Ilta

Jos ärsyttää avautuminen ja henkilökohtaiset jutut niin jätä tämä postaus väliin ja jää odottelemaan huomista rennompaa höpöttelyä 🙂

————————————————————————————————–

Eilen illalla mulle iski ihan hirveä ahdistuskohtaus. Tein töitä ja sen jälkeen siirryin maksamaan laskuja ja yhtäkkiä en vain pystynyt enää katsomaankaan niitä laskuja tai keskittymään mihinkään kun tuntui, että räjähdän ja kyyneleet alkoi taas vaan puskea läpi. Yritin selata Netflixistä leffoja ja sarjoja, koska usein pystyn paremmin keskittymään, jos katselen samalla jotain rentouttavaa hömppää. Nyt kuitenkaan mikään ei auttanut vaan päinvastoin, alkoi vaan ahdistaa enemmän. Enkä edes osaa yhtään sanoa mikä sen ahdistuksen oikein aiheutti! Kun normikeinot (hengittely, laskeminen, leffat, itku) ei auttanut, lähdin hakemaan jääkaapista siiderin, jos se rentouttaisi, mutta se ahdistus vaan jotenkin iski päälle niin kovaa, etten pystynyt juomaan mitään. Sitten aloin kelata, että hei. Kaikki tietää jo tästä mun burnoutista ja kaikki on ollut niin upeasti tukena, että miksi en voisi purkaa tätä fiilistä kirjoittamiseen. Joten tässä sitä istutaan ajastamassa postausta aamuun. Näppäilen vain herkeämättä, jotta pysyisin rauhallisena, koska heti kun lopetan niin ahdistus iskee taas. Tämä on mulle ehdottomasti se paras tapa purkaa pahaa oloa, on aina ollut. Tämän takia en osaa kuvitella pitäväni taukoa! Kulissien ylläpitäminen on ollut raskasta, mutta nyt huomaan taas löytäväni bloggaamisesta uudenlaisen helpotuksen.

Tässä samalla mulla pauhaa kuulokkeissa täysillä Spotifysta kesää varten kokoamani lista. Biiseihin liittyy hyviä muistoja ja hyviä fiiliksiä ja yritän keskittyä sanoituksiin ja biitteihin ja jammailen mukana. Kun pysähdyn lukemaan kirjoittamaani tekstiä, tanssin paikallani ja pysyn rauhallisena. Ja nyt kun olen päässyt tähän asti, tuntuu jo paljon paremmalta. Tällä hetkellä soi Aviciin Waiting for love.

Tiedän, että tuntuu todella oudolta lukea tällaista tekstiä tämän kokoluokan blogista. Minulla on kuitenkin lukijoita aivan järjetön määrä (ainakin tämä tuntuu edelleen ihan järjettömältä omaan pienellä paikkakunnalla kasvaneeseen mieleen) ja kukaan ei varmasti ole tottunut siihen, että bloggaajat ovat näin avoimia. Sillon kun blogini oli huomattavasti pienempi, tässä ei ollut mitään outoa. Musta tuntuu, että mun elämässä ei oikeasti ole mitään erikoista, tai en ole mitenkään niin erityisen lahjakas kirjoittaja, että olisin sen takia herättänyt näin paljon huomiota. Olen siis päätynyt siihen johtopäätökseen, että blogini suosio johtuu vain ja ainoastaan juurikin tästä avoimuudesta. Se on niin uutta blogimaailmassa, että se ihmetyttää, ärsyttää ja ihastuttaa. Osa vihalukee, osa oikeasti tykkää, osa ei tiedä mitä ajatella. Tässä vuosien varrella olen kuitenkin ehtinyt jo tottua niin hyvin tähän elämäntapaan, että jotenkin en enää näe siinä mitään outoa, että kerron henkilökohtaisia asioitani tänne. En kuitenkaan kerro tänne kuin maksimissaan 10% elämästämme ja päätän itse mitä haluan kirjoittaa. Minun rajani vain saattaa olla vähän erilainen, kun haluan kertoa niitä syvällisempiä juttuja ja jättää pois sitten taas niitä arkisia sattumuksia. Trap queen – Fetty Wap.

Monia varmaan kyllästyttää kun olen nyt kolme päivää jauhanut samasta asiasta ja lupaan, ettei tämä tule jatkumaan nyt koko ajan tällaisena! Tämä on nyt vain tätä uutuuden viehätystä kun olen vihdoin saanut avauduttua ja haluan nyt puhua suuni puhtaaksi, jotta voin saada sen puhtaan alun. Cheerleader – OMI ja koko ajan helpottaa.

Kirjoittamisen lisäksi musiikki on mulle tosi tärkeä rentoutumiskeino. Se vaan tuppaa unohtumaan multa aivan liian usein. Olen aina rakastanut musiikkia, rakastanut. Olen soittanut pianoa ja kitaraa, ollut monessa eri bändissä ja soittanut itseopitusti myös vähän rumpuja ja bassoa. Pisin innostus oli laulutunnit, joissa rakastin purkaa sitä omaa oloa äänen kautta. En ehkä ole mikään maailman mahtavin laulaja, mutta rakastan silti laulamista ja laulan jatkuvasti yksinäni ja lapsille. Todella usein huomaan ihmisten tuijottavan minua kaupassa, koska lauleskelen aina hiljaa itsekseni sitä kappaletta, mikä onkaan sattunut soimaan radiossa matkalla. Niin, tuppaan aina unohtamaan rakkauteni musiikkiin hetkittäin, mutta aina kun vedän kuulokkeet taas korville niin on yhtä ihanaa uppoutua siihen musiikin maailmaaan. Keskittyä vaan siihen musiikkiin ja unohtaa muu. Vähän kuin kuvaamisen kanssa! Kuuntelen kyllä musiikkia aina treenatessa, mutta se on eri asia, koska silloin keskityn vain siihen treeniin ja musiikki on mukana vain antamassa tahtia ja tsemppaamassa. Stole the show – Kygo Parson James.

Musiikin lisäksi rakastan tanssimista! Ehkä juuri sen takia, että rakastan musiikkia, enkä osaa olla paikoillaan kun kuulen hyvän biisin. Tanssin aina siivotessa ja yksin kotona ollessani, mutta en ole aikoihin päässyt tanssimaan kunnolla. Olisi ihanaa löytää joku aikuisten tanssitunti tällaisille, joiden harrastus on ollut tauolla vuosia.

Huomenna, tai siis tänään, me suunnataan Lietoon erään maatilan avoimiin oviin rapsuttelemaan eläimiä ja karkaamaan arkea pariksi tunniksi. Sitten mennään ehkä meidän porukoille uimaan (Ava kylläkin ilmoitti, että mukkilan vesi on liian syvää ja Nomppu puolestaan pelkää vettä, joten…) ja mietin, että olisi kiva mennä onkimaan, sillä illalla Liedossa on onkikilpailut, joka käsittääkseni on lapsiperhetapahtuma. Joka tapauksessa, odottettavissa on kiva päivä ja toivottavasti saadaan unohdettua kaikki stressi päivän ajaksi!

Nyt tässä näpytellessä stressi on helpottanut jo tosi hyvin ja tämä oli kyllä parempi vaihtoehto kuin herättää väsynyt Topias-raukka ja purkaa hänelle oloani. Joten nyt taidan sukeltaa takaisin laskujen maailmaan Thinking out loud – Ed Sheeran tahdissa, jotta ei huomenna tarvitse enää miettiä mitään.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3 

Kommentit

9 kommenttia
Avatar

IHANA. olet ihana.

Avatar

Tsemppiä! <3 Onneksi kirjoittaminen on sulle sopiva helpotuskeino ahdistukseen, pakkohan sitä on päästä purkamaan jollain tavalla.

Avatar

Moikka! ihana kun kirjoittaminen helpottaa! täältä virtuaalihalaus ja tsemppiä!! toivon sulle kaikkea hyvää<3 …kun on käynyt pohjalla,suunta on vain ylöspäin…

Avatar

Moi!

Sun ongelmat kuulostaa jonkin verran, että ne vois liittyä kilpirauhasen vajaatoimintaan.. oletko käynyt testaamassa itsesi?
Tsemppiä syksyyn <3

Avatar

Älä stressaa kuitenkaan liikaa näistä ahdistuskohtauksista koska elät vain kerran ja et ole nuori enää kauaa..

Avatar

Moikka! Oletko koskaan kokeillut Antistress Vahva-nimistä luontaistuotekaupasta saatavaa tuotetta? Itse olen saanut monta kertaa paniikkikohtauksia ja tuo kyseinen tuote on auttanut joka kerta.. Kannattaa googlata:)

Avatar

Moro! Hyvin soljuu teksti 🙂 Se on inhottavaa hörhöilyä, kun ei saa ajatuksiaan kasaan, ja tosi hienoa kun keksii siihen keinon.

Avatar

Kerrankin blogi, joka ei ole sitä samaa siloiteltua höttöä päivästä toiseen. Kun ”halutaan pitää blogi hyvän mielen paikkana” ja jutut on samaa päivästä toiseen, kaukana todellisesta elämästä, aina vain ihanaa ja kivaa eikä koskaan mitään negatiivista. Sen takia on kiinnostus lähes kaikkiin blogeihin lopahtanut. Kiitos siitä siis, olet rohkea 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä