitään tekemistä, niin sitten alkaakin tekemään mieli kaikkea makeaa ja sokerista. Yritän lohduttautua ajatuksella, että jonain päivänä tämä loppuu ja sitten alan laihtua. Eihän niin tule tapahtumaan itsestään, mutta toivossa on hyvä elää.

Vastaa käyttäjälle marsie Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä